Henkireikä!

Kiitos alkuun kaikille edelliseen postaukseen tulleista kommenteista ja omista, aika tuskaisistakin kokemuksista synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja/tai uupumuksesta. Vastailen teille pian. <3

Haluaisin vielä jatkaa aiheesta vähäisen. Nimittäin sen verran, että kerron teille henkireiästäni.

Henkireikä tarkoittaa urbaanin sanakirjan mukaan henkisen terveyden kannalta erittäin merkityksellistä aikaa, tapahtumaa tai paikkaa. Pitkäaikaista harrastusta tai aktiviteettia, joka auttaa kestämään arjen paineita. Esimerkiksi edesmennelleelle presidentti Mauno Koivistolle se merkitsi liikuntaharrastusta ja varsinkin lentopalloa. 

Myös minulle henkireikä on liikunta. Olen miettinyt tässä parin päivän sisällä sitä, miksi olen ollut ja olen edelleen niin uupunut. Olen kuitenkin saanut nukuttua säännöllisesti 8-10h yöunia, kiitos mieheni, jonka kanssa jaamme Emman yövastuun puoliksi. Mutta miksi minua silti väsyttää. En usko, että se on johtuu vain yöheräilystä tai paljosta tekemisestä. Ymmärsin vasta eilen aamulla, että henkireikäni on ollut kateissa koko tämän vuoden. Uskon sen varmasti lisänneen väsymystäni.

Kun aiemmin liikunta on saanut minun endorfiinivarastoni huippuunsa ja olen saanut niin paljon energiaa treenaamisesta, sen kokonaan puuttuminen on varmasti uuvuttanut minua entisestään. En ole päässyt hengähtämään edes hetkeksi uuden arjen lomassa. Koska en ole saanut. Koska vartaloni on ollut mäsänä ja olen vain kuntouttanut sitä.

Luojan kiitos löysin kesällä Lupauksen, heidän Kuntouta keskivartalo -kurssinsa, sekä sen jälkeen Saran yksilövalmennuksen. Niiden avulla sain erkaumani paranemaan ja lantionpohjan lihakset kuntoon. Olen oikeasti sitä mieltä, että ilman näitä kahta asiaa en olisi kuntoutunut varmasti lainkaan. Erkaumani olisi jäänyt ja olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin alkanut kärsimään alaselkäkivuista ja virtsankarkailusta.

Nyt kun olen parin viikon ajan päässyt treenaamaan ihan oikeasti, siis sellaisia treenejä kuin joskus ennen raskautta, olen tajunnut kuinka olen niitä ikävöinyt. Ja se syy miksi tästä asiasta hehkutan täällä kerrasta toiseen, on se, että haluan jonkun muunkin saada tämän saman tunteen. Ei tarvitse olla äiti tai isä, voi olla ihan yhtä hyvin väsynyt opiskelija tai paljon töitä tekevä henkilö – oman henkireiän löytäminen on ihan ehdoton juttu jaksamisessa!

Tällä viikolla oli hymy herkässä Vertical Clubilla. <3

Mikä on teidän henkireikänne? Oletteko löytäneet sen? Suosittelen vahvasti etsimään sitä ja sen jälkeen saamaan siitä voimaa ja virtaa arjen pyörittämiseen. Ja virtaa siitä arjesta nauttimiseen! <3 Koska ennen kaikkeahan se useimmiten on aika ihanaa ja siitä osaisi nauttia enemmän jos ei olisi väsynyt tai uupunut. Vai mitä?

Klikatkaa itsenne Kuntouta keskivartalosi -kurssille!! Se alkaa taas 6.marraskuuta ja lukijanani saatte sen hintaan 79€! Suosittelen ihan 100% ja rutosti päälle! 😉 Vaikka synnytyksestä olisikin jo pidempi aika. TÄSTÄ pääseet lukemaan lisää ja osallistumaan.

Toiset kestää enemmän kuin toiset.

Minä ihailen ja ihmettelen niitä vanhempia, joiden perheissä on monta lasta, koirat, oma piha ja kaikki. Ihailen heidän voimavarojaan ja ihmettelen, mistä ihmeestä he niitä saa?!

Itse olen aivan lopen uupunut. Välillä on päiviä, kun on energiaa paljon. Mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi tämä on väsymystä ja sen kanssa kamppailua. Ihan sama onko nukkunut 8h putkeen vai herännyt yöllä kaksi kertaa antamaan tuttia tai maitoa – lopputulos on sama = väsyttää.

Olen miettinyt, että mistä se johtuu. Miksi toiset jaksaa ja kestää enemmän kuin toiset? Tietysti yksi vaikuttava tekijä voi olla se, että en osaa/malta/pysty (töiden takia) levätä silloin kun siihen on mahdollisuus. Tai se, että on liian monta rautaa tulessa koko ajan. Mutta onhan toisaalta niilläkin vanhemmilla, jotka käy töissä, siivoaa kotiaan putsplankiksi päivittäin, vie lapset harrastuksiin arkisin, treenaa, näkee ystäviä ja on muutenkin elämänsä kunnossa kaikilla elämän osa-alueilla.

Kyllä minä olen rehellisesti sanottuna miettinyt, että jaksanko enää tämän ikäisenä toista raskautta, toista vauvavuotta ja toista synnytyksestä palautumista. Olisihan se aivan ihanaa, että Emma saisi sisaruksen. Mutta entä jos äiti menee rikki sen vuoksi? Henkisesti ennen kaikkea.

Minun äitini linkkasi minulle muutama päivä sitten jutun, jossa kerrottiin raskauden jälkeisestä masennuksesta. Siihen sairastuu yllättävän moni äiti. Uskon, että vielä useampi olisi tilastoissa, jos kaikki menisivät lääkäriin puhumaan asiasta. Mutta moni varmasti vähättelee omaa oloaan ja tuntemuksiaan. Minä olen miettinyt ihan vakavasti sitä, että sairastuinko minäkin? Mutta ehkä kuitenkin vähättelin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että enhän minä. Minä, aina iloinen ja energinen Monna. Eihän nyt hyvinvoinnin ammattilainen voi uupua täysin. Ihan kuin se olisi jotenkin noloa sanoa muille ääneen tai todeta itselleen – olen masentunut.

Vai olenko? Onko vain huono päivä ja väsyttää.

Lue myös: Uusi harrastus!