Meidän koirat

Olen kuullut paljon juttuja, että kun vauva tulee taloon, jää koira(t) toiselle sijalle. Olen myös kuullut, että vauvan tullessa rakkaus koiria kohtaan vähenee ja ne jopa ärsyttää. Meillä ei ole niin. Koirat on meille ihan hirmu rakkaita edelleen ja itseäni ihan harmittaa, että en ehdi antaa heille niin paljon huomiota kuin ennen.

pa221784-1024x641

Pimu ja Gere on meidän mielestä maailman ihanimmat koirat ja kilttejäkin ne on. Gerellä on omat oikkunsa ja on selkeästi itsepäinen poika, Pimu taasen on kiltti tyttö. Pimu tuntuu välillä jäävän paitsioon, kun vauva itkee ja Gere riehuu – Pimu vaan nukkuu kiltisti kerällä ja on hiljaa.

Yritän rapsutella ja pussailla koiria joka päivä paljon. Yritän myös ehtiä vähän leikkimään niiden kanssa. Haluan ihan hirveästi, että he tietävät etten ole unohtanut heitä vauvan tullen.
On ollutkin ihanaa, kun olen voinut taas pitkästä aikaa käydä koirien kanssa yksin lenkilläkin.

img_2314

Koiralenkitykset jäi kohdallani pois jo joskus syyskuun lopulla. Maha kasvoi niin isoksi, että oli vaikea hallita koiria yksin. Varsinkin kun tämä meidän Gere on aika kova poika säntäilemään esimerkiksi lintujen perään ulkona. 😀 Siksipä sovittiin silloin Tuukan kanssa, että hän hoitaa koirat – minä hoidan kodin ja vauvan ”kantamisen”.

Synnytyksen jälkeen jouduin vielä leikkaushaavan vuoksi odottelemaan koiralenkkejä muutaman viikon, mutta nyt kun synnytyksestä tulee viikonloppuna kuukausi, olen jo uskaltautunut lyhyille lenkeille koiruuksien kanssa.

p6304818

Pimu ja Gere on ottanut vauvan laumaansa super hyvin. Pimu selkeästi enemmän huolehtii vauvasta ja Gerekin aina välillä käy nuuskimassa vauvaa. Kumpikaan koirista ei ole kertaakaan ärähtänyt tai murissut vauvalle. Pimu käy usein katsomassa, että vauva on kunnossa, jos vauva nukkuu olkkarin sohvalla unipesässä.

Neuvolantäti sanoi meille jo raskausaikana, että usein perheet joissa on koiria – on lapset terveempiä. Olen lukenut siitä myös paljon, että jos lapsi elää erilaisten eläinten kanssa jo syntymästä asti, on se hyvä juttu mm. vastustuskyvyn kehittymiselle. Monet ovat sanoneetkin, että liika hygieenisyys ja bakteerikammoisuus nykypäivänä tekee lapsista allergisia ja heikkoja vastustuskyvyltään.

***

Onko muut koiraäidit tai koiraisät saaneet annettua yhtä paljon huomiota koirille vauvan syntymän jälkeen? 

fullsizerender

 

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

20 vastausta artikkeliin “Meidän koirat”

  1. Mua oikeen jänskää, mitä koirani sanoo vauvasta parin kk päästä. Se on jo vanhempi koira, ja ollu mun kaa ku paita ja peppu vuosikaudet. Jännä nähä, mitä se tuumaa vauvasta. Aion kyllä panostaa siihen, että se saa huomiota sitten edelleen kuten ennenkin. Ja sit kun on keväämpi, voi mennä yhessä lenkille niin et saa vauvan manducaan.

    Koirani, joka siis on vanha rotikkanarttu, tuli valeraskaaksikin ja rupes vuodattaa maitoo. Sillä ei oo ikinä ennen ollut valeraskauksia, joten suurella todennäköisyydellä syynä on mun raskaus ja musta tulevat äitiyshormonihajut.

    Se on varmasti yks isoimmista ja jännimmistä asioista seurata, kuinka koirat suhtautuu uuteen perheenjäseneen.

    • Joo, kyllä koirat varmasti 99% ottaa vauvan hyvin vastaan. 🙂 Ainakin just silloin, kun emännän ja isännän huomio myös koiraa/koiria kohtaan säilyy vielä vauvan saapumisen jälkeenkin. <3

      Voih! <3 Koirat on niin suloisia, kun ne reagoi myös ihmisten raskauksiin!! Meillä myös Pimu reagoi.

  2. Mua kans harmitti esikoisen syntymän jälkeen kun en ehtinyt antaa koirallemme niin paljon huomiota, mut onneksi vauvan kasvaessa sekin muuttui kun mies pystyi hoitamaan vauvaa enemmän (esikoisen ei koskaan syönyt pullosta) 🙂 nyt oon taas raskaana ja harmittaa kun en jaksa kävellä niin pitkiä lenkkejä ja yhtä usein kuin ennen, mutta onneksi saan apua tähän eikä koiruli jää ilman lenkkejään. Meidän koiruli otti esikoisen ihanasti vastaan, kuin vauva olisi aina ollut osa perhettämme <3 tosin vaunulenkeillä alkoi äristä muille koirille kun puolusti vaunuja, mutta siitäkin selvittiin harjoittelemalla sitkeästi 🙂

    • Meillä kanssa koirat on olleet nimenomaan ihan kuin vauva olisi aina ollut osa perhettä. <3
      Ja joo, onneks sitten aina jossain vaiheessa ehtii olla taas enemmän koirien kanssa. 🙂

  3. Kiitos ihanasta kirjoituksestasi, mukava lukea, kuinka vauvan syntymä vaikuttaa koiraperheisiin. Tuli ihan tippa linssiin tätä lukiessa, kun aloin miettimään tota meidän jackrusselia, joka on pian viisi vuotta ollut se meidän vauva ja ainoa ”lapsi”. Uskon, että tuo meidänkin koira suhtautuu huhtikuussa syntyvään lapseemme oikein hyvin, mutta kyllä sitä on tullut mietittyä tässä raskausaikana useammankin kerran, että muistaako sitä aina antaa tarpeeksi huomiota tuolle toisellekin ”vauvalle”, varsinkin siinä alun vauvahuumassa. Kuten tekstissäsi kirjoitit, myös itse mietin usein, että en halua koiramme luulevan, että olisin sen jotenkin hylännyt tai rakastaisin sitä vähemmän, kun vauva syntyy.

    • Se on justiinsa niin, että meilläkin on koirat olleet niitä meidän vauvoja ja ainoita lapsia. 😉 <3 Mutta silti ne otti ihanasti vauvan vastaan. Muistaa vaan aina kun vauva nukkuu, niin käyttää silloin aikaa myös koirien rapsutuksille ja leikkittämiselle. 🙂

  4. Meillä on ainakin I pysynyt terveenä tähän asti! ♡ Eli ehkä siinä on perää, että vastustuskyky paranee, kun ei ole ihan kliinisen puhdasta koko ajan ja saa koiralta päivittäin pusuja! 😊 Hyvää viikonloppua!

    • Mä uskon siihen vahvasti! 🙂 Ja siis nimenomaan kaikkeen kliinisen puhtaaseen. Että ei oo koko ajan rätti kädessä ja Tolu-purkki toisessa täällä siivoomassa kaikkea ja sitten vielä päälle desinfiointia.. 😉 😀

  5. Mä myönnän kyllä, että meidän koira on välillä jopa ärsyttänyt ja kyllä, on jäänyt toiselle sijalle. Mutta se, että lapsi menee ykköseksi on musta kuitenkin ihan luonnollista. Ja juu, olen jopa tarjonnut koiraa mun vanhemmille niinä vaikeimpina hetkinä. No en ehkä ihan tosissani.. Tämmöiset tunteet eivät tulleet ensimmäisen kuukauden aikana, eikä toisenkaan, mutta tässä yli vuoden aikana kun ipana on talossa ollut, niin on ollut useita hetkiä, kun on ajatellut kuinka helppoa olis ilman koiraa. Meillä tosin koiran hoito, kuten lapsenkin on melkein täysin mun vastuulla, koska meillä mies tekee pitkää päivää ja on paljon poissa kotoa. Ei ollut mahdollista edes niitä ekoja viikkoja viettää yhdessä. Tämä varmasti suurin syy siihen, että se koira välillä ärsyttää. MUTTA se ärsyttävä koira on myös tuonut paljon hyvää lapsiperheeseen. On hellyyttävää katsoa lapsen ja koiran yhteisiä leikkejä ja kuinka lapsi painaa pään koiran turkkiin ja rutistaa. Meillä ei myöskään lapsi ole ollut kertaakaan kipeä tämän reilun vuoden aikana ja itse myös uskon, että koiralla on ollut vaikutuksensa tähän. Tärkein meille on ehkä ollut se ulkoilu”pakko” koiran takia. Kaksi kertaa päivässä käydään lapsen ja koiran kanssa ulkoilemassa sato taikka paisto. Näin ei taas monissa koirattomissa perheissä ole, oman kokemukseni mukaan. Möhkitään sisällä, kun se pukeminen on niin vaivalloista ja lapsi ei siitä välitä ja on huono ilma jne. Sitten valitetaan kun lapsi ei nuku kunnolla ja itse kyllä uskon, että niihin hyviin uniin vaikuttaa myös raitis ilma ja isommalla lapsella myös se liikunta mitä siellä ulkona pakostikin tulee. Illalla pääsen usein vielä yksin koiran kanssa ulos kun mies tulee kotiin. Nämä ”yksinäiset”lenkit koiran kanssa oli ihan luksusta niinä ekoina viikkoina kun oli muuten niin kiinni vauvassa. Toki välillä, kun on ollut raskas päivä ja jo kaksi kertaa sinne ulos tällä jengillä selviytynyt, niin harmittaa illalla, kun pitää taas raahautua ulos kylmään ja pimeään, koiran takia 😉

    • Joo, tottakai se on luonnollista, että lapsi menee edelle. 🙂 Ja kyllä täälläkin on välillä koiriin mennyt hermo, kun lapsi juuri nukahtaa ja sitten koirat alkavat heräillä ja haluta huomiota.. 😉 😀
      Tuota aikaa itsekin odotan jo innolla, kun vauva ja koira alkaa yhdessä ”leikkiä”. <3

  6. Pakko sanoa, että uskon kyllä täysin tuohon lopussa mainitsemaasi vastustuskyvyn kehittymiseen. Meillä on aina ollut perheessä koira, ja suunnilleen saman tien kun mut vauvana tuotiin sairaalasta kotiin oli hauva jo käynyt nuolemassa kasvot läpikotasin 😄 Sattumaa tai ei, mutta mä en ole millekään allerginen enkä käytännössä koskaan kipeä. Ehkä muutaman vuoden välein pieni flunssa iskee, kun oon onnistunut palelluttamaan itseni, mut mikään tauti ei kyllä tartu vaikken ookaan joka välissä pesemässä käsiä!

    • Joo, mä kanssa uskon ihan täysin tähän! 🙂 Toki poikkeuksia löytyy aina.
      Ihana kuulla, että sulla on nimenomaan mennyt näin.

  7. Olen kanssasi samaa mieltä, tuosta vastustuskyvyn kehityksestä! Vanhemmillani on aina ollut lemmikkejä, kissoja ja koiria. Lemmikit olivat talossa ennen minua ja pikkusiskoani ja näin ollen ne ovat aina olleet luonteva (ja rakas!) osa myös omaa elämääni! 🙂 Altistusta eläimille (ja niiden mahdollisesti kuljettamille pöpöille) on ollut aina ja mistä sitä tietää, mitä karvoja sun muuta mekin olemme siskoni kanssa pienenä popsineet 😀

    Olen aivan varma, että altistuminen vahvistaa vastustuskykyä ja auttaa esim. erilaisten allergioiden ”ehkäisyssä” (jos asian nyt näin voi ilmaista) 😀 Lisäksi lapsen kasvaessa hän oppii varmasti pitämään eläimistä, kun on tottunut niihin jo pienestä pitäen 🙂

    • Juurikin näin! En voisi paremmin sanoa! 🙂
      On myös todellakin ihanaa, että lapsi oppii heti pienestä pitäen eläimiin, eikä esim. ala pelkäämään koiria tms.

  8. Pitää muistaa kuitenkin että koira on laumaeläin ja ihmisten kanssa se on lauman alaarvoisin,myös lapset ovat sen yläpuolella.
    Koirankasvatus kun ei toimi sillä metodilla että kun mä olen kiva sulle niin sä olet kiva mulle..Sen tärkeämpi mitä dominoivampi rotu kyseessä.Valitettavasti välillä näitä sitten käy että juuri se perheen kiva lemmikki kävikin lapseen kii ja joskus erittäin pahoin seurauksin.

    • No juu juu.. Mutta meillä koirat ei ole mitään ”arvoasteikon alimpia”. Me yritetään kyllä kaikki pitää rakastettuina ja arvostettuina tässä perheessä. 🙂

  9. Olipa lohduttava lukea tuosta, miten lapsentulo voi vaikuttaa juurikin koiraa kohti syntyviin negatiivisiin tuntemuksiin. Olen potenut erittäin huonoa omaatuntoa siitä, että olen ollut suurimman osan ajasta erittäin ärsyyntynyt koiraan, ihan lapsen synnyttyä ei näitä tuntemuksia ollut, mutta ne kehittyi pikkuhiljaa. Koira oli koko raskauden suuri tuki minulle, kun kipujen takia en välillä saanut nukuttua, koira piti aina öisin seuraa, en joutunut olla yksin sohvalla. Nyt pikkuhiljaa (poika täyttää pian puolitoista vuotta) alkaa koira ärsyttää vähemmän ja välillä huomaan mielelläni leikkiväni siitä, enkä jätä siitä huolehtimisesta miehelle.

    • Varmasti on ihan luonnollista ärsyyntyä koiraan pikkuvauva-aikana. Kun itse on väsynyt ja toki lapsi on prioriteettina nro 1. Mutta ihana myös kuulla, että ne tunteet poistuvat ja rakkaus koiraa kohtaan palaa. <3

  10. Ihanat koirulit! 🙂 Itse synnyin perheeseen, jossa oli monta koiraa ja silti tulin todella allergiseksi kaikille eläimille (myös niille koirille, joista piti sitten luopua), siitepölylle ja monille ruoka-ainellekin. Silloin kun olin pieni (30 v sitten), niin tuosta lemmikkien hyödystä allergioiden ehkäisyssä puhuttiin paljonkin, nykyään olen sitten lukenut paljon juuri päinvastaista tutkimusta aiheesta. Mutta niin tai näin, toivottavasti teidän pikkuisenne ei allergisoidu! 🙂 On muuten supersuloinen pieni tyttö, odotan omaani syntyväksi maaliskuussa, enkä malta enää odottaa kaikkien näiden ihanien vauvakuvien jälkeen! 🙂

    • Joo, näinhän voi tietysti myös käydä. Tiedän myös pari tapausta, joissa lapsi on tullut koiralle allergiseksi muutaman vuoden ikäisenä, vaikka koira on talossa ollut vauvan syntymästä lähtien. 🙁
      Tsemppiä sinne raskauden loppuvaiheeseen! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta