Missä on kohteliaisuus?!

Kiehuttaa!! 
Tää asia on ollut mulla mielessä jo monta kuukautta. Kohteliaisuus. Missä on suomalaisten käytöstavat ja kohteliaisuus? Katsotaan vaan sitä omaa nokkaa ja kännykän ruutua, ei huomioida kanssakulkijoita lainkaan.

Tai, no toki on kohteliaitakin ihmisiä. Mutta silti suurissa määrin huomaan jatkuvasti huonoja käytöstapoja. Avataanko ovi vanhemmalle? Annetaanko ratikassa istumapaikka raskaana olevalle? Autetaanko bussiin nousevaa äitiä tai isää rattaiden kanssa? Katsotaanko silmiin kaupan kassalla ja kiitetään? Teettekö te näitä asioita?

Minut on ainakin opetettu olemaan kohtelias. Avaan oven vanhemmille ja myös raskaana oleville tai vaunujen/rattaiden kanssa kulkeville. Annan myös julkisissa kulkuvälineissä paikan sitä itseäni enemmän tarvitsevalle. Autan nostamaan vaunut/rattaat bussiin ja katson aina kaupassa kassaa silmiin ja kiitän.

Nyt raskauden myötä olen huomannut, että suomalaiset eivät ole kohteliaita raskaana olevia kohtaan. Olen YHDEN kerran saanut paikan ratikassa. Muissa tapauksissa ihmiset ovat vaan kyräilleet kulmiensa alta ja olleet muka huomaamatta. Minulle ei ole kertaakaan kukaan pitänyt ovea auki, vaikka lyllertämiseni vuoksi liikkuminen on oikeasti silmiinpistävän hankalaa.

Tänään aamulla tuli viimeinen pisara ja siksi tämän kirjoituksen kirjoitan.
Olin tulossa verikokeista Kampin HusLabista. Labran jälkeen ajattelin käydä kaupassa ostamassa aamupalatarvikkeita. Mukavalla mielellä kuljeskelin rauhassa kaupassa ja koriin osui viisi tuotetta. Kaupassa oli erittäin hiljaista ja kassakin valmiina hymyn kera. Kun pääsin kassalle, nuori tyttö (n.20v) pyyhälsi viereeni, ei katsonut silmiin. Ja tokaisi, ”saanks mä mennä sua ennen?”. Oikeastaan se ei ollut edes kysymys, hän oli jo tunkemassa hihnalle omien ostostensa kanssa. Hänellä ostoksia oli kolme. Vastasin vähän hämilläni, että no mene vain. Hän ei edelleenkään katsonut silmiin EIKÄ KIITTÄNYT. Rynni siihen maksamaan ostoksensa. Kassakin hieman hämmästyneenä katsoi tapahtunutta.
Kun minä sain ostokseni kassiin ja poistuin kaupasta, näin tytön selän hänen mennessään. Hän oli voittanut tässä kaikessa noin puoli minuuttia. Tulikohan hänelle hyvä mieli? Minulle ei ainakaan.

Ymmärrän, jos toisella on kärryllinen ostettavaa ja toisella vain pari tuotetta – silloin jopa kohteliaasti tarjoan paikkaa kassajonossa. Mutta tätä en ymmärtänyt. Mieleni teki juosta hänet kiinni ja kertoa, että hei tyttö, olen viimeisilläni raskaana, minun on vaikea liikkua, minulla on todella kova nälkä labrakokeiden paastovaron takia, miksi sinä et edes kiittänyt minua?

Mutta annoin hänen mennä ja perklasin tätä vain mielessäni.

monna

Olen kuullut (en tiedä pitääkö paikkansa), että mm. monissa Euroopan maissa raskaana olevia naisia kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Vähän kuin vanhuksia. 🙂
En minä sitä kaipaa. Mutta normaalia hyvää käytöstä ja kohteliaisuutta. Sitä minä kaipaan.

On kyseessä vanha, nuori, sairas, terve, raskaana oleva tai ihan kuka vain – olkaa ihmiset kohteliaita! Katsokaa välillä kännykän ruudun sijaan ihmisiä silmiin ja kiittäkää. Pitäkää ovea auki seuraavalle ja auttakaa ihan pienissä asioissa jos voitte. Se ei vie aikaa, se ei vaadi voimia. Se tuo varmasti toiselle hyvän mielen ja myös teille itsellenne.

Mukavaa maanantaita <3

Monna

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

73 vastausta artikkeliin “Missä on kohteliaisuus?!”

  1. NIin törkeetä käytöstä. Ei vaan voi ymmärtää. Mua itseäni kans ärsyttää miten raskaana olevia ja vaunujen kanssa kulkevia kohdellaan. Eihän meillä ole mihinkään koskaan kiire kun ollaan mammalomalla. Eri asia on tärkeä töissä käyvät joilla on koko aika kiire.
    Kolme raskautta, kolme lasta ja kolme ratas vaihetta takana. Aloin oikein miettimään niin max 5krt mulle on annettu paikka bussissa!

    • Joo! Siis todellakin ”eihän meillä ole kiire mihinkään..” 😀 No ei välttämättä ole juu, mutta miten monta sekuntia se oven aukipitäminen esim. vie niiltä kiireisiltä töissäkäyviltä.. 😀
      Ihan käsittämätöntä, miten vähän olet saanut paikkatarjouksia noin monen raskauden ja ratasvaiheen kanssa. 🙁

  2. Muistan kuinka esikoista odottaessani väsyin todella kovin eräällä kauppareissulla. Kaupan aulassa oli useampikin penkkirivistö, täynnä tietysti ihmisiä. Seisoin siinä ja koitin katsoa mihin mahdun niin kukaan ei anna tilaa… Olin ihan tuskissani, enkä tiedä miksi en avannut suutani ja kysynyt pääsisinkö hetkeksi istumaan. Ihan älyttömin juttu tapahtui ollessani 8:lla kuukaudella raskaana kun kävin ostamassa monta nippua kaakeleita, ja kun menin hakemaan niitä kysyin varastomieheltä että voisitko nostaa ne tuonne autoon kun itse en oikein nyt pysty, niin äijä vastaa että ”joo, mutta sua mä en sit ainakaan nosta”. Törkeästi sanottu, ja vielä asiakaspalvelutilanteessa! Joten allekirjoitan kirjoituksesi täysin!!

    • Voi helvetti! 😀 Siis ihan älytön tuo äijä!! Ollut varmaan omasta mielestään Suomen humoristisin mies. 😉
      Ja myös tuo istumapaikatta jääminen kaupan aulassa. Ihan älytöntä!! Eikö ihmiset oikeasti tajua tai näe? Vai ovatko vain niin laiskoja ja välinpitämättömiä auttamaan?

    • Voisi yhteenvetona sanoa että iso osa ihmisistä ei ole kohteliaita. Ja se ei vaatisi kuin halua olla kohtelias…

  3. Muakin kiehuttaa! Ekassa raskaudessa mulle tarjottiin yhden kerran istumapaikkaa ja sekin oli Helsingissä (asun muualla). Vaunut on aina autettu junaan ja yleensä mun kokemuksella apuaan tarjoaa ekana noin parikymppiset miehet. Nyt tämän toisen raskauden aikana ollaan kerran oltu bussissa niin, että sekä minä hyvin selvästi raskaana että aviomieheni pieni lapsi sylissä jouduttiin seisomaan koko matka. Läheisillä penkeillä istui mm. noin 30v pariskunta täysissä ruumiin voimissaan. Hellyttävää oli, että eräs vanhempi pariskunta (joka joutui myös seisomaan koko matkan) avautui bussikyydin jälkeen kovaan ääneen siitä, että puolisoa tai mua ei päästetty istumaan. 😄

    • Ihana, että vaunut on sentään joka kerta autettu junaan! <3
      Ja musta ainakin tuntuu, että tosiaan vanhemmat ihmiset on niitä kohteliaita ja parikymppiset miehet. Mutta EI TODELLAKAAN naiset. Mikähän siinäkin on?!

    • Sanoisin, että teillä on ollut huonoa tuuria, jos ei avuliaita nuoria naisia ole kohdalle osunut. Itse 24-vuotiaana naisena annan täydessä bussissa paikkani aina kävelysauvoilla kulkevalle, seniorille tai raskaana olevalle.

      Hassua myös suomalaisissa, ettei ymmärretä apua (tai istumapaikkaa) pyytää. Sitten jälkeenpäin tullaan avautumaan huonoista käytöstavoista sosiaaliseenmediaan… Käytöstapoihin kuuluu myös kohtelias kysyminen 🙂 Itse olen monesti julkisissa pyytänyt kanssa matkustajaa laittamaan esim. musiikkia hiljemmalle kovan päänsärkyni takia. Vastaanotto kohteliaaseen pyyntööni on 90% ollut hyvää. Uskaltakaa itse kysyä/pyytää, elämästänne tulee varmasti helpompaa.

      Lisään vielä, ettei itselläni ole lapsia. Olen tavallisesta suomalaisesta yh-perheestä, jolle perisuomalaiset arvot on kasvatuksessa opetettu. Yksi näistä on ”älä valita, jos et edes ymmärrä kysyä”

  4. Pakko lisätä muuten vielä yksi kiehuntaa aiheuttava asia, hissien käyttö!! Siinä suomalaiset on ihan törkeyden huippuja. Vaunujen kanssa joutuu monesti odottamaan kun aikuiset ihmiset kiilaa edestä. Ja kyseessä ei oo huonojalkaset mummut (he yleensä antaa tilaa) vaan ne, jotka hyvin voisi käyttää myös LIUKUportaita, joissa ei joudu kävelemään sen enempää kun hississäkään..

    • Ääää!! 🙁 Ihan älytöntä! Vitsit, musta tulee varmaan sellanen vaunutäti, joka huutelee kaikkien huonokäytöksisten kiilaajien perään! 😀

    • Tää on ihan peruskauraa isossa omenassa. Lähes joka kerta hisseillä joutuu odotteleen vaunujen kanssa. Ja usein siinä kaverina odottelemassa on ollut pyörätuoli+saattaja tai vanhus+rollaattori. Ja sit kun hissi tulee niin sieltä astelee joukko nuorta porukkaa tai aikuinen, kahdella jalalla tukevasti kulkeva. Joku kerta voi olla et avaudun niin että sen kuulee sit koko kauppakeskuksen väki 😅😀

  5. Mut on opetettu liittämään ja kiitänkin aina, kun tulee sellainen tilanne vastaan. Itse tervehdin aina kassaa kun olen kaupassa ja kiitän kun saan kuitin mutta aina kassat eivät edes tervehdi vaan alkavat vaan skannaamaan tuotteita eivätkä edes katso kohti. En ymmärrä miten joillekin kassoille ei ole opetettu niinkin yksinkertaista asiaa kuin asiakkaan tervehtiminen 😞 Bussissa autan rattaiden kanssa mutta nykyisin bussit laskevat sitä bussin lattiaa alemmaksi niin monet pääsee itse ilman apua menemään niin en aina tiedä kaipaavatko kaikki apua. Suomessa kyllä osataan kiilata myös tehokkaasti 😃 Ärsyttää ne tapaukset kun venaat bussia pysäkillä ja kun bussi tulee niin joku vetää vaan koko jonon ohi ja rynnii bussiin. Näitähän löytyy 😃

    • Ihanaa, että sut on opetettu kiittämään ja niin teet. <3 Totta on myös se, että monet kassat on myös epäkohteliaita, vaikka itse on kohtelias. Ollessani vaatekaupassa vuosia töissä, oli yksi ensimmäisistä asioista mikä piti olla kunnossa ASIAKKAAN TERVEHTIMINEN.
      Ja juu, noi matalalattiabussit ja ratikat on kyllä kätevä juttu! 🙂 Niihin tuskin moni apua tarviikaan.

  6. Mä oon niiiiiiiiin samaa mieltä! Mullekin tarjottiin raskaana ollessani vaan kaks kertaa heti paikkaa ja molemmilla kerroilla kyseessä oli vanhempi mies. Ja mun mielestä onkin ihan uskomatonta, että koskaan kukaan nainen ei tarjonnut mulle paikkaa. Vaik luulis, että suurinosa ois joskun kokenut samaa. Mut EI! Jossain vaiheessa tää alkoi ottaa mua ihan hirveesti päähän ja aina ratikassa aloin aina näyttämään kuinka tuskaselta musta tuntui ja hieromaan vatsaa (ei kyllä ees tarvinut näytellä kun supisti niin pirusti), johan sain sit aina paikan. Mut joo, käytöstavat! Ihan tosi!!! Vaunujen kanssa mun mielestä saa kyllä ihan eritavalla apua, tuntuu et kivasti pidetään ovia auki jne. Mut kyllä sitä saa aika usein edelleen pyytää ihmisiä ratikassa siirtymään vaunupaikalta pois…

    • Mikähän siinä on, että naiset ei tee sitä?! Tai siis tottakai varmasti jotkut, mutta miksi naisten on vaikeampi olla kohteliaita?

  7. Itse olen saanut myös kasvatuksen niin, että toisen ihmiset pitää huomioida. Äidin kanssa kuljin pienenä samalla bussilla, kun hän meni töihin ja minä kouluun. Eräällä kerralla en bussikuskia muistanut tervehtiä, niin sain kotona kuulla myöhemmin kunniani. Eli kyllä, tervehdin kaikki palveluihmiset, annan istumapaikan minua vanhemmalle, autan oven kanssa jne. Ihan järkyttyneenä olen lukenut uutisia, joissa kerrotaan sairauskohtauksen saaneesta ihmisestä, jota kukaan ei auttanut, pahimmassa tapauksessa joku junnuporukka snäpännyt tilanteesta ja poistunut paikalta!! Itse en välttämättä odottanut raskausaikana erityistä huomiota, mutta jotkut asiat saivat kyllä kiehumaan. Kaupan kassalla kävi myös minun tilanne; jonottelin cittarin kassalla maha pystyssä vähäisten ostosten kanssa, viereen aukesi kassa, johon siirryin jonottamaan. Jostain hiivatista siihen eteeni ehti syöksyä sellainen 70 -vuotias emäntä, viittoili jonnekin taakseni, kunnes papparainen ohitti minut TÄYDEN ostoskärryn kanssa. Kumpikaan ei kehdannut katsoa päälleni, ei pienintäkään katsetta. Itse en saanut sanaa suusta, kun tuntui, että pää räjähtää sillä sekunnilla silkasta verenpaineen kohoamisesta. Jos kyseessä olisi ollut huonokuntoinen pariskunta, olisin ehkä ymmärtänyt mut jumankauta, mummolla oli varmaan mammuttisprinttikengät jalassa ja vahtas, mihin pääsee kiilaamaan ”jonon ohi”. Huh huh, olisiko tämän viikon avautuminen tässä 😂

    • Mulle on myös opetettu toi, että bussikuskia pitää tervehtiä. 🙂
      Ihan älytön toi mammuttisprinttikenkämummo!! 😀 😀 Apua!! No ehkä hän on saanut sisältöä elämäänsä näillä tempauksilla. 😉

  8. Mä olen kanssa miettinyt, mihin on kadonneet hyvät tavat. Tästä paasasinkin miehelle yksi ilta kun olin myös kohdannut mielestäni epäkohteliasta käytöstä, et meidän lapselle opetetaan alusta alkaen hyvät tavat ja kuinka muita kunnioitetaan. Olen siis myös viimeisilläni raskaana, enkä kertaakaan ole tuntemattomilta ihmisiltä saanut apua tai muita kohteliaisuuksia. Tutut ovat kyllä antaneet istumapaikan, avanneet oven, tarjoutuneet kantamaan ostoksia… Enkä minäkään nyt koe, että raskaana olevilta nyt kaikki pitäisikään puolesta tehdä mutta kyllä minusta tosiaan aina on ystävällitä edes tarjoutua. 🙂
    Ja kamalaa tuo yllä olevan kommentti asiakaspalvelu tilanteesta… hei haloo, missä on Kaarina Suonperä, monet joutaisivat hänen oppiin! 😀

    • Hahaa! 😀 Siis oikeasti! Sellainen käytöstapakoulu olis tosi hyvä nykyäänkin olla olemassa! Tai siis ihan oikeesti olis mielenkiintoista tietää, opetetaanko kouluissa enää ollenkaan käytöstapoja?

    • Opetetaanko kodeissa enää käytöstapoja? Kyllä se on ensisijaisesti huoltajien tehtävä.

  9. Minusta nuo asiat kuuluu hyviin tapoihin. Kiittäminen, silmiin katsominen, varsinkin heikomman ihmisen auttaminen vaikka ei tuttu olisikaan. Kassalla kuuluu kiittää ja katsoa silmiin. Ihan perus juttuja kaikki jotka jokaisen pitäisi hallita. En muista olenko joutunut koskaan tilanteeseen jossa toinen olisi kohdellut minua erityisen huonosti.. ehkä olen. Mutta sen muistan aina kun ekassa raskaudessa, ihan viimeisilläni olin, olin kerran autoa tankkaamassa ja viereiselle tankille tullut mies toivotti onnea tulevalle äipälle <3 täysin tuntematon oli tuo ihminen minulle. Sai ihan äärettömän hyvän mielen aikaan!

    Onnea sinnekin tulevalle äipälle <3 ja iskälle myös tietysti.

    • Jep, niin kuuluu! 🙂
      Ihana tuo mies! Tullut varmasti hyvä mieli ja myös hänelle!
      Kiitos

  10. Hyvä kirjoitus! Itse olen huomannut ihan samaa 3 raskauden aikana. Onneksi en käytä oikeastaan koskaan julkisia, mutta oven avaaminen taitaa olla todella vaikeaa, etenkin vanhemille ihmisille. Itse availen ovia ja väistelen kanssa kulkijoita ihan päivittäin sekä kiitän kassaa ja autoilijoita, jotka päästävät suojatien yli.

    Lisäisin itse vielä tuohon, että muistakaa olla kohteliaita myös nuorille! Ollaan heille esimerkkinä. Kerran minä viimeisilläni valtavan mahan kanssa avasin oven nuorelle (n.15v?) miehen alulle ja sanoin oikein reippaana ja iloisena Oleppa hyvä. Poikaa rupesi naurattaa ja sanoi ”tää tais mennä ny per*eelleen”. Hymyilleen lampsittiin molemmat kauppaan ja vähän myöhemmin samainen nuori mies nosti minulle lattialle tippuneen ananas purkin 😀 Tais tulla hyvä mieli meille molemmille!

    Niin ihanaa loppu odotusta sinulle, kun se vain voi enää tässä vaiheessa olla!!! 😉 Kohta saadaan vauvantuoksuisia uutisia <3

    • Joo tosi hyvä lisäys!! Nimenomaan näin! Nuorille pitää näyttää hyvää esimerkkiä, jota he voivat sitten jatkaa. 🙂
      Ihana tuo kohtaaminen nuoren miehen alun kanssa sinulla! Varmasti jäänyt hänellekin hyvä mieli tuosta kohtaamisesta!

      Ja kiitos! <3 Toivottavasti pian! 😉

  11. Täällä pari viikkoa sitten neuvolakäynnin jälkeen sain todeta, että miten epäkohteliaita ihmiset osaa olla! Lähikaupassa mulle iski ihan jäätävä jumi selkään ja alkoi supistelemaan, kävely muuttui tosi vaivalloiseksi. Keräsin puuskuttaen viimeiset ruokaostokset koriin ja lähdin kassalle, satuttiin vanhemman mieshenkilön kanssa samaan aikaan hihnalle. Mies katsoi omaa ostostaan, sitten mun mahaa ja ostoskoria ja huokaisi oikein kyrpiintyneenä syvään ja pyöräytti silmiään — ei siis jäänyt multa epäselväksi hänen mielipiteensä tilanteesta! Vaikka mun olo oli mikä oli, kehotin miestä menemään ensin ja hymyilin hänelle 😊 Ja arvata saattaa, sainko minkäänlaista kiitosta häneltä. Kaiken lisäksi hän jäi vielä kassalle tarkastelemaan kenolappujaan, mietin vain että siinä ajassa olisin jo ollut matkalla kotiin ostosteni kanssa 😄 tsemppiä sulle Monna näihin viimeisiin odotuspäiviin! ❤

    • Ei oo totta!! Mä olisin varmaan potkassu tota miestä! 😀 Haha! No en sentään, mutta siis ihan olis kyllä mennyt pata jumiin tollaisesta käytöksestä!
      Kiitos! <3

  12. Tämä on niin totta. Itse olen ollut nyt vuoden verran Gigantissa töissä ja huhhuh.. Ei niitä tarinoita (a)asiakkaista usko edes todeksi! 😀

    Aikuiset ihmiset huutavat, kiroilevat ja kerran heitettiin kynä päin näköä. Luullaan varmaan, että esim. reklamaatiotapauksissa saavat paremmat hyvitykset jos haukkuvat kassaneitiä ja huutavat naama punaisena niin että kaikki varmasti huomaa. Juu, ei.

    En tiedä mikä on mennyt pieleen. Onhan suomalaiset aina olleet vähän, no, erilaisia mutta nyt menee jo yli 😀

    Ja just tuo rynniminen. ÄÄÄH. Kellään ei varmasti ole niin kiire etteikö voisi odottaa muutamia sekunteja, että toinen kerkee ensin alta pois.

    • Apua 😀 😀 Kohteliaisuus myös asiakastilanteissa asiakkaan osalta ihan varmasti parantaa joka kerta osto/palvelutilannetta! Mutta sehän ei kaikille mahdu kaaliin. 😀

  13. En tiedä, missä sä asut, mutta mulla on kyllä täysin päinvastaisia kokemuksia vaunujen kanssa tai raskaana liikkuessa. Asun Kalliossa, eikä ole varmaan kertaakaan tarvinnut mennä kaupan ovesta sisään ilman, että joku asiakas tai myyjä itse olisi tullut pitämään ovea auki.

    Sen sijaan, että aina valitetaan siitä, kuinka muut käyttäytyvät, niin kannattaisi ennemmin antaa huomio niille, jotka tekevät hyvää puolestasi. Kuinka usein itse kiität ja hymyilet sille, joka avaa sinulle oven? Tämä varmasti kannustaisi tekemään saman uudelleen ja antaa kanssaihmisille viestin, että hekin voisivat saada positiivista huomiota osakseen toimimalla samoin. Etkä voi ikinä tietää, miksi joku ei tullut nostamaan vaunujasi bussiin tms. Aika monilla aikuisilla on selkävaivoja, enkä ainakaan itse siinä tapauksessa riskeeraisi omaa terveyttäni tuntemattomien puolesta. Et myöskään voi tietää, minne kaupan tytöllä oli kiire. Olikohan sulla itselläsi pinna vähän kireällä, että hermostuit puolen minuutin takia?

    • Ihanaa, että sinulla on näin hyviä kokemuksia Kalliossa! 🙂
      Jos luit lainkaan tekstiäni ajatuksella, kirjoitin aina kiittäväni ja katsovani silmiin. Toki teen myös niin silloin AINa kun saan kohteliasta käytöstä vastaan. 🙂 Kirjoitin kuitenkin saaneeni sitä vain kerran yhdeksän kuukauden aikana. 😀 Silloin kyllä vuolaasti kiitin.
      Ja toinen mistä kirjoitin, oli se että juu minulla oli kyllä nälkä, mutta ei pinna kireällä. 🙂 Kyllä vaikka tätä asiaa nyt mistä vaan vinkkelistä katsoo, niin tämä tyttö olisi voinut sentään kiittää edes.

  14. Ihmisten käytöstavat tosiaan ovat huonontuneet. Työssäni saan lähes viikoittain haukkuja ja haistattelua tai ammattitaitoni kyseenalaistetaan ikävään sävyyn. Kiitos on ilmeisesti vieras sana todella monelle. Etuilu ja töniminen on raivostuttavaa.
    Raskaana ollessani en kaivannut minkäänlaista erityishuomiota itselleni. Itse avasin mieluummin ovet ja seisoin mieluummin lyhyet matkat esim junassa. Eikä avun tarjoajia liiemmin tuntunut olevan :D.

    • Eikä!! Ihan käsittämätöntä!
      Juu, siis oikeastaan en minäkään ole niinkään kaivannut niitä istumapaikkoja tai ovien avaajia.. Mutta olishan se kiva jos kohteliaita käytöstapoja näkisi enemmän nykyään!

  15. Vaunujen kanssa saa kyllä julkisessa liikenteessä pahan mielen aikaan, ainakin pääkaupunkiseudulla. Joskus busseja joutuu odottamaan useammankin ennen kun tulee bussi johon mahdut kyytiin. Sitten kun olet jäämässä bussista pois, niin kaikki muut haluavat mennä ennen sinua. Kyllä mä ymmärrän tän tavallaan, mutta esim bussista metroon mennessä sun pitää mennä vielä siihen hissiin ja ne muut pääsevät liukuportaita aika paljon nopeammin.. Sit kun pääset sinne metrolaiturille niin siellä ne samat juoksujalat oottavat sitä metroa..

    Kaks kertaa on pistäny kiehuttamaan kun bussin etupenkistä on tultu takaovelle että pääsee pois ja itse olen pitänyt kättä tangossa ja sieltä alta on kömmitty pois että varmasti pääsee ekana pihalle kun eihän sitä voi odottaa kahta sekuntia kun olisin itse päässyt vaunujen kanssa pois..

    Mutta onneks meillä kotiäideillä on sitä aikaa 🙂

    Tsemppiä tulevaan!

    • Se on kyllä ihan älytöntä jotenkin, että ihmisillä on niin kamala kiire koko ajan johonkin. On se sitten metrolaiturille jonottamaan tai mihin tahansa. 😀 Ja monesti sitä vain katsotaan sitä omaa napaa näissä tilanteissa.

      Onneksi meillä on sitä aikaa! 😉 😀

  16. Hieno kirjoitus! Tosi ikävä kuulla kokemuksiasi 🙁

    En ole ollut ikinä raskaana joten siitä el tiedä, mutta olen kyllä kulkenut kyynärsauvojen avulla ja pyörätuolissa muutamaan otteeseen, kun on ollut jalka murtunut. Hoitojaksot kestivät 2-5 kk ja yhden käden sormilla sai laskea ne kerrat, kun tuntematon avasi oven. Kerran jopa eräs nainen päästi itselleen avaamastaan ovesta sillein kivasti irti, että se pamahti kiinni about sentin päähän naamastani, kun olin tulossa hänen perässään ovesta. Silloin teki mieli puhjeta itkuun. Ei se elämä muutenkaan kivaa ollut liikuntarajoitteisena, niin sitten vielä joutuu kokemaan tuollaista haistapaska-käytöstä.

    Jos Monna satun ikinä näkemään sinut ratikassa tms, haluan olla se tuntematon hymyilevä nainen joka takuulla antaa paikkansa ja auttaa vaikka vaunujen kanssa tarvittaessa! 🙂

    • Ihan käsittämätöntä, että myös liikuntarajoitteisia kohdellaan välinpitämättömästi julkisissa. 🙁 Mun mielestä tämä kohteliaisuus-asia on sellainen, että sitä pitäisi toteuttaa vanhusten, raskaana olevien, liikuntarajoitteisten jne kanssa. Niiden kanssa, jotka selkeästi tarvii sillä hetkellä vähän jeesiä.

      Ja ihana kuulla! 🙂 Toivottavasti törmätään ratikassa! 😉

    • Ymmärrän pointin, että vaikeasti liikkuville ihmisille apu on tervetullutta fyysisen rajoitteen vuoksi, mutta pohdin vain, että eikö tämä ”kohteliaisuus-asia” ole sellainen, mitä pitäisi toteuttaa ihan kaikkien kanssaihmisten kanssa? 🙂 Ei se tunnu henkisesti yhtään sen paremmalta jos ovi pamahtaa kiinni nenän edestä, kun edellinen ei vaivaudu pitämään sitä muutamaa sekuntia pitempää auki tai joku kiilaa kassalla/hississä eteen, vaikka ei olisikaan raskaana tms. Ollaan kaikki KOHTELIAITA toinen toisillemme oletusarvoisesti. 🙂

    • Kuten tuossa postauksen viimeisessä kappaleessa kirjoitan, kohteliaisuus kuuluu kaikille. Ei vain sairaille, vanhuksille tai raskaana oleville. 🙂

  17. Totta puhut, itsekkyyttä ja huonoja tapoja näkee aivan liikaa. Avaan mielelläni oven vaunukansalle aina kun vain voin. Valitettavasti vain olen usein joutunut huikkaamaan ”OLE HYVÄ!” ovesta menijän selälle. Kiitoksia ei ole kuulunut. Siitä huolimatta haluan jaksaa yrittää edelleen, koska meidän äitien pitää auttaa toisiamme:).

    • Niin näkee. 🙁
      Mutta siis tosi tylsää, jos ei sitten myöskään kiitetä jos ovi avataan jne.. Äh!

  18. Mä olen pahoittanut mieleni lähes joka kerta, kun olen kulkenut vaunujen kanssa bussilla. Jotkut linjat ovat usein täynnä kaikkina kellonaikoina ainakin jossain kohtaa reittiä. Ihmiset änkee seisomaan minun ja vaunujeni väliin. Silloin sanon että sori, haluan pitää vaunuistani kiinni. Helsingin linja nro 14 on painajainen. Liikun ennemmin junalla, jos voin valita. Nytkun on tuplarattaat käytössä, käskytän läheisiä autollisia kuskaamaan:,D raskaana ollessani metrolla kulkiessani sain muuten aina istumapaikan, joku teki aina tilaa pyytämättä! Go itä<3 😉 hyvää loppuraskautta sinulle!

    • 🙁 Ihan super surullista kuulla! Ja tuplarattaiden kanssa varmasti vielä hankalampaa olisi lähteä liikenteeseen ja saada sitä tilaa ja apua.
      Mutta hei jee!! Go itä! 😉
      Kiitos!

  19. Olipa törkeää käytöstä! 🙁 Ite oon kyl huomannut saman. Varsinkin nyt kun liikuskelen rattaiden kanssa oon huomannut, ettei kukaan esim. auta avaamaan ovea. Päinvastoin, joskus kun avaan itselleni ja pojalleni ovea vaivalloisesti pitäen toisella kädellä kiinni rattaista ja kiskoen ovea auki toisella kädellä/jalalla nin ihmiset sulloutuvat siitä välistä sisään/ulos! Ihan kuin minä muka heille avaisin sitä ovea! Ja hissit viedään nenän edestä vaikka olisin ensimmäinen jonossa. Joskus pitää vaan olla töykeä ja sanoa, että nyt on mun vuoro! Nyt kun oon lisäksi raskaana ja rattaiden työntely alkaa käydä voimille niin en enää viitsi olla hiljaa vaan kyllä sanon, jos joku kiilaa eteen/muuta törkeää. Toki en huuda tai kiroile (joskus mieleni tekisi, mutta lapseni on mukana), jämäkästi sanon kuitenkin että nyt meni väärin. Eipä ne ihmiset muuten opi :/

    • Eikä! 😀 Siis toi on jo ihan älytöntä! Miten ihmiset kehtaa oikeasti tunkea välistä tollaisessa tilanteessa?!
      Ja siis todellakin, kyllä saa sanoa! Ei huutaa ja räyhätä, mutta sanoa. Kyllä!

  20. Moi!
    Itselläni on pelkkää positiivista kerrottavaa. Jo raskausaikana ovia avattiin ja nyt vauvan kanssa kulkiessa nostetaan vaunuja ratikkaan, avataan ovia, ollaan ystävällisiä ja mikä parasta, tullaan jutustelemaan. Ja tämä Helsingissä.
    Vauvaa olen imettänyt jos vaikka missä ja en koe saaneeni ikäviä katseita.
    Ja tosiaan ihmiset ovat kyllä minut valloittaneet ihanalla käytöksellä.
    Olen jopa yllättynyt miten usein bussikin laskee lattiaa päästäkseni vaunujen kanssa bussiin tai bussista kadulle. Tapanani on kiittää lähtiessä bussikuskia.
    Uskon, että ystävällinen katse ja kiitos itseltä vievät sitä positiivista mieltä eteenpäin. Ja yleensä kyllä auttaa, kun ottaa sinnikkäästi kontaktia toiseen. Kyllä sen huomaa, ettei ihmiset vaan välillä kehtaa olla auttamatta, kun muiden kuullen sitä apua pyytää.

    Huoli pois. Uskon, että tulet positiivisesti yllättymään viimeistään vauvan kanssa, miten kivasti ihmiset yleisesti auttavat.

    • Ihana kuulla! 🙂 <3
      Ja aivan varmasti hymy ja ystävällinen katse auttaa näissäkin asioissa. Ainakin suurimmassa osassa tapauksista! 😉

  21. Jotkut henkilöt osaavat olla ihanan kohteliaita ja huomaavaisia, mutta missä ihmeessä taas osa ihmisistä on kasvanut:D
    Noin viikko sitten liikkeeseemme asteli hieman vanhempi mies. Siinä hän heti alkoi ärhentelemään infopistetyöntekijälle ja keskustelun lopuksi näytti naaman eteen keskisormea…
    Minä pyrin useimmiten moikkaamaan bussikuskia, jos katsekontaktin saan. Pidän myös ovea auki ja teen tilaa jos toinen näyttää sitä tarvitsevan. Tänään aamulla bussissa eräs nuori tyttö(eikä kyllä kukaan muukaan hlö) viitsinyt siirtyä vapaalle ikkunapaikalle istumaan, vaan iäkäs nainen joutui jäämään bussin käytävälle seisomaan. Itse seison aina mieluusti julkisilla kulkiessa..

    Metrossa tapahtui kerran ’hauskasti’. Yleensä poisjäävät pääsevät ensiksi ulos ja heidän jälkeensä uudet matkustajat menevät sisään. Eräs vanhempi kärttyisen oloinen herra änkeämällä änki sisään ensimmäiseksi ja me muut jouduttiin pakon edestä häntä väistämään…
    Jos joku jää minulle pitämään esim ovea auki tai tekee jonkun muun kohteliaan teon, kiitän häntä automaattisesti. Tulevaisuudessa jos ja kun saan omia lapsia, haluan heidän omaavan hyvät käytöstavat sekä kunnioittavan muita ihmisiä 🙂

  22. Hienoa että otit aiheen esiin! Olen asunut Helsingissä nyt kolme vuotta ja huomannut, että enemmän yllättää hyvät käytöstavat kuin ne huonot. Itse tarjoan aina ratikassa paikkaani vanhuksille tai esimerkiksi raskaana oleville. Parasta näissä tilanteissa on kanssamatkustajien reaktiot. Osa tuijottaa suu auki ja osa yrittää piiloutua penkissään älypuhelimen taakse. Syyllisyys painaa mutta silti istutaan omaan penkkiin liimautuneena. Kerran Alepassa pieneltä pojalta puuttui 10 senttiä ostoksista, jätin oman paikkani jonossa ja menin antamaan kassalle puuttuvat rahat. Kun palasin paikalleni ihmiset mulkoilivat minua, eivät kehdanneet onneksi mukista mitään että jonon perälle siitä. Olisivat saaneet muuten kuulla kunniansa.

    Työskentelen lähijunissa konduktöörinä ja ilmiö näkyy myös siellä. Mennään junan ovien väliin odottamaan kavereita puolen kilometrin päästä, vaikka junalla on lähtöaika. Sitten kitistään sisällä että miksi ei voi odottaa ja muut kitisee että miksi juna on myöhässä. Usein ihmiset nousevat junaan samasta ovesta suurin osa ja tukkivat eteiset lipunmyynnissä. Välillä menen kaikkien keskelle ja ilmoitan että junan etu/takapäässä on tyhjiä paikkoja, josko osa voisi siirtyä sinne. Kukaan ei liiku, odotetaan että joku muu menisi. Mielellään jäätäisiin töröttämään just siihen mihin on ehtinyt asettua. Joku muu saa mennä, MINÄHÄN en tästä liiku. Metrossa ja junassa ihmiset änkevät sisään väkisin vaikka pois jäävät matkustajat eivät ole päässeet vielä ulos. Varsinkin toivoisin, että vanhukset ja äidit pienten lasten tai vaunujen kanssa otettaisiin huomioon ja annettaisiin heille tilaa. Minä jaksan seistä metrossa mutta kolmevuotiaalle tai vanhukselle tai vaikka raskaana olevalle se on haastavampaa.

    Toivoisin varsinkin julkisessa liikenteessä täällä pk-seudulla, että otettaisiin muut ihmiset huomioon eikä mentäisi sillä MINÄ-asenteella älyluuri kourassa. Onko se niin paha juttu pitää ovea auki kaupassa ulos tuleville tai auttaa bussiin nousevaa rattaiden kanssa? En näe että se olisi kenenkään ajasta pois, päin vastoin, siitä saattaa olla jollekin toiselle arjessa todella suuri apu.

  23. Itselläni oli pieni kokoinen vatsa läpi raskauden, mutta aiheutti hurjia kipuja. Välilä lähti ihan suoraan jalat alta. Paikkaa en saanut bussissa, mutta pahoja katseita kylläkin koska en 8 kk raskaana luovuttanut paikkaani muille. Vatsa kyllä näkyi ja vaapuin, mutta olen pitkä nii se vähän katoaa. Kerran jouduin jopa sanomaan ääneen etten pysty seisomaan tämän mahan kanssa.
    Toinen minkä tuut huomaa on muut äidit rattaiden kanssa ahtaissa paikoissa. Omissani ei ole kääntyviä etupyöriä eli tällaiset kömpelöt mallit, eksyin hulluille päiville niiden kanssa ja yksikään äiti rattaidensa kanssa, jossa etupyörät kääntyivät ja ohjattavuus oli muutenkin helpompi kuin omissa panssarivaunuissa, eivät väistäneet. Nostelin omiani pari minuuttia hiki hatussa pois tieltä ja siihen jäi sitten shoppailut.
    Tsemppiä loppu raskauteen😊

  24. Missä vaiheessa suomalaisista on tullut näin juroja ja ajattelemattomia. Olin itse eilen matkalla syysloman viettoon ja bussi tupaten täynnä. Kaksi ihmistä oli vailla paikkaa ja kaksi paikkaa olisi ollut vapaana… ellei jotkut ihmiset olisi kantaneet matkalaukkujaan sisään matkustamoon. Toinen nainen jupisi, kun kuski pyysi siirtämään matkatavarat auton alaosaan, jotta paikka vapautuisi ”miksi minä joudun nämä siirtämään, haluan että ne on tässä”. Hänen mielestään ilmeisesti laukut oli paikan ansainneet 200 km:n matkalle ja yksi matkustaja sen vuoksi saisi seisoa koko matkan. Toinen ehkä vielä enemmän kummastuttanut tapaus sattui myös bussissa. Bussiin nousi nuori mies joka kinkkasi kepeillä jalka paketissa. Kukaan ei bussin etuosassa lähellä ovea vaivautunut tarjoamaan hänelle paikkaa! Nousin itse asian tajuttuani taaempaa ylös ja luovutin paikan. Aivan käsittämätöntä. Ulkomailla reissatessa ja esim. Ruotsissa busseissa etuosan penkit on varattu selvillä merkeillä vanhuksille, liikuntarajoittesille ja lapsille. Siellä paikat jätetään automaattisesti tyhjiksi. Merkit on usein täälläkin, mutta aina niissä joku istuu ja parhaimmillaan tosiaan se oma käsilaukku viereisellä penkillä ettei vaan kukaan vahingossakaan istu viereen 😀

  25. Noin yleisesti olen itse huomannut sellaisen asian, että kun asioin melkeinpä missä vain 6- ja 4-vuotiaitten lasteni kanssa, on palvelu useimmiten hyvää ja asiallista, myöskin useimmat kanssaihmiset huomioivat ystävällisesti jne. Vaikka emme rattaiden kanssa enää kuljekkaan, niin yleinen asenne on positiivinen. Mutta auta armias kun joskus yksin olen liikkeellä, menen vaikka johonkin pienempään liikkeeseen jossa odotan saavani palvelua, niin herkästi sitä joutuu itse mennä pyytämään ja siltikin asenne on vähän sellainen nuija, ikäänkuin myyjä ei uskoisi että voisin olla maksava asiakas ja siksi ei jaksa niin panostaa palvelun laatuun. Olen miettinyt monesti, että vaikka kohta kolmekymppinen olenkin, niin näytän ehkä ikäistäni nuoremmalta ja varsinkin liikkuessani ilman lapsia jotkut pitävät varmaan kovin nuorena, ja siksi jotenkin sellainen vähättelevä asenne. 🙁 Yksi tilanne on jäänyt erityisesti mieleen, kun muutama vuosi sitten olin menossa lähikauppaan työntäen lapsia tuplarattaissa, ja kaupan ovet eivät ole sellaiset itsestään aukeavat ja tuulikaappikin todella ahdas jossa sai vekslata painavia rattaita että sai ne kääntymään pienessä tilassa melkein paikallaan ovesta toiselle, niin joku keski-ikäinen naisihminen käveli ovista edellämme sisälle, huomasi meidät kun ihan päin katsoi, ajattelin että hän varmaan hoksaisi vähän pitää ovea auki kun ihan perässä mentiin sisälle, niin eikä mitä! Nainen pyyhälsi molemmista ovista sisälle ja minä jäin rattaiden kanssa ulomman oven väliin jumiin!? Onneksi lasten sormet oli rattaiden sisäpuolella etteivät jääneet oven ja rattaiden väliin. Siinä tilanteessa pääsi pari ärräpäätä eikä voinut kuin todeta että mitä helkkaria… Tämän kaupan myyjät sen sijaan ovat todella ystävällisiä ja avuliaita, aina kun huomaavat ja pystyvät, tulevat itse avaamaan ovia meille. Tämä siis Pirkanmaalla. Tällainen vuodatus, mutta siinä omia kokemuksiani..

  26. Itse olen ihmetellyt samoja juttuja. Kassajonossa mulla on pariinkin otteeseen pudonnut jotain, ketään ei ole auttanut nostamaan tavaraa lattialta vaan itse sen olen ison vatsan kanssa saanut sieltä ähkiä ylös.
    Ruuhkaisessa ruokakaupassa on myös tökkäisty kärryillä mahaan, josta kyllä vedin kunnon pultit. Ihmiset ei katso eteensä eivätkä varsinkaan väistä 🙁

  27. Oho, tuossa edellisessä kommentissani kirjoitin vahingossa että ”asenne on vähän sellainen nuija”, piti kirjoittaa että nuiva. 😀

  28. Kiitos tästä postauksessa! Olen myös viimeisilläni raskaana eikä minua ole tämän 9 kk:n aikana autettu kertaakaan. Kaiken huippu oli tänään kun olin talvitakkiostoksilla. Katselin kaikessa rauhassa takkeja kun yhtäkkiä n. 50 v. naishenkilö yhtään katsomatta mihin oli menossa törmäsi mahaani ja mulkaisi minua todella pahasti, koska tukin hänen kulkureittinsä. Anteeksipyyntöä tai mitään muutakaan häneltä en saanut, vaikka hän selvästi näki, että minuun sattui. Kyynistyykö yhteiskunta sitä vauhtia, että tuollainen käytös koetaan ihan normaaliksi?

  29. Mun täytyy nyt olla ihan toista mieltä. Esikoinen syntyi elokuussa ja sain kyllä niin monta kertaa apua ja erikoiskohtelua etten osaa edes laskea 😀 Esim rautakaupassa myyjä sahasi mulle laudat autoon sopivaan mittaan, käsisahalla (tää on asiakkaan homma). Kaupan kassa pakkasi mun ostokset suoraan kassiin kun kuulemma näytin siltä että synnytän ihan just. Toisen kerran kaupan kassa joutui vaihtamaan toiselle kassalle ja jono piti siirtyä nätisti mukana. Mä olin siä jonon kärjessä mut jotkut perässä olleet yritti rynniä mun edelle. Kassa sanoi silloin napakasti että tää rouva taisi olla ennen teitä. Julkisissa oon saanut aina paikan ja ovea on pidetty auki. Lisäksi juttelin raskausaikana todella monen ventovieraan kanssa raskaudesta, se tuntui positiivisessa mielessä kiinnostavan ihmisiä, varsinkin keski-ikäisiä naisia. Ehkä hyvää tuuria mutta näin Tampereella 🙂

  30. Asun Helsingissä ja mun mielestä täällä ihmiset ovat pääosin kohteliaita ja huomioonottavia. Poikkeuksiakin toki on. Raskaana ollessa kuljin ratikalla töihin ja lähes aina irtosi istumapaikka. Vaunuilla (tuplilla) ei ole montaa kertaa tarvinnut itse varsinkaan Stockmannin ovea avata 🙂 Kerran bussissa vaunut kaatuivat (pitäkää vaunuistanne kiinni) ja ennen kuin tajusinkaan, kanssamatkustaja oli jo nostamassa vaunuja ja laittoi ne tuossa tuokiossa kiinni turvavyöllä. Kiitos!

  31. Mä oon kokenut ihan samaa. Mikä ihmisiä vaivaa?!? Kerran olen paikan saanut bussissa. Miten vaikea sitä kuvaa on tulkita millä merkataan ne erikoispaikat?!? Että vähintään niillä istuvat huomios ympäristöään sen verran, ettei mummojen ja mammojen tarvii heilua käytävillä. Kaksi tapausta tästä raskaudesta on kyllä erityisesti jäänyt mieleen. Kerran mammajoogaan mennessä odotettiin toisen möhömahan kanssa hissiä. No hissi tuli, jolloin paikalle pörhälsi postimies ja suoraan mun nenän edestä sinne hissiin sisälle. Se oli niin uskomatonta, etten edes sanaa saanut suustani. No eipä sinne hissiin enää kolmatta mahtunut joten lyllersin portaat neljänteen kerrokseen. Toisella kerralla olin esikoisen kanssa rattailla liikenteessä. Mentiin bussiin, jonka keskiosassa oli nainen muovikassien kanssa nillä taittuvilla penkeillä. Rattaat sain juuri mahtumaan mutta istumaan en päässyt mahani kanssa koska ne MUOVIKASSIT oli siinä penkillä! Kattelin siinä hetken aikaa kunnes sitten päädyin varoittamatta istumaan puoliksi niiden kassien päälle. Pitäis tietysti itse yrittää olla tollasen yläpuolella, mutta aina ei vaan jaksa 😀

  32. Tämä on aihe, joka laittaa aina päässäni liekit tulille ja on vakioaihe ruokapöydässämme. Ja aihe koskettaa kaikkia, ei ainoastaan raskaana olevia. Suomalaiset ottavat mielestäni toiset todella huonosti huomioon ja käytöstavat puuttuvat monelta. Oma kupla ei jousta minnekään vaan sen kanssa törmäillään pitkin poikin menemään muista välittämättä. Tämän huomaa erityisesti silloin, kun palaa reissulta takaisin Suomeen – bussissa ihmiset naama kurtussa ja ketään ei kiinnosta ympäröivä maailma. Vaikka kuinka ihmistä ärsyttäisi ja vaikka kuinka omassa tilassaan haluaisi olla, käytöstavat pitäisi muistaa sillä poissa ollessamme omasta kodistamme vuorovaikutamme aina muiden ihmisten ja ympäristön kanssa!

    Kaikkea hyvää loppuraskauteen! 🙂

  33. Tekstissä selkeästi vähättelet tätä 20 vuotiasta, mutta mitä jos hänellä oli juuri kiire jonnekkin tärkeään? Sinne huslabiin? Syöpähoitoihin ym?

    En sano sitä, että pitäisi olla törkeä ja unohtaa käytöstavat, mutta pitäisi osata myös ajatella, että ihmisillä saattaa olla ongelmia/sairauksia, jotka ei päälle päin edes näy.

    Se, että ihminen on päättäny tulla raskaaksi, niin ei pitäisi olla mitenkään jalustalle nostamisen arvoinen asia, kaikkia pitäisi kohdella samalla tavalla, eikä ottaa aina niin itseensä, jos joku nyt ei sinulle ovea avaakkaan.

    • No mutta oli hän nyt menossa mihin vain, hän olisi voinut kiittää! 😀 Ja kyllä tämä tyttö lampsi ihan rauhalliseen tahtiin metroasemalle, kun hänet kaupan ulkona näin. 🙂

      Ja jos yhtään ajatuksella luit postausta, puhuin myös vanhusten kohtelemisesta ja yleisesti käytöstavoista. 😀 En vain raskaana olevista. Itse nyt olen raskaana, niin osasin tällä kertaa kertoa tämän esimerkin. Ensi kerralla osaan sitten kertoa jonkin toisen esimerkin. 😀

  34. Hyvä kirjoitus!
    Mulle tulee mieleen pari pointtia:
    – Jos mua ei ole automaattisesti päästetty istumaan tms. raskauteni aikana, mä olen kysynyt sitä. En jäänyt odottelemaan ja marttyroimaan. Kertaakaan en ole jäänyt ilman penkkiä :).
    – Kiilaaminen kassajonossa tolla asenteelle mikä tolla parikymppisellä tytöllä oli, on oman näkemykseni mukaan juuri ton ikäluokan ongelma. Ollaan kasvettu niin haluttuina ja toivottuina (hyvä asia!) että vanhemmat eivät ole opettaneet lapsiaan ottamaan muita huomioon (huono asia!). Tämän huomaa esim. siinä että nuoret aikuset eivät väistä vastaantulijoita, vaikka heitä olisi kolme rinnakkain ja vain yksi vastaantulija. Minua kiukuttaa tällainen käytös aivan jäätävästi, enkä väistä ;).

  35. Hei!
    Todella hyvä kirjoitus ja pakko sanoa että huomasin tämän eron keväällä ja kesän alussa. Olin nimittäin vaihdossa Etelä-Euroopassa ja tulin takaisin kesän alussa. Suoraan sanottuna mä hämmästyin sitä kun mulle avattiin melkein joka paikassa ovi jos vaan sattui kohdalle, muutenkin todella kohteliasta ja avuliasta porukkaa. Takaisin tullessa olin ihan täh, hyvä kun ihmiset ei nokan eestä pamauta ovea kiinni ja hymise lällälää etpäs ehtinyt.

    Samoin tää on noussut ihan omassa elämässä tässä viime aikoina esiin, kun olen kuullut ystävältäni ja joltain mummolta että oletpas sää ihanan kohtelias ihminen. Toivotin siis kassalle kaupassa hyvää päivänjatkoa ja heipat sekä pidin mummulle ovea auki. Itse hämmästyin kehuista kovastikin, kun mun mielestä ne nyt vaan kuuluu ihan perus käytöstapoihin.

  36. Meillä poika kulkee rollaattorin kans ja oltiin menossa passia hakemaan. Kynnys ja itse aukaistavat ovet vähän hankaloitti ja ”suomalaisten” näköiset ihmiset vaan menivät eikä kukaan jäänyt auttamaan. Turvapaikan hakijoiden avustuksella pääsimme sisään ja ulos. Ja en tarkoita että kukaan suomalainen ei auta mutta meidän kohdalla kävi näin. Ja pojalle suosittelee vanhemmat miehet liikuntaa jotta saa jalkansa normaaleiksi, tätä hän on kuullut usein uimahallin saunassa. Harmi vain että cp-vammaa ei liikunta paranna.

  37. Itse olen se nuori nainen 25vee joka ovia availee, nousee bussissa/metrossa/ratikassa ylös, antaa tilaa, tervehtii, kiittää, hymyilee yms. MUTTA! Olen kerran, vain kerran, saanut kiitokset oven avaamisesta. Koen että ne kelle itse olen ollut kohtelias, voisi sentään sanoa KIITOS! Sen yhden pienen sanan. Olkoot vanhus, raskaana, kepeillä pomppiva henkilö, sen kiitoksen voi sanoa. Kuuluisi sanoa. Pitäisi sanoa. Edes pienen hymyn jos saisin.. Yleensä se on mulkasu ”hittooks siinä mun paikalla alunperinkään istuit?!” jonka saan. Jatkan silti ovien availua ja istumapaikkojen antoa koska kasvatus ei anna periksi 😅 Ja jumalasiunatkoon jos äiti näkisi tilanteen kun ovea en avaisi! Muistetaan siis myös KIITTÄÄ kohteliaisuuksista 😊

  38. Mulla lähti verenpaine heti nousuun kun luin tän tekstin ja aloin miettiä omia huonoja kokemuksiani ;D Raskaana ollessa mulle tarjottiin tasan kerran istumapaikkaa ratikassa, ja tarjoajana oli vanhempi nainen. Muut katsoivat noloina kuka minnekin. Kuljin julkisilla (ratikka+lähijuna) töihin joka päivä sinne 35. viikolle saakka… Usein kävelin junalta kotiin harkkasupistuksista piittaamatta vain siksi, etten muutenkaan kestä ruuhkaratikan menoa, saati ison mahan kanssa. Vähän ot:na tuli tästä mieleen, että kerran ratikalla kotiin ajellessani, ehkä raskausviikolla 32, Tallinnaan lähdössä ollut nelikymppisten miesporukka alkoi jutella mulle. Muutaman lauseenvaihdon jälkeen he olivat pyytämässä mua mukaan laivalle. Sanoin vain että mulla on nyt tässä vähän toisentyyppistä kevättä ilmassa ja osoitin vatsaani 😀 Tyypit toivotti hyvää synnytystä kun poistuin omalla pysäkillä…

    Takaisin kohteliaisuuteen ja suomalaisiin: raskaana ollessa harvoin kuulin tuntemattomilta suomalaisilta kommentteja, mutta ulkomailla (Tanskassa, Unkarissa ja Saksassa) ihmiset ihasteli vatsaa ja toivottivatpa välillä siunausta tai kaikkea hyvää. Nyt pienen vauvan kanssa kulkiessa tuntemattomat on kommentoinu yllättävän paljon! Vauva on saanut osakseen huomiota ja mua on autettu paljon ovien jne kanssa. Auttajina enemmän naiset kuin miehet.

    Mutta auta armias jos jossain on ruuhkaa – silloin vauvan kanssa kulkeva on vihollinen niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin. Useat kerrat oon mennyt ratikkaan vaunujen kanssa niin, että vaunuille tarkoitetulla paikalla seisoo porukkaa joka ei väistä, ei edes pyydettäessä. Prkl. Sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Ja reissun päällä Dubrovnikissa tuijotin huuli pyöreänä, kun oltiin oltu melkein ekoja pysäkillä ja silti lähes kaikki tunki mun ja sylissä olevan vauvan ohi lentokenttäbussiin, kun mies oli laittamassa vaunuja ja laukkua tavaratilaan 😮 Ainoastaan yks brittiperhe ois tehnyt tilaa mutta sitten heidätkin ohitettiin törkeästi tunkemalla sivusta…

  39. Suomalaisena täytyy valitettavasti todeta, että Suomi on käytöstapojen ja kohteliaisuuden Junttila. perusvire on negatiivinen, kateellinen ja itsekäs ja tilanne on vaan vuosien myötä mennyt huonompaan suuntaan. Itse olen asunut vuosia Englannissa ja Ruotsissa ja tyyli on toinen. Mikä shokki tänne paluu onkaan aina ollut ja kuinka helposti samanlainen tökeryys ja itsekkyys tarttuu mikäli ei ole tarkkana. Kaikkea hyvää sinulle raskauden loppurutistukseen ja tsemppiä synnytykseen 💕

  40. Tuo on niin totta. Yksi syy miksi tuota käytöstä näkee niin paljon johtuu tästä kansasta ja tavoistamme ; koska kukaan ei sano suoraan heille kuinka väärin kyseinen käytös on vaan juuri kuten sinä tuossa esimerkissä antaa asian tapahtua.
    Tällä en kritisoi nyt sinua, vaan yleensä meidän suomalaisten tapaa olla sanomatta asiat suoraan, mieluummin omassa mielessä ollaan sitten pahastuneita. Meidän pitää olla suoria ja sanoa mitä ajattelemme kun näemme väärää käytöstä, muuten mikään ei muutu. Kokeilkaapa kerran sanoa päin naamaa jollekin vastaavassa tilanteessa mitä ajattelette, tulette takuulla näkemään hämmästyneen naaman 🙂

  41. Mä olin raskaana ollessa reissussa ulkomailla ja siellä todellakin oli eri meininki. Ovi avattiin aina, ihmiset hymyili mahan nähdessään yms. Nyt mulla on kohta 5kk ikäinen tyttö ja paljon tulee hymyjä ja apuakin olen saanut, mutta kyllä tässä ois vielä parantamisen varaa. Tällä viikolla oli ihan huippu, kun kannoin vauvaani, turvakaukaloa ja hoitolaukkua kohti lastenhoitohuonetta / wc:tä. Mun ohi kiilas n.50-vee ikäinen mies ja meni sinne vessaan (miesten vessa oli vieressä). Mä jonotin siinä ku se tuli ulos valmiina avaamaan suuni, mutta se lähti sieltä kirjaimellisesti juoksujalkaa pois. Lähdin vielä perään ku sieppas, mutta lähti pois koko huoltoasemalta (ehkä häntä hävetti). Kaiken lisäks tää ukko ei ollut edes vessaa vetänyt ja voin sanoo, et pikkasen ketutti.

  42. En oo ennen kommentoinu, mutta nyt iski tunteisiin 😀 Toimin parturi-kampaajana ja asiakkaina pääosin miehiä. Sanojen ”ole hyvä” jälkeen yleisin vastaus tuntuu olevan ”joo”. Sama vastaus tulee hyvin usein kun toivottelen hyvät päivänjatkot/viikonloput/joulut tms.
    Kiitos ilmeisesti on kirosana.
    Naapureille pidän ovia ja jos nään pidemmältä tulevan naapurin, odottelen kyllä häntäkin (ulko-ovet lukossa), jotta päästään samoilla ovilla. Rapussa moikkaan kaikki, vaikka en tiedä asuuko henkilö talossa vai ei. Hermoja tosin kiristelee seinänaapuri, n.35v kahden lapsen äiti. Harvoin tervehtii vaikka häntä tervehdin aina. Ei pidä ovia auki vaikka olisi yksin liikkeellä ja näkee, että olen kauppakassien kanssa tulossa 3m päässä (edelleen ne ulko-ovet avautuu vain avaimella). Kerran tullessa matkoilta, mulla oli kädet täynnä kasseja+olkalaukku+koira flexin päässä (eli suomeksi toivoin et paketti pysyy kasassa kotiin asti). Ko. rouva tulee lasten kanssa ja odottavat sisäpuolella niin kauan, että lasken kaikki maahan, koiran istuun sivulle, avaan oven, päästän heidät. Mitä käy? lähtevät sanomatta sanaakaan eikä varmaan uhrannut ajatusta oven pitämistä mulle. Huom. ulko-ovi aukee sisältä kun painaa kahvasta (olisi voinut hyvin kevyen kahvan painaa alas ja mä vaan vetästä oven, ettei olis tarvinnu erikseen avaimia kaivaa). Ymmärrän, että kotiäitiys on raskas duuni, mut kohteliaisuus ei maksa mitään, se moikkauskin riittäisi!

  43. Tunteisiin meni mullakin tää teksti! Hyvä kirjoitus täynnä asiaa ja valitettavan totta monesti. Mulla itellä tosin paljon myös positiivisia kokemuksia, raskaana kerran ollut ja nyt liikun Helsingissä rattaiden kanssa. Mustakin raskaana olevalle ois kohteliasta tarjota bussista paikkaa, avata ovea jne. Ite olin raskaana loppuun asti hyvässä kunnossa eikä bussissa seisominen ollu ongelma, mutta monelle voi olla. Ja onhan se turvallisuuskysymyskin osittain.

    Rattailla liikkuessa jotkut avaa ovea vähän nyrpeenä, ikään kuin velvollisuudesta. Kiitän kuitenkin aina. Parhaita on sellaset jotka oikein kiiruhtavat auttamaan ja selvästi aidosta auttamisen halusta, näissä tapauksissa mulla tulee nykyään aina tippa linssiin ja hyvä mieli pitkäks aikaa. Ja oikeesti nää tilanteet on sille oven avaajalle pieniä asioita, mut sit kun ite liikut 24/7 kiinni niissä rattaissa ja kuukausia ellei vuosia joka päivä, niin noi pienetkin avut on ISOJA. Oikeesti sen tajuaa nyt vasta kun ite on tässä tilanteessa.

  44. Oon kaupan kassalla töissä ja sitä ennen olin subwaylla. Tässä on jo monta vuotta päästy kokemaan tämä ihmisten käytöstapojen puute. Itsehän tervehdin ja kiitän jokaista asiakasta, mutta vastaus näihin sanoihin on välillä ERITTÄIN harvinaista! Ollaan kuin ei kuultaisi ja mennään naama mutrussa pakkaamaan ostokset. Ja se huudon määrä jos jotain ei löydy/se on loppu tai jos tarjoukset ei menekkään. Ne nyt on muutenkin ihan oma juttunsa, joskus tarjous ei vain ole jostain syystä päivittynyt koneelle tai vanha lappu on unohtunut hyllyn reunaan. Mutta suurimmassa osassa tapauksia kyse on siitä että asiakas ei itse ole vaivautunut lukemaan lappua loppuun asti ja on itse mielessään ”päättänyt” mitä tuotetta tarjous koskee. Näissä missään tapauksissa se kassa ei ole syypää, mutta empä ole edes laskuissa monestikko mulle on huudettu ja haukuttu pystyyn sen euron säästön takia.. Ylipäätään me myyjätkin ollaan vain ihmisiä eikä mitään yliluonnollisia koneita:)

  45. Vastaan vähän jälkijunassa, mutta tämä oli niin mielenkiintoinen, että oli pakko tulla kommentoimaan! 🙂 Olen saanut hyvät käytöstavat jo kotoa. Mutta tämä on hyvä muistutus, aion vastaisuudessa kiinnittää vielä paremmin huomiota siihen, että annan esimerkiksi istumapaikan raskaana olevalle naiselle.

    Olen myös saanut todistaa ihmisten huonoja käytöstapoja, kun olin yögrillillä töissä ja ihmiset ovat olleet humalassa! Huh sanon minä! 😀 Alkoholi on tuonut asiakastilanteisiin aika paljon lisämaustetta. Minut yllätti se, kuinka aggressiivisesti nuoret naiset ovat käyttäytyneet, ovat aloittaneet tappeluita grillijonossa ja uhkailleet minua ja muita.

    Ja sitten se toinen asiakasryhmä, samanikäiset tai vanhemmat miehet; lähes joka yövuorossa olen saanut kuulla seksuaalissävytteistä kommentointia ulkonäöstäni, joskus suoranaisia seksiehdotuksiakin. Että kun ei baarista saanut ketään mukaan, niin josko tuo grillityöntekijä vielä irtoaisi mukaan. 😀 kerran alkuaikoina olin asiakkaana n. 60 v. mies parin naisen kanssa, ja minä työnantajani kanssa höpöttelimme mukavia heille. Kun käännyin kassalle päin, mies tokaisi kovaan ääneen: ”Kiva tyttö, mutta liian pieni pylly”. Hämmennyin niin, etten osannut sanoa mitään… 😀 Ja sekin vielä, että näytän ikäistäni paljon nuoremmalta, jotkut sanovat, että 16-vuotiaalta. Myöhemmin opin vastaamaan vastaavanlaisiin juttuihin asiallisesti, mutta napakasti. 🙂 Ja vaikka se asiakkaiden kanssa jutustelu oli mukavaa, niin kun aloin vähentämään rupattelua, niin myös ne seksipuheet onneksi vähenivät.

    Onneksi myös mukavia asiakkaita oli, jotka olivat kohteliaita ja antoivat kivaa palautetta. Paras oli ehkä se, että eräs mies sanoi: ”Kiitos hyvästä asiakaspalvelusta, sinä tulet varmasti pärjäämään elämässä!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta