Huolen määrä on vakio?

Vanhemmuudesta taas yksi opittu asia: aina on joku asia, mikä huolettaa.

Jo raskauden aikana huoletti. Ensin keskenmeno, sitten se onko sikiö terve, onko kromosomihäiriötä tai muuta poikkeavuutta. Kun näistä selvittiin alkoi huolettamaan kohtukuolema. Mitä lähemmäs synnytystä mentiin, liikelaskentaa tuli tehtyä kotona myös melkein päivittäin. Kun näistä huolista selvisin, pelotti synnytys. No synnytyspelkoni kyllä omalla kohdalla kävi niin kuin vähän toteen..mutta se on toinen juttu se. Tietysti koko raskauden ajan huoletti, että onko sitä nyt syönyt liikaa salmiakkia viikon sisällä ja onko juonut yhden ylimääräisen kahvikupin tai vaikkapa epähuomiossa vetäissyt nälkäisenä herkullisen metwurstin viipaleen nassuun.

Raskausaikana kuulin useasti, että kuulehan kun raskaudesta selviät, niin alkaa toisenlaiset huolet. Ja niinhän siinä todella kävi.

Tämän kolmen kuukauden aikana olen ehtinyt olla huolissani jo ainakin näistä asioista:

  • vauvan hengitys – onko se liian tiheää/hidasta/rohisevaa/tukkoista (olen googlettanut myös, että kuinka monta kertaa minuutissa keskimäärin vauva hengittää)
  • vauvan kakka – kuinka paljon/minkä väristä/kuinka usein
  • mistä johtuu hikka – onko paljon hikotteleva = refluksia sairastava?
  • unenmäärä – kuinka paljon vauva missäkin vaiheessa nukkuu?
  • käkytkuolema – jossain sanotaan, että alle 3kk iässä on se suurin riski, jossain sanotaan, että 6kk asti riski on ”ilmoilla”
  • vauvan vatsa!! – ehkä noin joka päivä epäilen, onko vauvalla vatsanpuruja ja/tai ilmaa masussa
  • tukkoisuus – missä vaiheessa tukkoisuus on normaalia ja milloin pitää mennä lääkäriin?
  • vauvan kieli – kuinka paljon terve vauva työntää kieltään ulos suusta?
  • huitovat kädet – onko normaalia, että nukkumaan mennessä kädet vispaa ympäriinsä kuin parhaalla monitoimikoneella? On se..
  • ja ja ja… en edes muista kaikkea 😀
  • ainiin ja about jokaisten päikkärien aikana ja useita kertoja yössä: hengittääkö vauva?

Kätkytkuolema on varmasti yksi isoimmista peloista ja huolista, mitä olen pohtinut. Hengityksen kuuntelu ja tukkoisuuden tarkkailu on vain pahentanut huoltani kätkytkuolemasta. Järki ja tilastot kertovat, että kätkytkuolemat on vähentyneet huomattavasti, kun vatsallaannukuttamista ei enää suositella pikkuvauvoille. Myös tutin imeminen nukkumaanmennessä vähentää riskiä. No, mutta kun järki ja tilastot ei aina riitä poistamaan äidin huolia. 😉

Siispä otin selvää erilaisista konsteista! Kätkythälytin, se oli avainsana! Täytyy sanoa, että tämä Nannyn kätkythälytin tuli kyllä kotiin niin oikeaan aikaan kun olla ja voi!

Meillä alkoi Emmalla jonkinlainen nuha/limaisuus/tukkoisuus helmikuun ekoina päivinä. Öisin tukkoisuus aina paheni ja aamut oli ihan sellaista nenä tukossa touhuamista. 🙁 Tai oikeastaan se ei ollut selkeästi nenä, joka oli tukossa. Mielestäni se oli enemmänkin kurkussa se lima.

Saatiin paketti viikon puolivälissä ja torstaina Emman oireet vähän paheni ja perjantaina aamusta tuli sellainen tilanne, että meinasi tyttö raukka unohtaa miten hengitetään. 🙁 Kakoili vaan pää punaisena. Ihan kamala tilanne!
Laitettiin kätkythälytin samantien pinnasänkyyn ja pe-la yönä se oli ekaa kertaa käytössä. Oli todella paljon turvallisempi fiilis nukahtaa itse Emman viereen, kun oli tuo hälytin!!

Tätä samaa Nannyn hälytintä käytetään kotien lisäksi myös mm. lastensairaaloissa vuodeosastoilla. Nanny kätkythälytin on turvallinen, laadukas ja helppokäyttöinen vauvan hengityksen valvontaan suunniteltu laite, joka hälyttää äänekkäästi mikäli vauvan hengitystiheys laskee alle 8 hengitystä/min tai jos vauva on hengittämättä 20 sekuntia. Aikainen hälytys antaa vanhemmille mahdollisuuden herätellä lasta, antaa ensiapua ja kutsua apua paikalle. Näin sanotaan Raskauskeijun sivuilla tästä tuotteesta. 🙂

Tietysti mietin myös, että tekeekö tämä hälytin sitten jotenkin pelokkaammaksi ja lisää vain huolta. Että mitä jos se yöllä tekeekin väärän hälytyksen, jos vauva kieppuu tuon sensoripatjan kohdalta pois. Mutta ainakaan tähän mennessä niin ei ole käynyt. Vaikka tuo meidän Emma onkin aikamoinen kieppuja unissaan.

***

Mutta näin se on tosiaan vanhemmuus yhtä huolta toisensa perään. 😀 Kaipa ne huoletkin jossain vaiheessa vähän tasoittuu, tai kuulemma ainakin siihen huolestuneisuuteen tottuu. 😉

Energistä ja iloista viikon starttia kaikille!

 

* Kätkythälytin saatu Raskauskeijulta. <3

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

28 vastausta artikkeliin “Huolen määrä on vakio?”

  1. Epäiltiinkö teillä kromosonipoikkeavuuksia vai oliko kaikki hyvin koko raskauden ajan ja itse vain pelkäsit? Itse olen pienen pelon kanssa joutunut elämään ja tänään toivottavasti jo hiukan viisaampi.

    • Ei epäilty. Minulla oli tietenkin oman ikäni vuoksi korkeampi riski saada esim. downin oireyhtymään sairastunut lapsi. Mutta siis joo, mitään ei epäilty. Se oli vain omaa vilkasta mielikuvitusta ja suurta huolta kaikesta mahdollisesta. 😀
      Tsemppiä kovasti sinne! <3

  2. Kuulostaa tutulta. Itsekin olen googlettanut ja stressannut vaikka mitä asioita varsinkin esikoisen kohdalla. Itselläni huolet on kuitenkin vähän hälvennyt pikkuvauva ajan jälkeen kun vauva/lapsi ei ole enää yhtä haavoittuvainen eri vaaroille. Toivottavasti näin käy sinullekin

    • Toivottavasti! 😀 Näin olen itsekin ajatellut, että sitten kun lapsi osaa itse kertoa mihin sattuu ja kuinka paljon – huoli ehkä ihan vähän vähenee.. 😉

  3. Meillä ollut hälytin käytössä 4,5kk ja rauhoittanut paljon omia yöunia, mies ihmetteli alkuun hankinkaa mutta on todettut nyt myöhemmin että on kyllä ollut hyvä, vilkaisu ja vihreän valon vilkkuminen rauhoittaa mielen 🙂

    • Super ihana kuulla! 🙂 Ja juurikin tuo, että voi vaan vilkaista vihreää valoa ja olla rauhallisin mielin! 🙂

  4. Hienoa, että olet kätkythälyttimen hankkinut, jos se rauhottaa mieltäsi 🙂 (Niin ja onneksi Emma voi jo paremmin!) Itsekin alkuun kävin yöllä kuuntelemassa hengittääkö vauva varmasti… Kyllä siihen sitten oppi luottamaan, tai oikeastaan yöllä vauva alkoi heräilä ja höpötellä enemmän, ettei tarvinnut nousta varmistamaan 😅 Meillähän vauva 7kk on nukkunut pinnasängyssä mahallaan kuukauden ikäisestä asti… Sanokoon terkkarit ja muut äidit mitä vaan, mutta meillä nukutaan näin 100 kertaa paremmin! Mahavaivoihin auttoi heti ja juuri tuo käsien heiluminen väheni. Mutta jokainen tyylillään 🙂
    Ja kyllä! Huolia on aina, enemmän tai vähemmän. Ne vain muuttaa muotoaan. Ehkä sit kun nämä pienet on 30v niin voi vähän hellittää 😂

    • Joo siis oon kuullut myös, että osa vauvoista nukkuu paremmin mahallaan. 🙂
      Haha! 😀 Sitä 30v:tä odotellessa.. 😉

  5. Muista huolehtia myös itsestäsi. Liika pelko kuolemasta ja muista voi iha johtua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En halua moittia huolen määrää tms. Itse tajusin näin 2,5vuotta jälkikäteen, että itse olin masentunut esikoisen syntymän jälkeen, kun nyt masennuin uudestaan kesällä keskenmenojen jälkeen. 🙂

    • Muistan kyllä. 😉 Ei minulla masennusta ole. 🙂 Hyvällä fiiliksellä menen, erilaiset huolet vaan taitaa kuitenkin kuulua tähän pikkuvauva aikaan. Mutta toki tuo on hyvä asia miettiä myös.

  6. Valitettavasti kätkytkuolema on todennäköisin 3-8 kuukauden ikäisenä. Ennen ja jälkeen riskit pienenevät. Onneksi saitte tuon hälyttimen, se varmasti auttaa rentoutumaan 🙂

    Terkuin terveydenhoitaja

    • Okei.. 🙁 Tästäkin taitaa olla vähän erilaista tietoa. Osteopaattini kertoi, että heille koulutuksessa sanottiin vuosi sitten, että alle 3kk ikäisenä kätkyt-kuoleman vaara on suurin. Saman 3kk oli kuullut eräs tuttavani käydessään lääkärin luona vauvansa kanssa, kun oli ollut huolissaan juuri samasta asiasta. Sitten taas netistä luin tuon, että yli 6kk ikäisillä kätkytkuoleman riski on minimaalinen. Mutta näitäkin tietoja taitaa näköjään olla erilaisia. 🙂

  7. Tuttua. 😀 Kun jostain huolesta pääsee, tulee uusi..

  8. Moi! Pakko ihan ensin kiittää. Olen seurannut suo ja Tuukkaa täälä blogissa ja instanssa/snäpissä ja ootte antaneet hirmuisesti voimaa, uskoa, naurua ja tietoa tän vauva elämän keskellä. Meillä on teidän tyttöä kaksi päivää vanhempi poika joten sen takia on erityisen kiva seurataan teidän elämää. Ootte kaikki (myös teidän ihanat koirat) niin aitoja ja ihania:)

    Ja itse blogi tekstistä sen verran että voin allekirjoittaa nuo kaikki kohdat. Yhtä huolta plussauksesta asti ja huolet sen kuin kasvaa. Mutta niin se vaan taitaa kuulua oleellisesti tähän vanhemmuuteen.

    Ihanaa vauva arkea teillekki <3

    Ps. Sori sekavasta tekstistä, työnnän toisella kädellä tuttia pojan suuhun, toisella rapsutan koiraa ja juon aamu kahvia 😀

    • Heippa! 🙂
      Ja kiitos tosi paljon! <3

      Yhtä huolta tosiaan plussauksesta asti! 😀 Haha! Toki siis paljon muutakin kuin huolta. 😉 <3 Mutta todellakin näin se on!

      Ihanaa vauva-arkea myös teille! Meidän pienokaiset onkin tällä viikolla 3kk! 🙂 <3

  9. Ne huolet muuttaa muotoaan; 16- vuotiaan kohalla pelkäät sitten jo muita juttuja. Juoko itsensä tajuttomaksi, lähteekö jonkun puolitutun hurjastelijan kyytiin, tuleeko näyttämisen tarve ja muita ylilyöntejä tai vaikka on liian tunnollinen ja sairastuu anoreksiaan…Ja tytön äitinä on jotenkin vielä huoli siitä miten maailma kohtelee lapseni naiseutta. Äidit, no me ollaan varmaan aina huolissaan, enempi tai vähempi. Ihan koko ajan. Mutta vastapainona ne lapset kasvavat, ovat fiksumpia kuin itse ja kaikesta huolesta huolimatta kaikki käy parhaimmiten.

    Et ole yksin; jokainen vastaantuleva äiti elää/ on elänyt samojen tunteiden kanssa.

    Itselläni suurin toive on vain saada itse elää niin kauan että lapseni ovat aikuisia; mitään muuta en ihan oikeasti toivo.

    • Joo, siis mua nauratti kun yks mun ystävä kertoi, että tyttären ollessa 1v alkoi yhtäkkiä pelkäämään, että tuleeko hänen tyttärestään jakorasia. 😀 😀 😀 Hahahahaa… En kestä! 🙂 Mutta joo, huolet muuttaa muotoaan ja varmasti tosiaan tossa vaiheessa on just noi huolet, mitkä listasit.

      Ja ihana toive! <3 Sitäkin minäkin toivon.

    • Aikkamalaa miten pisti naurattamaan tää jakorasia-huoli hihihihihiiii 😂😂😂 ..ei siis mitenkään pahantahtoisesti ❤

    • Joo, koko kylän jakorasia! 😂😂😂 että miten keskustelet tästä teinin kanssa🤣🤣

  10. Tervetuloa vanhemmuuteen Monna! Itsellä kaksi lasta joista ensimmäinen kohta neljä ja nuorempi vasta hiukan päälle 2kk. Huolehtiminen esikoisen kanssa alkoi ihan samoilla jutuilla kuin sinulla ja oletin että toisen kohdalla en panikoisi niin paljoa, mutta väärässä olin 😄. Olen vain päätynyt siihen tulokseen että vanhempana oleminen on yhtä huolehtimista jälkikasvustaan. Nuo pelot mitä koet tällä hetkellä eivät tule koskaan katoamaan vaan ne vain muuttavat muotoaan. Olen 30-vuotias ja edelleen oma äiti soittaa mm. jos on pakkasta ja kysyy olenhan muistanut laittaa pipon päähän ja että on lämpimät hanskat käsissä. Kai me äidit vaan ollaan tälläsiä huolehtijoita 😅 Tsemppiä sinulle Monna, Emma on suloinen tyttö ja on ilo lukea blogiasi 😊

  11. Miten voikin olla, että oon googlettanu juuri samoja aiheita. Luulin, että oon ainut äiti, joka googlaa ”vauva heiluttelee paljon käsiään”, ”vauva työntää ulos kieltään” ja ”paljonko vauva nukkuu vuorokaudessa” 😅 tää googlettelu alko jo synnärillä ”imukuppisynnytyksen aiheuttamat haitat vauvalle” jne. Esikoinen nyt 4,5kk ja nyt alkaa hieman helpottaa, enkä enää panikoi jokaista vauvan liikettä ja elettä 😊

  12. Meillä täällä myös 3kk:n ikäinen tyttö ja voin lohduttaa että täällä on googletettu ja murehdittu täysin samoja juttuja, ja lisäks vielä montaa muutakin juttua! 😂 Uskon että se johtuu vaan siitä, että tuo pienen pieni paketti on niin rakas, että menettämisen pelko on suuri. 💕

  13. Tuohon tukkoisuuteen auttoi meillä se, että nostettiin pinnasängyn pääpuolta kirjojen avulla n. 7 cm ylöspäin. Lima, maito ym. valuu näin alaspäin, tämä auttaa myös jos olisikin refluksia (kaikilla vauvoilla on vähän aluksi kun paikat vasta kehittyvät). Meillä nukkuu vielä 1,5 -vuotiaskin näin. 🙂

  14. Huolen määrä taitaa tosiaan olla vakio. Meillä pinnalla onko lapseni hyvä kaveri – se on suurin toiveeni, että olisi ystävällinen ja kohtelias, muttei kuitenkaan mikään kynnysmatto.
    Jääkiekkoa pelaava junnu saa sydämen pomppoilemaan harvase päivä, kunpa ei sattuis mitään tai jos sattuu niin kumpa sais korjattua.
    Ja koulumatkat, entä jos joku kaahari ajaa päälle tai jää aura-auton alle.

    Ja naurattaa kans toi jakorasia kommentti -tota en ole vielä osannut pelätä.

    Jospa nää joskus helpottais 😍

  15. Huh! Johan on lista huolia! 😀 Meillä neiti 5kk ja mä oon viimeisen kuukauden aikana huomannut että pelkään ihan epätodennäköisiä asioita: esim sitä että ajan kolarin tyttö kyydissä, että saunassa kompastun ja tyttö lentää kiukaalle, tukehtuu johonkin tai että hänelle sattuu jotain kun en ole paikalla… Kun en taas sun listan asioista en osaa olla huolissaan 😀 Mutta taitaa suojeluvaisto vaan kasvaa mitä kauemmin äitiyttä takana <3
    http://Www.vauva.fi/tobemom

  16. Itse jäin vauvan kanssa aivan paniikissa kotiin. Lipaston laatikosta löytyy varmaan vieläkin (6v myöhemmin) kortti mihin kirjoitin kaikki hätäyhteystiedot… sitten oli levollisempi mieli. Tukkoisuuteen vinkki: leikattua sipulia johkin pään lähettyville. Sipuli auttaa pitämään tiet auki. Kahden kanssa käytetty eikä ole ollut kuin esim yksi ainoa korvatulehdus. Ja pääpuoli sängystä vähän ylös. Pyyherulla takapuolen alle niin ei valu.

  17. Olen samaa mieltä -huolen määrä on vakio 😊 Vauvoilla tukkoisuutta aiheuttaa monesti maito eli kyseessä on maitonuha. Helpotusta voi saada tilanteeseen nostamalla sängyn päätyä kuten kommenteissa aiemmin jo vinkattiin. Lisäksi markkinoilla on erilaisia nenän niistäjiä ja esim. se joka toimii imurilla on kuulemma tosi tehokas syvemmälläkin olevan liman irrottaja. Suosittelen testaamaan!

    Itsekin olen ollut melkoinen vauvan hengityksen valvoja ja öisin tuhannet kerrat heräillyt tarkistamaan hengittääkö vauva. Tuollaisesta patjasta olis varmaan itellekin ollut hyötyä. Tosin vauvojen teholla on tehty tutkimuksia joiden tulosten mukaan vanhempien stressi ja huoli vauvan hengityksestä vain kasvaa, jos näkevät mittarit ja seuraavat niitä. Tässäkin suhteessa kuulemma tieto lisää tuskaa. Siispä kannattaa vain yrittää rentoutua ja keskittyä nauttimaan vauvasta. Usko ja luottamus hyvään saa aikaan positiivista energiaa kaiken sen huolehtimisen rinnalle. Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti tuo patja pitemmällä tähtäimellä todella rauhoittaa mieltäsi ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta