Tavoitteet ja tähtääminen?

Minni kirjoitti blogissaan aiheesta, jota olen itsekin miettinyt nyt muutaman viikon ajan. Tavoitteellisuudesta treenaamisen kanssa. Multa on nyt kyselty kovasti, että mihin kisoihin mä tähtään ja miksen lähtis johonkin fitness-lavalle kisailemaan. Ja miksi sä treenaat noin paljon jos sulla ei oo mitään ”maalia”?
Varsinkin muutaman läheisen ystävän houkuttelut fitness-lavoille on pistänyt miettimään asiaa. Mutta ainakin tällä hetkellä asia tuntuis kovin vieraalta. Siis tietenkään nyt en ole edes sellaisessa kunnossa lähimainkaan, että mihinkään lavalle voisin nousta!! Mutta että haluaisinko ruveta treenaamaan entistä kovemmin ja tähdätä jollekin lavalle joku päivä? 
Bikini Fitness 2012 (kuva täältä )
Mä kunnioitan suuresti kyllä kaikkia fitness-kisailijoita ja heidän tarmoaan ja kovapäisyyttään treeneissä ja ruokavaliossa. Mutta mä en jotenkin itse koe sitä lavalla satojen ihmisten edessä hauiksen pullistelua kovin mukavaksi asiaksi. Siis itselleni mukavaksi.
Silti jotenkin houkuttaa ajatus siitä, että pystyisinkö minä siihen? Mulla on tällä hetkellä kehon painosta vähän yli 40% lihasta. Eli lihasmassa mulla kehittyy suhteellisen helposti. Ja siihen vaikuttaa geenit ja pienestä tytöstä asti urheilun harrastaminen. (vaikka välissä olikin pari vuotta vähän löysempänä löllykkänä ;D ) Jollekin ihmiselle lihas tarttuu helpommin kuin toiselle. Toinen joutuu tekemään enemmän työtä lihasmassan saamiseksi kuin toinen.
Mulla rasvamassan lihasmassaksi muokkaamisessa on selkeästi myös auttanut oikeanlainen ja riittävä proteiinin saanti. Kehotankin siis kaikkia, jotka salilla käyvät treenaamassa tarkistamaan oman proteiinin saannin tilanteen. 
Oon nyt noin 4 kuukautta käyttänyt heraproteiinia lisäproteiinina ravinnon ohessa. Ja huomaan kyllä sen tuottaneen tulosta. Toki olen myös treenannut vähän tavoitteellisemmin.
Multa on moni teistä lukijoista pyytänyt bikinikuvia. Jostain ihmeellisestä syystä (ton bikini fitness-kroppien kuvan jälkeen..itsemurhaa?!) laitan nyt tänne pari kuvaa tältä aamulta.
Tällaisia pohdintoja lauantai-aamuun. On niitä tähtäimiä ja lavoja tai ei, niin olen silti todella tyytyväinen omaan vartalooni tällä hetkellä ja haluan sitä vielä treenata entistä paremmaksi. Vaikkakin sitten vain omaksi ilokseni ja ollakseni asiakkailleni hyvä esimerkki.
Tänään on tiedossa pari työjuttua ja yhdelle asiakkaalle treenit plus päälle oma jalkatreeni ja sitten iltaa viettämään hyvän ystävän seurassa. Mahtavaa viikonloppua kaikille! pus
Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

28 vastausta artikkeliin “Tavoitteet ja tähtääminen?”

  1. Niinpä. Treenata voi omaksi ilokseen ja terveydekseen. EI kaikkien tartte suunnata lavoille, vaikka se nyt kuuminta hottia onkin. Näytät kyllä todella hyvälle. Olet kyllä hieno roolimalli tämän päivän nuorisolle. Jos näin saa sanoa. :)) Olen lukenut blogiasi kauan, nyt sain tehtyä tilin että voin kommentoida ”nimellä”. Itsellä bikinikroppa on jossain 50kilon takana.. Ehkäpä joku päivä mäkin uskallan biksuissa rannalle, nettiin en ikinä. :))

    • Näinhän se on. Ei tosiaan kaikkien tarvi lavoille suunnata. :)Kiitos, toki noin saa sanoa! 😀

  2. Mä en sillain treenailekaan varsinaisesti lihaskasvua varten, ennemmin voimaa, mutta vastaanpa silti. Lavalla poseeraamisen kokisin itselleni ihan tosi vieraaksi, eikä tuo isotukkablingbling-estetiikka oikein mua itseä miellytä, vaikka ne kropat siellä alla tosi kauniita onkin, ja se saa homman vaikuttamaan mulle itselle vielä kaukaisemmalta. Fitness-kisat on mulle vähän niinkuin joskus näkee kaupassa vaatteen, ja ajattelee, että ”toipa ois tosi nätti, jonkun ihan toisen päällä kuin mun”.Mä tavallaan koen, että se, että olen harrastaja, enkä kilpaurheilija, antaa mulle vapauden harrastaa kaikenlaista, mä voin tehdä kestävyystreeniä, kovia intervalleja ja voimatreeniä iloisesti sekaisin, ihan vaan, koska tykkään siitä. Kisatavoitteella pitäisi vain keskittyä siihen yhteen tavoitteeseen, ei siis välttämättä treenata kovempaa.

    • Joo en mäkään halua mitään iiiisoja muskeleita, enemmänkin voimaa ja lihaskestävyyttä ja toki erottuvuutta sitten rasvamassan huvetessa. ;D Mäkin kokisin sen lavalla poseeraamisen tosi vieraaksi ja jotenkin kiusalliseksikin.Ja toi vika kappale, se on tasan totta!! Oikein tuli sellanen olo, että justiinsakin näin perkele! 😀

  3. Todellakin kannattaa vaan olla ylpeä itsestään ja treenata kovaa, jos se on se ”oma juttu”. Miksi treenata kisoihin, jos ajatus lavalla nousemista ei houkuttele. Mun mielestä sekin on aika kova tavote, että haluaa olla joka päivä itsestään parempi ja vahvempi versio 🙂

  4. Oon samoilla linjoilla edellisten kommentoijien kanssa. Luin myös tuon Minnin tekstin ja mä oon ainakin sitä mieltä, ettei sitä tarvitse mitenkään ”nolostella”, että treenaa ihan vain omaksi ilokseen ja oman hyvinvoinnin takia. Fitness on nyt niin pinnalla, että tuntuu, että heti jos joku treenaa vähän kovempaa, se tarkoittaa, että tavoite on nousta sinne lavalle. En oikein ymmärrä sitä. Mun mielestä voi treenata kovaa ja tavoitteellisesti myös ihan omaa itseään varten. Mä ainakin haluan ajatella, että kilpailen koko ajan omaa itseäni vastaan, en ketään toisia 🙂

    • Joo toi omaa itseään vastaan kilpaileminen on kyllä mullakin se pääjuttu! Nyt ja luultavasti aina. 🙂

  5. Kisaaminen on kokenut pienoisen inflaation mun mielessä, juurikin suueen suosion takia. Itellä kynnys lavalle uudestaan nousemiseen on tällä hetkellä korkea kuin kiinan muuri. Nälkä kasvaa syödessä ja seuraavan kerran haluan menestyä jos kisaan. Omasta mielestäni tuskin olen koskaan riittävän valmis lavalle..Treenata voi kovaa ihan omaksi ilokseenkin. Niin minäkin teen tällä hetkellä. En mä varmaan enää edes osais treenata muuten kuin kehittymismielessä :)Kyllä tolla sun kropalla kelpaa biksuissa ollakin! Melkoinen Hot Mama <3

    • Niin sä oot siis tosiaan joskus kisannut? Sulla sitten onkin kokemusta siitä tahdonvoimasta ja tiukasta elämästä kisojen ympärillä.Omaksi iloksi on tällä hetkellä ainakin parasta treenata! 🙂

  6. tottahan sä sinne bikini fitnessiin sopisit, wau! :)tavoitteensa kullakin, itsehän kans sain heti treenaamisen aloitettuani hurjan fitnesskuumeen mutta nyt se on vähän lieventynyt se mun tohotus ja fitness-haaveet ovat jossain kaukana 🙂 en sano että ei koskaan, u never know u know… mutta näillä näkymin ”ihan vaan” reenailen lämpimikseni :Dtosin, luin jostain tutkimuksesta että kun on tietty ja tarkka päämäärä tai tavoite, ”eyes on the prize”, harjoittelu on määrätietoisempaa ja intensiivisempää; missä tahansa urheilulajissa urheilija alitajuisesti treenaa kovempaa jos on kisat tiedossa. itsekin huomasin että treeni-intensiteettini on laskenut sen myötä kun sanoin itselleni että hittoako mä nyt mihinkään fitnesslavoille tähtään alle vuoden salikokemuksella. eli joku konkreettinen tavoite mun pitäisi keksiä, ei nyt välttämättä ne kisalavat mutta joku? hmm!

    • Niinpä, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. ;DMutta juu, näinhän se on että jos on joku tavoite on se sitten painonpudotus tai joku kilpailu, niin treenaaminen on intensiivisempää. Keksi itelles joku tietty ihannekroppa minkä haluat tai kropan osa, niinku mulla on Janni Hussin maha! 😀 Haha!

  7. On se kyllä kumma kun välillä tuntuu ettei ihminen saa treenata jos ei ole joku tavoite mielessä. Mun mielestä ihan hyvä treenitavoite on esim se että treenaa vanhuuttaan varten. Pystyy myöhemmin välttämään monet vaivat kun pitää kroppansa kunnossa. =)

    • Erittäin hyvä treenitavoite on nimenomaan tämä!! Mitä paremmin hoitaa vartaloaan nyt nuorena, sitä parempana se säilyy vanhaksi asti. 🙂

  8. Hyvä Monna,biksukroppa sieltä kuoriutuu hyvinki vauhdikkaasti!oon sun kans samoilla linjoilla, että treenata voi (kovaakin) ilman että tarvii lavoille nousta. Virkistävää kuulla vaihteeks että joku EI oo täällä blogimaailmassa lavoja kohti treenailemassa ;Dvoi sitä silti olla superhyvässsä kunnossa :)annina

  9. Sulla on niin naisellinen kroppa, että pidä tuo :).Silloin kuin treenaa itselleen ja tavoitteet ei ole kisaamisessa niin silloin enemmän nauttia elämästä niinkuin haluaa, voi välillä löysäillä ja ottaa viiniä ja syödä vaikka merkkareita :). (en kiellä sitä ettei fitness kisoihin tähtääjä nauti elämästään, mutta silloin mennään tietyn kaavan mukaan päivästä toiseen, hienoa sekin)Itsensä voittaminen on parasta!

    • Kiitos kovasti. :)Itsensä voittaminen ja ylittäminen on niitä parhaita juttuja!

  10. Parempi vain, jos et tähtää lavoille. :o) Treenaaminen on jees, rivissä pyllistely no-no… Ihan vain omana mielipiteenäni. Sulla on kiva blogi, tsemppiä treenaamiseen!

    • Haha! 😀 Rivissä pyllistely! Mutta joo, tällä hetkellä ainakin oon sitä mieltä etten riviin halua pyllistelemään. 😀

  11. Samaa mieltä monen muun kanssa, että oot kyllä tälläkin hetkellä paljon paremman näkönen kuin nuo fitness-kisailijat. Tietty kisakunto on aika rasvaton, ettei se kroppa tolta heilläkään näytä 365, mut jotenkin miellyttää mun silmää enemmän semmoinen ”urheilullinen lihaksikkuus”, niin naisilla kuin miehillä. Vaan itehän sitä jokainen omat tavoitteensa asettaa, et mielenkiinnolla seuraan sun juttuja anyway :)Luin pitkästä aikaa blogiasi ja noita edellisiä postauksia. Toi tumma, pitkä tukka käy sulle kyllä tosi, tosi hyvin ja voi vitsit noita sun jalkoja, tahtoo samanlaiset!

    • Haha! 😀 Aikamoista, kiitosta vain. Ja onhan se niin, että nuo kisailjat tosiaan näytä 365 päivää vuodessa tuolta, onhan kisoissa kropasta tiristetty kaikkia mahdollinen rasva ja nesteet pois.Kiitos! 🙂

  12. Heti teki mieli laittaa kolmaskymmenes kommentti eri näkökulmasta =) Mä oon niin heikko, laiska ja saamaton, no okei en ehkä ihan noin radikaalisti noita kaikkia, mutta AILAHTELEVAINEN, enkä sen takia saisi thetyä kroppani puolesta pitkäjänteistä työtä ilman selkeää tavoitetta, joka nyt sattuu olemaan kisalava tässä tapauksessa. Tai siis että nuo jalot ja hienot tavoitteet omaksi iloksi treenaamisesta ja terveydestä ei tavallaan riitä pitämään mua erossa sohvasta ja sokerista. Heikko itsekuri ja projektien kesken jättäminen on ollut sitä entistä minää ja kisatavoitteen asettaminen on saanut mut karhistautuman muillakin elämän osa-alueilla ja siitä olen tyytyväinen. Mainittakoon, että isot tukat ja blingbling ja rivissä pyllistely kun sopii mulle kuin nenä päähän, päätös oli helppo tehdä :DSulla on Monna ihana blogi ja olet loistavassa kunnossa! Ilolla luen =)t. Vilma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta