Neljä viikkoa.

Neljä viikkoa sitten syntyi pieni tyttömme maailmaan. ❤️
NELJÄ VIIKKOA!! Siis ihan älytöntä miten nopeasti on aika mennyt!!

15326529_10154593970805351_1091615389180551198_n

Tämän neljän viikon aikana on ehtinyt tapahtua jotenkin todella paljon, mutta silti tuntuu, että päivät noudattaa kuitenkin hyvin pitkälti samaa kaavaa. Meillä on käynyt melkein joka päivä joku kylässä ja sekin vähän meinaa väsyttää. Vaikka ihanaa onkin, että ystävät ja sukulaiset haluavat meidän pientä tulla moikkaamaan. ❤️

Nyt viimeisen viikon aikana on alkanut tuntua, että suurin mullistus on läpikäyty ja elämä vauvan kanssa alkaa jollain tapaa rutinoitumaan. Kaikki tuntuu koko ajan helpommalta, vaikka ihan samojen juttujen kanssa puuhataankin edelleen päivittäin.

Pari ensimmäistä viikkoa oli varmasti ne rankimmat. Elämä ihan oikeasti otti ja muuttui hetkessä. Vaikka sitä kuinka oli valmistautunut vähäunisiin öihin, vauvan itkuun ja muihin juttuihin, tuli kaikki silti ihan yllätyksenä.

vauvap

Ehkä voimakkaimmin on yllättänyt avuttomuuden tunne. Se, kun pieni raukka itkee, eikä tiedä mitä voisi tehdä hänen oloaan helpottaakseen. Kun vaippa on vaihdettu, masu on täynnä ruokaa ja läheisyyttä on annettu ja halittu, mutta silti itkettää. Onneksi nyt on myös alkanut olemaan niitä hetkiä, kun vauva on hereillä ja vain toljottelee ympäriinsä. 🙂 Tarkkailee ja kuuntelee.

Toiseksi eniten yllätti väsymys. On hauskaa kuinka olin ajatellut, että ne ”äitihormonit” kyllä pitävät virkeänä vaikken nukkuisi yhtään. Olin kuullut niistä niin paljon. Että ”onneksi on ne hormonit, kyllä niiden avulla jaksaa”.. Minä en ole huomannut mitään piristyshormonia erittyvän.. 😉 En tiedä onko minussa sitten jotain vikaa. 😀

img_3368

Joka tapauksessa väsymykseen tottuu ja kaikkeen muuhunkin. Rakkaus pientä kohtaan kasvaa päivä päivältä ja ihan oikeasti se, että menen makuuhuoneeseen päikkäreille Tuukan vahtiessa vauvaa, iskee jo ikävä sydämeen. Päikkäreiltä onkin ihana herätä ja tulla heti ottamaan pieni lämmin ja pehmeä tötterö syliin. ❤️

Meidän pikkuinen on nukkunut syntymästään lähtien 2-3h pätkiä ihan säännöllisesti. Välillä on sellaisia pidempiä, kolmen tunnin pätkiä kun vain itkettää. Mutta pääosin vauva on ihan hirmu kiltti ja ihana. ❤️ Meillä on muodostunut hyvä tyyli öiden kanssa, Tuukka on vastuuvuorossa alkuyön (21-03) ja minä loppuyön (03-09). Usein molemmilla on sitten yksi tai kaksi herätystä ja molemmat saa kuitenkin pidemmän unipätkän sitten toisen vastuuvuorolla. 🙂 Tämä on meillä toiminut todella hyvin.

***

On hurjaa miettiä, että neljä viikkoa sitten tuo pikkuinen vasta syntyi tähän maailmaan. Ja nyt se on jo osa meidän elämäämme. Ihana pikkuinen. ❤️ On myös hurjaa miettiä synnytystä nyt, kun siitä on kulunut jo aikaa. Nyt sitä vasta alkaa hiljalleen ymmärtämään mitä kaikkea meidän kohdalla siinä tapahtui.

Ihanaa toista adventtia kaikille! ❤️ Täällä Helsingissä paistaa aurinko ja elämä. 😉 ❤️

fullsizerender

 

Meidän koirat

Olen kuullut paljon juttuja, että kun vauva tulee taloon, jää koira(t) toiselle sijalle. Olen myös kuullut, että vauvan tullessa rakkaus koiria kohtaan vähenee ja ne jopa ärsyttää. Meillä ei ole niin. Koirat on meille ihan hirmu rakkaita edelleen ja itseäni ihan harmittaa, että en ehdi antaa heille niin paljon huomiota kuin ennen.

pa221784-1024x641

Pimu ja Gere on meidän mielestä maailman ihanimmat koirat ja kilttejäkin ne on. Gerellä on omat oikkunsa ja on selkeästi itsepäinen poika, Pimu taasen on kiltti tyttö. Pimu tuntuu välillä jäävän paitsioon, kun vauva itkee ja Gere riehuu – Pimu vaan nukkuu kiltisti kerällä ja on hiljaa.

Yritän rapsutella ja pussailla koiria joka päivä paljon. Yritän myös ehtiä vähän leikkimään niiden kanssa. Haluan ihan hirveästi, että he tietävät etten ole unohtanut heitä vauvan tullen.
On ollutkin ihanaa, kun olen voinut taas pitkästä aikaa käydä koirien kanssa yksin lenkilläkin.

img_2314

Koiralenkitykset jäi kohdallani pois jo joskus syyskuun lopulla. Maha kasvoi niin isoksi, että oli vaikea hallita koiria yksin. Varsinkin kun tämä meidän Gere on aika kova poika säntäilemään esimerkiksi lintujen perään ulkona. 😀 Siksipä sovittiin silloin Tuukan kanssa, että hän hoitaa koirat – minä hoidan kodin ja vauvan ”kantamisen”.

Synnytyksen jälkeen jouduin vielä leikkaushaavan vuoksi odottelemaan koiralenkkejä muutaman viikon, mutta nyt kun synnytyksestä tulee viikonloppuna kuukausi, olen jo uskaltautunut lyhyille lenkeille koiruuksien kanssa.

p6304818

Pimu ja Gere on ottanut vauvan laumaansa super hyvin. Pimu selkeästi enemmän huolehtii vauvasta ja Gerekin aina välillä käy nuuskimassa vauvaa. Kumpikaan koirista ei ole kertaakaan ärähtänyt tai murissut vauvalle. Pimu käy usein katsomassa, että vauva on kunnossa, jos vauva nukkuu olkkarin sohvalla unipesässä.

Neuvolantäti sanoi meille jo raskausaikana, että usein perheet joissa on koiria – on lapset terveempiä. Olen lukenut siitä myös paljon, että jos lapsi elää erilaisten eläinten kanssa jo syntymästä asti, on se hyvä juttu mm. vastustuskyvyn kehittymiselle. Monet ovat sanoneetkin, että liika hygieenisyys ja bakteerikammoisuus nykypäivänä tekee lapsista allergisia ja heikkoja vastustuskyvyltään.

***

Onko muut koiraäidit tai koiraisät saaneet annettua yhtä paljon huomiota koirille vauvan syntymän jälkeen? 

fullsizerender