Synnytyskertomus

Sisältää kaunistelematonta tekstiä synnytyksestä. Älä lue, jos et halua tietää.
Sisältää myös otteita sairaalan virallisesta synnytyskertomuksesta.

img_2645Kaikki lähti käyntiin perjantaina 4.marraskuuta. Olin varannut itselleni ajan vyöhyketerapiaan Lauttasaareen, Organic Spirit -hoitolaan. Olin kuullut paljon hyvää vyöhyketerapian hyödyistä synnytyksen käynnistämisessä. Viikkojahan minulla oli tuossa vaiheessa 40+6 ja olin aivan loppu, henkisesti ja fyysisesti.

Menin hoitoon ja se oli ihana. Hoidon jälkeen juteltiin hoitajan kanssa ja hänen sanoistaan sain ahaa-elämyksen. Hän sanoi minulle, että kroppani on valmis synnyttämään, myös vauva on valmis tulemaan ulos, mutta pää haraa vielä vastaan. Tajusin, että vaikka olin luullut päässeeni synnytyspelosta pois, jarrutti se henkisesti vielä pitämään supistukset ja muut kurissa. Hoidon jälkeen otin kädellä vatsan päältä kiinni ja sanoin vauvalle ääneen; äiti on nyt valmis, saat tulla.

Perjantaina klo 22.40 tunsin ensimmäisen kovemman supistuksen. Ajattelin, että JES!! Nytkö se oikeasti alkaa! Aloin kellottamaan supistuksia, luin kirjaa ja istuskelin olkkarin sohvalla hiljakseen. Annoin Tuukan nukkua.
Klo 24 supistukset kuitenkin oli alkaneet tiheentymään jo 6min välisiksi ja myös kipu oli kasvanut. Soitin Kätilöopistolle ja he kehottivat pakkaamaan sairaalakassin valmiiksi ja lähtemään synnytysosastolle. Herätin Tuukan.

Lauantaina 5.pvä, klo 04.00 olimme Kätilöopiston ovella, äitini matkalla meille koirien luokse ja me matkalla synnyttämään. Jännitti.

Meidät siirrettiin heti synnytyssaliin ja minulle laitettiin käyrät. (toinen seuraamaan supistuksia, toinen vauvan sykkeitä) Supistukset olivat alkuun n.6-7min välein ja vauvan syke pysyi kauniisti 130-140 välillä. Kivut kuitenkin jokaisella supistuksella kasvoi ja sain pakaralihakseen pistoksen oxynormia (vahvaa kipulääkettä). Lääke toi oudon olon, vähän laskuhumalaisen. Eikä se oikein auttanut kipuihin, nukahdin kuitenkin hetkeksi. Tuukka nukahti samaksi hetkeksi keinutuoliin viereeni.

Noin klo 12 lauantaina meidät kotiutettiin, koska synnytys ei käynnistynyt kunnolla.

Lähdimme allapäin kotiin. Että eikö vieläkään, vaikka supistuksetkin jo voimakkaita. Päätimme kuitenkin rauhallisin mielin odottaa. Olisihan käynnistys seuraavalla viikolla sitten.
Muutaman tunnin päästä, klo 16 alkoi kovat kivut. Myös verenvuotoa oli yhtäkkiä alkanut erittymään. Soitin taas Kätilöopistolle. Lähdimme takaisin. Tällä kertaa meidät otettiin ensin päivystykseen seurantaan.

Meidät vastaanotti ihana kätilö, joka teki sisätutkimuksen ja lapsivesitestin. Lapsivesitesti oli negatiivinen, mutta kätilö sanoi tunteneensa vauvan hiukset. Hän epäili siis, että kalvoissa kuitenkin oli reikä. Pelästyin, koska olin ajatellut vesien menneen keskiviikkona. Silloin lapsivesitesti kuitenkin oli myös negatiivinen.
Nyt kätilö siirsi meidät lääkärin vastaanotolle ja lääkäri totesi saman. Kohdunkaulaa ei ollut juurikaan jäljellä ja hän tunsi vauvan hiukset. Kalvot olivat siis totta tosiaan puhjenneet, silti kolmaskin lapsivesitesti näytti negatiivista.

Klo 21.30 minut siirrettiin osastolle seurantaan. Supistuskivut olivat tässä vaiheessa jo niin kovia, että oksensin kolme kertaa kipujen vuoksi. Sain uuden annoksen oxynormia. Klo 22 Tuukka joutui lähtemään kotiin odottelemaan, koska osastolta joutui poistumaan yöksi muut kuin potilaat. Jäin hieman peloissani sinne yksin, mutta päätin pärjätä. Olihan minulla ihana ja ammattitaitoinen henkilökunta vieressä. Nukahdin.

Sillä aikaa kun nukuin noin tunnin, oli vauvan syke alkanut laskemaan jokaisella supistuksella kovin alas. Minut herätettiin ja sanottiin, että soitapas miehellesi, että tulee takaisin. Tällä välin Tuukka oli ehtinyt ajaa kotiin, syödä iltapalaa ja saanut itsensä juuri suoristettua sänkyyn ja otettua kirjan käteen, kun minä soitin. Soitin siis klo 23, että nyt minut siirretään synnytyssaliin, lähde takaisin. Tuukka lähti ja oli hetkessä luonani.

Kivut oli todella kovat. Oksensin vielä kerran. Kätilö päätti, että minulle annetaan nyt spinaalipuudutus. Supistukset olivat niin voimakkaita ja kivuliaita ja vauvan syke laski edelleen 70:n tienoille jokaisella supistuksella. Spinaalipuudutusta laitettaessa oli varmasti yksi pahimmista hetkistä. Tärisin kivusta holtittomasti kauttaaltaan. En pystynyt hallitsemaan kroppaani yhtään. Tuukka piteli minua kaksin käsin ja kätilö paijasi kättäni. Anestesialääkäri yritti saada spinaalipuudutuksen selkäytimeen ja minä itkin. Kivun kannalta tuo hetki oli koko synnytyksen pahin.

Spinaalipuudutus auttoi nopeasti ja kivut hävisivät suurimmaksi osaksi, supistukset tuntuivat edelleen, mutta ei enää sietämättömän kovina. Supistukset tihenivät ja kohdunkaula avautui. Kätilö antoi ensimmäisen epiduraalin joskus klo 02.00 sunnuntain aamuyönä. Epiduraali ei pettänyt odotuksia, se vei kaikki kivut. Siis ihan kaikki. Nukuimme Tuukan kanssa monta tuntia. Välillä kätilö kävi tekemässä sisätutkimusta ja kertomassa tilannetta. Edelleen vauvan sykkeet tippuivat jokaisella supistuksella. Välillä jopa 60:n tienoille.

09.00 sunnuntaina aamusta olin auennut jo 9cm, ponnistusvaihe olisi pian edessä. Tai niin luulin. Olin iloinen ja huojentunut, kuinka ihanasti yö oli mennyt ja synnytys edennyt. Kätilö pyysi lääkärin paikalle tekemään sisätutkimuksen, vauvan sykkeiden vuoksi. Lääkäri teki laktaattitestin vauvan päästä, jotta näkisi mikä on vauvan vointi. Arvo oli huono ja jo puolen tunnin päästä meidät jo siirrettiin leikkaussaliin.

img_2783

Tuukka pääsi mukaan leikkaukseen. Se tehtiin paikallispuudutuksessa verhon takana, emme siis onneksi nähneet mitään. Mitään kipua en tuntenut, mutta tunsin toimenpiteen niin voimakkaasti, että taas oli oksennus lähellä. Tärisin kauttaaltani, Tuukka silitti päätäni. Tunsin kun vauva nostettiin auki leikatusta mahastani pois. Kuului parkaisu. 6.marraskuuta, klo 10.14 tyttömme syntyi maailmaan.

Tuukka lähti kätilön ja vauvan kanssa alas takaisin synnytyssaliin. Minä jäin leikkauspöydälle kiinniommeltavaksi. Siitä minut vietiin heräämöön, jossa makoilin reilun tunnin odottamassa puudutuksen lakkaamista. Sillä aikaa Tuukka oli kahdestaan vauvan kanssa. Vauva laitettiin hänen iholle ja siellä hän istui pienen, alle puolituntia vanhan tyttäremme kanssa synnytyssalin kiikkustuolissa ja mietti, että mitä tässä juuri tapahtui.

Vähän ennen puoltapäivää Tuukka ja kätilö toivat vauvan luokseni heräämöön. Silloin minä näin hänet ensimmäistä kertaa. ❤️

Syy miksi vauvan sykkeet olivat laskeneet supistuksien aikana niin rajusti, oli yksi pahimmista peloistani synnytystä ja loppuraskautta kohden. Napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympärille. Oli siis tapahtunut se yksi pahimmista peloistani ja vielä kaksi kertaa!
img_2781Onneksi olimme ammattitaitoisissa ja erittäin hyvissä käsissä.

Heräämöstä pääsimme perhehuoneeseen. Jos tässä vaiheessa olisi selvinnyt, että saisimme vain tavallisen osastohuoneen, olisin varmasti katkennut keskeltä kahtia. En olisi kestänyt siinä tilassa sairaalaan yksin jäämistä, edes yöksi.

img_2681 Tuukka

Perhehuone oli mukava ja henkilökunta osastolla oli aivan ihanaa. Haluan kiittää suuresti meitä hoitaneita henkilöitä ja aiommekin Tuukan kanssa lähettää vielä kiitokset erikseen postilla. Erityis kiitokset haluan antaa meitä maanantain ja tiistain hoitaneelle naiselle, jonka nimeä en muista. Kunpa hän jotenkin saisi viestini perille, jospa maailma olisi pieni tässä kohtaa.
Haluan myös kiittää meitä la-su välisenä yönä hoitanutta kätilöä, sekä sunnuntaina aamuna – leikkauksen aikaan hoitanutta kätilöä. Ilman teitä emme olisi pärjänneet! Ja tietysti haluan myös kiittää leikkaussalin ja heräämön henkilökuntaa. Saimme parasta hoitoa ikinä.

img_2679 img_2701Tuukka

Kotiin pääsimme keskiviikkona, kolme päivää synnytyksen jälkeen. Silloin pystyin jo kävelemään hitaasti, mutta varmasti. Nyt toivun synnytyksestä rauhassa. Kuten yksi hoitajista osastolla sanoi, keisarileikkaus on tänäpäivänä yksi suurimmista leikkauksista mitä tehdään. Niin moni leikkaus kun pystytään nykyään tekemään tähystyksellä. Siispä, nyt täytyy antaa itselle aikaa ja paljon.

Tuukka, minä ja vauva

Onneksi mulla on maailman parhain tukijoukko paranemiseen. ❤️

Tämä alla oleva kohta synnytyskertomuksesta hymyilytti kovasti, varsinkin siis tuo ensimmäinen lause.
unnamed

***

Tämän synnytyskokemuksen jälkeen olemme nyt viisihenkinen perhe. Meillä on maailman suloisin ja ihanin tyttölapsi, kahden karvaisen lapsen lisäksi. Elämä on aika ihanaa, vaikka juuri tällä hetkellä vielä kipuja onkin vähän joka paikassa. Nyt opetellaan kotona elämistä perheenä. ❤️

img_2777

fullsizerender

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

46 vastausta artikkeliin “Synnytyskertomus”

  1. Aivan tuli tippa linssiin lukiessa. Ja palasivat kaikki synnytysmuistot viime keväältä elävinä mieleen. Tosi paljon onnea koko perheelle💗 Ja kiitos kun kirjoitat näistä! Nämä ovat tärkeitä asioita, joita harva uskaltaa jakaa, olet rohkea ja upea nainen! Luin blogiasi jo aiemminkin ja jatkossakaan en aio missata yhtään postausta!

  2. Onnnea vielä koko perheelle 😍 Ihan kyynel vierähti poskelle. Teidän onni huokuu tänne ruudun toiselle puolelle suuresti 💛

  3. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja osaava henkilökunta oli tosi skarppina 🙂 Tsemppiä toipumiseen ja ihania vauvantuoksuisia päiviä, ihan jo itseäkin herkistää kun mietin joulua ja teitä perheenä. 🙂

  4. Sinä kirjoitat hurjasta kokemuksestani ja minä itken onnesta koko tarinan ajan. Jaa määkö raskaana..? 😀 Iso kiitos, että jaoit kokemuksesi! Niin rohkeaa ja niin paljon apua monelle valmistautua tulevaan!

  5. Voihan ihanuus ja itku. <3 Juuri itse raskauden alkumetreillä, herättää tämä teksti ja muutenkin ensimmäisten päivienne seuraaminen igssä ja snapissa, suuret hellyydenpuuskat ja ilon itkut. Ja myös pienen pelon synnytyksestä, itse synnytän Yhdysvalloissa ja se jännittää kovin.

    Ihanaa ja semmoista pumpulista vauva-arkea teille koko perheelle ja toipumista sinulle 🙂

    Meidän koirat antaa aina muuten täydet haukut kun Gere tai Pimu tarinoissanne vilahtaa 😀 että terveisiä, uudelle isosiskolle ja -veljelle 🙂

  6. Kiva lukea joskus positiivisiakin synnytyskertomuksia, vaikka kaikki ei mennytkään ihan täydellisesti suunnitelman mukaan! Teillä on ihana prinsessa!
    Suosittelen muuten facebookin imetyksentuki ry:n sivuja, jos imetyksen kanssa on pieniä pulmia 🙂 Siellä koulutettu henkilökunta vastaa kysymyksiin!

  7. Todella hieno kirjoitus. ❤ Eivät pysyneet silmät kuivana täälläkään! Niin paljon onnea koko perheella ja hatunnosta isoista ponnisteluista Monna. Ihanaa, että Suomessa olemme osaavissa käsissä. Paljon onnea pikkutytölle ja onnellisia päiviä teille kaikille!

  8. Tuli tippa linssiin lukiessa ja onneksi kaikki on nyt hyvin raskaasta synnytyksestä huolimatta. ❤️ Olet rautainen äiti!😊

  9. Uskomaton voimanainen sinä! Synnytyspelon kautta tuohon pisteeseen, huh. Ihana kertomus ja tosiaan täälläkin itkettiin tätä lukiessa. Ihanaa vauvaelämää <3

  10. Ihanasti kirjoitettu 😍 kyynel vierähti poskelle ajatellessani ja lukiessani sun hetkiä synnytyksessä. Tuukka on kyl 👌

  11. Onnea pikkutytöstä! Olet rohkea kun jaat näin henkilökohtaisen asian. Nauttikaa ja tutustukaa toisiinne rauhassa 🙂

  12. Itkin vuolaasti, nyt rv 38+0. Juuri eilen sain tietää, että vauvamme on kuin onkin kääntynyt raivotarjontaan oltuaan koko ajan perätilassa. Minullakin on vahvaa synnytyspelkoa, ja nyt kamppailen vaikean päätöksen kanssa: pitääkö ensi viikolle varattu sektioaika vai yrittääkö kuitenkin psyykata itsensä vielä alatiesynnytykseen. Tämä tuli niin yllättäen, että asian työstöön on vain vähän aikaa. No joka tapauksessa sain tästä jotenkin voimaa siihen, että kaikki menee hyvin riippumatta siitä miten vauva tulee maailmaan. Ja ihana kuulla että Kättärillä hoidetaan noin hyvin, siellä se meidänkin alatiesynnytys sitten olisi!

    Hurjasti onnea ihanasta vauvasta ja kiitos avoimuudesta! <3

  13. <3 Huh, olipa mukaansatempaava ja rankka synnytyskertomus ja tosiaan onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! <3 Itselläni aivan sama kokemus, että kätilöt ja lääkärit olivat aivan ihania ja niin osaavia, että heidän ammattitaitoon todellakin pystyi luottamaan vaikeina hetkinä. Ihania ensimmäisiä kotipäiviä vauvan kanssa ja kaikkea hyvää koko perheelle! <3

  14. Voi ihanat Monna ja Tuukka ❤❤❤ töissä oon ja porisen, kun pisti aika herkille tuo kertomus. Synnyttäminen on ehkä upeinta mitä nainen voi kokea. Ja mies, siinä niinkuin sivussa 🙊😍😊

  15. Täälläkin rupesi tämän lukeminen itkettämään! 🙂 <3 Kaikki kaikki ei menny varmastikaan suunnitelmien mukaan, niin pääasia, että vauva on terve ja äiti toipumassa leikkauksesta! Ihan mahtavaa, että Tuukka on ollu siun tukena. Oon niin onnellinen teidän puolesta, kaikkea hyvää vauva-arkeen <3

  16. Ihanasti kirjoitettu. Lopputulos on tärkein eli ihana peikkovauvaPursiainen on vihdoin syntynyt.
    Muistathan, että ulos mennessäsi suojaat sitten rintasi AINA tosi hyvin. Rintatulehdusta et taatusti halua kokea. Kaikkea hyvää koko perheelle!

  17. Onnea kovasti teille molemmille! Monien mutkien ja vaikeuksien kautta saitte vihdoinkin teidän odottaman tyttären koiralapsien rinnalle! Synnytyskertomuksella oli onneksi iloinen ja toivottu loppu ja pääsitte kuitenkin pian kotiin opettelemaan uutta arkea. Toivottavasti et joudu enää synnytyksen jälkeen kokemaan mitään suuria komplikaatioita ja paranet synnytyksestä nopeasti. Olen lukenut blogiasi aina ja tämä on postaus on heittämällä paras tähän mennessä. Käsittämätöntä kuinka onnelliseksi tulen sinun onnestasi! Toivon teille kaikille onnea ja ilo uuteen vauva-arkeen.

  18. Kyyneleet vierähti täälläkin. Itsellä nyt neljä viikkoa laskettuun aikaan ja yhtälailla pelkään tosi paljon sitä, että napanuora kiertyy kaulan ympärille.. Mutta tää sun teksti antaa valtavasti toivoa. Että vaikka niin kävisi, niin lopputulos ei silti aina oo se kauhein. Hurjasti onnea koko perheelle ihanasta prinsessasta! ❤

  19. Oi että mitkä muistot heräsivät tästä! Kättärin henkilökunta on todella mukavaa ja osaavaa. Meilläkin päädyttiin lopulta 36h kärvistelyn jälkeen sektioon, kun tyttö oli lähtenyt ”kiipeämään” ylöspäin niin kuin mulle sanottiin 😀 Ilmeisesti iski pakokauhu viime senteillä! Ja samanlaisessa perhehuoneessa mekin oltiin 🙂

    Hitsi miten paljon neidillä onkin tukkaa! Meille oli pienoinen yllätys, kun loppujen lopuksi maailmaan päätyikin punatukkainen tyttö 🙂

  20. Paljon onnea koko perheelle! Löysin blogisi ihan hetki sitten ja on ollut ihana seurata raskauden loppumetrejä ja tietty finaalia 😊 Itselle imetyksestä johtuviin kipuihin auttoi Lansinoh nännirasva. Sitä saa kaupasta ja apteekista. Violetti tuubi. Saa laittaa ihan kunnon kerroksen. Kun ei satu on imetysotteen hakeminen huomattavasti helpompaa. 😊

  21. Pakko kommentoida, kun teidän vauvan syntymä meni niin lähelle samalla tavalla kuin oman pojan syntymä kuukausi sitten. Meillä myös sydänäänet putoilivat supistusten aikana jatkuvasti. Ainoana erona se, että ponnistin kuitenkin itse sitten vauvan ulos, napanuora oli kiertyneenä kaulan ympärille ja lisäksi siinä oli solmu.. Myös pisteet meillä lähes samat, meillä 5/8/8. Synnytyskertomuksenne nosti omatkin tunteet pintaan, onneksi kaikki päättyi hyvin! Jään seurailemaan blogia. Onnea teidän perheelle. 🙂

  22. Täällä ollaan kyyneleet silmissä. Omasta synnytyksestä on kohta 7kk, mutta on vielä tuoreessa muistissa. Kiitos kun jaoit tämän tarinan ❤ ja onnea kovasti!! 💖

  23. <3 Kuten joku edellä sanoi.. Onnenne välittyy myös meille tänne ruudun toiselle puolelle.
    Onnea vielä koko perheelle, pus pus !!

  24. Paljon Onnea vauvasta, on todella suloinen <3
    Paljon koettelemusta mutta kaikki lopulta hyvin mikä on pääasia. Tästä tuli oma eka synnytys mieleen, paljon samantyyppistä tapahtumaa oli minullakin, paitsi ettei päädytty sektioon, mutta pelkoa vauvan tilasta oli hetkittäin.
    Nyt taas synnytys edessä, minä päivänä vaan, tänään 40+1, toivon niin että tästäkin selvitään. 🙂
    Ihanaa vointia teille!

  25. Istuin aamupalalla, esikoinen oli jo syönyt omansa ja kuopus istui vessassa kakalla. Luin tätä tekstiä ja itkin. Tuli niin oma eka synnytys mieleen vaikka siitä on jo 6,5v aikaa. Nuo tärinät ja supistukset, yrittäminen, se tokkurassa oleminen, itkeminen jne kaikki kuulostaa NIIN tutulta. Mekin päädyttiin kiireelliseen sektioon, en muista siitä oikeastaan mitään. Täällä päin kumminkin se käytäntö että kun äiti ommeltu kasaan niin rullataan synnytyssaliin ja vauva kainaloon. Aloitin imettävisen heti ja se oli varmaa hyvä asia koska puudutus vielä vaikutti ja kipeää ei käynyt. Onneksi ei tarvinnut yksin oleskella tuntia tai kuten muulla saattaa olla useampi.
    Toisella kerralla mentiin suunnitellusti sektioon vaikka sen päivän leikkaava lääkäri päättikin että hän ei minua leikkaa, onneksi oli ylilääkäri talossa joka oli sektiopäätöksen yhteistuumin minun kanssa tehnyt että saatiin tyttö maailmaan sinä päivänä. Oli ihan eri tunne mennä sektioon ns pää selvänä 😀 Eka keralla kun olin monta vrk yrittänyt ym. niin olin ihan tokkurassa tosella kerralla en. Hoksasin heti salissa että sektiopöydän yllä katossa oli lamppu jossa terästä jonka kautta näin mitä verhon takana tapahtui. Siinä sitten katselin tästä ns ”peilistä” kun vatsa leikattiin auki ja vauva nostettiin ulos ja sit omeltiin 😉 Tälläkin kertaa heti ompelun jälkeen synnytyssaliin ja vauva kainaloon.
    Oli vaan jotenkin pakko tulla kirjoittelemaan tämä tänne, tuli sinun tekstistä niin paljon muistoja mieleen.
    Olisin mä muuten kolmannenkin kerran ollut valmis menemään mutta mies sanoi että kaksi riittää ja nyt kun vimppa kerrasta on kohta mennyt 5v niin en mä taida enää olla menossa, nyt jotenkin tuntuisi taas hurjalta tuo leikkaus.
    Tsemppiä sinulle toipumiseen!!! Ja ihanaa vauvan tuoksuista arkea! Ota iisisti! Minä muuten lähdin koirien kanssa lenkille n viikko sektion jälkeen, kävelin noin 30min. Yksi koirista ruihtasi hihnassa ja tunsin että tuntu ikävältä haavassa, seuraavana päivänä nousi kuume ja huomasin että haavassa oli kova kohta. Sinne oli tullut joku märkäpaise, voi tulla paineesta esim. Siihen laitettiin dreeni. Vitsi mä itkin kun jouduttiin päivystyksessä odottamaan vauvan kanssa juoppojen keskellä, onneksi hoitajat ymmärsivät ja päästiin omaan huoneeseen odottamaan. Voi noita aikoja, ei tee mieli takas mutta silti ovat muistot positiivisia, me selvittiin, kaikki meni hyvin ja parasta on kuulla ”Äiti katso tätä, Äiti voitko auttaa, Äiti tiedätkö mitä” Kyllä on ollut kaiken tuon vaivan arvoista, miljoona-tsiljoona kertaa. Paljon onnea vielä kerran koko perheelle!

  26. Tuli kyyneleet silmiin kuin luin, muistuu pojan synnytys mieleen 1v8kk sitten kiireellisellä sektiolla. Niin ihania aikoja! Vaikka kärsinkin pahasta ”baby bluesista” kaksi ekaa viikkoa.
    Kiitos Monna että jaoit tarinan ❤️ Kaikkea hyvää teidän perheelle.

  27. Onpas ollut synnytys!
    Olen tällainen spekuloiva luonne joten heti mietiskelin eri vaihtoehtoja teidän synnytystä ajatellen. Tulin siihen lopputulokseen että olet lähes normaalin synnytyksen kipuineen kaikkineen kokenut, ainoa mikä puuttuu on ponnistusvaihe. Mutta itse ponnistin ekan 7 minuutissa ja toisen 3 minuutissa eli et ole jäänyt mistään välttämättä paitsi. Ponnistus kaiken lisäksi ”vie kivun” kun saa jotain tekemistä. Eli jos jossain välissä alkaa harmittaa ettet ponnistelemaan päässyt niin no worries, koit jo oikeastaan enimmät.
    Sitten spekulaatioihin alateitse syntymiseen.. Luultavasti ponnistettaessa napanuora olisi kiristynyt entisestään ja jos et olisi heti saanut tyttöä pihalle, olisi otettu imukuppi ja vedetty tyttö väkisin ettei tulisi pahaa happivajetta. Jos noin olisi käynyt niin varmasti olisit revennyt pahastikin.. Tai istukka olisi revennyt tai irronnut ja joka tapauksessa sinut olisi leikattu ettet kuolisi verenhukkaan. Ja sitten vielä se pahin vaihtoehto; tyttö olisi jäänyt jumiin ja kärsinyt massiivisesta hapenpuutteesta joko halvaantuen tai kuollen.
    Eli spekulaatioiden tulema; kaikki meni parhain päin. Pääsit kokemaan synnytyksen kipuineen, yritit parhaasi synnytyspelosta huolimatta. Lapsen parhaaksi päädyit sektioon. Enempää et olisi voinut antaa. Ole ylpeä! Teit kaiken tyttäresi vuoksi, hän sai synnytyksen tuomia hyviö hormoneja, sinä pääsit yli synnytyspelosta ja tärkeintä; annoit kaikkesi tyttäresi tähden ja sitä se äitiys on. Onneksi olkoon 💕

    • No oppop, onpahan melkoista spekulointia. Ei ne imukuppisynnytykset ihan näin komplisoituja ole 😄.

      Monnalle kovasti onnea vauvasta -sektiopäätös tehtiin, koska se oli vauvanne kannalta turvallisin vaihtoehto. Kuten sanoit, olit ammattilaisten hoidossa, eikä sinun siksi tarvitse miettiä sekuntiakaan muita vaihtoehtoja vauvan synnytystavalle. Teit kaiken, minkä pystyit, lopusta kiitos modernille lääketieteelle 😉💕.

    • No olipa spekulaatio :DD ammattilaisena en näin ajattelisi, mutta niin kuitenkn, että tässä on toimittu juuri oikein. Paljon onnea! 🙂

  28. ”Hellästi ja topakasti”, siinähän se on vanhemmuuden ydin kiteytettynä! Vielä onnea ja onneksi kaikki on nyt hyvin <3

  29. Ihanasti kerrottu 💕 Paljon onnea koko perheelle pienestä ihmeestä!
    Imetys asioihin liittyen suosittelen Imetyksen tuki ry ryhmää facebookissa, sieltä saa paljon tietoa ja tukea imetykseen ja siihen liittyviin pulmiin. Myös yhdistyksen nettisivut ovat todella kattavat eli imetys.fi
    Oliko sinulla tarkoituksella bepathen voide käytössä nännihaavaan, sillä siihen oleva oma mm.lansinoh voide on todella hyvää ja sitä ei tarvitse pestä pois ennen imetystä.
    Voimia synnytyksestä toipumiseen ja tsemppiä imetykseen!

    • Bepanthenia suositeltiin Kättärillä, sitäkään ei kuulemma tarvi pestä pois. Nyt olen käyttänyt äitiyspakkauksen nännivoidetta ja käyn ostamassa tuota Lansinohia kun se loppuu. 🙂

    • Snäpissä valittelit imetyksen kipua, niin ihan hyvin voit ja kannattaakin ottaa särkylääkettä. Tälleen alkuvaiheessa se sattuu ja rinnat karaistuu pikkuhiljaa. Mä olen saanut ihan osastollakin jo Buranaa näihin rinnanpääkipuihin kun typyt imi rinnat rakkuloille ja haavoille. Paljon miellyttävämpää imettää ja samalla saat hoidettua rintojen ihon kuntoon. Maidon nousu myös aiheuttaa tuota itkuisuutta, ihan tyypillistä, joten no hätä:) Ja toi fiilis, että ”on pakko imettää” niin onhan tuo oman jälkeläisen ruokkiminen/elossapitäminen niin sisäänrakennettu vaisto, että ihan ymmärrettävää sekin. Paljon onnea vielä kerran pikkuruisesta tytöntylleröstä ja tsemppiä tuleviin kuukausiin, alkaa helpottaa siinä puolen vuoden jälkeen! Sinusta on nyt tullut äiti, maailmasi on mullistunut loppuelämäksi <3

  30. Kiitos kokemuksen jakamisesta! Ja paljon onnea!!
    Hurjaa!! Itsekin elin ihan mukana tapahtumissasi.
    Kerrothan sitten myös toipumisestasi sektiohaavan kanssa. Itelläni sektio myös edessä ja tietty jänskää se toipumisvaihe siinä…

  31. Paljon onnea tytöstä koko perheelle <3
    Kovasti tsemppiä sektiosta toipumiseen!
    Itselläni sektio takana kaksi kuukautta takaperin, oli supistuksten aikaisia sykkeenlaskuja ja lopulta laktaatti arvon takia tehtiin sektiopäätös. Synnytystä oli käynnistelty kolme päivää ja olin myös 9cm auki, mutta enää ei voinut odotella vaan tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta.
    Kivut alkavat kohta sinullakin helpottaa, ensimmäinen viikko oli ainakin itselläni pahin.
    Onnea vielä koko perheelle< 3

  32. Täällä yksi viime vuonna synnyttänyt pillittää… Tuo lapsen saaminen maailmaan on jotain niin uskomattoman hienoa ❤️ Pelkosynnyttäjä olin itsekin ja kovasti aiempia tekstejäsi lukiessa jännitin miten synnytyksesi menee. Olette aika tapahtumarikkaan synnytyksen saaneet kokea, huh! Ihanaa että vauvalla lopulta kaikki hyvin ja pääsitte kotiin pian. Nyt vaan paljon ihokontaktia ja pesimistä, jotta vaavi pääsee paljon harjoittelemaan imemistä ja saat itsekin lepäillä rauhassa vaavi kainalossa. Meillä nukuttiin ja nukutaan vieläkin perhepedissä, vaikka en olisi ikinä uskonut etukäteen. Ihana olla pienen lähellä ❤️ Rintakumi on hyvä apu eikä kannata stressata sen käyttöä, se jää pois sitten kun sen aika on. Meillä vähän alle 5kk iässä. Jos rinnanpäät menevät pahasti rikki, kannattaa tilata Nursicare-sidoksia. Ihania vauvantuoksuisia hetkiä ja kaikkea hyvää jatkoon! ❤️ Onnea vielä kovasti kauniista peikkotytöstä!

  33. Hurja tarina, selvisitte molemmat ja nyt nauttikaa marraskuun tytöstä. Kätilöopistolla mielestäni todella pätevät ja inhimilliset hoitajat ja perhehuone on aivan ihana. Palvelu pelaa.

  34. Voi, että mikä jännitysnäytelmä teillä on ollut. Toivottavasti et saanut pahoja traumoja synnytyksestä? Varmasti todella pelottavaa lukea noita tekstejä pikkuisen voinnista synnyttyään. Onneksi kaikki on nyt hyvin! Tsemppiä!!!

  35. Hei Monna ja perhe!
    Sylikaupalla Onnea ihanan pienen tytön johdosta koko perheelle!
    Olen seurannut takavasemmalla blogiasi jo vuosien ajan. Mistä löysin sinut, niin googletin itselleni ohjeita kuntoiluun jne.
    Geren ja nykyisin myös Pimun elämää on ihana seurata, oma koirani meni tassutaivaaseen 2013.
    Olet mahtava ja innoittava persoona ja siksi kiva lukea tarinoitasi. Paljon Onnea koko perheelle!
    T: Päälle 50v äiti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta