Mites se imetys?

Imetys(kö) määrittää äitiyden? Hyvä äiti imettää vähintään kuusi kuukautta ja mielellään vuoden. Ja tietysti täysimetyksellä. Huono(ko) äiti ei onnistu imetyksessä ja antaa vauvalleen korviketta pienestä pitäen. Onko tämä todella näin mustavalkoista?!Emma_ja_Monna

Mietin ensin, että en kerro tästä asiasta blogissani. Ajattelin, että haluan säästää itseäni siltä p*skamyrskyltä mitä tästä osakseni saan.. Mutta kun juttelin muutaman ystäväni kanssa asiasta, he kannustivat minua kirjoittamaan asiasta blogiin. Koska meitä ”ei täysimettäviä” -äitejä on paljon ja moni luulee/kokee olevansa huono äiti, kun imetys ei onnistukaan. Moni myös jää yksin asian kanssa, koska joka paikassa hehkutetaan niin kovasti imetystä ja hieman jopa lytätään korvikeruokintaa. Kun vielä luin meidän lokakuun mammojen fb-ryhmästä tästä samasta asiasta keskustelua ja nimenomaan sitä ”huono äiti” -fiilistä siitä, kun imetys ei ole ottanut sujuakseen, päätin kirjoittaa.

Nythän on siis niin, että minun imetystaipaleeni on loppunut. Imetin reilu viisi viikkoa.
Olisin halunnut imettää pidempään, mutta siitä ei vain kohdallamme tullut enää mitään. Olin todella stressaantunut ja ahdistunut asiasta. Alussa jokainen imetyskerta pelotti, koska se sattui. Loppua kohden kipu oli hävinnyt ja rinnanpäät jo turtana, mutta rakas Emma ei enää osannut imeä rinnasta. Emma oli oppinut, että tuttipullosta ruokaa saa helpommalla työllä. Yritin pumpata mahdollisimman paljon, että Emma saisi äidinmaitoa sitten edes sen tuttipullon kautta. Mutta maitohanat alkoivat tyrehtymään ja pumppaaminen alkoi myös tämän vuoksi sattumaan.

En alkuun halunnut luovuttaa ja yritinkin kaikenlaisia konsteja. Luin myös paljon asiasta, niin Imetyksen tuki FB-ryhmästä, kuin muistakin hyvistä lähteistä. Kuitenkin jo alusta asti oma suhtautumiseni korvikkeisiin oli 100% hyväksyvä. Olenhan tosiaan itsekin kasvanut täysin korvikemaidolla. Ja tiedän paljon terveitä yksilöitä, jotka ovat saaneet vain korvikkeita. Olimme päättäneet jo ennen Emman syntymää, että opetamme Emmalle tuttipullon siihen rintaruokinnan ohelle. Olimme kuulleet muutamilta ystäväpariskunniltamme tästä hyvää kokemusta, sekä lukeneet asiasta.

tuttipullosta

En tehnyt mitään varsinaista päätöstä, että NYT loppui minun imetystaipaleeni. Se vain tapahtui, jotenkin jopa luonnollisesti. En kokenut mitään suurta surua ja tuskaa siitä, että imetys sitten osaltani loppui näin varhain. Kun otan nyt Emman syliini ja annan hänelle tuttipullosta korviketta, saan ihan yhtä ihanan tunteen kuin imettäessänikin siitä, että lapsemme saa ruokaa. Vaikka alkuun ajattelin toisin. Alkuun ajattelin, että imetys on ainoa tapa saada se ihana tunne oman lapsensa ruokkimisesta. Mutta nyt tajuan, että se ei todellakaan ole niin. Olin ajautunut tähän ajattelumalliin itsekin ja ihan varmasti tämä johtui ainakin osittain ulkoisesta paineesta ja siitä imetyksen nostamisesta korkeimmalle jalustalle äitiyden maailmassa.

Tähän väliin haluan sanoa, että kaikki kunnia äideille, jotka täysimettävät. On hienoa, että imetys onnistuu ja on hienoa, että maitoa tulee tarpeeksi vauvan kasvua varten. On hienoa, että täysimettäviä äitejä on paljon ja että tällekin asialle saa tukea.

Itse kuitenkin koin Imetyksen tuki Ry:n fb-sivut painostaviksi. Tuli syyllinen olo, kun en pystynyt olemaan se täysimettävä äiti. Tuli ahdistava olo siitä, kun ryhmässä kuva toisensa jälkeen oli vauvoista, äidin pullea tissi suussaan. Ja sitten kuvatekstinä kerrottiin kuinka hienosti imetys on sujunut, eikä tippaakaan korviketta ole mennyt. Ja itse koin sen nimenomaan alleviivana korvikkeita vastaan. En ahdistunut siitä, että joillain muilla homma sujui. Ahdistuin siitä, että koin olevani huono äiti, kun annoin pienelle rakkaallemme korviketta.

korviketta

Kun sitten juttelin muutaman ystäväni kanssa imetyksestä vs. korvikkeista, ymmärsin etten ole todellakaan yhtään sen huonompi äiti. Juttelin myös neuvolassa asiasta ja neuvolantäti painotti vahvasti sitä, että tärkeintä on vauvan ravinnonsaanti. Ei se tuleeko ravinto pullosta vai tissistä. Hän myös painotti sitä, että korvikkeet on nykyään erittäin hyviä ja vitamiinipitoisia. Ja kuten aiemmin tuossa kerroinkin, minä söin vain korviketta vauvana, eikä minulla ole mitään kroonisia sairauksia tai muutakaan.

Äidit, jotka imettävät ovat super hyviä mutseja. Äidit, jotka imettävät sekä antavat korviketta ovat super hyviä mutseja. Äidit, jotka antavat pelkästään korviketta ovat super hyviä mutseja. Äidit, jotka stressaavat ja kokevat ahdistusta imetyksestä ovat luultavasti väsyneitä ja huonotuulisia, itkuisia ja ahdistuneita, väsyneitäkin – ovatko he super hyviä mutseja?

Kun itse nyt olen lopettanut imetyksen ja siitä stressaamisen, olen oikeasti parempi äiti. Olen parempituulinen, olen pirteämpi. Jaksan tyttömme kitinöitäkin paremmin. Höpöttelen vauvamme kanssa, halailen ja pussailen. Pidän todella paljon sylissä ja rakastan niin suunnattoman paljon.
Kun taas mietin sitä tilannetta, että syke alkoi nousemaan jo imetyksen ajattelemisesta. Tai siitä, että onnistuuko se tällä kertaa. Tai sattuuko se? Olin ahdistunut, väsynyt ja itkuinen. Koin olevani ihan p*ska äiti, kun en voinut pienokaisellemme edes ravintoa omasta tissistä antaa. Mitä luulette, kumpi vaihtoehdoista on parempi?

Jos haluaa imettää, se on täysin ok! On hienoa, jos haluaa saada siihen apua ja yrittää vaikka se olisi vaikeaa. Mutta muistakaa äidit hyvät, imetys ei ole äitiyden mittari. Se, että äiti voi henkisesti hyvin on paljon tärkeämpää. Silloin äiti voi olla parempi äiti pienokaiselleen. Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi.

Rakkautta, läheisyyttä ja lämpöä ei puutu, vaikka imetystä ei tässä talossa enää tapahdukaan.
Rakkautta, läheisyyttä ja lämpöä ei puutu, vaikka imetystä ei tässä talossa enää tapahdukaan.

***

Olkaa itsellenne armollisia! Niin äitinä, kuin muutenkin. Muistakaa, että tärkeintä on vauvan riittävä ravinnonsaanti, sekä läheisyys ja rakkaus. Muistakaa, että tässä maailmassa on niin korvikkeilla kuin äidinmaidollakin kasvaneita täysjärkisiä ja terveitä ihmisiä. 

logo

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

77 vastausta artikkeliin “Mites se imetys?”

  1. Hyvä kirjoitus 😊 Me mentiin puoli vuotta osittais-imetyksellä..ehkäpä jos olisin todella jaksanut taistella niin oltaisiin päästy pelkällä imetyksellä. Mutta mua ei haittaa jos lapsi sai pullosta korviketta tai pumpattua maitoa. Isä oli innoissaan kun sai ruokkia lasta. Ja oikeasti, en tykännyt imettää, se oli vaan ruokailuhetki. Ja julki-imetys ei ollut yhtään mun juttu..ahdisti jo jos kotiin tuli joku kyläilemään kesken syötön. Tulen kyllä yrittämään imetystä tämän seuraavan kanssa, ja jos vaan mahdollista jatkan sitä sinne puoleen vuoteen asti. Mutta taatusti tulen myös antamaan pullosta maitoa, omaa tai korviketta. Eikä mulla ole edes huono-omatunto asiasta.
    Esikoisen kanssa tuli ihan samat fiilikset Itun facebook-ryhmästä, sieltä poistuinkin kunnes liityin nyt uudestaan kakkosta odottaessa. En enää jaksa ottaa itseeni kaikesta ja olen todennut, että korvike vs. tissimaito on oikeasti niin kissanpissan kokoinen asia maailmankaikkeudessa ja lapsen loppu elämän kannalta, että turha kuluttaa sen murehtimiseen aikaa. 😊 Tsemppiä Monna 💕 kyllä se siitä..

  2. Allekirjoitan! <3
    Kaksi vuotta sitten ennen esikoiseni syntymää ajattelin, että imetys joko onnistuu tai ei ja en ota siitä sen enempää stressiä.. Mutta kuinka sitten kävikään kun poika syntyi.. Hirveä stressi kun imetys ei sujunutkaan (maitoa ei tullut riittävästi). Huono äiti fiilis, epäonnistunut olo kun ei pystynyt äidinmaidolla lastaan ruokkimaan. Ja miksi oi miksi! Mistä nämä ajatukset!
    Kun poika alkoi saamaan korviketta, kaikkien, niin äidin kuin pojankin olo parani.

    Nyt toisen lapsen kohdalla (poika 09/2016) ajattelin jälleen, että ei painetta tämän imetysasian suhteen.. Mutta jälleen sama setti kuin ekalla kerralla (argh). Kai se on se ympäristöstä tuleva toitotus sekä jollain tavalla oma ^kunnianhimo^ jonka vuoksi nämä huono äiti vibat tulevat vaikka siihen ei ole mitään syytä! Pääasiahan on, että lapsi kasvaa ja voi hyvin ja äidillä on myös hyvä olla.

    <3 <3 <3

  3. Ihanaa, että kirjoitit asiasta <3 Sain oman esikoispoikani syyskuun lopussa, poikamme joutui tulehduksen vuoksi lastenosastolle heti synnytystä seuraavana päivänä. Asuimme melkein tuon viikon lastenosastolla mieheni kanssa ja hoidimme vauvaamme, mutta imetyskertoja ei kuitenkaan tullut kovin montaa eikä minulla ikinä maidontuotanto (stressistä ja vauvan sairaalassaolosta johtuen) koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Kun poikamme pääsi kotiin, pyrin imettämään häntä aina joka syöttökerran yhteydessä. Maitoa tuli vähän ja loput hän sai korvikkeesta. Reilut pari kk mentiin näin, kunnes poika sai rintaraivarit (johtuen varmaankin siitä, että maitoa tuli vähän eikä hän jaksanut tehdä rinnalla työtä, kun pullosta sai ruuan helpommin) ja tuon rintaraivariajan aikana maidontuotantoni hiipui kokonaan. Niinpä tein myös päätöksen lopettaa imetyksen ja nyt mennäänkin tuon reilut 3kk jätkän kanssa 100% korvikkeella. Ja hyvin hän kasvaa ja kehittyy 🙂 Tuo syyllisyydentunne seuraa kuitenkin ja niin huono fiilis tulee aina näistä imetyshehkutuskertomuksista. Kun kaikilla se ei vain toimi tai ota onnistuakseen. Olen myös samaa mieltä, että ihan yhtä terveitä lapsia kasvaa niin korvikkella kuin rintamaidollakin, uskon, että perimä ja äidin ruokavalio raskausaikana ja lapsen ruokavalio kun hän alkaa syömään ruokaa vaikuttaa asiaan paljon enemmän, kuin se, millä lasta ruokitaan vauva-aikana.

    Tsemppiä sinne vauva-arkeen – on ollut ihana lukea blogiasi, kun mietteesi vauva-ajasta ovat olleet aika lailla yksi yhteen omani kanssa. Helppoa ei ole ollut, mutta lapsi on kultaakin kalliimpi. Ja päivä päivältä helpottaa 😉

  4. Hieno teksti!! Minulla on esikoinen pulloruokittu ja nyt toinen imetetty. Liityin jo toista odottaessa imetyksen tuki ryhmään ja olin varma ettei imetys onnistu ikinä! Kaikilla tuntui olevan hirveän ahdistavia ongelmia imetyksen kanssa – mutta silti muut siellä vain kannusti imettämään. Ei kuunneltu sitä äidin ahdistusta. Itse olen ryhmää seurannut vähän puoliksi ja muuten tehnyt miten itse haluan. Onneksi meille tuli helppo imetystaival ja onnistumme. Olen ylpeä imetyksestäni vaikka meillä on pari kertaa pullosta annettukin ja tuttikin on käytössä! Soseetkin aloitettiin jo 4kk (tosin nyt aloittaisin vasta 6kk, koska se sotku… :D). Onneksi kukaan muu ei voi määrittää miten hyvä vanhempi olet lapsellesi ja jokainen itse valitsee kuunteleeko muiden ”hyviä” ohjeita vai luottaako itseensä 🙂 Onnea sinulle onnistuneesta imetyksestäsi, voit olla siitä ylpeä!

  5. Onneksi kirjotit tän postauksen! Hurjan tärkeä asia. Suomessa imetyksestä oli ylipositiivisuudella tehty tabu ja valtava taakka äideille.

    Mulla oli esikoisen kanssa vaikea imetystaival. En täysimettänyt koskaan ja viimeiset maidot tissistä tyttö on ottanut viikkoa vaille puolivuotiaana. Mutta tosta puolesta vuodesta neljä kuukautta oli tuskaista, jompikumpi itki melkein joka kerta. Vaikka korvike tuli mukaan jo aika aikaisin ja oli pääsääntöinen ravinto, en pystynyt päästämään irti imettämisestä. Mun äiti kerran totesi, että ehkä kaikki olis onnellisempia jos vaan lopettaisin imettämisen. Enkä siltikään lopettanut. Olis kannattanut. Mä en edes liittynyt mihinkään aiheeseen liittyviin Facebook-ryhmiin koska en kestä imetyshypetystä. Mä haluaisin ennemmin ajatella imetyksen ruuan antamisena kun äitiyden mittarina.

    Toisen lapsen kanssa imetys on mennyt tähän asti hyvin. Hän on viitisen viikkoa nyt. Mutta pulloa on jo annettu, että oppii sillekin ja korvikkeita on kaapissa varmuuden vuoksi.

    Pakko vielä kertoa, että törmäsin heti kuopuksen syntymän jälkeen (synnytyssairaalassa) imetysoppaaseen, jossa mm kerrottiin (faktana) korvikkeen aiheuttavan korvatulehduksia.. Toivottavasti kukaan ei siihen ”tietoon” törmää esikoisen saamisen jälkeen.. Aika riskaabelia jakaa tollasta lähteetöntä ”tietoa” faktana hormonihöyryissä oleville äideille..

  6. Hei, sä oot yrittänyt varmasti parhaasi, ja se on tosi hyvin! Mä täysimetin sen 6kk, koska mulla se vaan sattu onnistumaan. Kuu ja tähdet oli paikoillaan, miehellä oikean värinen paita seitsemäntenä päivänä hedelmöityksestä, nännit pohjoiseen päin synnyttäessä, ja mitä näitä muita asioita nyt on jotka siihen voi vaikuttaa…;) Mullakin oli koko ajan korvikepurkki varalta kaapissa, että jos tulee tarve niin napsautan sen käyttöön ja that’s it.

    En siis usko millään, että olisit huonompi äiti korvikkeen vuoksi. Kuten mainitsitkin, niin läheisyys ja syli on teillä kuitenkin kunnossa.

    Mutta sitä mä en ymmärrä, miksi yhdistyksen joka on imetystä varten, pitäisi olla sitä mainostamatta ja suosimatta?
    Monissa Euroopankin maissa jaetaan jo synnytyssairaalassa lääkitys jolla maidontulo loppuu, jotta naisten ei tarvi imettää. Monesti lääkkeet valitaan ihan täysin ulkonäöllisistä ja muista syistä joihin ei lapsen hyvinvointi tai ravinnonsaanti vaikuta yhtään. Joten mun mielestä on tosi hyvä, että Suomessa tarjotaan apua, tukea ja tietoa asiasta. Sieltä saa tosi hyviä vinkkejä, eikä ehkä tee mieli lopettaa ekan tiheän imun väsymykseen tai rintatulehdukseen. Ja kyllä mun mielestä jokainen saa kehua itseään asiassa jossa onnistuu ja olla ylpeä. Mä esim. imetyksen alussa ajattelin, että aiemmin mulla ei ole ollut asiaa jossa olisin selkeesti hyvä, tässä mä oon, tää on mun juttu! Voi olla hölmöä, mutta olkoon. Toisia syyllistävää se kuitenkaan ei ole, samoin kuin mä en koe syyllisyyttä toisten penkkiennätyksistä, ruuanlaittotaidoista tai muista mistä somessa ylpeillään.
    Äideille voi olla tiukkoja ja vaikeita paikkoja monia erilaisia, ja imetys ehkä ainoa onnistunut asia pikkuvauva-ajassa?
    Ja mun silmää siellä ryhmässä on kyllä enemmän tukipyyntöjä ja avunhuutoja sekä tsemppiä ja kannustusta, kuin leuhkimista tai syyllistämistä.

    Ja Facebookissa on monia ryhmiä, kaikille löytyy oma, ehkä Korvikemutsit tms. olisi ainakin nyt sun tilanteeseen sopivampi?

    Me ollaan kaikki aivan täsmällisen yhtä hyviä äitejä, jokainen paras omalle laJokaine. Eipä syyllistettäis muita imetyksestä tai sen puutteesta, eikä asioista mistä toiset kokee onnistumista tai yhtään mistään muustakaan. 🙂

    Kauhean pitkä kommentti, mun mielestä vaan kaikki vastakkainasettelu tässäkin pitäis lopettaa ja jokaisen hoitaa vaan omat asiat niin, että vauva-ajasta jäis mahdollisimman hyvä mieli sekä vauvalle että äidille. Niinku sä oot tehnytkin 🙂

    • Todella hieno ja rohkea postaus! Ja olet ihan oikeassa siinä, että imetys ei ole millään lailla yhteydessä siihen kuinka hyvä tai huono äiti on ja korvikkeilla kasvaa ihan yhtä terveitä ihmislapsia <3

      Komppaan kuitenkin Päiviä siinä mitä tulee tuohon Imetyksen tuki -ryhmään. Imetyksen tuki ry tekee arvokasta ja äärettömän tärkeää työtä imetyksen edistämiseksi, joten totta kai siellä yritetään tukea täysimetystä kaikin keinoin. Syyllisyyden tunteminen tuosta ryhmästä on vähän sama kuin minä tuntisin syyllisyyttä lukiessani treenipostauksiasi ja siitä miten kannustat ihmisiä liikkumaan, kun en itse kykene samanlaisiin urheilusuorituksiin. Mutta ei se ole minulta pois että joku muu pystyy, joten en koe siitä syyllisyyttä että muut hehkuttavat onnistumisiaan liikunnan saralla somessa 🙂 Liikunnan puute ei tee minusta ihmisenä huonompaa, kuten korvikkeen antaminen ei tee sinusta äitinä huonompaa. Joten sinunkaan ei missään nimessä tarvitse kokea syyllisyyttä tästä imetysasiasta!

    • Hei aamen! ❤ On ihan mahtavaa että on olemassa Imetyksen tuki ry ja tukiäitejä, kun kunnon imetystietoutta tuntuu olevan hankala muualta saada. Neuvoloiden imetystuki ja -neuvot ovat usein olemattomia, niissä pitäisi kyllä tapahtua muutosta, ja neuvolatyöntekijöiden saada kunnon imetyskoulutusta.

      Imetysonnistumisten jakamisen ei ole tarkoitus myöskään arvostella ketään! Onnistumisten jakaminen (asiassa kuin asiassa) ei ole keneltäkään muulta pois.

    • Minulla on avain samanlaiset kokemukset. Esikoisen kanssa kaikki oli uutta ja tukea en imetykseen saanut enkä vielä ollut löytänyt Itua. Korviketta meni jo heti alussa ja imetys loppui 2kk sisällä. Nyt toisen kanssa halusin onnistua. Perehdyin ja luin, seurasin FB:n Itu-ryhmää. Sairaalassa pidin vauvaa paljon rinnalla ja selvisimme ilman lisämaitoa! Pyysin neuvoa ja tukea FB:n kautta ja tutulta Imetystukihenkilöltä. Kaikki se tsemppi, vaikka hammasta purtiin kivusta ja vauva oli tissillä 24h, olivat sen arvoisia. Etukäteen miehelle ja neuvolassa puhuin asiasta, että haluan onnistua ja tiedän mitä teen. Tiedän milloin pitää tsempata vähän enemmän ja että ne on vaiheita ja kun niistä selviää, niin päästään jo pitkälle. Olen ylpeä itsestäni, että selvisin alun vaikeuksista ja täysimetin vauvaani 4kk, jonka jälkeen aloitimme jo maistelemaan kiinteitä. Maidot tulee tissistä edelleen. Pulloa yritettiin alkuvaiheessa, mutta itse jännitin sen kanssa, että imuote menee huonoksi yms. niin sitten ei vauva enää halunnut koko pulloa. Selvitty on siitäkin pettymyksestä.

      Eli kaksi erilaista imetyskokemusta on takana ja olen sitä mieltä, että omalla ja läheisten tsempillä, tuen ja avun hakemisella pääsee jo pitkälle, jos imetystä haluaa. Koen, että moni saattaa luovuttaa liian herkästi.

      Jokainen tippa on kuitenkin tärkeä! Omasta kokemuksesta se korvikevauva on ollut jopa terveempi kuin täysimetetty! Ei se ole siitä ruoasta kiinni. 🙂

    • Minäkään en ymmärrä tätä Imetyksen tuen facebook ryhmän esittämistä negatiivisessa valossa. Ryhmässä on tosi paljon ihmisiä ja kyllä sinne niitä kunnon henkeen ja vereen laktivistejakin mahtuu. Mutta tässä tapauksessa kun joku iloitsi omasta hyvin sujeeneesta imetyksestä (imetyssivulla!!), se olikin sinulta pois? Harmillista. Itse en ainakaan suostu tuntemaan syyllisyytä tai koe tarvetta peitellä sitä olen imettänyt lastani nyt vuoden. En myöskään tuomitse korvikketta käyttäviä tai mittaa kenenkään äitiyttä sen perusteella.

      Imetyksen tuen varsinaista tukityötä tekevät tukiäidit tekevät sitä vapaaehtoistyönä. Se on aika hienoa ja juuri sen takia sivut ehdottomasti ansaitsevat positiivisempaa julkisuutta kuin tämä. Vinkkinä kaikille; Imetyksen tuki ry:llä on myös nettisivut jos haluaa lukea vain imetystietoa ilman syyllistymisen pelkoa.

    • Ei se ollut minulta pois. Minulle tuli vain niistä ”meillä ei käytetä tippakaan korviketta” -päivityksistä pahamieli. Ihan samoin voisi jollekin imettävälle tulla jos moni huutelisi kuinka ihanaa on kun ei tarvitsi imettää tippaakaan! Nimenomaan korostin tässä kirjoituksessa, että on super hienoa jos imettää ja se onnistuu.

    • Monna minun on vain tosi vaikea ymmärtää että miksi? Kun lukee imetyssivua, jossa on tuhansia ihmisiä joissa kaikilla on eri tavoitteet ja haaveet imetyksen suhteen. Niin miksi pahoittaa mielensä vaikka joku ei haluaisi korviketta lapselleen antaa ja on onnistunut täysimetyksessä? Kaikki tunteet on ehdottomasti sallittuja, toivoisin vain niin kovin että äidit osaisivat olla itselleen armollisia, etenkin sitä somea selatessa. <3

  7. Niin ihana äiti ja vauva siellä! <3 Äitiys sopii sulle, näytät kaunistuneenkin entisestään ihan hurjasti ! 🙂

    Imetys on kyllä monesti tooodella vaikeaa. Minulla ensimmäisen lapsen imetys epäonnistui juurikin kun hän alusta asti sai pulloa ja ei koskaan opittu imetystä, itse en tiennyt imetyksestä mitään silloin, luulin että se on tissi suuhun ja thäts it.. aika väärässä olin :D. Toisen kanssa olin valmistautunut ja lukenut kaiken mahdollisen tiedon koska omalla kohdalla edellinen imetyksen epäonnistuminen vaivasi vielä vuosien jälkeenkin. Toisen lapsen kanssa hampaat irvessä taisteltiin se ekat pari kk, jonka jälkeen homma sujui ja imetin 1,5vuotta. Nyt kolmannen kanssa homma on toiminu alusta asti kivasti, vaikka tälläkin kertaa alkuun se kipu toi kyyneleet silmiin joka kerta kun vauva aloitti imemisen.
    Jos haluaa imetyksen onnistuvan niin sitä pulloa ei kannata heti alkuun opettaa vauvalle. Ensin opettelee rauhassa vauvan kanssa sen imetyksen ja sitten vasta kun se sujuu niin pullon. Jotkut vauvat kun tosiaan hoksaa että hei pullosta tulee maitoa ilman työntekoa ja alkavat sen myötä hylkiä rintaa. Ja se imuote on pullossa ihan erilainen kuin rinnalla niin vauvan voi olla vaikea oppia heti alkuun molemmat, ja rinnalla se ote on väärä, ja pahentaa vain kipua.

    Ihan samaa mieltä sinun kanssa olen siitä että pulloruokinta tai imetys ei tee kenestäkään sen parempa tai huonompaa äitiä.<3

    Sitä toivoisin että jos äidillä on toive imettää niin hän saisi oikeanlaista tietoa ja tukea onnistuakseen siinä.<3

    Koska monesti se epäonnistuminen voi olla kova pettymys, kuten itselleni oli ensimmäisen kanssa. Vaikka en korvikkeita mitenkään huonona pidä.

  8. Esikoista imetin 8 kk, keskimmäistä neljä viikkoa ja siihen liittyi täysin identtinen tarina kuin sinulla. Kuopuksen kanssa imetys ei onnistunut ollenkaan ja syynä oli vakavan sairauteni hoito. Yhdelläkään lapsistani ei ole minkäänlaisia allergioita tai muitakaan oireita, joita korvikkeisiin liitetään, ja kaikki opiskelevat nykyään yliopistossa eli järkeenkään korvikkeilla ei ollut vaikutusta 😉 Syyllistäminen oli jo tuolloin ihan järkyttävää ja nuorena äitinä uskoin, että olen oikeasti tehnyt jotakin väärin. Kärvistelin kauan huonosta omatunnosta.

    Imetys on helppo keino syyllistää, satuttaa ja arvottaa sitä omaa äitiyttään suhteessa muihin. Loppupeleissä sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Rakkaudella,hellyydellä, sylittelyillä ja hymyllä, joka ulottuu silmiin asti taas on valtava merkitys lapsen koko loppuelämän suhteen!

  9. Heippa! Rohkea kirjoitus 🙂 jokainen äiti (perhe) valitsee itselleen sopivan muodon ruokkia ja hoivata lastaan, siihen ei kellään oikeutta puuttua tai tuomita. Ja jokaisella on omat jutut mitkä kokee tärkeäksi 🙂
    Suomessa on naurettavan alhaiset imetysprosentit, mikä on todella sääli. Täällä vallitsee hyvin korvikemyönteinen ilmapiiri, mikä monesti alkaa jo sairaalassa ja jatkuu neuvolassa. Äidit, jotka ei ole ottaneet imetyksestä itse selvää, ajautuvat valitettavasti monesti jo sairaalassa korvikelisälle ja kohta korvikkeelle täysin. Mutta niin kun sanoin, jokaisella on omat juttunsa mitkä kokee tärkeäksi! Ja kasvaa niillä korvikkeillakin hyviä lapsia. 🙂
    Itse koin imetyksen tärkeäksi, en pelkästään siksi, että se on hyvää ja itsetuotettua ravintoa, vaan myös siksi, etten jaksa tuttipullojen pesu rumbaa ja noh, pihinä laskeskelin myös paljonko siihen korvikkeeseen uppoaa rahaa 😀 siksi opiskelin todella paljon imetyksestä itsenäisesti ennen synnytystä. Neuvoloiden opastus kun on hyvin pintapuolista ja ymmärrän sen, ei siellä ole aikaa opettaa niin paljoa kuin tarvitsee, eikä heidän tarvitsekaan, jokainen osaa itsekin hakea tietoa.
    Esikoisen synnyttyä (muutama viikko sinun jälkeen) huomasin, miten nopeasti sairaalassa joku hoitaja oli valmis tarttumaan lisämaitoon mutta osasin siitä itse kieltäytyä. Tiesin miten maito saadaan nousemaan ja imetys rullaamaan (pesittiin saman mekon ja peiton alla koko sairaalassa oloaika, vauvalla ei ollut laisinkaan vaatteita päällä koko tuona aikana :)). Ja niin se vaan siitä sitten lähti… kotona imetin ensiviikot käytännössä koko aJan, jopa 15min välein ja tunteka kerrallaan. Jokainen imetyskerta pelotti, koska se sattui niin pirusti. Muta olin päättänyt, että hevillä en luovuta. Ja oikeastaan nyt, muutaman päivän, olen huomannut, ettei imetyksen aloittaminen enää jännitä enkä tunne kipua. Ja mitäs synnytyksestä on nyt kulunut, 6 viikkoa? Voin siis allekirjoittaa, että imetys aluksi sattuu eikä se kaikilla jää muutamassa päivässä, niin kuin monesti kuulee sanottavan.
    Heh kamalaa ajatuksen virtaa tämä viesti 🙂 pointti oli kuitenkin, että korvikkeella kasvaa myös hyviä lapsia ja jos imettää, se harvoin sujuu kuin tanssi ja se vaatii työtä. Jännityksellä odotan hulinakausia ja hampaiden tuloa, vihdoin kun on saatu imetys toistaiseksi sujuvaksi 🙂
    Kannattaa muuten tutustua tahdistettuun pulloruokintaan ja jos haluat vielä kokeilla pumppaamista niin lue rinnalla blogista ’hanat auki’ teksti 🙂 ja olen samaa mieltä, että välilöä ne imetyksen tuki ry:n fb sivut ovat vähän painostavaa luettavaa… mutta myös paljon olen sieltä oppinut 🙂
    Kamala kun tuli pitkä teksti! Sinulla on ihana blogi, ihanaa tammikuun jatkoa teidän perheelle! 🙂

  10. Ihan kuin olisin itse tämän tekstin vuosi sitten kirjoittanut! Koin tuon imetyksentuki ryhmän myös todella ahdistavaksi ja silloin se oli todella korvike vastainen niin lopetin seuraamisen. Korvike oli yhtä kuin myrkky siellä ryhmässä. Itselle nousi jo raskauden aikana hiukan ressiä imetyksestä ja sitten kun ei se lähtenytkään oikein sujumaan niin olikin pelkkää itkua ja ressiä, niin äidillä kuin vauvalla. Meillä myös oltiin viiden viikon iässä ’jo’ täysin korvikkeella. Esikoinen ei ole sairastellut, ei ole allergioita, nukkunut siitä lähtien täydet yöunet ja on ihan huippu yksilä 😉 itselläni olo helpotti kun päätin etten enää edes yritä antaa tissiä. Neuvolantäti oli ihana ja myös kannusti että tärkein asia on se lapsen ravinnonsaanti. Muutaman läheisen oli vaan pakko saada sanottavansa tähänkin asiaan kuinka nyt myrkytetään meidän lapsi eikä hän saa tarpeeksi läheisyyttä jos en imetä eikä nuku mun vieressä. Sillon itkin, mutta nyt mietin että oikeesti kuka hitto sanoo edes noin? Järkyttävää ja naurettavaa.

    Nyt tän toisen kohdalla pidin jo raskausaikana korviketta yhtä hyvänä vaihtoehtona ja juteltiinkin miehen kanssa että annetaan molempia alusta lähtien että voidaan molemmat osallistua syöttämiseen – ja näin saan itsekin nukuttua öisin. No 1kk täysimetyksellä ja sitten alettiin pikkuhiljaa opettaan myös pullosta, ihan suoraan sitä myrkkyä. 😀 Kyllä imetys on haastavaa, todella haastavaa ja aikaa vievää. Nyt vielä kun on kepposiaan touhuileva taapero tuossa myös hoidettavana 😀 Annan korviketta silloin kun se tuntuu helpommalta vaihtoehdolta ja imetän silloin kun se sujuu ongelmitta.

    Imetys ei todellakaan ole mikään äitiyden mittari. Mut oon jutellu tästä aiheesta ystävien kanssa ja moni imettävä äiti taas ajattelee että imetystä lytätään eivätkä he saa hehkuttaa omaa taivaltaan. Todellakin saavat, itse nostan hattua niille, jotka sitä hommaa tekevät ja jaksavat ongelmista huolimatta. Itse en kestä kaikkia tiheänimunkausia ja tissiraivareita ja mitälie, en halunnut huudattaa vauvaa enempää kun tyyty korvikkeella heti 🙂 Mutta ehkäpä se kun sanotaan että ”ei tarvitse” tai ”en ole joutunut antamaan korviketta tippaakaan” hiukka särähtää. Tai se että oon ihmetellyt kuinka moni kysyy että ”miksi annatte korviketta?” No miksi ei annettaisi? Koska miehellä ei tuu tisseistä maitoa. Tai sama jos lähden itse ulos niin ”mihis vauvat menee?” Öööö… isä?

    Täytyy vielä sanoa oma suhtautuminen noihin imetyksen vaikutuksiin; nyt täällä edelleen imetetään ja kaikki voivottelee kuinka imetyksen kyllä pitäisi suojata ja vähentää allergioita. Meidän ’rintavauva’ ollut jo kipeenä, on ihottumaa ja mahavaivoja kamalasti, nukkuu paaaljon huonommin kun taas meijän ’korvikevauva’ ei vielä mitään 1.5v elinaikanaan 🙂 itse uskoisin että ne on kaikki muut tekijät, mitkä ennemmin vaikuttaa kuin imetys.

    Ehkäpä se on se miten asiat ilmaistaan ja miten jokainen asian itse ottaa ja kokee. Tuo some ja face-ryhmät yms kaikessa hienoudessaan on kyllä yksi räjähdysvaara.

    Ei oo vieläkä meijän esikoisesta kasvanut vihreää örkkiä vaikka on korvikkeella kasvanut ekan vuoden 🙊

    Kiva kun toit asiaa esiin. Kukin kukkikoon tavallaan ;D

  11. Hieno kirjoitus! Kiitos Monna!
    Olen seurannut blogiasi pitkään, nyt viimeiset kuukaudet erityisellä aktiivisuudella, sillä odotan itse parhaillani esikoistamme. Imetys on asia, joka minua suoraansanottuna pelottaa ja paljon. On hienoa lukea kokemuksistasi ja saada sitä kautta jo etukäteen mielenrauhaa, että ei tosiaan haittaa, vaikka imetys ei onnistuisikaan.

  12. Minä sain kuulla silloiselta ystävältäni esikoisen jälkeen, että imettäminen onnimenomaan hyvän äidin mittari. Samainen henkilö kysyi, että tunnenko olevani lapseni äiti, kun en ole ”oikeasti” synnyttänyt, kun minulle tehtiin sektio. Siinä sitä hetken aikaa mietin lapsiparkaani, kun äiti on sellainen joka ei ole oikeasti lastaan synnyttänyt eikä osaa imettääkään…

    • Muutamaan otteeseen minäkin olen kuullut saman, että en tiedä lapsensaannista mitään, koska lapseni syntyi hätäsektiolla eli en ole synnyttänyt. Olen myös saanut kommentteja siitä, että en imetä (mikä johtuu taas johtuu hätäsektion aiheuttamista ongelmista, niin fyysisistä- kuin myös psyykkisistä). Kommentit ovat luokkaa; ”en tiedä voitko tulla tänne, koska lapsella ei ole vastustuskykyä, koska et imetä häntä”, ”miksi lapsi ei ole tissillä, kun hänellä on pahamieli” yms. Väkisinkin tuollaisten kommenttien jälkeen alkaa miettimään onko kykenevä äidiksi.. Onneksi lähipiiriini on myös sattunut henkilöitä, jotka kertovat kuinka upea äiti olen ja muistuttavat minua siitä, että tärkeintä on rakastava ja tasapainoinen äiti/perhe. Tsemppiä meille kaikille ”korvikemutseille” ❤

  13. Todella hyvä kirjoitus, oot niin oikeassa! Itsellä kohta 6kk osittaisimetystä takana ja alkuun harmitti valtavasti, etten onnistu täysimetyksessä. Tuntui että KAIKKI muut siinä onnistuu ja olen tosiaan se paska mutsi. Kiva kuulla, etten ole yksin. Otettiin soseet kuvioihin heti 4kk ja niiden aloituksen jälkeen oma fiilis on ollut koko ajan parempi. Ihanaa ruokkia omaa vauvaa ns oikealla ruoalla! Tsemppiä teille, oot paras mahdollinen äiti Emmalle! <3

  14. Ompa tyttö niin suloinen isoine silmineen. 🙂
    Mä en tiedä imetyksestä mitään, kun jälkikasvua ei ole. Voin jo näin kyllä ajoissa jo sanoa, että meillä tullaan syömään myös pullosta.. Imetän tietysti jos se onnistuu, mutta pullo on mun mielestä todella kätevä kun valmennan pikku voimistelijanalkuja ja luultavasti vauva rupeaa jossain kohtaa kulkemaan mukanakin.
    Minä en itse pidä sitä minään supermutsi mittarina, imettäköön ne ketkä haluaa ja siihen itsekin pyrin, mutta se ei mun maailmaa kaada jos mun lapsi tulevaisuudessa syö korviketta.. Pääseepä isäkin osallistumaan myös ruokintaan. 🙂

    Mukavaa talvea teidän perheelle!

  15. Musta on tosi outoa, että tällaisista asioista tulee äitiyden ja ihmisyyden määrittäviä tekijöitä: objektiivisestihan äidinmaito on parempi vaihtoehto kuin korvike, mutta ei se riitä tekemään kenestäkään hyvää äitiä eikä korvike huonoa. Sama kuin se, että kasvissyönti on ympäristölle se paras vaihtoehto ei tee kenestäkään hyvää ihmistä vain siksi, että on kasvissyöjä. Yksittäisiin valintoihin ladataan ihan kauheasti arvoa ja odotuksia, kun se kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Itse vasta odotan esikoistani, ja tavoitteena on täysimetys ilman pulloruokintaa (olen kuullut, että pullo ja tutti voivat hankaloittaa varsinkin alkua… ei siis siksi, että pullossa olisi jotain vikaa!) mutta tulevaisuus näyttää mitä tuo tullessaan!

  16. Kiitos Monna, ihana teksti jälleen ! ❤
    Tekstisi sai ainakin tämän tuoreen äidin hymyilemään, kun itse tuskaillut jo kohta 4 kuukautta osittaisimetyksen ja imetyspaineiden kanssa.

    Itse erosin juuri viikko sitten imetyksen tuen fb-ryhmästä. Syynä oli juurikin tuo yltiömäinen imetyshypetys ja se, että paljon haukutaan neuvoloita ja sairaaloita milloin mistäkin ja kumotaan hoitajien ja lääkärien antamia ohjeistuksia. Itse odotan innolla, että poika saa alkaa maistelemaan kiinteitä ja saa uusia makuelämyksiä kun 4 kuukautta tulee täyteen. Ryhmässä hämmästyin miten äidit ”taistelevat” kiinteiden aloitusta vastaan, vaikka esim. neuvolasta olisi tätä suositeltu. Viimeinen niitti oli, kun joku äiti kysyi, että onko täysimetys pilalla kun mummo oli antanut yli 4kk ikäiselle imeskeltäväksi kurkun. Itse ajattelin että ei tietenkään, kun maalaisjärjellä ajattelee. Ryhmässä kuitenkin suurin osa oli sitä mieltä, että täysimetystaipale oli nyt siinä ja kovasti tätä voivottelivat. Ehkä osittaismetykselle pitäisi olla oma tukiryhmä, jossa voisi kysellä apua korvikkeen annosta imetyksen ohella, ilman että tuputetaan vain imettämään ja imettämään.

    Ja ihmettelen myös miten monilla on kokemus, että sairaalassa tuputetaan vastasyntyneelle lisämaitoa. Itsellä on kokemus ihan päinvastainen. Itse erittäin rankan synnytyksen jälkeen olin valvonut vauvan kanssa osastolla 4 vuorokautta eikä maito vain noussut. Vauva huusi nälkäänsä jatkuvasti ja sain itkeä hoitajia antamaan edes tilkan lisämaitoa, että vauva hetkeksi rauhoittuisi. Mutta varmaan paikkakuntakohtaista.

    Täytyy kyllä nostaa hattua täysimettäjille ja etenkin niille, jotka ovat kovasti joutuneet näkemään vaivaa imetyksen eteen. Itsellä se ei onnistunut ja varmasti jotain olisin voinut tehdä toisin, että olisi onnistunut. Ehkä sitten seuraavan kanssa, kun asia ja ongelmat on vähän tutumpia, eikä sitten stressaa kuten tämän esikoisen kanssa 🙂

    Kiitos Monna vielä kirjoituksesta ja tsemppiä sinne vauva-arkeen ❤

    • Juurikin tuota olen ihmetellyt, että sairaaloissa tiputetaan lisämaitoa..meillä esikoinen sai sitä vasta kun paino laski sen kriittiset 10% 😞 ja sen takia ei kotiinkaan päästy heti. Nyt toisen lapsen syntymää odotellessa olen miettinyt, että otanko omat pullot ja korvikkeet mukaan jos kerran pitää sairaalan puolesta vaan antaa lapsen nähdä nälkää.. 😞

    • Moikka! Osittaisimettäjille on fb oma ryhmä. Kurkkaa, jos kiinnostuit!

    • Oi hyvä tietää tuosta ryhmästä! Pitää käydä tutustumassa. Empä hoksannut itse edes tarkistaa asiaa 😌

  17. Hyvä Monna, juuri näin! Hieno kirjoitus, ja olisin itsekin halunnut lukea enemmän tämänlaisia tekstejä, kun pari vuotta sitten taistelin itku kurkussa ja mieli maassa onnettoman imetysyritykseni kanssa. Parhaani todella tein ja kuukauden sain osittaisimetettyä ja vielä lähes toisen kuukauden pumpattua jonkin verran äidinmaitoa. Sitten luovutin ja se oli varmaan paras päätökseni äitinä koskaan! Voi sitä stressin, surun ja huonommuuden tunteen määrää, mikä oli imetykseen liittynyt. Rakas pikkuiseni kasvoi hienosti ja tyytyväisenä korvikkeella! Odotan nyt toista lastani ja joudun luultavasti synnyttämään hänet sektiolla (terveydellisistä syistä :/…) ja tiedän, että maidontuotannon kanssa saattaa tästä johtuen olla taas ongelmia. YRITÄN nyt jo etukäteen päättää, etten ota stressiä ja p*skaa mieltä, jos (täys)imetys ei toisellakaan kerralla onnistu tai onnistu ollenkaan. Rakastava, mahdollisimman vähän stressaava äiti voittaa 100-0 sen stressaavan, surullisen masisäidin, joka olin viimeksi parin kuukauden ajan.
    P.S. Vihaan imetyksen tuki ry:tä!!! Sieltä sain vain lisää ahdistusta, painetta ja huonommuuden tunnetta ”epäonnistuneesta” imetyksestäni. Ainoa mistä sain parempaa mieltä, olivat tämän sinun kirjoitukseksi kaltaiset blogitekstit ja nettikeskustelut, joissa äidit tsemppasivat toisiaan ja käskivät huonon omatunnon ja pahan mielen lähtevän hiiteen ja keskittyvän tyytyväiseen, mahan täydeltä (korvike)maitoa saavaan vauvaan. 🙂

  18. Moi Monna! Harmillista, jos tuntuu, että törmää vain niihin tyyppeihin, joiden mielestä tämä(kin) asia on mustavalkoinen. Toivon ja uskon, että kuitenkin on hyvin tavallista, että ihmiset (toivottavasti myös äidit) näkevät myös harmaansävyjä, eivätkä toitota omaa totuuttaan joka välissä. Uskon, että keskustelupalstojen äänekkäimmät tyypit vääristävät todellisuutta ja ruutujen takana on paljon enemmän ihmisiä, jotka antavat kunkin tehdä omalla tavallaan ja arvostavat äitien omia valintoja ja arvostelukykyä. Ja kuten sanottua, nämä asiat eivät aina edes ole suoranaisesti valintoja vaan asiat vain tapahtuvat, vaikka kuinka voisi halutakin muuta.

    Omalla kohdallani imetyksen alkutaipaleella oli imetyskipua, mutta imetys alkoi lopulta rullata ja rullaa edelleen esikoisen ollessa 10 kk:n ikäinen. Korviketta emme ole antaneet, mutta se ei ole kohdallamme mikään periaate vaan emme ole onnistuneet pulloruokinnassa useammista yrityksistä huolimatta lainkaan. Tässä on kääntöpuolena se, että nyt imetystaipaleen ehtoopuolella ajattelen, että mitenkäs nyt tehdäänkään, kun lapsen pitäisi kohta saada ravinto (ja nesteet) täysin muista lähteistä kuin minusta. Onneksi nokkamuki on ollut käytössä jo useamman kuukauden ja siitä saadaan ainakin jonkin verran annettua nestettä.

    Sekavan kommentin päätteeksi yhteenvetona, että toivottavasti ja onneksi monet äidit ovat aivan tavallisia hyviä tyyppejä, jotka eivät katso kieroon vaihtoehtoisia tapoja toimia toisin kuin äänekkäimmät torvensoittajat!

    Mukavia päiviä teidän perheelle!

  19. Hei, onnea vielä vauvasta ja ihanaa uutta vuotta! 🙂

    Imetys ei ole äitiyden mittari, tietenkään! Pahin syyllistäjä asiasta löytyy usein omasta peilistä, ja armollisuus itseään kohtaan on tärkeää. Imetystuki ja -tietous on myös usein valitettavan huonoa (neuvolatasolla asti), jolloin imetys loppuu suurimmalla osalla jo muutaman kuukauden kuluessa. Oikealla tuella ja tiedolla lähes kaikki saisivat jatkettua imetystaivalta. Korvikkeen antaminen lisänä syrjäyttää hyvin usein imetyksen, kun ihmiset eivät tiedä asiasta tarpeeksi. Jokainen annettu korvikemilli on pois omasta maidontuotannosta, ellei itse aktivoi sitä. Ja oman maidontuotannon lisääminen vaatii työtä. Vauva tekee sen tiheän imun kausilla, mikä voi jäädä korviketta lisäksi antavilla huomaamatta, jolloin pelkkä korvikkeen määrä lisääntyy. Tiheän imun kaudet tulkitaan valitettavan usein myös oman maidon riittämättömyytenä, mitä se ei suinkaan ole. Imetyksestä liikkuu myös paljon virheellistä tietoa ihmisten keskuudessa. Yhtenä pahimmista varmaan se, että ”maito vaan loppuu.” Niin ei todellisuudessa käy, maito ei imettämällä lopu (poislukien tietysti sairaudet, lääkitykset, jne).

    Tiedon jakamista ja onnistuneita tarinoita ei myöskään kannata tulkita painostamiseksi tai arvosteluksi! Sitä sen ei suinkaan ole tarkoitus olla (toki joka asiasta löytyy myös ne kärkkäät arvostelijat, valitettavasti). Niin monella vaan imetys loppuu vasten omaa tahtoa, pelkkään tiedon puutteeseen tai käytännössä usein väärän tiedon saamiseen, että omaltakin osaltani koen velvollisuutena jakaa tietoa ja tukea asian parissa. Fb:n Imetyksen tuki ry -ryhmän kuvienkaan ei varmasti ole tarkoitus olla piikki kenellekään. Onnistumisista saa ja pitää iloita. Piston tunteminen niistä kertoo mielestäni siitä, ettei ole sinut oman imetyksen (tai sen loppumisen) kanssa. Mikä on hirveän valitettavaa. Jokainen ansaitsisi sisäisen rauhan vauvan ruokkimisen suhteen, oli se tapa sitten äidinmaito tai korvike. Imetyspettymyksiä on aivan liikaa.

    Toivottavasti saat käsiteltyä asian mielessäsi kuntoon. Imetyksen tuki ry varmasti auttaa myös näiden tunteiden käsittelyn kanssa, jos vain olet kiinnostunut.

    Minullakin täällä tuhisee 5 kk ikäinen poika, ja meidänkin imetyksen alkutaival oli vaikea. 6 viikkoa taisteltiin korvikkeen kanssa ennenkuin päästiin siitä eroon. Matkaan on mahtunut vauvan ennenaikaisuus ja siitä seurannut unisuus rinnalla, verensokerin lasku sairaalassa ja siitä alkanut lisämaidon antaminen, tiehyttukokset, piimäkokkareet, huono imuote, jne. Tietoa on pitänyt itse hakea valtavasti että päästiin ongelmista ja korvikkeesta eroon. Neuvola mainostaa itseään imetysmyönteisenä, mutta hyviä neuvoja niistä kyllä erittäin harvoin saa!

    Ihanaa jatkoa vauvan kanssa. 🙂 Vaikutatte todella mukavilta ihmisiltä ja vanhemmilta. ❤

  20. Suomessahan imetystilastot on tosi harmillisen surullista luettavaa. Jotain pitäisi tehdä mutta mitä?.

    Mä en myöskään ole imetyksen tuen fb-sivuja kokenut sen ahdistavampana kuin muitakaan ryhmiä. Noin isoon ryhmään mahtuu kaikenlaista porukkaa.
    Kannattaa tehdä kysymyksestä aina tukipyyntö jos ei halua että siihen saa kuka tahansa vastailla mitä sattuu. Tukiäidit minusta vastaavat kyllä asiallisesti ja arvostelematta. -ainakin pitäisi vastata.

    Voi myös olla että niissä hormoonihuuruissa ja pettymyksen keskellä moni pahaa tarkoittamaton keskustelu tuntuu painostavalta sen oman pettymyksen vuoksi.

    Minusta imetystä saa ja pitääkin hehkuttaa ilman että muut siitä kokevat huonommuutta. Ja imetyksen hyödyistä myös pitää ja saa puhua! sehän on ihan tutkittua tietoa että imetyksellä ja äidinmaidolla on lukuisia etuja verrattuna korvikkeeseen. Eikä sitä pitäisi mielestäni peitellä vaikka imetyksen epäonnistuminen pahaa mieltä tuottaakin.
    Moni tuntuu näistä tosiasioista puhumisen ottavan imettämättömyyden arvosteluna?

    Asiaa voisikin verrata esimerkiksi terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan, Jokainen tietää että terveelliset elämäntavat ovat ihmiselle hyväksi, ja laihdutusta ja terveellisiä elämäntapoja saa ja pitää hehkuttaa, siitä huolimatta että aina se ei kaikilla onnistu. Se että joku hehkuttaa esimerkiksi urheilevansa, tai onnistumista sillä saralla, kannustaa muita tai neuvoo aiheessa. Niin eikait se Ole yhtäkuin esim ylipainoisten arvostelu tai sellaisten ihmisten jotka ei onnistu huonompana pitäminen. ymmärtääköhän tästä sepityksestä yhtään mitä ajan takaa? 😀

    Pääasia on todellakin se että huolehtii lapsestaan parhaansa mukaan ja voi hyvin itsekin. Tavalla tai toisella <3

  21. Loistava kirjoitus. Kaikki lauseet kuin omasta tämän hetkisestä elämästäni. Meillä on kuukauden ikäinen poika ja olen osittain imettänyt tähän saakka. Nyt käsillä korvikkeiden asteittainen vähentäminen ja tehostettu imetys sairaalan ohjeiden mukaan jotta rintamaitoa alkaisi nousemaan paremmin. Poika on tauotta rinnalla ja raukka tyytymätön. Itse olen ahdistunut, ollut koko kuukauden. Et tiedäkkään kuinka paljon kirjoituksesi antoi minulle. Kuinka tärkeää onkaan hyvinvoiva äiti. Kiitos kun jaoit nämä ajatukset ja kirjoitit aiheesta. <3

  22. Pakko kommentoida kerrankin, yleensä oon vaan liian kiireinen/laiska kirjoittaa…😅

    Esikoisen synnyttyä syyskuun puolivälissä PÄÄTIN että imetän vähintään 6kk. Noh eihän se tosiaan niin mee…Vauva sai kahden viikon iässä lonkkalastan, jonka vuoksi imetysasennot muuttuivat radikaalisti eikä vauva tästä pitänyt….osittaisimetin sillä painon nousu hidastui ja jouduin antamaan korviketta…vähitellen vauva tottui pulloon eikä tissi enää kelvannut…hain apua fbn imetyksen tuesta sekä kävin tukiäidin tapaamisella. Mikään ei auttanut rinnalla raivoavaa vauvaa. Kahden kuukauden ajan taistelin imetyksen kanssa vauvan kanssa kilpaa itkien. Imetyksen tuki facebookissa on mielestäni kovin painostava ja kaikki keinot mitä sieltä herui oli kokeiltava….lopulta olin aivan loppu koko touhuun ja kirjoitinkin otsikon ko ryhmään että ”Huudatanko vauvaa tuntitolkulla päivässä vai annanko suosiolla pullosta?” Edelleenkin vinkit imetyksen onnistumiseen jatkuivat. Mutta kun ei onnistunut. Lopetin kokonaan päivä imetyksen ja mietin yhden kerran yöllä kun vauvalle unessa kelpasi. Nyt molempien parempi olla kun ei tarvi taistella ruuasta😊

  23. Hyvä kirjoitus! Minulla kävi aivan samalla tavalla esikoisen kanssa. Kukaan ei ollut, varsinkaan neuvolassa kertonut mitään siitä jos imetys ei onnistukkaan. Olin ajatellut että totta kai onnistuu. No vauva syntyi kk etuajassa ja oli pieni, ei saanut otetta eikä maitoa tullut. Juurikin viisi viikkoa yritin, itkin, stressasin ja ajattelin että en voi lopettaa. Naapurissa oli imettäviä äitejä kaksin kappalein ja kyllä oli niin epäonnistunut olo. Lopulta annoin periksi ja hyvä niin sillä koko perhe voi heti paremmin kun minäkin olin stressit stressannut😃 toisen lapsen kohdalla ajattelin että onnistuu jos onnistuu ja oli tuttipullot sun muut valmiiksi hankittu mutta hänpä sitten alkoi heti syömään rinnasta eikä muu kelvannut, 10 kk häntä imetin. Ja pakko vielä mainita että esikoinen ( 4 v) myös ollut terveempi kuin kuopus eli meillä ei ainakaan ole pätenyt se että äidinmaito suojaisi vauvaa kaikilta pöpöiltä😞

  24. Kiitos Monna ! Itse imetin itseni lataamoon ja en todella suosittele sitä kenellekään ! Kokemus oli kamala ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipuminen on ollut todella pitkä tie. SILTI vieläkin koen syyllisyyttä siitä, että en imettänyt poikaani viikkoa pidempään, koska en jaksanut. Olin vaan niin loppu ja valvonut aivan liikaa. En suosittele sitä kenellekään ! Pulloruokinnassa myös isä voi hoitaa vauvaa ja syöttää öisin, jolloin äiti saa levätä enemmän ja on lapselleen varmasti parempaa seuraa kuin tunnin välein imettämään herännyt äiti. Muutoinkin tällöin äiti vähemmän omii lasta ja antaa myös isälle tilaa ja mahdollisuuden luoda lapseen oman suhteen. Meidän poika on nukkunut yöt noin kahden kuukauden ikäisestä ja luulen, että tähän syynä on juurikin se, että on saanut ruokaa riittävästi. On edelleen todella hyvä nukkumaan.

  25. Oon samaa mieltä sun kanssa. Jokainen äiti on hyvä äiti -paras omalle lapselleen – ruokki hän lastaan rintamaidolla tai korvikkeella. Itselläni on hyvin erilainen tausta, esikoista imetin 15kk eikä hän koskaan juonut pullosta. En silti KOSKAAN arvostelisi ketään lastaan korvikkeella ruokkivaa, sillä mikä järki siinä olisi? Äitihän vain ruokkii lastaan. Oon itekin huomannut, että monissa paikoissa (faceryhmät etc) korvikeruokintaa ihmetellään ja jopa paheksutaan enkä ymmärrä miksi. Minä sain lapseni ruokittua pelkästään rintamaidolla mutta en todellakaan menisi sanomaan, että kaikkien pitäisi. Ei se ole niin helppoa! Nyt odotan toista lasta ja toivon toki, että imetys onnistuisi nytkin mutta tiedän, ettei se ole ainoastaan minun toiveestani kiinni. Enkä halua tuntea huonoa onatuntoa jos en ensikerralla onnistukaan! Kaikkea hyvää sinulle ja ihania hetkiä pikku-prinsessan kanssa 🙂

  26. Tarinasi kuulostaa hyvin samalta, kuin minun. Jo synnärillä oli vaikeuksia imetyksen kanssa enkä saanut kaipaamaani tukea kätilöiltä. ”Yritä nyt vaan. Kyllä se lapsi hoksaa mitä tehdä” no ei hoksannut! Itkin ja turhauduin ja hain korviketta joka syötölle, silläkin uhalla, että kätilöiltä tulee moitteita.

    Annoimme kotona korviketta ja imetin minkä kykenin, lisäksi pumppasin pulloruokintaa varten. Siskoni oli tehnyt samaa oman esikoisensa kanssa, joten en tuntenut harmistusta asiasta, ennen kuin erehdyin lukemaan keskustelupalstoja, joissa korviketa antavat äidit kirottiin ja leimattiin huonoiksi äideiksi.

    Imetin siihen saakka, kun poika oli reilut 3kk ja sitten maidontulo vain loppui ilman varoitusta. En saanut pumpattua edes maitopullon pohjaa peittoon. Tyytyväisinä kuitenkin hankimme vain enemmän korviketta ja poika söi sitä mielellään. Nyt 2 vuotta 8 kuukautta ikää ja täysin terve iloinen poikalapsi

  27. Hieno kirjoitus ja mahtavaa että otit asiaan kantaa 🙂 Onnea vielä pienokaisestasi <3

    Esikoiseni sai sekä rintamaitoa että korviketta. Aluksi suuren koonsa vuoksi lisä maito oli tarpeen mutta vauvan kasvaessa lisä maitoa annettiin jatkuvasti. Lopetin imettämisen vauvan ollessa noin 4kkn ikäinen. Tuolloin kohta 8 vuotta sitten en tuntenut juurikaan painetta imettämisestä.

    Tällä hetkellä minulla on 4kk n ikäinen vauva ja olen syntymästä asti imettänyt häntä, tosin hänkin sai alkuun lisä maitoa suuren koonsa vuoksi. Lisä maito jäi kuitenkin pois imetyksen päästyä kunnolla käyntiin maidon noustua. 2kk n ikäisenä vauvalla alkoi yö valvomiset sitä kesti alkuun pari viikkoa ja sitten hän nukkui yöt taas suht hyvin. 3kk ikäisenä yö valvomiset alkoivat taas ja melkein kuukauden ajan valvoimme vauvan kanssa kaikki yöt. Hänen nukkuminen oli todella levotonta silloinkin kun hän lopulta nukkui. Yö valvomiset meni vauvan kanssa tissitellessä läpi yön. 3vkon valvomisen jälkeen aloitimme iltaisin lisä maidon antamisen rintamaidon lisäksi ja vauva alkoi nukkua yöt. Mikä helpotus! Niin vanhemmat kuin vauvaki alkoi jo olla hyvin hyvin väsyneitä valveilla oloon ja normaali arki pyöri vain yrittäessä saada vauvaa nukkumaan niin päivällä kuin yölläkin. Jos oisin aiemmin arvannut että pelkkä rintamaito ei ole vauvalle riittävä oisin jo aiemmin antanut lisämaitoa. Vauva on tyytyväinen, hän nukkuu yöt ja päivät rytmi on löytynyt eivätkä vanhemmat ole enää väsyneitä 🙂 Toivon todella ettet saa asian vuoksi mainitsemaasi p****myrskyä vaan tukea ko asiassa.
    En koskaan ole nähnyt mitään väärää siinä että vauva saa ravintoa muualtakin kuin rinnasta. Enkä koskaan ole ymmärtänyt että miksi lisä maidon /korvikkeen antaminen vauvalle olisi ns. tuomittavaa. Tärkeintä on että vauva saa tarvitsemansa ravinnon eikä vauvan tarvitse ainakaan olla nälissään.
    Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi 🙂

  28. Musta tää imetyksen ympärillä pyörivä ”härdelli” on jotenkin outoa. Minä ja mun nuoremmat sisarukset ollaan ruokittu ”tissimaidolla”, samoin kun mun sisko on imettänyt lapsensa ”höyryämättä” sen kummemmin asiasta (ja voin kertoa, että se höyrys monesta asiasta :D), joten tavallaan en itse olisi osannut ajatella imetystä niin paineistettuna asiana ilman tätä vastakkainasettelun ilmapiiriä asian ympärillä, mihin sitten törmäsi nyt kun asiaan odotuksen myötä inasen enemmän paneutunut. Ja vastakkainasettelu, jos mikä on surullista. Etenkin, kun erään tutkimuksen mukaan äiti kokee syyllisyyden ja häpeän tunteita riippumatta lapsen ruokintatavasta (linkki blogitekstiin aiheesta, jossa myös lähdetiedot: http://terveyttatieteesta.blogspot.fi/2016/08/hapea-aiti.html). Ja hei, äidinmaidon voi korvata, levollista äitiä ei! Hyvä, että puhut aiheesta! Ihanaa vuoden alkua teille!

  29. Hieno kirjoitus! 🙂 Oon samaa mieltä, jos imetys ”toimii” niin hieno juttu, mutta jos syystä tai toisesta ei ja homma ei tunnu mieluisalta äidistä tai lapsesta, niin ei sen takia kannata yöunia menettää. Pääasia et molemmat on tyytyväisiä ja iloisia ilman stressiä ja vauva saa ruokaa 🙂 Imetyksen tuki sivusto on mun mielestä vähän ristiriitainen… äärettömän hyvä sivu ja tuki ja paljon saa apuja, jos niitä tarvii ja haluaa. Mutta on myös ehkä se aika iso ääripää, sen voi helposti tosiaan kokea myös ahdistavaksi ja tuntuu että kun on niitä jotka sanovat etttei maitoa ihan oikeesti vaan enää tietyssä pisteessä tullut yrityksistä huolimatta ja siellä taas sanotaan kissan kokoisin kirjaimin että maito ei noin vain lopu, piste 😉 jnejne. Nojoo jokatapauksessa, musta oot tehnyt oikean ratkaisun kun nyt molemmilla on kivampi mieli 🙂 ps. oot kyllä ihanan onnellisen näköinen ja olonen ja Emma ihan syötävän söpö! <3 🙂

  30. Mä menetin synnytykessä kamalasti verta ja olin 2vkoa ihan rikki. Kätilöiden painostus ahdisti, varsinkin jollain hiton ruiskulla syöttäminen. Kun päästiin kotiin, hain Tuutia ja pullon Alepasta. 😂 Mua ei ikinä kyllä sattunut ja poitsu piti mua usein ns.tuttina. Tutiteltiinkin usein, niin sai katsottua vaikka kokonaisen leffan. 😂😂 Sitten kun tyyppi olo n.2kk maitoa alkoikin tulla. 😮 Nyt tyyppi on 5kk ja kiinteiden lisäksi riittäisi varmaan vaan munkin maito, mutta kyllä silti menee korvikettakin. En ymmärrä miksi asiasta vouhataan niin paljon! Kunhan lapsi saa ruokaa! Se on tärkeintä! Mua tosin ei ahdistanut ikinä se, etten aluksi onnistunut, enkä edes vilkaissut tuki-sivustoja. 😏

  31. Kiitos tästä kirjoituksesta <3 Jaoin tämän Korvikemutsien Fb-ryhmässä ja siellä vastaanotto kirjoitukseesi oli positiivinen 🙂

  32. Minulla ei ole kokemusta äitiydestä, mutta olen vuosia ihmetellyt, miksi imetyksestä hössötetään niin paljon – eikö ole nimenomaan tärkeämpää, että jokainen äiti ja vauva ovat yksilöitä? Että kukin toimii siten, mikä itselle ja vauvalle parhaiten sopii…? Näin korvikkeella kasvaneena voin kertoa, että hyvä tuli silti. 😉

    On ihana seurata teidän perheen ja pienen Emman kuulumisia, oikein ihanaa uutta vuotta teille!

    • yksi syy, miks imetyksestä hössötetään on se, että sillä on todettu sairastumisen riskiä pienentäviä vaikutuksia liittyen moniin Suomessa aika yleisiin sairauksiin kuten allergiat, lihavuus, diabetes jne., välillä on uutisoitu jopa täysimetettyjen kognitiivisten taitojen paremmuudesta. Mutta oli niin tai näin ja pitääkö ne paikkaansa tai ei, suomen imetysprosentit on tosi surullista kuultavaa ja siksi asia on vähän väliä tapetilla. Monnalle kävi aika tyypillisesti ensisynnyttäjänä. Pullo otetaan innokkaasti mukaan ja pian vauvalle ei muu kelpaa. Ei siitä kannata syyllisyyttä kantaa, melkein jokaiselle käy näin. Itsellekin kävi ja täytyy sanoa, että vielä 7 vuotta myöhemminkin harmittelen kun en tiennyt paremmin, varsinkin kun kesät talvet pojan atooppista ihoa rasvailenja kuuntelen jatkuvaa allergianiiskutusta ja itkua, ja näitä oireita ei tietenkään muilla pitkään imetetyillä lapsillani ole. Toivottavasti Monna ei harmittele asiaa näin kauaa, imetyksen tuella on olemassa lohtukirja juuri näitä asioita varten.

    • Täälläkin pitkälti korvikkeella kasvanut ihan terve ja tolkullinen ihminen! 😀 Oma äitini imetti minua noin 3 kuukautta, kunnes hän sai pahan rintatulehduksen, joutui sairaalaan ja pitkälle antibioottikuurille. Siihen loppui imetys ja korvikkeelle opittuani sillä kuulemma jatkettiin loppuun asti 🙂

      Äidinmaidolla on varmasti vauvan terveyttä edistäviä puolia, mutta kuulostaa absurdilta, että imetyksen/äidinmaidon puute johtaisi väistämättä esim. sairauksiin. En ole vielä koskaan törmännyt sellaiseen tutkimukseen, joka sellaisen todistaisi.

      Mielestäni korvike- ja pulloruokinta ovat myös loistava keino antaa isälle mahdollisuus osallistua lapsen hoitoon ja ruokintaan yhtälailla äidin kanssa 🙂

  33. Omalla kohdalla kävi niin että ensimmäistä imetin 4 viikkoa. Siitä ei vaan tullu yhtään mitään. EI ollu kokemusta täyspäiväsestä lapsenhoidosta, univaje ja kaikki muu siihen päälle niin mä en kyllä pystyny parempaan. Ei sillon ollu vielä mitään tukiryhmiä sun muita mistä ois ees voinu kysyä neuvoa, ei mulla ollu ees facebookkia sillon 😀 Jätkä on kasvanu aivan normaalisti korvikkeella. Atooppinen ihottuma oli pienenpänä mutta seki helpotti ajan myötä. Ja mitään muita sairauksia ei oo.
    Toisen lapsen kohalla oli sitten aivan erilaista, olin päässy netistä lukee vinkkejä ja kyselee etukäteen. Tiesin jo mitä tehdä missäki tilanteessa ja se autto hurjasti. Ja se että oli jo rutiini siihen ite arkeen niin oli iso plussa. Täysimetin sen 6kk ja vielä sen jälkeenki siihen että lapsi oli 1v 8kk. Tuttipullolle totutettiin kans heti alkuunsa että sai tissimaidot sit siitä jos itellä tartti jossain käydä ja seki toimi. Tän toisen lapsen kohdalla sitten on sama atooppinen ihottuma ja vielä päälle astma että ei se täysimetys/imetys miltään suojaa ja sen oon kyllä kertonu kaikille 😀

    Kummanki lapsen kohalla kuitenki koen olevani ihan yhtä hyvä äiti, molemmat on ruokaa saanu ja turvallisen kodin missä olla niin se on tärkeintä!

  34. Monna, kirjoitit todella ihanasti imetyskokemuksestasi! <3 Et tdellakaan ole huono äiti, kun annat vauvallesi korviketta. Äiti joka ajattelee omaa hyvinvointiaan, on loistava äiti omalle vauvalleen.
    Koin esikoiseni aikaan imetyksen haastavaksi, en tiennyt siitä asiasta juuri mitään. Se oli stressavaa ja ahdistavaa. Ensinnäkin en tajunnut syödä ja juoda riittävästi tai levätäkään kunnolla. Luulin, että maito ei riitä kun vauva söi niin useasti. En osannut hakea apua. Osittainimetin n. 3-4 kk kunnes huomasin ihailevani enemmän äitejä, jotka antoivat vauvalle korviketta pullosta. Minusta se oli ihanan näköistä.
    Nyt imetän muutaman vkon ikäistä toista lastamme, ja tällä toisella kerralla imetys on paljon rennompaa enkä stressaa yhtään, ainakaan vielä. Nyt osaan hakea apua tarvittaessa. Jos oma maito ei riitä myöhemmin vauvalle, voin ihan hyvin siirtyä korvikkeeseen.
    Tsemppiä äitiyden tuomiin haasteisiin ja iloa päiviinne! 🙂

  35. Saako udella minkä merkkistä korviketta vauvalle annatte? Merkeissä niin tosi paljon eroja ja toiset tuntuu aiheuttavan koviakin vatsavaivoja vauvalle.

  36. Ihana Emma ja ihana äitinsä!
    Tulin surulliseksi, kun ajattelin että taasko tuen/avun puutteen takia lyhyeksi jäänyt imetys? Miten itse koet, saitko sellaista apua/tukea mitä olisit tarvinnut/halunnut?
    Minusta voisit (ja moni muukin voisi) laittaa palautetta, jos koit imetystuki ry: n fb-sivut painostavina. Se tuskin on heidän tarkoituksensa…
    Kiva huomata, että haasteiden jälkeen teillä vaikuttaa olevan kaikki hyvin, vauvalla ja vanhemmilla! Se on pääasia, ei se saako vauva maitonsa pullosta vai tissistä!

  37. Oon itsekin ihmettely tuota imetyksentuki ry:n facebook sivujen meininkiä :/ lapsen tahtisuutta hehkutetaan, mutta monesti tuntuu myös siltä että imetys on äidin valinta eikä lapsen.. miksi edes pitää käyttää sanamuotoja täys -tai osittaisimetys eikö riitä pelkästään imetys.

    Tuntuu että imetyksestä on tehty kilpajuoksua kun on asetettu tavoitteet ja kun ne eivät täyty on pettymys ankara.

    Onneksi en liittynyt imetyksen tuki ry:n facebook sivuille ennen imetyksen alkamista, paineet olisi olleet valtavat toisin kuin nyt kun lähdin soitellen sotaan ja mietin että onnistuu tai ei, tilanteen mukaan mennään.

    Ihanaa että uskalsit asiasta puhua! Oot supermutsi! 🙂

  38. Onpa harmillista, että olet kokenut tuollaista ”mustavalkoisuutta” imetyksen suhteen. Väitän, että suurimmalle osalle äideistä (ja ihmisistä ylipäätään) on aivan sama, miten joku toinen vauvaansa ruokkii. Toki joukkoon mahtuu monenlaisia laukojia…Luulen, että paineet tulee hyvin usein luotua ihan itse. Kyllä kai kaikilla on joku mielikuva siitä, millainen äiti tahtoo olla ja monesti ulkoiset neuvot ja paineetkin tuo sitten oman mausteensa.
    Ihana kuitenkin, että tunnut itse olevan sinut asian kanssa ja voit ilmeisen hyvin nyt, jos aiemmin olitkin ahdistunut tms. 🙂

    Tuolla on aiemmin jo muutama kommentoinutkin myös sitä, että Suomen imetysluvut ovat varsin huonot, etenkin täysimetyksen suhteen. Siksi toivoisi, että jokainen, joka HALUAA imettää, saisi siihen tarvitsemaansa tukea. Kuten itsekin huomasit, imetys ei ole aina helppoa. Jos imetys päättyy omasta halusta, on se ok. Usein on kuitenkin toisin ja siihen Imetyksen tuen sivut ja fb yrittää vastata. Siis siihen tarpeeseen, mihin valitettavasti neuvoloista ei tukea kunnolla saa kovin usein. Kovin monin th ei ole esim. imetysohjaajan koulutusta käynyt ja neuvot voivat olla peräisin ties kuin kaukaa menneisyydestä, jolloin imetyksestä ei ymmärretty niin paljon.
    Kenenkään imetyksen en soisi loppuvan vääriin ohjeisiin.

    Toivottavasti et nyt koe saaneesi kovaa p-myrskyä niskaasi. 🙂 Mutta kuten huomataan, tämä aihe herättää hurjasti tunteita ja on hyvä, että niistä uskalletaan puhua. Kiitos siis aloituksesta.

  39. Tämä teksti olisi voinut olla minun suustani vielä puoli vuotta sitten, mutta ei enää. Taistelin alussa imetyksen kanssa aivan valtavasti ja olin jo valmis luovuttamaan, mutta juuri imetyksen tuen ryhmän avulla olen nyt täysimettänyt tyttöäni kohta 6kk. Oikeastaan imetys alkoi meillä sujua kunnolla muutama viikko vauvan syntymän jälkeen.

    Onhan imetys aikaavievää – mutta vain hetken. Jos voin käyttää muutaman kuukauden elämästäni siihen, että lapseni saa parasta mahdollista ravintoa, miksi en niin tekisi. En koe olevani superäiti, vaan koen imetyksen helpommaksi, kun sopivan lämpöinen ruoka on mukana.

    Ymmärrän sen, että Itu voi ahdistaa, jos itse kokee epäonnistuneensa, mutta todella moni on saanut sieltä myös apua. En ollut itsekään kuullut esim. rintaraivareista, tiheän imun kausista tai suihkutisseistä, enkä varmaan olisi vieläkään niistä tietoinen. Imetys pitää opetella ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin taidot.

    Korvikkeet onneksi kehittyvät koko ajan ja niilläkin kasvaa terveitä lapsia. Jos korvikkeita käyttää syntymästä asti, on totta, että lapsi helposti alkaa hylkimään rintaa, jolloin imetyskin epäonnistuu.

  40. Hyvä kirjoitus! Juuri eilen keskustelin kaverin kanssa siitä, miten 6kk täysimetyksestä on tullut imetyksen tuen fb -sivuilla itseisarvo täysin riippumatta äidin tai vauvan voinnista/kiinnostuksesta. Olen saanut sieltä itsekin vinkkejä ja tietoa, mutta imetyksen tukemisen lisäksi fb-ryhmä ruokkii suorastaan korvikevihaa ja lapsentahtisuus muuttuu usein ”äidintahtisuudeksi” (”apua, lapseni 1v5kk ei halua enää rintaa, neuvokaa miten saan imetyksen jatkumaan?”). Mekin annettiin korviketta alussa (koska paino laski) ja myöhemminkin oisin antanut (koska pumppaaminen on syvältä) mutta vauva unohti pullostajuomisen taidon. Zemppiä!

  41. Kiitos kun kirjotit asiasta <3 Meille syntyi keskospoika syksyllä. Meilahden sairaalassa jo painostivat pumppaamaan maitoa, ja tein työtä käskettyä. Aluks se oli jopa kivaa, koska en ollut koko pumppauskonetta ennen edes nähnyt 😀 Ja tietysti oli kiva aina viedä keskolaan pojalle omia maitoja. Sitten vaihdettiin tänne oman kylän sairaalaan, ja täällä vasta painostettiinkin. Kerran sanoivat sairaalassa käydessäni että "Pojalta puuttuu 150ml maitoa, että pärjää seuraavaan päivään. Pumppaisitko ne 150ml ennenkuin lähdet kotia?" Muistan ko itkin vaa pojan sairaalahuoneessa se hemmetin lypsykone käsissä ja mietin, että oon paska mutsi jossen saa sitä 150ml. En saanut. Ahdistuin ja stressaannuin lisää, siitä mitä olin jo. Oma lapsi sairaalassa, koskaan et tiiä mitä seuraavana päivänä lääkäri sanoo ja sitten vielä pitäis rakastella joka toine tunti rintapumppua. Jaksoin 8.5viikkoa 8tuntia päivässä pumpata. Maidontuotanto hiipui mitättömiin määriin, ja tavallaan olin onnellinen asiasta. Sen puoleen, että en ois varmaa sitä ite osannu lopettaa. Vaikka stressi ja ahdistus oli suuri. Itkin lähemmäs viimoiset 2viikkoa, joka kerta ko pumppasin.
    Siirryttiin sitten korvikkeeseen, ja en koennu et oon sen paskempi äiti. Sillä itelläni oli siinä kohtaa niiiiiin helpottuneempi, onnellisempi ja parempi olo, vaikka tietysti äidinmaito on aina äidinmaito. Tsemppii teille <3

  42. Moikka Monna!
    Mulla oli se kokemus, että vanhemman kanssa ei todellakaan annettu kättärillä lisämaitoa. Vasta 2vkon päästä kun vauva oli ihan hemmetin kiukkuinen koko ajan sano anoppi, että ”entäs jos sillä on vaan nälkä” 😀 ?? En jotenkin ees osannut suhtautua korvikkeeseen pahana juttuna.
    Mun mielestä kaikki nää ”keuhkoavat mutsit” elää ehkä liian pienissä ympyröissä, jolloin vaan se oma totuus tulee tutuksi. Keskustelu Amerikkalaisen, Espanjalaisen tai vaikka Kiinalaisen äidin kanssa tuo ihan uudenlaista perspektiiviä kaikkeen siihen, mitä me täällä pidetään ”hyvän äidin mittarina”. Ja kas kummaa, lapset ympäri maailmaa kasvavat fiksuiksi aikuisiksi! 😉

  43. Imetyksen esille tuominen ja imetystietouden lisääminen ei ole tarkoitettu vasta-argumentiksi korviketta syöttäville vanhemmille. Imetystietoutta pitää tuoda esille jotta se saadaan normalisoitua.
    Ja mikä muu paikka olisi hyvä jakaa niitä kuvia, kokemuksia, ongelmia kuin Imetyksen tuki ry. Nimikin sen jo kertoo.

  44. Minä olin kaikkien mielestä kummallinen ja outo, kun käytin molempien lasteni imetyksessä rintakumeja koko imetyksen ajan eli noin vuoden per vauva. Kun ei se vaan sujunut ilman. Vauvat hyväksyi sitten helposti sekä tissin että korvikepullon, kun olivat kumiin tottuneet. En tykännyt imettää julkisesti, koska jouduin häpeämään kumejani, ihan turhaan tietysti. Jokainen, joka näki imetykseni ihmetteli, että ”mitä sä oikein sinne väliin laitoit, mikä toi on?” Pahin oli lapseton vanha tätini, joka tuli viereen nauramaan ja kommentoimaan, että ”mitkä ihmeen kumilätkät noi on, ota nyt ne pois että se lapsi saa maitoa, kattokaa nyt mitkä laitteet, hahhahhaa”. Jokainen voi arvata miltä tuntui. Imetin silti ja sitkeästi kerroin, että tämä vauva tarvitsee nämä rintakumit saadakseen ruokaa.

    Tekstilläni ja kokemuksellani en tarkoittanut kertoa, että yritäppä vielä rintakumeilla. 😊 Nauttikaa maitohetkistä nyt, kun niistä ei enää tarvitse ottaa mitään paineita. ❤ Go Monna!

  45. Tärkeä kirjoitus Monna! Noh😊 kyllähän tämä lapsen syöttämis – asia pitäisi muotoilla äideille aivan eri tapaan. Kaikkialla. Tyyliin: hienoa jos imetys onnistuu. ja Lapsi kasvaa korvikkeella aivan yhtä hienosti. Ei tule annettu ruoka; oli sitten pullosta tai rinnalta, määrittämään yhtään mtn tämän lapsen elämästä. Ja lisäksi: kyllä kannattaa vaan kaikkien äitien vetää yhtä köyttä:-) !

  46. Todella hyvä kirjoitus Monna! Poikani syntyi 9/16 hätäsektiolla. Synnytystä yritettiin käynnistää kolme vuorokautta oksitosiinilla. Olin ihan poikki, en saanut nukuttua sairaalassa kovien kipujen vuoksi. Imetys lähti käyntiin heti, vauva hallitsi kuulema oikean imuotteen. Imetys kuitenkin sattui ja rintakumi oli käytössä. Kotiin päästyämme vauvan paino ei noussut vaan laski. Vauva oli itkuinen, taisi olla nälkää. Neuvola ohjeisti aloittamaan korvikkeen imetyksen rinnalle. Kysyin myös imetyksen tuki ry:stä apua, sain nopeasti asiallisen vastauksen. Koin kuitenkin ohjeet ” ahdistaviksi”….olen myös saanut kuulla siitä kommentteja ” sinähän et ole synnyttänyt” ja imetyksen lopettamiseen moni suhtautui negatiivisesti. Joskus vielä ajattelen että olen huono äiti kun en imettänyt pidempään, mutta eihän asia niin ole. Meillä imetys loppui 1kk jälkeen. Maidon tulo väheni kun vauva tottui pulloon, josta sai helpommin maidon. Vanhempinakin olimme tyytyväisiä kun näimme saavan vatsan täyteen ja kasvavan hyvin. Ennen kun vauva syntyi ajattelin synnytyksen menevän ”normaalisti” alateitse ja olisin halunnut imettää 6kk…mutta asiat ei aina mene niinkuin kuvittelee tämmöisessä asioissa. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tiedän kyllä imetyksen hyödyt. Kuitenkin kyseessä on ensimmäinen lapsi ja lähipiirin tukea en imetykseen saanut (ei pieniä vauvoja muilla). On ollut ihanaa kun mieskin pystyy tai esim.mummo osallistumaan ruokkimiseen. Vauva kasvaa, on tyytyväinen, nukkuu 10h öitä putkeen nyt 4kk iässä. Imetys on ihan ok niinkauan kun se onnistuu, vauva kasvaa ja äiti jaksaa/pystyy imettämään. Tärkeää on mielestäni kuitenkin huomioida äidin jaksaminen. Olen lähipiirissäni nähnyt myös lapsivuodepsykoosin. Joku otti täällä puheeksi että korvikemaidon hinta vaikuttaa siihen miksi ei halua imetystä lopettaa. Esim. Nan 1 maitojauheesta 500g paketista saat 4 L maitoa = hinta 5€, meillä vauva juo 1l päivässä niin ei mielestäni kalliiksi tule 🙂

  47. Hyvä kirjoitus Monna! 🙂 Täällä 7kk ikäisen tytön äiti, jolla imetys ei ottanut ollenkaan tuulta siipien alle, tyttö ollut siis lähes alusta alkaen korvikkeella. Aina sai itkun kanssa imetystä yrittää ja voi kuinka olikaan ”huono äiti”-olo. Oman äidin rohkaisemana sitten päätin että itkut on itketty ja korvikkeelle aletaan suosiolla. Sen jälkeen niin minä kuin tyttökin voitiin kumpikin paremmin! Ja tyttö on oikein hyvin kasvanut 🙂 Ihanaa alkanutta vuotta teidän perheelle! ♡

  48. Pakko kertoa omasta kokemuksesta. Meillä kelpasi vain tissi. Tuttia Felix oppi syömään vasta 3,5kk iässä ja pulloa ei ikinä. Myös tämä aiheutti kamalaa stressiä. Olin ensimmäiset 6kk todella sidottu lapseen. Imetin 1v ikään asti, enkä kokenut minkäänlaista ahdistusta siitä, että F ei lopettamisen jälkeen edes kaivannut tissiä. Uskon, että ihmiset myös vaikenevat siitä miten vaikeaa on kun lapsi on niin kiinni tississä.
    Fefe oli tissimaidolla ja korvatulehduksia joku miljoona 😬✌🏽 Tsemppiä, et tee mitään väärää!

  49. Kiitos kirjoituksesta! Tätä asiaa pitäisi painottaa enemmän JOKA puolella- kaikki on ok! Imetys, äidinmaito, korvike, pulloruokinta, osittaisimetys, pumppaus…

    Itse sain juuri neuvolassa kuulla kuinka lapseni ei saa niin hyvin läheisyyttä, kun ei ole rintaruokinnalla. Jepjep, tämä 2kk vanha pötkylä ei koskaan saa haleja, pusuja, syliä, eikä mitään, koska on korvikkeella. VÄÄRIN.

  50. Aina kun tulee näitä kommentteja ei-täysimettäviltä äideiltä, niin koetaan että imetystä tukevat tahot ovat jollain tavalla painostavia/ahdistavia jne. Se nyt kuitenkin on niin, että imetys on tutkitustikin se paras tapa ruokkia vauva ja sen takia on tärkeää, että äideille on tarjolla apua imetyksen onnistumiseen. Jos joku sitten syystä tai toisesta ei halua tai pysty imettämään ja kokee, että se on hänelle se paras ratkaisu, niin ei kai hänellä ole mitään syytä syyllistyä yhtään mistään? Itse yhden lapsen täysin suositusten mukaan imettäneenä minulle olisi ollut ihan se ja sama, vaikka imettämättömät äidit olisivat kuinka hehkuttaneet pulloruokintaa ja korvikkeita 😀 Jos olet itse sinut omien valintojesi kanssa, niin silloin muiden sanomisilla ei ole mitään merkitystä.

    Minulle oli helpompi ajatella asiaa niin, että kun teen kaikkeni sen eteen, että imetys onnistuu ja imetän lapseni suositusten mukaan, minun ei tarvitse tulevaisuudessa miettiä, johtuvatko mahdolliset allergiat tai muut ongelmat rintamaidon puutteesta.

    • Niin, tunteilleen kun harvoin järjellä voi sanoa täysin ei. Jos itse et olisi pystynyt imettämään, tietäisit ehkä sen mitä ajatuksia ja tunteita se herättää. En itsekään osannut arvata tuntevani syyllisyyttä tai huono äiti-fiilistä imetyksen epäonnistumisesta. Mutta niin vain kävi.
      Ei se kuitenkaan ole pois imettäviltä mitä minä tunnen.

  51. Minä olen varmaan yksi niistä imetyskuvien laittajista. 🙁 Kun aiemmat imetykset on menneet pieleen tiedon puutteen takia, on ollut kiva hehkuttaa onnistumista tällä kertaa, eikä muuta paikkaa sille oikein ole.

    • Saat olla todella iloinen ja onnellinen siitä! ❤ Ja laittaa kuvia! En syytä teitä onnistuneita, itsehän oman ahdistuksen kehitin. Mutta juuri siksi poistuin ryhmästä. 😊 Ei teidän onnistuminen ole minulta pois. Mutta siinä mielentilassa en tahtonut kiusata itseäni enempää. Kuten kirjoitin, olen 100% onnellinen imettäjien puolesta. En vain ymmärrä sitä kun jotkut sitten halveksuvat korvikeäitejä. 😞 mutta eihän kaikki imettävät niin tee!! ❤

  52. No ei se imetys itsellenikään helppo taival ollut, sisäänpäin kääntyneet nännit joista vauva ei saanut otetta, suihkuava maidontulo silloin kun sitä alkoi herumaan, nännien iho verillä ensimmäiset kolme kuukautta ja useampi rintatulehdus ekan puolen vuoden aikana, vauva rinnalla välillä yli puolet vuorokaudesta tiheän imun kausina. Pointtini on se, että ilman asiantuntevaa apua ja vakaata imetyspäätöstä olisin varmaan luovuttanut jo alkumetreillä. Veikkaan, että aika moni joka on epäonnistunut imetyksessä, olisi oikeasti oikealla avulla pystynyt imetystä jatkamaan. Eri asia sitten on, haluaako oikeasti imettää vaikka erilaisia vaikeuksia tuleekin. Jos ei vain halua tai jaksa ja kokee sen parhaaksi itselleen, niin miksi ei voisi vain myöntää ettei jaksa enää edes yrittää? Ja miksi sitä edes pitäisi muille perustella? Joka tapauksessa, oli äidin valinta mikä tahansa, toivoisin että se valinta on sellainen jonka kanssa pystyy elämään eikä tarvitse syyllistyä muiden valinnoista ja sanomisista. Puolin ja toisin voisi unohtaa sen arvostelun imettävien ja korvikeäitien välillä.

  53. Ei ole ollut täälläkään imetystaival auvoinen – tuoreen äidin maailma tuntui romahtavan täysin kun viikon iässä tehty kontrollipunnitus osoitti vauvan painon pudonneen uudelleen kotiutumispainostaan. ”Miten se on mahdollista?Lapsi on tyytyväisenä nukahtanut syönnin päälle, imetyksen turvamerkit ovat täyttyneet, olen tarjonnut rintaa aina kuin lapsi on halunnut ja muulloinkin. Miksi paino vain tippuu?” Näitä mietin ja itkin, imetin ja itkin, pumppasin maitoa ja itkin, syötin korviketta (neuvolan ohjeistuksen mukaisesti) pullosta lapselleni ja itkin. Yritin vielä lisätä kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin maidon määrää ja silloinkin itkin – olin epäonnistunut äitinä, koska en pystynyt ruokkimaan lastani siten kuin luonto on sen tarkoittanut. Ilmeisesti maidon tuotanto ei syystä tai toisesta käynnistynyt riittävästi tai ehkei lapsi osannut imeä riittävän tehokkaasti rintaa koska jo synnärillä lisämaitoa piti tarjota pullosta verensokerilaskujen vuoksi – oli syy sitten mikä tahansa niin tosiasia on, että esikoiseni tulee kasvamaan äidinmaitokorvikkeella ja, niin pitkään kuin vain suinkin lapsi suostuu imemään rintaa ja minä lypsämään rintojani, oman äidin maidolla. Se on vain hyväksyttävä eivätkä itkut siinä auta. Kun jossain vaiheessa tajusin, että saan kerättyä enemmän kyyneleitä kuin maitoa päivässä, oli aika ottaa järki käteen: menetän imetystä murehtiessani ihania hetkiä lapseni kanssa enkä ehkä huomaa itkuiltani kuinka lapseni kasvaa ja kehittyy joka päivä – en pysty nauttimaan äitiydestäni. Olen täysimetyksen kannalla ja aivan varmasti sitä yhä tekisin jos se vain olisi ottanut onnistuakseen. Mutta kuten on jo todettu, äitiys todella on paljon muutakin kuin vain täysimetystä. Minulle tärkeintä on, että lapseni kasvaa ja kehittyy, äidinmaidolla tai sen korvikkeella, ja kokee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi!

    Mukavaa alkanutta vuotta ja ihania hetkiä pikkuisen kanssa!

  54. Ajattelin kommentoida omat ajatukseni, nyt kun 3 kk tyttö nukkuu päikkäreitään. Itse vannoin koko raskauden, että minähän en sitten imetä, se kun tuntui niin epäluonnolliselta ajatukselta. Nyt olen yllättynyt siitä, että kuitenkin sitä yhä teen, ja ajatukset muuttuivatkin synnytyksen jälkeen. Aluksi tarjosimme korvikettakin silloin tällöin neidille, ja usein pumpattua maitoa, jotta isäkin saisi ruokailuhetkiä kokea. Ja yhä meillä on kaapissa Arlan luomu-korviketta just in case, käynhän salilla, kampaajalla jne., joten isälle jää monia ruokintakertoja nytkin 🙂 Pointti tässä sekavassa ajatusten koonti -kommentissa oli varmaankin se, että totesin heti syntymän jälkeen, että otan päivän kerrallaan koko imetysasian suhteen, ja tätä suosittelivat neuvolassakin kun purin ajatuksiani sinne. Meillä ei miehen kanssa ole mitään väliä, mennäänkö rintamaidolla vai korvikkeella, totesimme, että äidin mielenterveys on sekin tärkeää, vaikka tällä hetkellä olemme iloisia, että imetys sujuu mukavasti 🙂 Meistä tuntuu ihmeelliseltä molemmista, että vauvan ruokinnasta saadaan niin jäätävää vastakkainerottelua aikaiseksi, joka saattaa eskaloitua sitten tietyissä Fb-ryhmissä. Itse otin ko. ryhmän ilmoitukset uutissyötteestäni pois näkyviltä, ne kun tuntuivat häiritsevän omaa intuitiota, kun menin lukemaan paljon muiden kokemuksia. Tällä hetkellä imetyksen valintaan vaikuttaa myös se, että puoli-pihinä ihmisenä se on edullisempi ratkaisu :’D

    Kysyisin Monna, miten teillä onnistuu yösyötöt, tykkääkö Emma juoda huoneenlämpöisenä maitoa, vai ”ehdittekö” lämmittää sitä? Syökö usein yöaikoina? 🙂 Joskus mietimme, mitä tapahtuisi pulloon siirtymisessä yöaikoina, kun meidän neidillä ei ainakaan ole hippustakaan kärsivällisyyttä, ja maito pitää saada nyt-heti, tai maailma räjähtää 😀 Että miten sitten maidon ehtisi valmistaa ennen kuin koko naapurusto herää… 😀

    • Moikka 🙂 Kiitos fiksusta kommentista! <3
      Meillä Emma tykkää syödä huoneenlämpöisenä öisin. Kun hän herää, avataan Tuuti-purkki ja pistetään tuttipulloon n.90ml ja sitten syödään. 🙂 Loput purkista laitetaan sitten jääkaappiin. Ja näitä yösyötöistä puolikkaita purkkeja lämmitellään sitten seuraavana päivänä. Ei mee hukkaan. 😉 Se on muuten jännä, vaikka yksi Tuuti-purkki maksaa alle euron, niin sitä iskee piheys ettei mene hukkaan tuota kallisarvoista juomaa. 😀

  55. Monna! Tärkeintä on nyt se, että olette tehneet niin kuin teidän perheelle on paras, ja että olet itse sinut (tai pääset sinuiksi) imetystaipaleesi kanssa. Ja jos jossain kohtaa alkaa tuntua siltä, että asiassa olisi vielä käsiteltävää, yritä rohkeasti saada se käsiteltyä ja hyväksyttyä, jotta viimeisetkin mahdolliset turhat syyllisyydentunteen rippeet karisevat.

    Voisin hiukan kertoa melko erilaisesta imetystaipaleesta. En siksi, että vertailisin kumpi on parempi tai huonompi, vaan ihan sillä ajatuksella, että molemmanlaisissa tapauksissa on puolensa. Itse imetän edelleen 1v 2kk poikaani, 5-8 kertaa päivässä (hänelle maistuisi useamminkin, mutta yritän rajoittaa maidot lähinnä ”jälkiruoaksi” aterioiden yhteyteen, jotta oikeaa ruokaa menisi paremmin). Pitkään melko lapsentahtisena jatkunut imetys on sikäli ollut omakin valintani, että taipaleemme on sujunut suht ongelmitta – matkan varrelle on toki mahtuneet perus alkukivut, tiheät imut, rintaraivarit ja muutamat puremiskaudet hampaiden tulon yhteydessä. Olen onnellinen tilanteestamme, tämä sopii meille hyvin, ja tällä hetkellä imetyshetket ovat ihania yhteisiä pysähdyksiä ja rauhoittumisen kohtia lievästi sanottuna vauhdikkaan taaperon kanssa.

    Mutta. Valehtelisin jos väittäisin etteikö näin tiivis imetys ole ollut (ja ole edelleen) todella sitovaa. Oma aika on mulla kovin vähissä; tämän reilun vuoden aikana ne kerrat, kun olen ollut pois pojan luota kauemmin kuin tunnin, taitaa voida laskea kahden käden sormilla. Tuttipullo ja tutit oli hankittuna jo ennen vauvan syntymää, mutta halusin odottaa niiden kanssa tarpeeksi kauan (juurikin Imetyksen tuen FB-ryhmästä lukemiani vinkkien perusteella) jotta imuote ehtii vakiintua eikä imetys vaarantuisi. No, odotinkin sitten liian pitkään, eikä poika koskaan huolinut pulloa tai tuttia. Kuukausitolkulla kartutettu väsymys meinasi usein kaataa kumoon, kun isä ei voinut osallistua yösyöttöihin ja poika ei toiveistani huolimatta ollut saanut erityisen hyviä unenlahjoja.

    Pointtini siis: teidän tilanteessa lapsi saa varmasti ihan yhtä paljon rakkautta, mutta äiti varmasti enemmän omaa aikaa. Nautihan siis stressittömistä syötöistä ja omista hetkistä! 🙂

  56. Voi harmi että sulla Monna oli imetystaival noin ahdistava! 🙁 Itselläni on nyt 7 viikkoinen vauva ja meidänkin imetysurakka lähti tosi huonosti käyntiin, kun maitoa ei millään meinannut tulla riittävästi. Ongelman lopulta ratkaisi hyvin yksinkertainen väline – imetysapulaite. Suosittelen! Eli käytännössä se on tuttipullo jonka sisään laitetaan ohut imukatedri. Letku teipataan rintaan kiinni niin, että sen toinen pää tulee nännit päähän. Näin vauva imee rintaa luontaisesti ja saa rintamaidon ohella pullosta letku pitkin joko korviketta tai pumpattua maitoa. Vauva ei jää nälkäiseksi ja rInnan maidontuotanto stimuloituu samalla imussa. Käytin tuota härpäkettä neljä ensimmäistä viikkoa ja nykyisi oma maidontuotantoni riittää lähes päivittäin täyttämään vauvan tarpeet. Tämä oli oikeasti aivan loistava juttu! Olen vain tosi yllättynyt kuinka harva tästä on kuullut. Ihan kättärillä meille tämä neuvottiin. Ainoa miinus on, että imukatedrit ovat kertakäyttöisiä ja noin euron kappale. Ihan netistä saa tilattua, letkun koko ch6/53cm. 🙂

  57. Niin. Imetys vaatisi työtä ja sitkeyttä. On helpompi luovuttaa ja järkeillä itselleen, että eipäs se ollut mun juttu. Miten voit luovuttaa näin tärkeässä asiassa, kyseessä on oma lapsesi.

 140
Tykkää jutusta