Itseluottamus – minun tarina

Itseluottamus voidaan määritellä henkilön yksilölliseksi tunteeksi siitä, kuinka paljon hän uskoo ja luottaa itseensä, omiin taitoihinsa ja ominaisuuksiinsa.

***

monna-13

Kuva: Nadi Hammouda

Kun astelin pari viikkoa sitten Nadin luokse kuvauksiin, mua vähän jännitti.
Olin katsellut hänen kuviaan jo kauan ja mietin aina, että ne on todella kauniita.
Naiset niissä on todella kauniita.

Nyt mä olin itse menossa sinne. Miksi?
Halusin ikuistaa itseni tässä ja nyt. En treenivaatteissa salilla tai wallclimbeä tehdessä satama-alueella.
Halusin jotain enemmän.
Kuvia, jotka kertoo mun elämäni kunnosta.

Kun sitten istuin studiossa kylpytakki päällä ja Nadi kysyi multa, että ”Monna, mikä on sun tarinas?”
Mä olin hetken hiljaa ja kerroin.

***

Tänä vuonna täytän 35. Olen elämäni kunnossa. Ja uskallan sen sanoa.
Kroppani on hyvässä kunnossa, mutta ennen kaikkea henkinen hyvinvointi on kunnossa.
Elämäni parhaimmassa kunnossa.
Uskallan seistä ryhdikkäästi, rinta rottingilla ja sanoa osaavani asioita.
Uskallan olla oma itseni, en olla jotain sellaista mitä luulen muiden haluavan minun olevan.

***

Mielyttämisenhalu on ollut mussa todella vallitseva piirre aina.
Ihan pikkutytöstä asti.
Oon tiennyt mitä asioita tehden saan tahtoni läpi. Oon halunnut miellyttää ja olla rakastettu.
Kun olen tehnyt asioita, jotka miellyttää muita – olen saanut tahtoni läpi ja silti musta on pidetty.
Laskelmoivaa, toisin sanoen. Mutta mitä laskelmoin, sitä että minusta tykättäisiin.

Opin jo varhain ala-asteella miellyttämään muita. Seurasin mitä muut tekivät, tarkkailin tosi paljon.
Sitten osasin tehdä asioita niin, että toiset vain luulivat mun tuosta noin vaan ymmärtävän mistä pitävät.
Ja sitten musta taas pidettiin vähän enemmän. Tein tätä samaa myös aikuisena.

Kun mietin asiaa, olen ikään kuin kerännyt tykkäämisiä lapsesta asti.
Halunnut sillä kasvattaa omaa itsevarmuutta.
Että jos toi ja toi ja toikin vielä tykkää musta, ni sit mä oon ihan hyvä tyyppi.
Mutta kun ei se mene niin.
Koska oon osannut miellyttää ihmisiä aina, musta on myös tykätty aika paljon.
Silti se ei ole riittänyt vahvistamaan mua.
Ei se, että kuinka monta poikaystävää tai tyttökaveria ja kaikenlaista tuttua ja huttua mulla on ollut, ole tehnyt musta vahvaa ja itsevarmaa. Päinvastoin.

Vasta nyt parin vuoden sisällä ja ehkäpä jopa tarkemmin ottaen vasta viime vuoden aikana, olen oppinut sen ettei muita mielyttämällä voi saada itseluottamusta kasvatettua. On opittava tykkäämään itsestään pitäisi muut sinusta tai eivät. Se on kaiken a ja o.

Muiden tykkäämiset, kommentit, mielipiteet, tai mitkään ei saisi horjuttaa sitä mitä ajattelet itsestäsi.
Kenenkään muun mielipide sinusta ei saisi määrittää rakkautta sinua itseäsi kohtaan.

Kukaan muu tässä maailmassa ei voi parantaa itseluottamustasi paitsi sinä itse! Ei kukaan!
Miljoonatkaan tykkäykset ja uudet ystävät ei voi vahvistaa itsevarmuuttasi.
Vain se, että itse uskot itseesi ihan 100% ja rapiat päälle voi sinua vahvistaa.
Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.
Pikku hiljaa, askel askeleelta usko itseesi alkaa parantumaan. Mutta sitä uskoa on harjoitettava päivittäin.
Lopulta pääsee siihen tilaan missä minä olen nyt.
Uskon itseeni, olen ylpeä itsestäni.
Se on jumalattoman vapauttavaa.

***

Tänä vuonna aion vahvistaa itsetuntoani vielä entisestään.

Osallistuin Voittajan itseluottamus -verkkokurssiin ja nyt on käynnissä toinen viikko.

Tällä viikolla käsittelemme itseluottamusta omien ajatustemme kautta ja esitämme itsellemme kysymyksen
”Kuinka voin ohjata omaa ajatteluani kohti vahvempaa itseluottamusta?”

Ihminen ajattelee noin 60 000 ajatusta päivässä ja noin 1300 sanaa minuutissa. Voimme siis vain yrittää arvailla kuinka valtavan suuri vaikutus päivittäisten ajatustemme sisällöllä on siihen, kuinka onnellisia me olemme ja siihen, kuinka hyvää itseluottamusta pystymme päivän aikana tuntemaan.

free

ps. Verkkokurssille voi ilmoittautua mukaan vielä sunnuntaihin asti!

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

18 vastausta artikkeliin “Itseluottamus – minun tarina”

  1. Susta kyllä huokuu rauhallisuus (vaikka vaikutatkin reippaalta ja räväkältä) ja itseluottamus! Siihen toivoisin pääseväni itsekkin! Itse ehkä edelleen mietin liikaa mitä toiset ajattelee, eihän sitä kuitenkaan voi ikinä kaikkia miellyttää. Ja lopulta tärkeintä on varmaan että miellyttää itseään, sillä itsensä kanssahan sitä joutuu elämään tai siis saa elää 🙂

    • Kiitos, mukava kuulla.
      Se, että pääsee irti toisten miettimisten miettimisestä, vie aikaa.
      Kaikkia ei voi miellyttää, mutta senkin tajuamiseen/sisäistämiseen menee aikaa.

  2. Wow, hienoa! Olet tehnyt hienon työn ”oman pääsi sisällä ”. Moni ei pysty siihen koskaan.
    Itse olen sinua 10 vuotta vanhempi, ja vasta muutama kuukausi sitten tajunnut, että tuo työ olisi tehtävä. Mutta ehkä pikkuhiljaa….
    Nauti elämästä ja itsestäsi!

    • Enpä itsekään uskonut vielä pari vuotta sitten pääseväni tällaiseen ”rauhaan” oman pääni sisällä. 🙂
      Nauti sinäkin! <3

  3. Kiitos ihanasta tekstistä – tunnistin itseni. Vapauttavaa lukea näistä ajatuksista jotka on hiljaa kytenyt vain omassa mielessä. You rock, Monna!

    • Kiitos, kiva että tuntui vapauttavalta tämä teksti. 🙂

  4. Ihana teksti jälleen.

    Olen törmännyt mielenkiintoisiin psykologien tutkimuksiin, joiden mukaan tärkeämpää ei ole itsetunto, vaan myötätuntoinen suhtautuminen itseen, siten opimme vioistamme ja virheistämme huolimatta rakastamaan itseämme.

    Olkaamme siis myötätuntoisia myös itsellemme ♡

    http://terksulife.blogspot.fi

    Jenna

    • Kiitos Jenna. <3
      Tosi hyvä tuo tutkimustulos. Myötätuntoinen itseään kohtaan, se on äärettömän tärkeä oppi.

  5. Voin niin samaistua tekstiisi! En sano tätä negatiivisena palautteena, mutta jollain tapaa ihmisestä tulee ylpeän oloinen heti kun itseluottamus on kunnossa. Ajattelen sen ehkä niin, että suomalaisuus itsessään ei ”salli” sitä. (toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan) Ihailen asennettasi! 🙂

    Olen itse tällä hetkellä sellaisessa elämäntilanteessa, jossa mietin koska olen niin reunalla hypätäkseni pois turvallisesta ja mukavasta, jotta saisin tehdä sitä mistä oikeasti nautin. Nyt vasta itsekin alan enemmän luottaa itseeni ja taitoihini. Tsemppiä sinulle!

    • Ymmärrän täysin. Ja näinhän se on. Suomalaiset ovat mielummin vähän leuka rinnassa ja vähettelevät omia saavutuksiaan, koska eihän sitä nyt kehtaa. Mutta voi kunpa ihmiset kehtaisivat enemmän. 🙂 <3

      Tsemppiä myös sinulle ja usko vaan täysillä itseesi!

  6. Pohdin samaa asiaa lauantaina ystäväni kanssa ja totesin, että olen myös ennen ollut miellyttäjä. Yrittänyt miellyttää kaikkia ja olla se mukava kaikkien kaveri unohtaen lopulta ketä itse oikeasti olen. Se on äärettömän raskasta. Nyt olen aikuisiän myötä oppinut kuuntelemaan itseäni ja alkanut toteuttaa juuri sellaista minää joka olen. Osa ystävistä on kadonnut mutta todelliset ystävät ovat jääneet ja hyvä niin. Nyt huomaan oloni paljon kevyemmäksi ja itsevarmemmaksi ja onnellisemmaksi. Olen nykyään huomattavasti iloisempi ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on alkanut löytää sijaa myös minun elämästä. Mulla on todella paljon samoja juttuja takana kun sulla. esimerkiksi ”siirtyminen” bilettämisestä terveellisiin elintapoihin ja siitä seuranneet elämänmuutokset lähipiirissä ja hyvinvoinnissa. Mulla tä on tapahtunut hiljattain ja matkaa on viellä edessä mutta sun blogilla on ollut mun taipaleella aika suuri merkitys, oon saanut paljon tukea ajatuksiini ja sun kirjoituksien avulla olen saanut haudattua negatiivisia ajatuksia ja ”vastaväitteitä” terveellisyyydelle. Sun blogia on tosi kiva lukea kun pystyy samaistumaan moniin juttuihin ja saa tukea omiin ajatuksiin, kiitos siitä 🙂

    • Niinhän siinä helposti käy, että keskittyessään vain miellyttämään kaikkia muita – unohtaa kuka itse on. 🙁
      Hyvä, että olet oppinut kuuntelemaan itseäsi. Todelliset ystävät jää! <3

  7. Oi sinä ihana!
    Mä luin kyyneleet silmissä tätä postausta. Oli kuin olisit kirjoittanut minusta. Tuo miellyttämisen halu, se on niin järkyttävän tuttua. Mutta vasta kun luin tuon kirjoittamasi tekstin, tajusin, että juuri noin minäkin olen koko ikäni toiminut. Ehkä se tästä, oivallus on tapahtunut, nyt kohti parempaa minuutta?

    • Voi että. <3 Kiitos!
      Niinhän se taitaa mennä, että ei voi oppia uutta jos ei ensin oivalla nykyistä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta