Voihan babyblues.

En ilosta itke, en surusta itke – jos itken, niin itken muuten vaan.” Näin lauletaan yhdessä Juice Leskisen kappaleessa. Kertosäkeen ensimmäisten sanojen jälkeen voisi kuvitella, että laulu kertoo babybluesista. Mutta kyllä se taitaa kertoa rakkaustarinoista, parisuhdejutuista..

Joka tapauksessa, tuo on se tunne mitä nyt olen läpikäynyt pari päivää. Itkettää, vaikka ei ole mitään syytä. Luin, että se on sitä babybluesia. Tunteet ovat pinnassa ja herkistyminen erittäin vahvaa. Ja toisaalta, kuten eräs ystäväni sanoi, onhan sitä syytäkin – näissä ajoissa on paljon mitä itkeä, niin ilosta kuin surustakin.

img_2722

Eilen itkin mm. sitä, että olen huono äiti, koska imetys ei aina onnistu kuin Strömsössä. Silti se on onnistunut 90% kerroista hyvin, mutta välillä vaan sattuu niin maan pirusti. Eikä sen vuoksi hommasta meinaa tulla mitään. Vauva tuskastuu ja minä tuskastun, kun en voi ruokkia häntä. Ja tiedän tämän johtuvan asentovirheestä. Mutta kun vauva ja minä ollaan harjoiteltu näitä asentoja vasta muutaman päivän, niin aina ei onnistuta. Se itkettää.

Itkin myös ihan kyyneleet valtoimenaan virraten sitä, kuinka ihana tuo pieni on. Kuinka suloinen hän on ja miten rakas hänestä on tullut jo parissa päivässä. Antaisin vaikka toisen jalkani hänen puolestaan. Tai mitä vain. Itkin sitä, että miten ihana mies Tuukka on. Kuinka mahtava isä hän on. Koska synnytys eteni loppujen lopuksi kiireelliseen sektioon (kerron synnytyksestä kaiken myöhemmin) , oli Tuukka se, joka otti vauvan ensikosketukseen iholle. Jäi kahdestaan vauvan kanssa ja otti samalla sekunilla isän roolin maailman hienoiten vastaan, kun minä jäin leikkauspöydälle maha auki leikattuna makaamaan.

Minua rupesi itkettämään sekin, kun yksi instagram-seuraajistani kertoi hänen alkaneen muutama päivä synntyksen jälkeen itkemään sitä, kuinka hyviä cornflakesit ovat.

img_2725 img_2737

Kyllä tämä vauvan syntymän jälkeinen elämä todella yllättää. Vaikka sitä kuinka on lukenut siitä, että ei sitä onnen ja rakkauden määrää voi ymmärtää, että miten paljon voi jostain pienestä parin päivän ikäisestä asiasta niin välittää – on se tullut yllätyksenä, kuin iso kyynelistä märkä rätti päin kasvoja. Rakkaus vauvaa kohtaan on äärettömän suuri, mutta samalla myös rakkauteni Tuukkaa kohtaan kasvoi entisestään ja myös koiriamme ja muuta perhettäni kohtaan. On tämä vaan aivan mielettömän ihmeellistä aikaa.

Onko siellä minkälaisia kokemuksia babybluesista? 🙂 ❤️ Kuinka paljon on itkettänyt ja mitkä asiat? Onko jotain hassuja juttuja, mitkä on saaneet kyyneleet silmiin?

Minä taidan tästä nyt mennä tuijottamaan tuota pientä ihmettä ja odottamaan, että hän herää. ❤️

fullsizerender-3 img_2750

Ihanaa päivää kaikille! ❤️

fullsizerender

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

55 vastausta artikkeliin “Voihan babyblues.”

  1. Hei vaan ja onnea uudesta tulokkaasta!

    Meidän poika syntyi 3.päivä, kahdeksan päivää yli lasketun ajan. On tänään siis viikon ikäinen. Synnytyksen jälkeen on tullut itsekin paljon itkettyä, lähinnä vaan onnesta mutta myös rintapumpun kadonneesta osasta. Nyt alkaa jo hieman helpottaa ja olo tasaisempi kuin ekoina päivinä.

    Ja aika rupeaa myös todella lentämään siivillä. Jäljellä ei ole enää mitään tylsyyttä ja turhautuneisuutta mitä yli aika viikolla. Nyt viikko on mennyt silmän räpäyksessä, mikä on jopa hieman pelottavaa.

    Nauttikaa päivistä, niin mekin teemme 🙂

    Paula

  2. Mikäköhän blues mulla on kun itkettää teidän onni?

    Muistan, että juuri sairaalasta kotiutumispäivänä ja parina seuraavana päivänä itketti vähän kaikki. Kaikki on niin uutta, vastuullista, onnellista, pelottavaa ja samalla ihanaa. Onneksi hormonitkin vähitellen tasoittuu. <3

    Ihania hetkiä koko teidän perheelle ja onnea vielä kerran! Vauva Pursiainen on kyllä ihan supersöpö!!

  3. Esikoisen kanssa hormoonihuuruisia hermoromahduksia, kun imetys ei onnistunutkaan täysin..jälkikäteen ajateltuna ihan turhaa hermoilua itseltä. Pahimmat hormonisekoilut tulleet juurikin synnytyksen jälkeen ja ihan alkuraskaudesta. Että iso kiitos miehelle joka kiltisti kestänyt ja tukenut ne kiukut ja itkut 💕 Ihanaa että vaavinne on nyt sylissä, onnittelut. Itse odottelen vuodenvaihdetta ja laskettua aikaa, nämä loppumetrit on tuskaisempia niin fyysisesti ja henkisesti kuin muistinkaan 😃 Mutta nyt toisen kohdalla en lataa odotuksia mihinkään synnytyksen jälkeiseen aikaan, vaan annan mennä ns. ”go with the flow” ja nautiskelen 😉 Tsemppiä vauva-arkeen, nauti 💕

  4. Hei!
    Imettäminen sattuu aina aluksi ensimmäiset viikot eli ei välttämättä aina johdu asennosta. kipu on aivan saatanallinen mutta normaalia jos se loppuu hetken kuluttua (n.30sek) imetyksen aloituksesta. Tosin ensimmäisen viikon,toisenkin se voi sattua koko ajan. Oletko kuulluuy rintakumeista, ne auttoivat minua ensimmäisen kohdalla.

    Muistathan Monna myös ettei imetys ole äitiyden mittari. Se on vain yksi tapa ruokkia teidän lastanne. Lapsi kasvaa ja kehittyy ilman rintamaitoakin joten älä ainakaan syyllistä itseäsi jos se ei suju, se on yllättävän hankalaa ja kaikilta se ei suju. Eikä sen onneksi nykyään tarvitsekaan kun on vaihtoehtoja ♥

    Eikä se miten kannat vauvaa, nukutat vauvaa, puet vauvaa,puhut vauvalle, katsot vauvaa, viet vauvaa ulos, olet viemättä ulos, viet lääkäriin, et vie lääkäriin, nukutte perhepedissä, lattialla, katolla younameit ole mikään äitiyden mittati. Tulet ihan varmasti kuulemaan vinkkejä miten PITÄÄ tehdä, miten EI saa tehdä, miten kukakin tekisi. Tulet näkemään silmien pyörittelyä, kuulemaan piikittelyä. Tulet kokemaan että toinen äiti on toiselle susi. Se on hanurista mutta meitä on ihan kivojakin 😉

    Päivä kerrallaan, askel kerrallaan. Tutustukaa ja eläkää. Rakastakaa. Nukkukaa. Siinä on kuitenkin ihan uusi ihminen teidän arjessanne joten aluksi menee aikansa että kaikki löytää aikansa ja paikkansa. Pikku hiljaa, välillä itkun kanssa.

    Tästä tulee vielä hyvä, usko pois! ♥

    • Voi luoja, miten ihana kommentti!! Kiitos siitä! ❤️❤️ Ja arvaa avautuiko kyynelkanavat tuossa toisen kappaleen kohdalla? 😍😅❤️

    • Oli kyllä niin hienosti kiteytetty ajatukset äitiydestä ja sen tuomista ulkoisista haasteista 😍

    • Hienosti kirjoitettu sinisuu 🙂

      Itse muistan aina, kuinka eräs ihana nainen sanoi minulle (nähdessään epävarmuuteni esikoisen kanssa ensimetreillä), että ”ei hätää, sä olet paras äiti sun lapselle”. Se tuli just oikeaan kohtaan ja mä uskalsin luottaa että kyllä tämä tästä. Yhdessä opitaan <3

      Siispä Paljon Onnea koko perheelle, nauttikaa!

  5. Olen jo monta vuotta lukenut ihanaa blogiasi, niin nyt on aiheellista kirjoittaa! Minullakin kaksi sektiota takana, toinen kiireellinen ja toinen suunniteltu. Hormoonit heitti häränpyllyä kyllä ekat viikot, itkin kun mies oli siivonnut kodin kun pääsime kotiin. Itkin myös kuinka ihana vauva onkaan. Itkin myös haavakipua 🙁 sekin onneksi ajan kanssa tasaantuu! Ja imetystä 🙂 sulla hienosti lähtenyt imetys käyntiin, saat olla ylpeä! Ihanaa vauva aikaa koko perheelle <3

  6. Voi ihanaa Monna <3 mulle mummu sano imettämisestä että ei se sen kummoisempaa oo kun napa napaa vasten 🙂 itsekkin asian kanssa taistellut. Hyvin se lähtee sujumaan alkukankeuden jälkeen <3 mää kans seurasin teidän molempia instoja silmä kovana koska ja mitä tapahtuu <3 te olette nyt perhe <3 nauttikaa vauva ajasta kun se tuppaa olemaan niin lyhyt. Terkkuja täältä hautomosta

  7. Hei ja onnea vielä koko perheelle vauvasta <3 Luin tekstisi ja voin samaistua Babybluesiin 100%. Itkin itse kaksi viikkoa ties mitä, imetystä, sektiota, vauvaa yms. yms. Yhtenä päivänä huomasin että itku oli vaan loppunut ja hormonit olivat ehkä vähän tasoittuneet ja huomasin että ei ole syytä huoleen! Arki lähtee rullaamaan ja imetys onnistuu vaikka ylä- ja alamäkiä tulee mutta mehän ei lannistuta! Nauti, nauti ja vielä kerran nauti siitä tuhisevasta nyytistä. Kyllä uusi elämä on aina vaan niin ihana asia <3

  8. Onnea ihanasta pienokaisesta! 😍

    Tuttuja tunteita nuo baby blues:t. Kun tyttö syntyi viime vuoden syyskuussa, niin itkin ilman mitään syytä 🙈 sanoin miehelle, että mua nyt itkettää enkä tiedä miksi. Ja halusin välillä mennä vain sänkyyn makaamaan yksin ja itkeä 😁 mutta se on onneksi vain ohi menevää 😊

    Meilläkin oli samanlaisia ongelmia alkuun imetyksessä. Tyttö ei saanut kunnon imuotetta välillä ja imetys sattui alkuun. Mutta sitten kun vain sitkeästi jatkoin niin imetys alkoi rullaamaan 🙂 se on uusi asia teille molemmille niin kärsivällisyyttä vain ❤ imetän vieläkin tyttöä mutta enää vain kerran päivässä

  9. Minua itketti esikoisen jälkeen kun mies katsoi minua kun söin, ei olis saanut 😂. Toisen kanssa olin taas rakkautta pullollani ja kun mies soitti aamulla miten oli yö sairaalassa mennyt, niin itkeä vollotin ”voi kun minulla on ihana mies, soittaa minulle, nyyh” 😂 ihan niinkuin ei normaalisti soittelisi.
    Mutta itse sanon tuoreille äideille: Maailmassa on yhtä monta tapaa olla äiti kun on äitejä. Usko itseesi ja äitiyteesi ja harkintakykyysi niin sinulla ja vauvalla on paras olla. Nukukkaa kun nukuttaa, syökää kun on nälkä ja ole just niin kiinni vauvassa kuin sinusta (ja tuukasta) hyvälle tuntuu.
    Se epävarmuus ensimmäisen lapsen kanssa on kyllä aivan ihmeellistä. Ja imetykseen vinkki; luota tisseihisi ja vauvaasi. Kyllä he keskenään yhteisen sävelen löytävät. Tuon kun tajusin niin maito alkoi virrata. Ja jos ei onnistu niin ei haittaa. Olet yrittänyt. Ja ilman rintakumia en tosiaan kumpaakaan ensimmäiseen 2 kk pystynyt imettämään. Rintakumi auttaa siis siihen kipuun.

    Meillä molemmat kipeinä (poika 2v, tyttö 9kk) ja just tuskastelen imetyksen lopettamisen kanssa. Viime yönä oli pakko imettää vaikka en enää haluaisi..

  10. Paljon onnea pikkuisenne johdosta <3 Mulla nukkuu tässä rinnan päällä neliviikkoinen poika ja babyblues on niin tuoreessa muistissa, että täytyi itsekin tulla kommentoimaan! Vaikka tiesin etukäteen babybluesista niin silti sen voimakkuus tuli yllätyksenä. Päästiin sairaalasta kotiin vauvan syntymästä kolmantena kolmantena päivänä ja juuri silloin babyblues iski! Kaikki mahdollinen itketti, niin ihanat asiat kuin jotku vähänkin negatiiviset! Halusin niin kovasti onnistua imetyksessä ja koin siitä paineita että kun pääsimme kotiin ei imetys onnistunut kertaakaan kotiintulopäivänä. Itkin kovasti ja olin paniikissa kun vauva ei saa äidinmaitoa ja joutuu antamaan korviketta. Tunsin itseni niin paskaksi äidiksi! Seuraavana päivänä imetys alkoi onnistua mutta maitoa ei riittänyt kaikille imetyskerroille ja annoimme korviketta lisäksi. Edelleen tunsin itseni niin huonoksi! Parin päivän päästä kun tilanne jatkui edelleen samana, päätin vain yhtäkkiä, että enään en stressaa jos annan korviketta, että pääasia on se, että vauva saa mahansa täyteen! Ja mitä ihmettä, seuraavana päivänä tilanne muuttui täysin ja oma maitoni alkoi riittämään pojalle täysin! Uskon, että kun itse lopetin turhan stressaamisen niin maitokin nousi kunnolla 🙂
    Paljon onnea vielä koko perheelle ja nauttikaa uudesta perheenjäsenestänne<3 Tämä aika on kyllä parasta :')

  11. Joo ja vielä se ihme hulluus; jos kokin on hauskaa ja ihanaa, niin sitten naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.. Ja jotenkin on rakkautta pullollaan 😍

  12. Muistan niin hyvin synnytyksen jälkeisen ajan, itkin ihan kaikelle 😀 ilosta ja surusta. Itkin kun mun porukat tuli kylään ja oli ihanaa. Itkin kun koin olevani paska koiramamma kun en ehtinyt rapsutella koiraa niin paljon kuin ennen koska vauvan hoitoon piti totutella (silti rapsuttelin paljon ja koira oli oikein tyytyväinen). Itkin kun sain kukkia entiseltä työpaikalta. Itkin vaan kun katsoin söpöä vauvaa jne 😀
    Älä stressaa imetystä. Alku on aina hankala! Kyllä se siitä lähtee! Mä jouduin käyttämään rintakumia ekat 3kk ja kun siitä pääsin eroon niin se kipu rinnoissa oli kauhea..mut sekin meni ohi parissa viikossa kun poju oppi uuden syöntitavan. Kokonaisuudessaan imetin 15kk 🙂 ja jos ei onnistukaan niin älä tunne syyllisyyttä, imetys ei oo hyvän äitiyden mittari 🙂 sä oot paras äiti sun lapsellesi! Tsemppiä ja onnea vielä! 🙂

  13. Heii äiti! Ihmeellistä eikö vain! Äitiys, onni, epävarmuus, rakkaus, ihmetys, sydämen pakahtuminen ja ne hormoonit.

    Mullakin takana kaksi sektiota ja imetyksen kanssa takkuamista. Onnistu ja ei onnistunut, sattui ja ei sattunut. Mutta kuten joku kirjoittikin, ei sekään ole onnistuneen mestariäitiyden mittari, onnistuu jos onnistuu. Sinä se olet maailman paras äiti juuri sinun tyttärellesi riippumatta nännin asennosta 🙂

    Mulla hormoonit teki toisenlaisen reaktion. Kikatin ihan kamalasti kaikelle. Kikatin pissat, kyllä kyllä, housuissa. Kikatin vessanpöntöllä, koska vessapaperi olo niin kaunista, suihkussa koska vesi kutitti. Kikatin vedet silmissä kiehuville perunoille. Olin ihan pilvessä viikon. Mieskin ihmetteli, että no mitähän mömmöjä mä vetelen. Äitiyshormoneja vain, niitä vain.

    Tsemppi, onnea ja iloa koko perheelle. Nauttikaa ja nukkukaa.

  14. Mua itketti kanssa moni asia laitoksella, niin kätilö lohdutti ja sanoi että samalla äiti myös herkistyy vauvan viesteille. Että luonto on hoitanut asian juurikin näin. Mulla hormonit tekivät tepposen niin päin, että koko loppuraskauden olin todella masentunut ja allapäin. Mutta kun vauva syntyi niin en ollut muuta kuin todella onnellinen! Kolmannella kerralla en enää pelännyt synnytyksen jälkeistä masennusta vaikka loppuraskauden olinkin allapäin. Tsemppiä toipumiseen ja nauttikaa tuoreesta vauvasta ja perheestä!

  15. Minäkin itkin esikoisen saadessani. Teinköhän mä muuta 🙂 ! Jälkeenpäin ajateltuna olisin toivonut, että joku olisi sanonut ( Siksi Monna nämä sanat sinulle ☺, että ” tiiätkö, se on ihan ookoo että itket paljon ja että sua saattaa myös ahdistaa ja pelottaa ja joskus yöllä koet olevasi yksin tässä maailmassa 🙂 kun kannat vaikka yön itkevää lasta. Sit sä halkeat rakkaudesta ja sit sä oot epävarma kun et tiedä toimitko oikein ym ja kaikki nää itkettää sinua. Sit alat itkeä yhtäkkiä vaan ilman mtn syytä ja taas ihmettelet että ” mikä mua vaivaa ” . Se on niin iso mullistus oman lapsen saaminen elämään ettei voi välttyä siltä tunnemyrskyltä! Kun naisesta tulee äiti itkeeköhän hän enemmän kuin hymyilee? Kun sain kolmannen lapsen, sanoin miehelleni että muista sitten että mua itkettää välillä ilman syytä, että en voi pidätellä sitä :-). Itkin sitä, kun imetys ei onnistunut oikein kenenkään kohdalla. Tai imetin mutta kaikki kolme sai korviketta jo sairaalassa. Eli mulla ei maito riittänyt kenellekään täysruokintaan. Siihenkin kohtaan olisin toivonut jonkun sanovan ( siksi sanon sulle Monna☺ olet ihanin äiti, vaikka antaisit tytöllesi korviketta. Lapsi tarvitsee ruokaa ja jos maito ei ole noussut tai jää tisseihin 🙂 niin annat korviketta hyvällä omallatunnolla. Ja nyt toivotan mitä ihanimpia ja onnellisimpia päiviä perheellenne 😄☺maratonitkuja, hymyä ja pitkiä vauvan tuijotteluja. Sanokaa ääneen ” musta tuntuu nyt tältä ” niin kaikki menee hyvin. Ja vielä: Jos vauva itkee öisin, usein vauvat itkee esim ilta ja yöitkuja sanotaanko alkuun tai parin viikon jälkeen, ei kannata säikähtää jos niin käy. Minä kannoin itkeviä poikiani yöt läpeensä ekat kolme kk ( vatsavaivoja) ja nyt kolmas, tyttö, on ollut rauhallinen vatsavaivaton vauveli. Voikaa hyvin ☺😊 pään silitys tyttösellenne !

  16. Onnea teille prinsessan johdosta. Olen 7 kertaa aloittanut imetyksen ja jokaisella kerralla se kipeyttää rinnan päät,ihan rakkuloitakin tullut,ja kestää pari viikkoa ennen kuin ne tottuu siihen. Että älä hätäile sen asian kanssa. Minulla on nopeuttanut rinnniden tottumista imetykseen Lansinoh-rasva,saitko sairaalasta sitä? Jos et niin suosittelen ehdottomasti hommaamaan,joka imetyksen jälkeen sivelet rinnanpäihin sitä ja puhaltelet niin siitä on suuri apu. Tsemppiä!

  17. Ihana tuhisija teille tuli; niin täydellinen. Mua ei varmaan hirveesti itkettänyt heti synnytyksen jälkeen; olin jotenkin ihan duracel pupu. Paitsi poikkeuksena sitten yksi asia; mainokset. Että ne sitten oli tunteellisia!!! Mä vollotin valtoimenaan niitä ja nykyään itken sitten Frozenia katsoessa, saippuasarjoja katsoessa, Sinkkuelämää katsoessa…. Äitiys poisti kynnyksen itkemiseen; mulla ei taida olla enää mitään estoja porata jos nyt siltä tuntuu.

    Ja imettäminen. Mä itse tajusin vasta sen ”erilaisuuden” kun juttelin äiti- ihmisne kanssa jolla oli useampia lapsia (nyt jo aikuisia). Hän kertoi että yksi oli heti tiennyt mitä tissillä tehdään, tehokkaasti imenyt itsensä täyteen 5 minuutissa. Aikuisenakin on hyvin energinen ja omatoiminen jne. Toinen oli imenyt huonolla otteella, hitaasti, rauhallisesti, tunti kerrallaan, välillä torkut. Aikuisena on sitten rauhallinen, enempi mietiskelijä, sellainen runotyttö. Joku sai heti kamalat kilarit jos se maito ei heti alkanut tulla ja tissi ei ollut sekunnissa nenän edessä, sitten huudettiin ennen kuin suostui syömään. Toinen malttaa odottaa ja ynisee ja maiskuttaa vain ja koventaa ääntä vasta hetken päästä.

    Vaikka ne kääröt on ihan pieniä, ihan alussa elämää niin siellä on se oma tempperamentti ja tyyli reagoida asioihin jo olemassa. Että se ei aina ole äidistä kiinni; ainoa asia on yrittää pitää itsensä ”zen moodissa” imetyshommissa (helpommin sanottu kuin tehty).

    Isosti peukkua imetykseen; yleensä se takkuaa kaikilla alussa ja rinnat huutaa hoosiannaa. Kunhan rinnat tottuvat uuteen rooliin ja vauva ja äiti molemmat saavat hieman tuntumaan niin homma alkaa sujua (kunnes tulee ne ekat maidon lisätilaus kaudet…). Ja kun kaikki on ihan mustaa niin soita tänne Imetystukipuhelin 09 4241 5300. TAI ihan synnärille; he ovat siellä auttamassa teitä:) tai neuvolaan. Ja kuten aiemmin joku kommentoi niin se imetys ei ole äitiyden mittari. Itsekin epätoivon hetkinä tarjosin aina korviketta, mutta se nyt ei meillä kelvannut ennen kuin olivat 6 kk tai yli. Voi hitsi kun olisikin kelvannut! Muistan kuinka ihmettelin että miten jonkun vauva voi suosutua juomaan pullosta kun omat kirkuivat loukkaantuneina kun tarjosinkin korviketta. Ne ovat pieniä persoonia heti alusta asti.

  18. Itse en kauheasti itkeskellyt (mitä ihmettelin). Mieheni taas kauhisteli miten ei voi vaippa mainostakaan katsoa ilman, että tulee tippa linsskin. Hän taisi saada nuo mammahormoonit minun puolestani. 😂 Hän kirjoittikin siitä blogiini https://sillyblondie.com/2015/09/30/poika-kotiin/
    Itse olin vaan jossain hypersuper onnellisuus kuplassa ja tosiaan tuntui että rakkauteni määrä noita miehiäni kohtaan oli jotain överi suurta. On kyllä edelleen, vaikka nyt 1v 4kk jälkeen on meno kyllä tasoittunut 😄💗 Teidän tyttö on NIIN kaunis!

  19. Aivan ihana suloinen prinsessa! 💖

    Mäkin herkistelin lapsivuodeosastolla. Se alkoi synnytyksestä seuraavana aamuna, kun soitin lastenosaston kansliaan ja kysyin hätäsektiolla syntyneen poikani vointia. Tökerö hoitaja vastasi pojan olevan ärtyisä ja kaipaavan syliä. No itsehän en saanut vielä liikahtaa yksin mihinkään, vaan piti odottaa hoitajaa käymään mun kanssa vessassa ekaa kertaa ja sitten miestä kärräämään mua rullatuolissa lastenosastolle. Tässä vaiheessa en siis vielä ollut nähnyt kuin kuvia vauvasta, ja olin viettänyt yön maitoa käsin lypsäen, samalla kuunnellen muiden huoneessa olevien vauvojen itkua. Voi hormonimyrsky…

    Sitten ekan yhteisen päivän jälkeen kun mun piti illalla palata yksin lapsivuodeosastolle ja taas jatkaa käsin lypsämistä ja toisten vauvojen itkun kuuntelua, itku oli vielä herkemmässä. Mutta kaikkein herkimmilläni olin, kun poika sai kolmantena päivänä tulla mun luo lapsivuodeosastolle <3 En pystynyt muuhun kuin tuijottamaan ihmettä ja herkistelemään, myös kasvanutta rakkautta huolehtivaa miestäni kohtaan.

    Imetys takkusi myös, koska poika ei malttanut imeä rintaa niin kauan että sieltä olisi tullut maitoa. Onneksi saatiin olla synnärillä niin kauan, että se lähti rintakumin ja houkutusmaidon avulla sujumaan. 5. päivänä kotiuduttiin ja rintakumi saatiin heivata jo parin päivän päästä pois 😊 Sitä ennen ehdin kyllä itkeä imetystäkin; motivaatio sen onnistumiseen oli niin suuri.

    Itkin myös ihania ystäviä ja sukulaisia, jotka lähetti kannustavia ja rakastavia viestejä. Ja etenkin niitä muutamia, jotka uskaltautui laitokselle räjähtänyttä mammaa ja pientä pipopäätä (antibioottikanyyli ja iso imukuppipahka alla) katsomaan <3

  20. Paljon onnea suloisesta tytöstä! 🙂 Oma baby blues oli heinäkuussa kun ensimmäinen vauvani syntyi. Tultiin kotiin ja meidän koirat olivat vastassa ja katsoivat niin syvällä katseella, että vollotin koirat kainalossa lattialla… 😀 Ja kun siitä eteisestä selvisin keittiöön asti niin uusi itkukohtaus alkoi kun mies oli ostanut ruusukimpun ja kattanut pöydän valmiiksi; lempiteetäni ja täytekakkua. Mies kertoi vielä yllätyksenä tehneensä meidän vauvalle hoitopöydän. Voi sitä itkun määrää silloin ensimmäisenä kotiutumispäivänä! Nyt onneksi 4kk jälkeen hormonit tasoittuneet. 🙂

  21. Onnea kauniista tytöstä! Tuo tukka on ihana!
    Mä itkin eniten raskausaikana, vähän kaikesta. Kuten siitä, että yksi sipsilaji oli poistunut kaupoista (raskauspahoinvointiaikana kun mikään muu ei olis maistunut), siitä kun autoradiosta tuli U2:n One ja samalla edestä ajoi jono triathlonisteja (tää oli jotenkin niin hieno yhdistelmä, U2 ja triathlonistit), sit joka kerta kun radiosta tuli Laura Närhen Supersankari.. Näitä riittää. Nykyään 3kk synnytyksen jälkeen liikutun kyllä edelleen todella helposti, musiikista ja elokuvista ja.. Lisäksi itkin melkein koko matkan sairaalasta kotiin vauvan kanssa, pelkäsin niin kovasti että ajamme kolarin ja vauvalle sattuu jotain. Onneksi nää pelot on jo tasoittuneet. Mutta nauti tästä ajasta, se rakkaus on niin mahtava juttu että sitä ei voi ymmärtää!

  22. Voi ie miten suloinen ja kaunis pieni tyttö <3

    En muista kumman pojan kohdalla oli baby bluesia ja jonkun aikaa sitä oli vaan niiden tunteidensa kanssa keskenään, mutta muistan yhden automatkan, kun soitin äidilleni ja sanoin asian ääneen niin aivan tuntui, kun iso murikka sydämeltä ja kurkusta vierähti alas. Mulla auttoi ainakin ääneen sanominen siitä, että nyt itkettää ja tuntuu oudolta. Mutta ei se koskaan siltä tuntunut, etteikö poika olisi ollut rakas. Sillä ihan ensimmäisistä hetkistä äidinrakkaus lasta kohtaa on ollut suuri <3

    Mulla ei imetys sujunut, en vain osannut tuottaa maitoa. En tiedä, mikä siinä oli, mutta ei vaan onnistunut. Ja kipeää se otti. Tosi kipeää. Imetin poikia vain alle 2kk ja oikein mainioita ja terveitä heistä on tullut! Pojat on vm. 08 ja 09 🙂

  23. Kivuliaaseen imetykseen annan vinkin, jonka itse koin hyväksi. Eli yleensä imetyksen ensimmäinen hetki on kivuliain, niin ota rintapumpulla ensimmäiset suihkeet maitoa, jolloin ”virtaus” lähtee hyvin käyntiin. Sitten vasta vauvalle tissi suuhun. Se ainakin omalla kohdalla auttoi, kun vauvan ei tarvinnut niin kovasti imeä heti alussa. Myös lampaanvillarasva oli hyvä, eli minulla ainakin rinnanpäät menivät rikki (koskee !), joten laitoin lampaanvillarasvaa ennen ja jälkeen imetyksen. Vähän helpotti. Mutta rinnat tottuivat kyllä imetykseen kun aikansa kärvisteli. Myös rintakumia kannattaa käyttää, jos oikein kivuliasta on.

    Onnea paljon pienestä ja jaksamista vauvavuoteen. 🙂

  24. ImetykSen kanssa kannattaa ottaa yhteys paikalliseen imetystukiryhmään, imetyspolille ja liittyä imetyksen tuen faceryhmään, jos et siellä jo ole. Alun jälkeen kyllä helpottaa,sisua ja sinnikkyyttä! Onnea vauvasta ,hän on ihanna:)

  25. 9 viikkoa oman esikoisen laskettuun aikaan ja oon viikko tolkulla itkenyt vaikka mistä asioita. Päällimmäisenä tuntemuksena onni, mutta välillä myös pelko ja suorastaan kauhu tulevasta. itkeä vollotan myös tässä työpöydän ääressä kun oon niin onnellinen teidän kauniista tytöstä. Omat pelot ja odotukset tulevasta äitiydestä voin lukea näistä sun postauksista. Kaikkea hyvää teille ja muistakaa olla itsellenne armollisia uuden elämän kasvattajina – ootte just ne parhaat tyypit kasvattamaan tuosta ihanasta nyytistä mallikelpoisen kansalaisen. <3

  26. Onnea valloitttavasta Pikku Myystä! <3 Imetys on tosiaan aihe, joka kuumentaa tunteita – vaikka etukäteen ainakaan mä en yhtään ymmärtänyt, miksi. Kun lapsi syntyi (pikkukeskosena), imetyksen vaikeus sai mut niin stressaantuneeksi (no joo, ja se muu pikkukeskosuuteen liittyvä), että olin ihan hermoraunio, ja se tuskastuminen vaikutti jo vuorovaikutukseenkin.

    Sairaalassa meitä keskosten äitejä kannustettiin imettämään, mutta tosi pehmeästi eikä painostettu ollenkaan (ja kaikki kävivät säännöllisesti lyspämässä sitä maitoa, ja voi hitto, että se on syvältä, kun sitä tekee monta kuukautta). Mutta tärkein neuvo, joka me saatiin, ja sitä hoettiin meille, oli tämmönen: "Äidinmaidon voi korvata, äitiä ei". Jos pikkukeskoset kasvavat hyvivoiviksi aikuisiksi korvikkeella, täysaikainen lapsi nyt ainakin kasvaa!

    En ymmärrä oman imetystaipaleeni jälkeen tätä järkyttävää hypetystä Suomessa, että imetys olisi niiiiiiin paljon parempi kuin korvike. Suomessa on ihan huippuhyviä korvikkeita (ja joo, ei oo ihan sama kuin äidinmaito, mut melkein). Meillä vuorovaikutus parani huimasti, kun tajusin antaa periksi sen imetyksen kanssa. Toki olin yrittänyt sitä jo kolmisen kuukautta. Mutta pointti on, että jos se imetys stressaa liian kauan liian paljon, kukaan ei hyödy siitä, että homma jatketaan väkisin. Lapsi tarvitsee enemmän kunnossa olevan äidin kuin sitä sekopäisen äidin maitoa. 😛

    En ymmärrä myöskään sitä, miksei kannusteta osittaisimetykseen. Vauva saa siitä parista imetyskerrastkin vuorokaudessa jo ne vastaaineet. Kasvu voi hyvin tapahtua korvikkeella. Tätä mieltä oli myös meidän neuvolantäti. Korvikkeen käytöstä on myös se tosi hyvä puoli, että myös isä pystyy osallistumaan ruokkimiseen ja heräilemään öisin. Tämä oli meillä ihan pelastus, ja lapsesta on tullu ihan isin tyttö. <3

  27. Hyvin tuoreessa muistissa on vuoden takainen baby Blues 💕 Se oli just tuota 😄

    Olethan Facebookin imetyksen tuki ry -vertaistukiryhmässä? Se on kullanarvoinen neuvoineen ja sieltä saa tarvittaessa henkilökohtaista apua tukiäideiltä 😊

  28. Ihana ihana vauva! 😍 Paljon onnea! Olen itsekin suht tuore äiti ja mielestäni hyvä neuvo on ollut, että tee kaikki syötöt ja vaipanvaihdot sun muut ihan rauhassa. Mihinkään ei ole kiire 🙂

  29. Voi kyllä. 🙂 Itkimme miehen kanssa yhdessä, kun ensimmäinen ilta kotona oli yhtä rinnalla huutamista. Imetys ei täälläkään ollut mitään herkkua alussa, enkä vieläkään siitä suuremmin pidä. Se sattuu ja oksitosiinin erittyminen väsyttää. Maidon herumisessa kesti aikansa ja vauva tilailikin sitä ensiviikkoina ahkerasti roikkumalla tississä kiinni monta tuntia putkeen. Paremmin menee kuitenkin näin kuukauden harjoittelun jälkeen. Rintakumilla ja välillä ilman. Paljon onnea uudesta tulokkaasta!

  30. Voi nauttikaa pienestä tutustukaa rauhassa😍 ja imetyksestä en sano muuta kun että no panic.
    Siitä vouhkataan aivan liikaa.

  31. Täällä kaksiviikkoisen pojan äiti, joka myös on itkeskellyt kaikelle, nyt alkaa mennä ohi. 😊 Tsemppiä myös imetykseen! Mulla toinen lapsi, eikä tämän(kään) kanssa ole imetys ollut mitään auvoa. Sattuu, sattuu ja sattuu, vaikka sanotaan ettei sais sattua. Imetän siis välillä rintakumilla ja välillä ilman, hampaat irvessä. Molemmat kuitenkin tätä vasta opetellaan, tutulta kuulostaa siis nuo vauvan turhautumiset. Ekan lapsen kanssa sattui myös varmaan ekan kuukauden, mutta kun lapsi ja suu kasvoivat, niin homma helpottui ja imetin lopulta 13 kk. Tosin matkalle mahtui rintaraivareita ja ties mitä. 😂 Alussa rintoja rasittaa sekin, että vauva on tissillä koko ajan maitoa tilaamassa. Ja jos ei onnistu imetys, kaupasta saa korviketta. Tärkeintä, että vauva saa ruokaa. 😊

  32. Voi kyllä. Mäkin itkin ihan kauheesti molempien synnytyksien jälkeen. Toisen lapsen syntymän jälkeen imetyksen epäonnistuminen oli kova paikka (vaikka ei se ensimmäisenkään jälkeen onnistunut). Tuntui juurikin samalta kuin susta – huonolta äidiltä. Vaikka eihän imetys mikään paremmuuden mittari olekaan. Lisäksi koin valtavaa riittämättömyyden tunnetta; kuinka ehdin rakastaa esikoistani kun vauva on koko ajan kiinni minussa? Kuinka ehdin rakastaa miestäni? Kuinka ehdin viettää aikaa ystävieni kanssa? Koska ehdin olla minä?
    Silloin monet asiat itkettivät. Oli pelottavaa nähdä oma reipas itsensä nyyhkyttämässä kaikesta. Nyt niistä hetkistä on pian vuosi. Hyvin olen ehtinyt olla kaikkea sitä mitä halusin ja en mä varmaan olekaan ihan huono äiti 🙂 Hormonit perkele!
    Paljon onnea teille vaavista! Nauttikaa hetkestä. Mihinkään ei ole kiire. Ja itkeä kannattaa, jos itkettää. Se helpottaa 🙂

  33. Sain itse tytön 20-vuotiaana. Vaikka olin kuullut siitä babybluesista niin yllätyksenä se silti tuli. Itketti jo sairaalassa kaikki! Kun lähdimme sairaalasta pienen nyytin kanssa kotiin ja kätilö tuli hyvöstelemään, pidättelin vollotusta ja vedet silmissä nyyhkin. Tunsin jotenkin valtavaa rakkautta yhtäkkiä kaikkia kohtaan! Omaa miestä, omia vanhempia, tyyliin naapureitakin kohtaan 😂😂 ajattelin että onko musta tullu jotenkin hullu? Onneksi hormonit tasottuivat pikkuhiljaa. Ja ensimmäisenä päivänä kotona, itkin kaikkea. Se oli jopa vähän pelottavaa kun vollotin ilman mitään syytä. Ihan ääneen vollotin ja miehelleni yritin selittää että en tiedä mikä mulla on mutta itkettää vaan. Nauti jokaisesta hetkestä, tuo aika menee ihan hullun nopeesti ohi. Ole juuri siinä hetkessä, siinä kuplassa vauvan kanssa äläkä yritä liian äkkiä sieltä pois. Normaalia arkea ehtii kyllä myöhemminkin elää. ❤️

  34. Voi onnea pikkuisesta! Sun fiilikset kuulostaa niin tutuilta. Baby blues tuli mullekin synnytyksen jälkeen, purskahtelin itkuun aivan mistä sattuu asioista. Tavallaan olo oli vähän tyhjä ”tässäkö tämä nyt oli?” vaikka samalla hurjan onnellinen. Huomasin muuten kun joku oli sun instassa kritisoinu tota baby blues -termiä, mutta käytät sitä aivan oikein, koska sillä nimenomaan tarkotetaan tota hormonimyrskyä ym mikä tulee heti synnytyksen jälkeen. Mulla tuli sitten erikseen synnytyksen jälkeinen masennus vauvan ollessa kahden kuukauden ikäinen ja ne on tosiaan kaks eri asiaa. Synnytyksen jälkeinen masennus voi alkaa koska vain ja se kestää pidempään. Baby blues menee ohi. Niin varmasti sullakin pian <3 Salli itelles kaikki tunteet, ne negatiivisetkin!

  35. Onnea kauniin, pienen tulokkaan johdosta koko perheelle! <3 Voin sanoa, että silloin kun näin Instagramissa kuvan, että tyttönne on syntynyt, tuli onnenkyyneleet silmiin, vaikka en edes teitä tunne. Mutta on se niin kaunis asia! <3 Ja blogiasi, ja myös Tuukan blogia seuranneena, on ollut ihanaa lukijana nähdä matkaanne vanhemmiksi. Kaikkea hyvää Teille ja ihania uuden ihmettelyn aikoja <3

  36. Esikoisesta olin ekat 3vko naama koko ajan märkänä ja silmät punasina. Just sen ajan sain skarpattua, kun oli vieraita 😀 itkin aivan kaikkea ja lopulta itkin jo sitäkin, kun mietin: ”jee en oo itkeny viiteen minuuttiin” ja johan padot aukes taas 😀
    Miehelle oli kova paikka, kun luuli, että vaimolla jotain hätää, vaikka koitin vakuuttaa, että hiiret telkkarissa ja suklaa kaapissa on itkun paikka 🙂 lopulta hänkin ymmärsi ja totes muutamaan kertaan töistä tullessaan ”jaa ei oo tainnu loppua vieläkään :)”. Isänpäivä oli muutama viikko synnytyksen jälkeen ja se vasta kamala päivä oli 😀 pelkkää itkua ilosta 🙂

    Toisesta ei ollutkaan, kun muutamia itkukohtauksia. Tai ei ainakaan samanlaisia, kun esikoisesta. Nykyään saattaa välillä tulla hieman erilaisia liikutuskohtauksia, kun mietin ihania lapsiani ja miestäni ja tätä ihanaa äidin arkea <3

    Hirveästi onnea teille ja uuden arjen opetteluun <3

  37. Onnea uudesta tulokkaasta koko perheelle! 😍 Itse koin babybluesit juhannuksen aikaan, kun meille syntyi pieni(suuri) poika suunnitellulla sektiolla.Välillä bluesit tuntui niin hirveältä ja onneksi meni parin viikon jälkeen ohi, nykyään herkistää pojan uudet taidot ja opit. Luulen että koko loppu elämä on äidillä sekä isällä pientä herkistymistä, kun lapsi kasvaa😊

  38. Onnea vauvasta! Ompas hän suloinen <3

    Kuvissa näyttäisi, että kaukalon turvavyöt ovat liian löysällä. Monet laittavat ne liian löysälle. Ja sitten kun on toppahaalari päällä niin tulee vielä enemmän "rakoa" vauvan ja turvavyön välille. Sitten jos tapahtuu törmäys niin vauva pääsee heilumaan. Kannattaa laittaa ne vyöt tosi tiukalle, se takaa turvallisuuden. Toki en voi todentaa että onko vyöt oikeasti löysällä vai kireällä koska kuva voi valehdella ja voi olla että olette ne kiristäneet siinä vaiheessa kun olette lähteneet ajamaan mutta mun oli PAKKO kommentoida koska olen tässä asiassa vähän natsi.

    Kaikkea hyvää teille! 🙂

    • meinasin juuri kommentoida samaa, että näillä säillä varovasti liikenteessä ja vyöt tiukalle 🙂

  39. Onnea vauvasta, suloinen pieni! Babyblues iski itsellänikin vasten kasvoja ensimmäisellä lapsella. Tuli itkettyä ihan vaan sitä, että ruokana oleva kana narskui hampaissa :’D Nyt meillä on neljä lasta, muilta ei ole hormonit heittänyt niin alkuvaiheessa kuin ekalta. On tiennyt enemmän mitä tuleman pitää? Imetys oli kyllä shokki ensimmäisellä kerralla. Niin tuskasta ensimmäiset kuukaudet. Lampaanrasvat, maidonkerääjät, nännikumit sun muut tuli tutuksi. Sitkeys kuitenkin palkittiin! Siitä se alkoi sujua kun muisti syödä kuin hevonen ja juoda joka kerta kun hanan ohitti. Tsemppiä!

  40. Voi Monna!
    Onnea ihan hirmuisesti. Aloin seuraamaan blogiasi pari vuotta sitten, kun olin samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Lueskelin blogitekstejäsi yöllä puhelimesta, kun poika saattoi syödä tunninkin putkeen. Mullakin imetys sattui kovasti alkuun ja senkin vuoksi yritin miettiä kaikkea muuta imettäessä kuin sitä kipua. Sun positiiviset ja iloa täynnä olevat tekstit muistutti, että tääkin vaihe menee joskus ohi ja pääsen taas treenaamaan ja tekemään muutakin kuin imettämään ja itkemään kotona. 😀

    Tsemppiä ihan hirveesti vauvan kanssa ja muista nautiskella ja nuuhkutella pientä nyyttiä, se aika menee niin nopeasti ohi. Pari vuotiasta taaperoa ei saa enää niin pitkiä aikoja sylissä pysymään. 😀

  41. Paljon onnea pienestä ihmeestä<3 muistan elävästi ne ekat viikot näin 10kk jälkeenkin. Itselle tuli babyblues alkuun yllätyksenä ja luulin sitä masennukseksi:D onneksi sinä ymmärrät etkä turhaan hätiköi:) Mutta nyt kun miettii, niin on jo ikävä niitä ensipäiviä, ne oli niin ainutlaatuisia ja herkkiä. Vaikka se herkkyys osittain onkin jäänyt päälle 🙂 toivottavasti saat imetyksen onnistumaan. näin jälkeenpäin aateltuna onneksi se itsellä onnistui kun helpottaa huomattavasti elämää. Ei tarvi pulloja olla pesemässä ja lähtiessä liikenteeseen ei vauvan ruokia tartte kantaa mukana. Ja jos imetyksestä ei jostain syystä itse tykkää tai haluaa 'vapautta' niin aina voi myöhemmin korvata korvikkeilla syöttöjä. Mutta huono äiti ei todellakaan ole vaikka korvikkeella lapsen kasvattaa! Mutta nykyään monen imetys päättyy tietämättömyyteen, kun alku tosiaan on vaikeaa suurimmalla osalla. On ihan todella todella harvinaista, ettei pysty oikeasti imettämään vaan yleensä ongelmat on korjattavissa. Itseäni harmittaisi jos imetys kaatuisi tietämättömyyteen, siksi tämän sanon. Kaikki ei imetyksestä tykkää ja jos silloin lopettaa sen niin se on todellakin ok. Imetyksentuki facebook sivut ovat mielestäni helpoin tapa saada apua.

  42. Onnea ihanat!💕

    Kun esikoinen syntyi 7v sitten itkin vuolaasti ajatusta, että ”kohta se on 18v ja muuttaa pois kotoa”😢 Tätä ollaan useasti naurettu näin jälkikäteen!

  43. Hänhän on kuin nukke! Niin kaunis <3 Just illalla ihailtiin mieheni kanssa teidän vauvelia, meidän tyttären laskettuun on 59 aamua… 🙂

  44. Hei vaan! Ja onnea ihanasta tyttärestä! ❤
    Tulin vaan kertomaan, että liity ehdottomasti Facebookissa Imetyksen tuki ry:n sivuille, jos et jo ole. 😊😚 en jaksanut lukea kommenteja joko joku oli suositellut. ✌
    Se on ihana ryhmä!! ❤ pelasti meidän imetystaipaleen.

  45. Hyi hemmetti! Tuolla naamalla ei kannata laittaa meikittömiä kuvia, ennen vanhaan kun näin sinut ilman meikkiä olit suht ok, mutta tuo. Hyi himskatti!

  46. Huhuh,jollain ihmisillä on tarve tuottaa(psssst yrittää,mutta eivät he siinä onnistu:D) toisille ihmisille huonoa mieltä haukkumalla.
    Suomesta löytyy aina se yksi ihminen, joka ei osaa iloita toisten ihmisten onnellisuudesta. Se ihminen jätetään oman onnensa nojaan ja kyseinen ihminen luulee, että voisi satuttaa typerillä & lapsellisilla kommenteillaan heh.
    Oot kyl todella vahva ollut synnytyksessä joka lopult johti sektioon! Itellä menossa 38 rv ja ensimmäinen raskaus menossapi. Oli ihana ja helpottav lukea uusin synnytyskertomuksesi faktoineen. Nyt oon hyvillä mielillä menossa sitten tulevaan synnytyksee,itelläkin ollut tässä synnytyspelkoa yms. Ja jos hätäsektio tulisi,niin henkilökohtaisen kertomasi perusteella,tiedän mitä sitten odottaa mahdollosesti.
    Ihania hetkiä vaavin kanssa sekä hienoa että myös sinullakin on noin ajattelevainen ja huolehtivainen mies:). Tuukan blogi kirjoitus miehen näkökulmasta ,synnytyksestä oli mahtavaa lukea.

    Niin onnellisilta näytätte kuvassa kotiuduttuanne ,että tuskin maltan odottaa omaa vauvani syntyä ja sitä onnellista hetkeä .

    Rakkautta ❤

  47. Paljon onnea perheenlisäyksestä!

    Mulla itkut on molemmilla kerroilla liittyneet maidonnousuun ja imetys on sattunut molemmilla kerroilla pari-kolme kuukautta, Lansinohia kului tuubitolkulla.

    Paljon nautinnollisia hetkiä pienen elämän alkupoluille! <3

  48. Hei ja oikein suuret onnittelut uudesta perheen jäsenestä!

    En ole koskaan aikaisemmin kommentoinut mihinkään mitään (siis blogien maailmassa), mutta nyt tuntui siltä, että haluan jotain sanoa…

    Itselläni on kaksi ihanaa pientä poikaa, joista ensimmäisen kohdalla koin melko rajun babyblues vaiheen. Kaikki itketti vähän väliä ja olin omista tunteistani täysin hämilläni. Jostain syystä hampaiden harjauskin sai aikaan itkukohtauksen. Tuntui, että kannoin koko maailman murheita harteillani. Yhtäkkiä kaikki maailman kauheudet tulivat hirveän lähelle, enkä pystynyt esim. lukemaan uutisia vähään aikaan. Rakkaus ja suojelun halu esikoista kohtaan tuntui ajoittain jopa musertavalta. Omall kohdallani kävi vielä lisäksi niin, että babyblues vaihe ei kunnolla mennyt ohi vaan jatkui ja muuttui varmasti jonkinlaiseksi uupumukseksi/masennukseksi. Tunnistin osittain oireeni, mutta en suostunut niitä myöntämään, joten en myöskään saanut niihin sellaista apua, kuin mitä olisin ehkä tarvinnut. Onneksi pystyin kuitenkin puhumaan miehelleni ja hän tuki minua ja kannatteli koko perhettä niin hyvin kuin vain voi. Noin 10 kk synnytyksen jälkeen alkoi hiljalleen helpottamaan ja pystyin puhumaan asiasta jo ystäville. Kuopuksen kohdalla osasin jo odottaa vastaavia tunteita, mutta suureksi yllätyksekseni ne olivatkin huomattavasti laimeampia ja vauvavuosi kuopuksen kanssa olikin täysin erillainen.

    Oma tarinani on vain yksi muiden joukossa, enkä halua millään tavalla pelotella tai aiheuttaa uhkakuvia… mutta se mitä haluan sanoa on, että babyblues on täysin normaali vaihe, mutta oleellista sen kohdalla on, että sen tulisi päättyä tietyn ajan sisällä. Älä siis epäröi hakea apua, mikäli tuntuu siltä, että elämän onnea varjostaa jokin musta pilvi.

    Kaikkea parasta sinulle ja perheellesi!

    ps. Se imettäminen on alkuun aivan älyttömän kivuliasta! Itselläni auttoi bebanthen, lansinoh rasva ja rintakumi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta