Mitä jos sohva houkuttaa enemmän kuin treeni?

Tässä hetki sitten oli juttua useammassakin blogissa äitien tekosyistä tai oikeista syistä laiskuudelle, liikkumattomuudelle ja lihavuudelle. En ota nyt sen enempää kantaa kirjoituksiin. Hyviä kirjoituksia oli suurin osa.. 😉 Osa ehkä ”hieman” syyllistäviä. 😀

Mutta, mitä jos sohva houkuttaa enemmän kuin treeni? Mitä jos elämässä tulee sellaisia vaiheita, että ei vain kertakaikkiaan kiinnosta rampata kuntosalilla tai jumpissa? Eikö se oo sallittua? Oli sitten äiti, isä tai lapseton sinkku!

Eikö kuitenkin moni asia elämässä mene aaltoillen eteenpäin? Onko kaikesta suoriuduttava 24/7 korkealla intensiteetillä ja ihan joka ikinen päivä vuodessa? Eikö välillä voi ihan vaan olla ja suoda sen olemisen itselleen? Mitä sen on väliä, jos joskus tulee sellainen vaihe elämässä, että se oman kropan peilikuva ei kiinnosta niin paljoa? Tai ehkä jopa kiinnostaa, mutta ettei se sixpäkki ja pyöreä peppu olekaan ihan joka päivä siellä TAVOITE NRO 1:senä mielessä?

On jotenkin aika hurjaa lukea, kun joka tuutista ponnahtaa otsikoita: SAAVUTA UNELMASI – ÄLÄ ANNA PERIKSI – NÄIN ONNISTUT – MUISTA JAHDATA UNELMIASI! Siis se on upeaa, että onnistumisen tunteita ja vinkkejä siihen, kuinka voi oikeasti saavuttaa niitä unelmia jaetaan. Niissä jutuissa on ehdottomasti pointtia! Mutta jos koko elämä on yhtä unelmien jahtaamista, niin missä vaiheessa sitä ehtii sitten elämään?

Kyllä mulle ainakin itselleni on aina tehnyt hyvää pienet breikit treenaamisessa ja ”hyvinvointivouhotuksessa”. Myös silloin, kun ei ollut vielä lasta. 😉 Eikä ne breikit oo nyt eikä oo ollut silloinkaan mitään tekosyitä. Eikä myöskään missään nimessä sitä, että olisin jollain tapaa luovuttanut hyvinvoinnin suhteen. Ei todella! Mutta pieni tauko tekee välillä hyvää.

Kuitenkin niiden unelmien jahtaamisen paine on aika kova nykyään. Sen vuoksi välillä tuleekin syyllinen olo, kun ei ehdi salille vaikka herää 06.00 ja ei pysähdy sekunniksikaan ennen klo 22. Ajatelkaa! Missä ihmeen välissä siinä ehtisi salille?! Sanoohan se järkikin, että ei ehdi. Mutta silti saattaa tulla huono omatunto, miten minä en nyt sitten saanut jostain puristettua sitä aikaa?!

Oon ehdottomasti sitä mieltä, että unelmia ja tavoitteita on hyvä olla. Ei se kroppa sieltä miksikään muutu, jos vaan valittaa ja pähkäilee. Jos asettaa tavoitteita, on niitä kohti helpompi edetä. Suunnitelmallisuus arjessa toimii ja sitä kautta sitä aikaa treeneille ehkä löytyy! 🙂 Mutta ei sekään ole väärin, jos kaikkein kiireisimmissä tai väsyneimmissä elämäntilanteissa suo itselleen aikaa levätä ja olla. Kyllä sitä sitten taas ehtii sinne salillekin, kun aika on siihen valmis!

Mä oon huomannut, että jos pitää pienen breikin välillä – on into palata takaisin treenien pariin taas kahta kovempi! 

Kysyin instagramissa teiltä aiheeseen liittyen kolme kysymystä. Lupasin lisätä tähän postaukseen vastausprosentit. 🙂 Nämä prosentit otettu klo 22.30, tällöin kyselyä oli takana 11 tuntia. Näin te vastasitte:

  1. Onko äitiys tekosyy lihomiselle? KYLLÄ 15% EI 85%
  2. Eikö se oo ihan ok, jos välillä sohva on kivempi paikka kun kuntosali? KYLLÄ 93% EI 7%
  3. Muistatko sä jahdata unelmiasi 24/7? KYLLÄ 23% EN 77%

***

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä? Voiko sohva välillä olla kivempi paikka kuin treenisali tai lenkkipolku? Onko ihan ok välillä pitää breikkiä?

MY DAY – Äidin ja tyttären päivä

Meillä oli maanantaina äiti-tytärpäivä ihan hela dagen! Tuukalla oli tosi pitkä päivä töiden saralla. Aamusta klo 7 Kisikselle, siellä parit treenit ja sieltä nopeasti kotiin ja koirat lenkille. Sitten juoksujalkaa bussipysäkille ja töihin iltapäiväkerholle. Sieltä pikapikaa bussilla Paavo Nurmen patsaalle, josta juoksutreenejä vetämään klo 19 saakka. Joten Emman hereilläoloaika oli maanantain täysin mun heiniä. 😉

MEIÄN PÄIVÄ!

06.30

Herään johonkin ääneen. Kuulen olohuoneesta kahinaa, Tuukka on pistänyt jo ulkovaatteet päälle ja hiipii mahdollisimman hiljaa. 😀 Päätän kuitenkin nousta sängystä, Emma nukkuu vielä. Käyn painamassa kahvinkeittimen päälle ja istahdan sohvalle heräämään päivään.

07.55

Emman huoneesta alkaa kuulumaan heräämisen ääniä. Kuuntelen vielä hetken, onko hän herännyt vai vielä unessa. Herännyt! 🙂 Pieni lämpöinen tyttö syliin ja pitkä halaus ja paljon pusuja. Emma puristaa kahta unileluaan sylissä ja sitten vaipanvaihtoon.

Kun vaippa on vaihdettu on Emma jo täysin virkeä ja hereillä ihan 100%. 😉 Saman tien on päästävä kiipeilemään sohvalle, sohvan käsinojalle ja sieltä hyppyjä alas sohvalle. Kiitän mielessäni sirkuskoulua, joka starttaa kunnolla tänään!

Aamupala ei tänään oikein maistu. Maitoa menee ja kun muu ei maistu, annan hänelle Piltin hedelmä-välipalapatukan.

09.00

Ulkovaatteet niskaan, reppu selkään ja kohti sirkuskoulua Espooseen. Emma haukottelee autossa, toivon ettei hän nukahda matkalla. Emma nukkuu päikkärit usein 10-12 välillä, mutta nyt on opeteltava vähän myöhäisempi päikkäriaika. Niin sirkuskoulun, kuin kohta alkavan päiväkodin vuoksi.

Vartin yli yhdeksän päästään pihasta liikkeelle.

09.50 

Saavutaan sirkuskoululle. Ruuhkaa oli yllättävän paljon. Emma on innoissaan lumesta. Hän haluaa itse taas kävellä autolta sisään, vaikka nopeammin päästäis tottakai sylikuljetuksella. 😉 Mutta vielä on aikaa, annan pienen kävellä itse. Hän hihkuu innosta.

Sirkuskoululla on jo monta äiti ja taaperoa. Tasan klo 10 päästään aloittamaan ensimmäinen taaperosirkustunti! 🙂 Voi vitsit, että oli kivaa! Laitoin ihan mielenkiinnosta myös sykemittarin päälle! 😀 45min aikana kului reilu 200kcal. Ei siis mikään suuren suuri liikuntasuoritus äidille, mutta sehän ei sen tarkoitus ookkaan!

11.30

Saavutaan kotiin takaisin. Oon super fiiliksissä, että Emma ei nukahtanut autoon kotimatkallakaan. Saan hänet siis päikkäreille parvekkeelle ja itselleni jopa 2h tehokasta työaikaa. Lämmitän Tuukan tekemää älyttömän hyvää lohikeittoa ja avaan samantien koneen. On oltava tehokas! 😀

Puoli kahden aikaan Emma herää päikkäreiltä. Sitten syödään iskän tekemää lohikeittoa uudemman kerran. Leikitään ja riekutaan.

15.00

Kaksi ystävääni tyttärineen tulee meille shoppailemaan Emman pieneksi jääneitä vaatteita. Ihana nähdä näitä ystäviäni ja samalla pistää hyvää tavaraa kiertoon. Toinen pikkuisista on kaiken hyvän lisäksi kummityttöni, joten saanpa nähdä taas häntäkin samalla.

Myös mun äiti tulee meillä käymään. Kun ystäväni on shoppailut shoppailleet, lähdetään koirien kanssa lenkille äidin kanssa. Äiti on isona apuna taas kerran. Nyt muuttoviikolla vielä monena päivänä auttaa Emman hoidossa. Onneki Emma viihtyy niin hyvin mummun kanssa.

Tässä vaiheessa päivää iskee aina isoin väsymyspiikki. Mietin, että montahan tuntia vielä kun saa mennä nukkumaan. Mutta nopeasti pahin väsymys menee ohi, ulkoilma tekee hyvää ja virkistää.

17.00

Äitini lähtee kotiin ja me jäädään Emman ja koirien kanssa leikkimään lisää. Telkkari on päällä, sieltä tulee Pikku Kakkonen. Parasta on edelleenkin kiivetä sohvan selkänojalle ja hypätä alas sohvalle. Toiseksi paras juttu on kuperkeikka sohvalla. Huh, kun tulee ihan hiki.

19.30

Emma alkaa näyttämään väsymisen merkkejä. Yöpuku päälle ja kirjan lukemista. Sitten sänkyyn. Mutta tänään onkin taas sellainen ilta, että ihan heti ei todellakaan pikku neiti ole nukahtamassa. Kahdeksan paikkeilla neiti ylös sängystä ja takaisin olohuoneeseen. Iskäkin on tullut jo kotiin ja sitten leikitään koko porukalla.

Tässä välissä saan hetken aikaa koneella ja kirjoitan tähän asti postauksen valmiiksi.

21.30

Emma nukahtaa vihdoin. Mä oon aivan poikki. Ihana päivä, mutta taaperon vauhdissa pysyminen pistää väsyttämään. Tallustan suoraan sänkyyn, kirjoitan tän viimeisen kappaleen kännykällä. Sitten otan kirjan käteen ja nukahdan pian.

***