Fitmama VS. Kotiäiti

Äiti lähtee salille ja jättää neliviikkoisen vauvan kotiin isän kanssa tunniksi.
Huono äiti?

Äiti on kotona 24/7 ainakin ensimmäisen vuoden, ei käy edes ruokakaupassa ilman vauvaa. Hyvä äiti?

Äiti käy treenaamassa muutaman kerran viikossa, isä saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa, äiti saa omaa aikaa ja lisäenergiaa.
Fitmama + kotiäiti = parempi äiti?

unnamed-2

Meillä ihmisillä on monesti tapana olla kovin mustavalkoisia. Se on joko niin tai näin, välissä ei ole vaihtoehtoja. On sitten kyse treenaamisesta, imettämisestä, ruokavaliosta tai mistä vain. Myös ”my way or the highway” on ajatusmallina vähän liiankin tuttu monille. Ei nähdä sen oman toimintatavan ulkopuolelle, että siellä olisi mitään hyvää.

Pikkulasten äitien liikunta tai liikkumattomuus on yksi mielipiteitä vahvasti jakava juttu. Osa on sitä mieltä, että äidit jotka haluavat treenaamaan lapsen ollessa alle puolivuotias, ovat itsekkäitä äitejä. Osa taas on sitä mieltä, että treeni on omaa aikaa ja tekee ainoastaan hyvää äidin jaksamiselle ja treenihetkien kautta on taas entistä parempi äiti pikkuiselleen. Joillakin on kova hinku treenin pariin, että pääsisi nopeasti takaisin raskautta aiempiin mittoihin ja sitten esitellään sixpackia somessa jo pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Jotkut jää kotiin ja treeni-into katoaa ihan täysin ja tilalle tulee ehkä jopa herkuttelu. Niin tai näin, onko kukaan toista parempi äitinä?

Sitten on meitä, jotka hinkuvat treenin pariin, koska se tuo vaan niin käsittämättömän hyvän fiiliksen niin henkisesti kuin fyysisesti. Meitä, jotka ajattelee, ettei tunti erossa vauvasta tee henkisesti suurta lovia vauvan tunne-elämään. Meitä, jotka ajattelee äidin oman ajan vain lisäävän rakkautta lastaan kohtaan. Jopa vain puolituntia joogasalissa tai kuntosalilla, tai vaikka oman olohuoneen nurkassa käsipainoja nostellen tuo energiaa ja endorfiineja hurjasti.

unnamed-4

Olen vahvasti sitä mieltä, että se ei ole itsekästä haluta liikkumaan sitten synnytyksen jälkeen, kun kroppa on siihen valmis. Olen vahvasti sitä mieltä, että oma aika tekee äidin mielenterveydelle pelkästään hyvää. Se ei tarkoita sitä, etteikö äiti haluaisi olla vauvan kanssa. Ei lainkaan! Toki on tilanteita, joissa äiti ei vain pääse kotoa vauvan luota pois niin helposti. Yksinhuoltajat tai vaikkapa perheet, joissa isä tekee työmatkoja paljon.

Meillä tyttö täyttää pian viisi viikkoa ja ne muutamat kerrat mitä olen käynyt yksin kaupungilla pyörähtämässä tai ystävän kanssa kahvilla on ollut pelkästään hyviä kokemuksia. Silti joka kerta kotoa vauvan luota lähtiessa on sydämessä kouraissut, miten raaskin lähteä vauvan luota. Mutta voi sitä ikävän määrää ja rakkauspuuskaan suuruutta sitten, kun olen kaupasta tai kahvilta palannut kotiin pienen rakkaan vauvamme luo. <3 <3 <3 Silti; näitä rakkauspuuskia tulee ihan vauvan luota lähtemättäkin. 🙂 En minä ainakaan kaipaa sitä omaa aikaa sen vuoksi, että rakastaisin lastamme enemmän tai että kaipaisin pois hänen luotaan. Kaipaan vain niitä muitakin juttuja elämässäni. <3 Mutta hetkikin pois vauvan luota vain korostaa rakkautta.

unnamed

Odotan ihan hirmuisesti jo sitä, että pääsen tekemään ensimmäisen kevyen salitreenin. Ehkä jo ensi viikolla yläkroppaa tuetuilla liikkeillä. Eilen kävin Galleria Esplanadilla sijaitsevassa Lavli Living Roomissa tekemässä ihan kevyen kehonhuollon ja voi että miten oli ihana fiilis istua jumppamatolle ja vähän venytellä. Tuukka tykkäsi kovasti, kun sai olla tytön kanssa ihan vain kahdestaan kotona. Tutustua vauvaan ja ihmetellä hänen touhujaan.

Tiedän sen treenin tuoman endorfiiniryöpyn olevan aivan valtava. Ja olen todella positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka kovasti treenin pariin kaipaankin. Mietin nimittäin raskauden loppuvaiheessa, että mitä jos treeni ei enää maitakaan?! Ei se tietysti olisi ollut mikään kuolemansynti. Mutta asia mietitytti minua, kun nyt olen muutaman vuoden ajan tottunut liikkuman monta kertaa viikossa ja teen sitä myös työkseni. 😉

***

Joka tapauksessa, olen sitä mieltä ettei tässä asiassa ole oikeaa tai väärää tapaa. Itselleni paras tapa on se, että pääsen välillä treenaamaan. Jollekin toiselle äidille treenaamattomuus on paras tapa. Mutta kumpikaan meistä ei ole toista parempi tai huonompi äitinä.

Ja sitä paitsi sen ei tarvitse olla joko Fitmama tai Kotiäiti, se voi olla fitti kotimama. 😉

fullsizerender

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

38 vastausta artikkeliin “Fitmama VS. Kotiäiti”

  1. Mua hämmentää kovasti aina kuulla (vaikka myös tiedän että asia on näin) että äidit ei saisi ottaa omaa aikaa, liikunnan tai muun muodossa. Siis milloin on kukaan maailmanvaltias käskenyt äitejä unohtamaan itsensä tai olemaan mukamas korvaamattomia esim isien suhteen vauva/pikkulapsi aikana? (Tiedän että joskus ei ole muuta vaihtoehtoa). Tiedän myös että äitiydellä on tietyt perinteet ja ihanteet jne, mutta eikä jo järki sano ettei äidin rakkaus lapseen ole kumottavissa/mitattavissa sillä että joskus käy poissa vauvan luota. Tiedän myös että joskus on vaikea itsekin lähteä vauvan luota, koska kiintymys, koska rakkaus. Mutta elämää on muuallakin kuin vain siinä omassa vauvassa. On esimerkiksi äidin oma henkilökohtainen elämä.

  2. Just näin!
    Meillä miehen työ vaihtelee paljon ja mieskin tykkää treenata. Olen siis alusta asti ottanut lasta paljon mukaan salille. Arvaa paljonko siitä minua on arvosteltu? Koen vaan itse, että vaikka yö olisi ollur kamala on oloni parempi kun olen päässyt liikkumaan. Viikonloppuna Felix 1v 5kk harjoitteli jo salilla punnerruksia katsoen mammasta ja isistä mallia. 😊💗 Itse ajattelen, että lapsikin oppii näin että liikkuminen voi olla elämäntapa.

  3. Itsellä la sunnuntaina, salittelu nyt on raskauden myötä jäänyt pois kuvioista. Mulla ollu tapana perjantaisin normielämässä vetää salilla kunnon treeni ja rentoutua sen jälkeen saunassa, voi kuinka kaipaankaan noita hetkiä! (Varsinkin nyt kun tuntuu, että kaikki lihakset on kadonneet ja on ihan löllykkä olo :D). Toivon pääseväni viettämään baby-arjen keskellä omaa aikaa ja musta onkin aika hauska kuulla, kun mies on kertonu naiskollegojen neuvoja (on naisvaltasella alalla), että pitää huolen siitä että varaa iskä-vauva aikaa ilman mua ja pitää puolensa etten omi vauvaa ja houkuttelee mut viettämään omaa aikaa.

  4. Hei!
    On totta että äidin oma aina voi edistää jaksamista, kuitenkin näissä keskusteluissa ,mitkä äidin omaan aikaan liittyen ovat blogimaailmassa paljon lisääntyneet, voitaisiin ottaa huomioon myös vauvan tarpeet. Vauvahan on se ykkönen eikä edes ymmärrä olevansa äidistä erillinen olento. Minusta tuntuu että nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että äiti alle 3 kk synnytyksestä jo palaa vanhoihin harrastuksiin ja tähän kannustetaan. Kuitenkin vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat todella tärkeitä varhaisen vuorovaikutuksen kannalta ja pieni vauva tarvitsee syliä ja äidin läsnäoloa. Joo isikin tärkeä, mutta äiti on ainut ihminen kenet vastasyntynyt tunnistaa. En tarkoita etteikö teidän vauva sitä syliä saisi kun käyt kodin ulkopuolella. Haluan vain nostaa esille että on ok myös jäädä kotiin pesimään vauvan kanssa 🙂 sinulla on paljon seuraajia ja ajattelin että tämäkin näkökulma hyvä nostaa esille. Ihanaa joulun odotusta!

    • Tämä onkin seikka mitä en tajua, miksi ajatellaan että äiti joka joskus on pois vauvan luota ei ajattelisi vauvan tarpeita. Tai asettaisi vauvaa etusijalle. Äiti joka joskus käy jossain, on kuitenkin vauvan tavoitettavissa varmaan 97% äidin ajasta. Hyvin marginaali äideistä ei pysty ajattelemaan vauvan parasta ja antamaan sille sijaa jonka vauva tarvitsee/ansaitsee. Jos ei pysty, kärsii ehkä esim pahasta päihderiippuvaisuudesta. Ja sanot joo, isikin on tärkeä, mutta isi on oikeasti tärkeä, ei suljeta isejä pois vauvan lähipiiristä. Se ei ole koskaan vauvan etu. Mutta olet myös aivan oikeassa, ja minäkin samaa mieltä, että on täysin ok jäädä kotiin pesimään. Minä en sellaisesta ”motkota” mutta siitä kyllä että ne äidit jotka joskus ovat ilman vauvaa jossakin, sekin on ok. Niin kuin Monna sanoi, kumpikaan vaihtoehdoista ei tee toista huonommaksi tai paremmaksi. On hienoa että nostat esiin lapsen näkökulmaa, mutta suurimman osan kohdalla siitä ei tarvitse olla huolissaan. Äitiyden voima on suuri ja jo ihan luonnostaan äiti ajattelee lapsensa parasta.

    • Ööö.. kyllä vastasyntynyt myös isänsä tunnistaa.. en tiedä mistä tietosi on petäisin ettei tunnistaisi. Vielä 70-luvulla Suomessakin äitiysloma oli 2 kk ja ihan selväpäisiä lapsia niistäkin tuli vaikka eivät olleer äidin kanssa 24/7.

    • Minäkin tässä jotenkin jäin miettimään samaa asiaa. Seurailen Monnan snäppiä sillointällöin ja huomasin jossain vaiheessa, että Monna siellä jutteli että kuinka paljon isä kulkee vauvan kanssa pitkin poikin kyliä, että on niin ikävä vauvaa. Niin tämä postaus on vähän ristiriidassa jotenkin siihen. Tai voi kai sitä samalla ikävöidä vauvaa kun se on niin paljon poissa ja taas samalla haluta pois kotoa kun on liikaa vauvan kanssa. Niin me äidit kai toimimme, välillä vähän epäloogisesti. En millään pahalla tätä tarkoita, ihmetyttää vaan.

      Minä olen myös samaa mieltä, että ehdottomasti äidille tunti silloin tällöin tekee vain hyvää, oli se sitten lenkkeilyä, kahvittelua tai treenaamista. Mutta vauvan ehdoilla, eli sitten kun vauva on valmis pärjäämään ilman tissiä sen tunnin. Mulla tiheinkin syöpöttelijä on syönyt parin tunnin välein joten kyllä siinä kahdessa tunnissa helposti käy salilla tai vaikka uimassakin. Isä voi vaikka sillä aikaa tehdä vaunulenkkiä, kuten omani teki esikoisen kohdalla:)

      Ja kyllä se äiti-vauva symbioosi ensikuukausina on olemassa, eikä se poissulje isän roolia yhtään. Muutama vuosi kun vierähtää, äiti ei kelpaa enää mihinkään. Se on ihan normaalia lapsen kehityskaarta.

  5. Itse olin sellainen pesijätyyppi, että halusin vain olla vauvan kanssa, vaikka aiemmin olin liikkunut paljonkin. Ekan kerran läksin yksin jumpalle vauvan ollessa kolmen kuukauden. Toki hidas synnytyksestä palautuminenkin vaikutti asiaan. Mutta en kyllä kokenut, että olisin mitään hyvä äitiä -pisteitä tuosta saanut. Pikemminkin tuntuu, että nykyään nimenomaan ajatellaan, että kyllähän äiti nyt voi heti alusta asti jättää lasta hoitoon. Koin, että osa lähipiiristä ajatteli minun haluavan omia vauvaa, kun minä taas ajattelin, että haluan olla vauvan saatavilla koko ajan (vauvaa ruokittiin vain imetyksellä) eikä minulla ollut mitään tarvetta omalla ajalle. Toki vauvan kasvaessa tilanteet muuttuivat ja pian kävin taas säännöllisesti jumpalla. Ja jumppasin hänen kanssaan kotona 🙂
    Tapoja on siis monia. Huonoihin ja hyviin äiteihin jakaminen tämän asian perusteella lienee aika turhaa 😀

  6. Hassu juttu, minulle ei ole edes tullut mieleeni, että olisin jotenkin huono tai itsekäs äiti kun olen alkanut käydä salilla/jumpassa synnytyksen jälkeen. Vauvani on nyt 9 viikkoa. Muutamaan viikkoon en kunnolla jaksanut käydä kuin pienellä kävelyllä päivittäin ja huomasin, että kroppani alkoi olla todella jumissa ja kaipasin lisää liikkumista, kun vointi muuten koheni. Ja ei, en ole aikaisemminkaan ollut mikään himotreenaaja vaan tavallinen perusjumppaaja. Ja ei, en ole kiinnostunut raskauskilojen pois saamisesta, vaikka niitä ei montaa olekaan jäljellä. Olen suurimman osan ajasta vauvan kanssa kahdestaan kotona, sillä ystäväni ja sukulaiseni asuvat kaukana. Omalle hyvinvoinnilleni tekee todella hyvää käydä välillä yksin salilla, asioilla tai koiran kanssa pitkällä lenkillä. En ymmärrä miten se, että vauva jää kahdestaan isänsä kanssa voi olla huono juttu. Luotan, että hän toisena vanhempana on täysin kykeneväinen hoitamaan vauvaamme. Täysimetän, mutta tunnistan vauvani rytmin ja imetän aina viimeiseksi ennen lähtöä. Siinä olen samaa mieltä, että vauvan tarpeiden ehdolla tulee mennä. Ja tosiaan on äitejä, jotka eivät halua jättää vauvaa hetkeksikään. Mutta mielestäni tässäkin jokainen saa tehdä niin, mikä itselle sopii parhaiten.

  7. Näin lapsettomana en oikein ymmärrä ongelmaa: jos haluat treenata ja se tekee sinut iloiseksi niin miksi et tekisi sitä? Miksi sitä pitää selitellä?

    • Enhän lainkaan selittele. 😀 Hassua, että luit niin. 😀 Kirjoitan aiheesta, joka puhututtaa monia äitejä. Puolesta ja vastaan.

  8. Heips,
    Minulla on 6 muksua, ikähaitari 3v-20v. Esikoisen ja vielä kakkosenkin kanssa minulla oli hurja hoppu palata jumppiin ja salille, kahden nuorimmaisen kanssa en raaskinut lähteä kotoa minnekään ensimmäiseen puoleen vuoteen. Elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Henk. koht. näkemykseni on se, että eiköhän koko perheen kannalta järkevintä ole että äiti pysyy hyvävoimaisena ja järjissään ja tekee juuri niin kuin omakohtaisesti ja juuri sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Ihmiset ovat erilaisia eikä äidinrakkaus tai vauvan hyvinvointi taatusti suoraan korreloi lapsen kanssa vietettyjen minuuttien määrän kanssa.

