Vilinää ja melskettä!

Meillä sitä riittää. Emmalla suu käy koko ajan, Tuukalla suu käy koko ajan. Koirat hilluu ja telkkarikin on usein päällä. Kun iltaisin Emman nukkumaanmenon jälkeen Tuukka kysyy haluunko katsoa jotain ohjelmaa telkkarista, vastaan lähes aina kieltävästi. Se on hetki, kun mä haluan istua edes 10min hiljaa.

Oon miettinyt, että ensi keväänä kun Emma menee päiväkotiin, on se samalla haikeaa ja ihanaa. Haikeaa siitä tekee tietysti se, että Emma on jo niin iso tyttö ja onkin yhtäkkiä suurimman osan arkipäivistä jossain muualla kun kotona ja mulla tulee kamala ikävä sitä. Mutta ihanaa siitä tekee se, että mä saan työrauhan ja samoin Tuukka. Sekä se, että Emma pääsee ikäistensä ja muiden lasten kanssa purkamaan loputonta energiaansa.

Me ollaan käyty silloin tällöin mun hyvän ystävän Lauran ja hänen poikansa kanssa HopLopissa purkamassa energiaa, oppimassa motorisia taitoja ja saamassa ikäistä seuraa toisistaan. Muitakin tän tyylisiä paikkoja olis hyvä olla. Pari kertaa oon käynyt Muumi-kahviloissa mun ystävien ja heidän Emman ikäisten lastensa kanssa leikkimässä.

On ihana huomata, miten kovasti Emma tykkää olla muiden lasten kanssa. Ja kuinka riemusta kiljuen hän mennä pöheltää, kun on vähän enemmän lääniä askeltaa kuin kotona.

Kotona meillä tosiaan on kuitenkin kova meno koko ajan, on sitä sitten käyty HopLopissa tai ei. Emma kävelee ees taas ympäri kotia ja mekastaa mennessään. Kantelee tavaroita ympäriinsä ja järjestelee. Koko ajan suu käy ja pälätystä tulee. Ei vielä kylläkään mitään ymmärrettävää. 😉 Paitsi äiti tai äitä tai jotain siltä väliltä.

Emma ja Emil <3 Ehkä söpöin kuva ikinä!

No kyllä ne kerrat, kun on HopLop:ssa leikkitreffit hilluttu, on Emma aika väsynyttä tyttöä. Jopa vähän yliväsynyt. Joten sitä energian purkamista ja toisten lasten seuraa odotellen, sitten kun päiväkoti alkaa. Vaikka äiti (ja iskäkin) tulee varmasti alkuun ainakin kärsimään pienestä eroahdistuksesta. 😉

Mitä kokemuksia teillä on päiväkodeista? 🙂

Jouluherkuttelu – uhka vai mahdollisuus?

Apua, kamalaa!! Joulu tulee ja samalla pari kiloa vyötärölle!! Ääh, paniikki ja stressi!

Oikeastiko? Vai voisikohan tästäkin asiasta löytyä keskitie? 😉

Monena vuotena ennen joulua omat asiakkaani on kyselleet multa neuvoja, että miten nyt sitten selviää joulun yli saamatta montaa joulukiloa. Se on ihan hyvä asia ajatella. Ettei mene överiksi.

Mulla on ollut tapana antaa muutama täsmävinkki joulua varten. Ja kerron ne nyt myös teille! 🙂

  1. Jos joulukilot pelottaa, tee suunnitelma! Mieti jo etukäteen pari päivää, jolloin saat syödä herkkuja ja muutenkin vähän rennommin. Esim. jouluaatto ja joulupäivä.
  2. Pysy päätöksessäsi! Jos olet asettanut pari herkuttelupäivää, älä lähde luistamaan niistä. Aatonaattona jo muutama suklaa ja pari joulutorttua, koska huomenna on joulu. Tai tapaninpäivänä vielä vähän rääppiäisiä, koska eihän niitä viitsi roskiin heittää. Jos kaksi päivää herkutteluun tuntuu liian tiukalta, sovi jo etukäteen itsesi kanssa kolmesta päivästä.
  3. Älä heitä läskiksi! Vaikka annatkin itsellesi vapaat kädet syömisten suhteen, älä mätä turpaa täyteen aamusta iltaan. Siitähän tulee vaan pahaolo, eikä mikään herkku tai ruoka maistu enää hyvältä.
  4. Mutta! Muista kuitenkin, että jouluhan on vain kerran vuodessa! Mitä sitten jos tulee kilo vaakaan lisää sen vuoksi? Kyllä välillä voi vähän höllätä! 😉

***

Mä meinaan suhtautua jouluherkutteluun samalla tavalla kuin aina ennenkin. Aion syödä suklaata, piparkakkuja ja joulutorttuja. Luultavasti ainakin aattona, päivänä ja tapsanakin. En ota morkkista niistä, koska sitten voi taas palata joulun jälkeen normirutiineihin – herkkupäivä kerran viikossa.

Miten siellä ruudun toisella puolen suhtaudutaan jouluherkkuihin? 🙂

 

 

Lue myös: Resepti jouluiseen suklaakakkuun!