  9. Hei Monna!
    On mukavaa seurata vauva-arkeanne, kun itsekin olen vastikään saanut vauvan. Olen lukenut blogasi jo pitkään. Olen samaa mieltä siitä, että äidit tarvitsevat omaa aikaa (ainakin itse koen tarvitsevani). Pieni hengähdystauko vauvan hoitamisesta sillon tällön antaa lisää puhtia vauva-arkeen. Olen kuitenkin myös samaa mieltä Äippä ’14 ja ’16 -nimimerkin kanssa siitä, että vauvan ehdoilla. Vauvalle äiti on ensisijainen hoitaja, koska on äidin masussa kasvanut. Isänsä vauva tunnistaa kyllä etenkin jos isä on masuaikana vauvalle ahkerasti jutellut. Tässäkin asiassa on hyvä muistaa, että vauvat ovat yksilöitä. Toiset vauvat ovat ” vaativampia” kuin toiset, toiset vauvat viihtyvät alusta asti hyvin myös isänsä kanssa ja toisten vauvojen tulee tutustua isäänsä kunnolla ennenkuin viihtyvät hänen kanssaan yksin. Näin esimerkiksi meillä. On myös hyvä muistaa se, että vauva pärjää ilman ensisijaista hoitajaansa ( yleensä äitiä) tunneissa sen verran kun vauvan ikä on kuukausissa, esim 1kk/1h, jne. Itse olin kuvitellut pääseväni treenien pariin kunhan vain itse olisin palautunut synnytyksestä, koska innokkaita hoitajia vauvalle kyllä löytyisi! Mutta olenkin tököttänyt ensimmäiset 3kk kotona, koska vauva ei tosissaan ole päästänyt 😀 pientä vauvaa kun ei voi opettaa vaan hän kypsyy asioihin kun on valmis. 3kk:n jälkeen isänkin seura on alkanut jo kelvata ja pian tämäkin mamma pääsee viettämään omaa aikaa 😉

  10. Olen seurannut teidän vauva-arkea. Haluisin ihan hyvässä hengessä mainita asiasta, koska itseäni ainakin harmittaisi jos en olisi ollut tietoinen näistä asioista. Pieni vauva pystyy luomaan yhden ensisijaisen kiintymysuhteen, yleensä tämä suhde muodostuu äitiin. Ensimmäiset viikot, kuukaudet ja vuosi on todella tärkeitä vauvan koko tulevaisuudelle ja hänen kiintymyssuhteille. Ylempänä joku olikin maininnut tuon, että 1kk ikäiselle vauvalle sopiva pituus olla erossa ensisijaista vanhemmastaan on 1h. Yhden yön eroa suositellaan 1-vuoden iässä. Pidemmässä erossa vauvalta häviää muistikuva vanhemmistaan. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä syyllistää, vaan tuoda asiaan myös toisenlainen näkökulma. Jokainen vanhempi toimii heidän perheelle parhaimmalla tavalla. 🙂

    • Eipä ole meidän lapsi unohtanut meitä kun olimme ulkomailla viikon, lapsi oli silloin 10 kuukautta ja oli siskollani hoidossa.
      Tyttö nyt 3 vuotta ja hyvin meidät tuntee. Mistä tämä tieto on peräisin että vauvalla häviää muistikuva vanhemmista? Kummasti konttasi nauraen syliin kun hänet haimme.
      Ja en, en koe huonoa mutsi tunnetta että hänet hoitoon jätimme vaikka moni niin varmasti tämän jälkeen ajattelee.

    • Nykykäsityksen mukaan vauva ei kirjaimellisesti unohda vanhempiaan vaikka olisi heistä pidempään erossa alle vuoden ikäisenä, vaan tällaisen erossaolon seuraukset voivat näkyä vasta paljon myöhemmin esim. ihmissuhteissa. Tuntuu olevan melko yleistä, että vauvaikäistenkin vanhemmat reissaavat ulkomailla ilman lasta. Mielestäni tällainen vaikuttaa todella itsekkäältä, mutta enhän kenenkään tilannetta tiedä…

  11. Meillä on vauva jäänyt alusta asti isänkin ”hoitoon”. Aluksi esim ruokakaupassakäynnin tai koiran ulkoilutuksen ajaksi, jälkitarkistuksen jälkeen myös treenin ajaksi. Itse näen, että lapsen niin salliessa on isälläkin oikeus viettää aikaa kahden vauvan kanssa. Mutta meidän 11kk ei ole ollut ilman vanhempiaan vielä koskaan, eikä me sille nähdä vielä tarvettakaan. Isovanhemmat kyllä heti olettivat saavansa lasta hoitoon heti kun haluavat, mutta selväksi on tehty heillekin, että hoitoon mennään jos joskus oikeasti on tarvetta eikä huvin vuoksi, koska me haluamme itse viettää aikaa lapsemme kanssa! Meillä kyllä kaikki läheiset asuvatkin kauempana, että lapsella ei olekkaan vanhempien lisäksi sellaista turvallista ja tuttua aikuista, sekin on yksi syy miksi emme lasta hoitoon antaneet, ja nyt jo onneksi se ainainen pyytäminenkin on loppunut 🙂

  12. Omasta mielestä on aivan normaalia ja hyväksi koko perheelle, että äiti käy vaikka joka päivä yhden tunnin treenaamassa/kävelyllä/juoksemassa tms. ilman vauvaa.
    En kuitenkaan ymmärrä, jos vauvasta ollaan erossa ensimmäisten kuukausien tai jopa ensimmäisen vuoden aikana kokonaista yötä niin, että vauvan äiti/isä ei ole läsnä. Se ei lapsen aivojen kehitykselle vain ole tutkitusti hyväksi.
    Surullisinta tässä on se, että teillä on Tuukan kanssa yli kymmenentuhatta seuraajaa ja tuotte näitä asioita esille, ihan kuin ne olisi vauvalle hyväksi. Moni vastasyntyneen äiti seuraa teitä ja voi myös toimia samoin tietämättä, että vauvan ero lähivanhemmasta vuorokaudeksi ei todellakaan ole hyväksi vauvalle, vaan vauva kokee voimakasta ahdistusta eron aikana. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/12/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan

    • Hyvä äiti,

      Mitä, jos syntyy tilanne, missä tällaiseen on pakottava tarve ensimmäisen vuoden aikana? Onko kaikille näistä lapsista tullut kehityshäiriö? Vaikea uskoa! Uskon, että tällaiset tilanteet ja toimintatavat ovat hyvinkin yksilöllisiä. Meillä hoitajana toimi lapsen kummitäti, joka on ollut lapsen seurassa jo tässä viiden viikon aikana useita kertoja, useita tunteja kerrallaan. Lapsemme on vieraillut täällä yöpaikassakin jo pari kertaa useamman tunnin kerrallaan, joten uskon, että niin hoitaja, kuin hoitoympäristökin oli lapsellemme tuttu.

      On totta, että meillä on seuraajia sosiaalisessa mediassa, mutta me olemme liikunta-alan ammattilaisia, emme lastenhoidon tai kasvatuksen emmekä ole sellaista koskaan väittäneetkään. Jokaisella ihmisellä on vastuu hahmottaa lukemansa / saamansa tiedon oikeellisuus ja lähteen luotettavuus. En minäkään välttämättä purematta niele kirjastonhoitajan suosittelemia ruokavalioita, vaikka hänellä olisi 200 000 seuraajaa Instagramissa.

      Me otamme vastuuta monista asioista, mutta emme missään nimessä voi miettiä jokaista postaamaamme videota jokaiselta mahdolliselta kantilta. Mitä jos hyppään jossain videoissa kaiteen yli? Lapsihan voi yrittää sitä ja loukkaantua vakavasti! Onko tämä minun vastuullani? tai se, että joku tekee meistä inspiroituneena kyykkyä ja saakin välilevypullistuman tai allergisen reaktion raakasuklaasta. Maailma on vaaroja täynnä!

      Välillä kannattaa myös pysähtyä miettimään kuinka suurista asioista huolestuu? Meillä on maaailmassa tälläkin hetkellä aika kamalia paikkoja ja jopa Suomessa kamalia perheitä, missä lapset kasvavat. Olen nähnyt näitä itsekin pienestä pitäen! Yökylässä on aamulla kompastuttu tyhjiin viinipulloihin ja väistelty kaverin isän humalaista nyrkkiä sekä menty nukkumaan ilman iltapalaa. Silti meistäkin on kasvanut ihan normaaleja jopa elämässä hyvin pärjääviä aikuisia ja meillä on paljon hurjempia tarinoita repussamme, kuin se, että olemme olleet yhden yön poissa vanhempiemme seurasta tutussa, luotettavassa hoitopaikassa. Suhteellisuuden taju katoaa välillä kaikilta, toivon, että mietit sitä edes hetken ja löydät omasi!

      Tuukka

    • Hei Tuukka ja Monna,
      Luin eilen tämän illalla ja ajattelin ensin, että en vastaa, jotta en vaan aiheuttaisi lisää pahaa mieltä. Haluan nyt kuitenkin luettuani Monnan uuden kirjoituksen myötä pyytää vilpittömästi anteeksi, jos kommenttini on aiheuttanut murhetta teidän perheessä. Se ei ollut tarkoitukseni ❤️ Olette aivan upeita vanhempia ja teistä huokuu rakkaus pientä tytärtänne kohtaan. Tarkoitukseni ei ollut kommentilla tuomita teitä vaan tuoda tietoa vauvan varhaiseen vuorovaikutukseen ja biologiseen kehitykseen liittyen, mutta olen kirjoittanut tekstin vähän kömpelösti. Tekstissä ei ollut tarkoitus korostaa yhden tunnin eroa, sillä voihan vauva olla hyvin erossa toisesta vanhemmasta jopa vuorokauden jos toinen vanhemmista hoitaa tutussa ympäristössä.
      Täällä myös nämä imetys hormoonit vähän voivat nostaa tunnetta pintaan näissä vauva jutuissa 😓

      Jätän tarkoituksella vastaamatta noihin sinun kysymyksiin, sillä jokainen varmasti ymmärtää kuinka toimia tilanteissa, jossa on pakko viedä vauva hoitoon tai jos vauvan kasvuympäristö on vaaraksi mm. päihteiden takia vauvan kehitykselle.

      Lopuksi haluaisin vielä sen korjata, että lähivanhempi voi olla äiti ja isä. Meidän perheessä myös isä hoitaa todella paljon vauvaa yksin ja useita tunteja. Tärkeintä on vauvan turvallisuus ja rakkaus ❤️

      Voimia arkeen ja mukavaa joulun odotusta koko perheelle!

    • Säälin teitä, ketkä oikeasti ajattelette näin ja uuvutatte itsenne loppuun koska ”lapsi menee pilalle”. Hahhah. Sen verran teoreettinen olen etten ala nyt omia kokemuksiani vetämään tähän ja kertomaan kuinka minusta tuli normaali, vaikka lapsuudessa tapahtunut hieman hurjempiakin asioita kuin vanhemmista yksi yö erossa. Saatika että olen kummitätinä hoitanut useita öitä kummilapsiani (alle vuoden iässä), voih. Mutta haluaisimpa nähdä jotaki pätevää TUTKIMUStietoa tästä väitteestä. Tuolle artikkelille en kyllä antaisi juurikaan painoarvoa..
      Veikkaan että Suomessa kasvaisi monta tasapainoisempaa ihmistä, mikäli he kasvaisivat ihan vain kodeissa joissa oikeasti välitetään. On turhaa jeesustella että viettää lapsensa kanssa 24/7 vuoden ajan mutta oikeasti on puolet ajasta ollut kuin haamu uupumuksen takia, kun lapsen olisi myös voinut antaa hoitoon jolloin vanhempi olisi saanut lepoa ja lapsi rakennettua tärkeitä suhteita muihinkin aikuisiin. Enkä jaksa edes kommentoida tätä, jossa isä ei muka ole äidin kanssa tasavertainen, sillä kommentin takana on vain luultavasti joku jonka mies ei lastenhoitoon osallistu.
      Mutta Tuukalle ja Monnalle, olette lapsellenne juuri parhaat vanhemmat 🙂

  13. Kuusi lasta ja kaikki täysjärkisiä vaikka olivat yökylässä yksi söi jopa mummon tissiä. Repikää siitä :D sanoo:

    Mikä ongelma ihmisillä on aina arvostella toisten tekemisiä? Ei se vauva siihen kuole että on yökylässä tai isin hoidossa. Voi herranjumala sentään. Eikö vauva voi hyvin silloin kun vanhemmatkin voi?! Oikein naurattaa nämä kommentit. Monna jatkakaa te vaan niin kuin olette parhaaksi nähneet, jokaisella on oma tapansa hoitaa asiat.

  14. Hei Monna!
    Oli pakko tulla kommentoimaan heti, kun näin ”tekstisnäppisi”. Olette Tuukan kanssa aivan mahtavia vanhempia! Ei voi muuta kuin ihailla tapaa, jolla osaatte ajatella sekä itsenne että vauvan parasta(+koirien). Teidän some-medioita on mahtava seurata, koska niistä huokuu aito rakkaus perhettänne kohtaan, vaikka niitä hankalempiakin hetkiä on löytynyt. Toivottavasti ette ala liikaa sensuroimaan sen tyylisiä materiaaleja, joita tähän mennessä on nähty. Kaikkia ei voi miellyttää, toivottavasti säilytätte uskon omaan tekemiseen. 🙂
    Mukavaa joulun aikaa koko perheelle!

  15. Pakko kyllä ihmetellä näitä kommenteja ihan näin ääneen. Itse olen ollut mummulassa hoidossa varmaan lähemmäs miljoona kertaa ensimmäisten elinvuosieni aikana ja täysin terve ja tasapainoinen lapsi, tai no nyt jo aikuinen ihminen olen, minkä lisäksi olen saanut ihan mahtavat suhteet isovanhempiini. Muistan myös vahvasti meidän naapurin rouvan joka hoiti minua muun muassa kun äiti ja isä oli sairaalassa synnyttämässä siskoani, mutta tiedän että olin siellä paljon enemmänkin hoidossa. Ja sekin seura oli ihan parasta ikinä! 🙂

    En ymmärrä mikä tässä on ongelma kun kerran tyttökin oli ollut rauhallinen kummitätinsä luona jne.. Eri asia jos olisi eroahdistuksissaan huutanut koko sen ajan, silloin olisi varmaan kummitätikin jo huutanut hep. Mietin myös, että mitä hittoa, kun luen että äidin ei kannattaisi olla erossa lapsestaan, että eikö muka isä osaisi hoitaa lastaan?!? Huhhuh.

    Itse en ole vielä äiti, enkä tiedä haluanko sitä koskaan olla, koska kaikki mitä vanhemmuuteen kuuluu pelottaa niin maan *****leesti. Tuukan ja Monnan snäpit, instastoorit ja tää blogi kuuluu niihin asioihin mitkä on rauhottanu mun mieltäni vanhemmuuden osalta ihan älyttömästi nimenomaan rehellisyydellään. Tosi harmi kuulla että nyt ois kaikkien näiden ikävien kommentejen takia snäpit ja stoorit vähentymässä..

    Summasumarum, mielestäni on vaan mahtavaa jos lapsella on monta läheistä ihmistä ympärillään, koska niinkuin Tuukka tuossa kommentoi, niin toisilla ei ole niitä elämässään yhtäkään ja lapsuus menee pelon vallassa. Ja kiitos teille kun olette olleet niin rehellisiä ja aitoja kertoessanne arjesta vauvan kanssa 🙂

    • Ja jos nyt joku kuvittelee, että Monna ja Tuukka on aivopessyt mut näin ajattelemaan, niin ei hätää, ihan jo ennenkin olen ollut tätä mieltä 😀

  16. En haluaisi loukata ketään, mutta itseäni nämä kommentit vain huvittavat. Varmasti nykypäivänä monet äidit kantavat huolta omasta riittävyydestään, eikä ihmekään, kun ihmiset tykkäävät harrastaa muiden arvostelua, oli kyse kasvatuksesta tai mistä tahansa. Mutta äitien huoli on usein aivan turhaa, olkaa armollisempia itsellenne!

    Olen vissiin huono terveydenhoitaja, kun neuvolassa työskennellessänikään en ollut kuullut että alle 1-vuotias ei saisi olla yhtä yötä erossa vanhemmistaan.. Uskon tässä maailmassa olevan oikeasti paljon pahempia asioita, jotka vaikuttavat lapsen kehitykseen negatiivisesti. On aivan eri asia antaa pieni vauva hoitoon läheiselle ihmiselle yhdeksi yöksi kuin vaikka oman uupumuksen vuoksi laiminlyödä lapsen tarpeita.

    Joten sinä, äiti tai isä, joka luit tämän kommentin, älä enää kuluta energiaasi itsesi arvosteluun, sen sijaan mieti voimavarojasi, nauti lapsestasi ja lue vaikka Jari Sinkkosen ajatuksia, miten voit tehdä lapsesi onnelliseksi 🙂

    http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/vauva-ja-taapero/jari-sinkkonen-nain-teet-vauvasi-onnelliseksi

  17. Ihmetyttää lukea näitä kommentteja. Itse en ole vielä vanhempi enkä tule sitä varmaankaan olemaan vielä muutamaan vuoteen, mutta en ole voinut muuta kuin ihailla Monnan ja Tuukan toimintatapoja vauva-arjessa. Toivon, että tulevaisuudessa oma vauva-arkeni tulee olemaan monilta osin samantyylistä eli myös isä osallistuu reippaasti vauvan hoitamiseen ja vauva pääsee olemaan alusta asti mukana arjen askareissa. Puhumattakaan äidin oman ajan tärkeydestä.

    En myöskään ymmärrä tätä haloota siitä, että lapsi on ollut yökylässä tutun ja turvallisen henkilön luona vielä ennestään tutussa ympäristössä. Kaiken lisäksi yökin mennyt hyvin ja nyt asiaan liittymättömät tulevat syyttelemään? Oma lapsuuteni on myös sisältänyt pienestä pitäen paljon turvallisia ja läheisiä aikuisia jo pienestä pitäen ja olen kokenut tämän vain rikkaudeksi.

    Ymmärrän täysin jos julkaisunne sosiaalisessa mediassa tulevat tulevaisuudessa sisältämää sensuuria. Tätä itse toki harmittelen, sillä on ollut ihana päästä seuraamaan teidän perheen uutta arkea! Olen lisäksi samaa mieltä monista kasvatuksellisista asioista, joita olette ottaneet esille, ja tulen varmasti toteuttamaan näitä myös tulevaisuudessa omassa vauva-arjessa, kunhan sellainen joskus koittaa 🙂

    Te tiedätte kyllä mikä on parhaaksi lapsellenne ja itsellenne 🙂

  18. Mietimpähän vain mikä ihmisiä vaivaa?!? Moni varmasti saa jonkinlaista tyydytystä kun pääsee arvostelemaan toisia ja missä määrin! Monna ja Tuukka ootte IHANIA! Ja hyviä vanhempia, sanokoot osa täällä mitä sanokoot! On ollut ihana seurata blogia, instaa, snäppiä!<3

  19. Tuukka ja Monna teitä on ilo seurata,toivon todellakin että jatkatte samalla tavalla,meidänkin tyttö ollut mummolla yökylässä vauvasta asti ja viihtyy siellä todella hyvin,iso ja reipas tyttö jo. Mua surettaa nyt ihan hirveesti jos en saa enää seurata teidän arkea ja eihän teillä ole edes velvollisuus somettaa mutta kuitenkin olen surullinen. Ja tää oli mulle iso juttu kommentoida,luen ja seuraan monta blogeja enkä ikinä nykyään kommentoi koska joku aina tulee ilkeilee ihan normaalista kommentista?! Nyt uskalsin.

  20. No aikamoista turhaa syyllistämistä täällä! Ensinnäkin, kaikki lapset eivät ole esikoisia, joten kaikkien kanssa ei ole edes mahdollista pesiä sairaala-aikaa pidempään, jos sielläkään. Ja voi tuota minun kuopusraukkaa, jos muutamasta liikuntakerrasta viikossa aiheutuvasta erossa olosta, turvallisen aikuisen hoivassa oleva vauva menee pilalle… taitaa tuosta kakkosestani aika pilalle mennyt ihminen kasvaa, kun on jo pari vuorokautta ollut minusta erillään. 4kkn ikään mennessä. Niinkuin varmaan kaikista muistakin keskosista, jotka ovat ensimmäiset päivänsä viettäneet lastenosastolla. Enhän edes lastani nähnyt, ennenkuin hän oli öö, 15h ikäinen? Että miettikää ihmiset nyt pari kertaa noiden skeida ei saa olla äidistä erillään juttujenne kanssa.

  21. Ihanaa, että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa. Ja jotka tekevät parhaansa pienen eteen. Onko millään muulla väliä?
    On lapsia, jotka altistuvat alkoholille/tupakalle/huumeille raskausaikana, lapsia elää turvatonta elämää väkivaltaisissa/ja/tai alkoholistiperheissä. Some on etenkin äitien jeesustelun ja saivartelun sotatanner.
    Kolmen lapsen äitinä ei paljon korvaansa lotkauta toisten mielipiteille/ haukuille / mustavalkosille mielikuville. Luottaa siihen, että itse tietää mitä tekee. Kyllä itsekin ensimmäisen lapsen äitinä itkin katkerat itkut siitä, miten teen jotain niin väärin. Hah.
    Monella pienen lapsen äidillä/ kotiäidillä se elämä pyörii siinä pienessä piirissä. Siitä se maailma alkaa taas pikkuhiljaa avartumaan ja huomaa, että on vähän muutakin tekemistä, kun arvostella muita.

    Rakkautta ja voimaa teille Monna ja Tuukka.

  22. Ei hyvää päivää ihmiset! Mikä teitä vaivaa, kuunnelkaa itteenne. Jos joku tapa sopii siulle, se ei välttämättä sovi toiselle. Jokainen taaplaa tyylillään. Ekan kohdalla olisin itkeny, toisen kohdalla nauran näille lapsi menee rikki muiden hoidossa.

    Minä huono äiti lenkitin koiria kun kotiin päästiin ja vietin aikaa esikoisen kanssa kun vauva, ai kamala, oli isänsä kanssa. Liekö nyt sielu rikki vaan nukkumassahan pienin on ollut kun äiti on jumpasta, kaupasta, lenkiltä illalla kotiin tullut! Minnuu ihan huvittaa nämä paineet että äidin täytyy olla lapsen kanssa 24/7. Kuka jaksaa olla toisen kanssa 24/7 ja tähän lasketaan syömiset, vessassa käynnit kaikki perustoiminnot! Nyt minnuu varmaan ammutaan että mitäs oot lapsia tehnyt mutta vaikka olen lapsia saanut (ei heitä tehdä) niin en ole valmis luopumaan itsestäni, siitä kuka olen. Totta kai lasten saannin kautta muuttuu mutta se että haluan olla muutakin kuin äiti ei häviä mihinkään.

    Monna ja Tuukka, ihailen teitä miten Monna annat Tuukan osallistua vauvan hoitoon, myö äidit kun tahdotaan omia se vauvan. Elä Monna välitä, jos joku mielensä pahottaa kun pääset omille menoille, se on vaan kateellisten puhetta!

    Live long and rock n roll!

  23. Tulin kyllä surulliseksi teidän, Monna ja Tuukka, puolesta! Kauheaa, kuinka tuntemattomat ihmiset tulevat arvostelemaan ja vielä heiluttelemaan lastensuojelu-korttia?! Nyt vähän suhteellisuudentajua kehiin! Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa, kärsiä alkoholismin, huumeiden tai vanhempien uupumuksen takia. Kyllä ne on siis ihan eri asiat, joista noita lastensuojeluilmoituksia tehdään!

  24. Ei jumankauta mitä paskaa ihmiset syytää tänne! Muistan kun oma tyttö oli ihan pieni ja kuuntelin ihan liikaa muiden mielipiteitä. Eihän siitä koskaan tullut muuta kuin mielipahaa. Aina on joku joka tietää kaiken paremmin, ainakin luulee tietävänsä! Loppujen lopuksi jokainen vanhempi tietää mikä on omalle lapselle parhaaksi ja kuinka tahtoo lapsensa kasvattaa. Kasvattajia on yhtä paljon erilaisia kuin on vanhempiakin ja jokaisen meistä tulisi hyväksyä se tosiasia, että oma tapa ei ole yhtään sen parempi kuin naapurin.

    Meillä oli lapsi muistaakseni myös 4 viikon ikäinen kun kävin ensimmäistä kertaa yksin salilla ja ihan normaali tuosta on tullut! Ennemmin lapsesta tulee epänormaali ja vinksahtanut näiden ”kaikki tietävien ” vanhempien kasvattamina kuin sellaisten, jotka kasvattaa lasta maalaisjärjellä…

  25. Voi ei, meidän esikoinen vietti elämänsä ensimmäisen kuukauden keskolassa ja kävin siellä päivittäin hoitamassa. Ainoa, joka siinä meni pilalle ja henkisesti hajalle olin minä, ei lapsi. Ihan normaali fiksu kymppivuotias tuosta keskosesta on tullut. Hurjasti onnen hetkiä, Minna,Tuukka ja vauva! Tää somemaailma on välillä aika tyhmä.

  26. Siis anteeksi nyt, mutta mua ihan kuvottaa tää termi, että lapsi on HOIDOSSA isällään?
    Onko lapsi muun ajan sitten HOIDOSSA äidillään?
    Meidän lapset elää kotona arkeaan äidin ja isän kanssa. Toisinaan olemme koko nelikko yhdessä toisinaan vahvuudesta puuttuu jompi kunpi vanhempi, mutta ei hyvä luoja sentään, meidän lapset ei ole hoidossa isällään, vaan isä kasvattaa heitä kotona kuten äitikin.
    En tiedä mikä käsitys joillain isästä on, kun mietitään, voiko vauvan jättää isän kanssa kauppareissun ajaksi? Mutta ihan totta, jos joudut miettimään tämmöisiä asioita sun puolisosta, niin olisi syytä tutkia sitä peilikuvaa. Isät, te ootte maailman hienoin asia! Kiitos kaikille isille siitä, että tässä maailmassa on ylipäätään lapsia❤️
    Ja Monnalle ja Tuukalle sadoittain halauksia ja tsemppiä, te ootte täydellisiä just noin!

  27. Apua näitä supermammoja.. Mietin ovatko kateellisia trolleja vai oikeesti surullisia tapauksia.( Oikeasti voi herättää kateutta kaiken muun hyvän päälle jo sekin että teidän vauvalla oikeesti on se ihana isä läsnä kuviossa jolloin salille/lenkille tms meno on ihan mutkatonta) Itsekin ihmettelen joidenkin tyyliä vetää vanhemmuutta. Näitä on nähty, jotka (parisuhteesta huolimatta) heittää koko muun elämän vauvan tullessa ja seurailee orjallisesti tämmöisiä ”1kk 1h ” sääntöjä. Useinkaan siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään. Äiti omii vauvan ja isä jää ulkopuoliseksi, molemmat katkeroituu ja väsyy. Sitten ku lapset kasvaa niin ihmetellään et mikä se MUN elämä oli. Mut en mä niitä käy neuvomaan. Ihmettelen vaan. Ihanaa joulunodotusta teille 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta