Pilatesta raskauden jälkeen.

Olen vain kerran elämässäni kokeillut pilatesta. En oikein pitänyt siitä. Se hengitys oli jotenkin vaikea, tuntui jollain tapaa ”väärään” suuntaan tehdyltä. Jooga oli mieluisampi minulle.
Nyt raskauden jälkeen kuulin moneltakin taholta, että pilates on erittäin hyvä ja rauhallinen tapa aloittaa syvien vatsalihasten harjoittelu ja muutenkin turvallinen treenaaminen palautumismielessä.

Selailin eri vaihtoehtoja, paikkoja jossa erilaisia pilateksia järjestetään. Tuntui kuitenkin vähän vaikealta mennä ns. normaalille pilates-tunnille lähes ensikertalaisena ja vielä kropan ollessa palautumisvaiheessa. Löysin onneksi mahtavan vaihtoehdon: Palautumispilateksen FemiHealthissa.

Pyysin ystävääni Lauraa mukaan. Lähtisikö hän yhdessä kanssani kokeilemaan tätä? Hän vastasi samantien, että kyllä! Lauralla on poika, joka on Emmaa pari kuukautta vanhempi. Olemme Lauran kanssa myös paljon puhuneet oikeanlaisesta ja kropalle turvallisesta tavasta lähteä treenaamaan synnytyksen ja raskauden jälkeen. Joten tämä tunti oli ihan kuin meille tehty.

Emma jäi pilateksen ajaksi kotiin, mummu tuli häntä hoitamaan. Ja Laura otti poikansa Emilin mukaan, koska ei ollut mahdollisuutta hoitoonjättämiselle. Tunnille oli kuitenkin siis vauvat täysin tervetulleita. <3
Meidät FemiHealthissa vastaanotti ihana, aurinkoinen Piritta. Jäimme odottelemaan aulaan hetkeksi, jonka jälkeen aivan valloittava pilates-ohjaaja Jo (Johanna Francis) tuli hakemaan meidät saliin.

Saimme yksityistunnin, koska muita äitejä ei ollut tällä kertaa paikalla. FemiHealth on hyvin uusi paikka Helsingin Katajanokalla; naisten tereystalo. Niin ihana tunnelmaltaan ja piin kovat ammattilaiset työssään. Paikan omistajat siis Piritta Hagman, joka on äitiysfysioterapeutti, synnytysvalmentaja, Doula, PhysioPilatesohjaaja, Personal Trainer ja kolmen lapsen äiti. Sekä Ira Rissanen, joka on äitiysfysioterapeutti, PhysioPilates-ohjaaja, kouluttaja, Suomen Pilates Yhdistys ry:n sekä Suomen lantionpohjan fysioterapeutit Pelvicus ry:n jäsen ja neljän lapsen äiti.

Ennen pilateksen aloittamista Jo kyseli meiltä mm. kauanko synnytyksestä on, mikä oli synnytystapa, kuinka palautuminen on sujunut ja katsoi vielä molempien erkaumat. Opetti myös miten sen voi katsoa itse.

Näiden kysymysten, sekä meidän vatsalihasten palautumisten perusteella Jo koosti meille tunnin sisällön. Hän kertoi, että palautumispilates on tarkoitettu äideille jo kuusi viikkoa synnytyksestä. Hän kertoi, että meidän molempien tilanteet oli sen verran hyvät, että hän ohjaisi meille alkuun muutamat palautumispilateksen liikkeet ja sitten lopputunti olisi enemmän powerpilatesta. 🙂

Käytimme tunnilla pientä pilatespalloa, sekä kuminauhaa. Teimme osan liikkeistä matolla maaten, osan nelinkontin ja osan seisaaltaan. Koko ajan piti keskittyä hengitykseen ja siihen, että keskivartalossa pysyi hyvä tuki. Että suorat vatsalihakset eivät olleet työntekijöinä, vaan syvät vatsalihakset pitivät paketin kasassa.

Minulla erkaumaa oli hieman enemmän vielä jäljellä kuin Lauralla. Siksi osan liikkeistä minä tein siellä lähtötasolla ja Laura sai kokeilla haastavampia versioita. Koko tunnin ajan oli jotenkin ”turvallinen” olo treenata. Jo piti meistä huolta koko ajan ja tarkasti vähän väliä meidän asentoja ja kävi tunnustelemassa keskivartaloa.

Tunnin jälkeen oli todella hyvä fiilis. Kropassa tuntui, että töitä oli tehty ja silti keskivartalo oli ollut hallittu koko ajan. Vatsassa ei tuntunut mitään kipua tai muuta outoa tuntumaa pilateksen jälkeen.

Suosittelen ehdottomasti kaikille äideille tutustumaan FemiHealthin ryhmäliikuntavalikoimaan!! Itse aion vielä kokeilla ainakin barren alkeiskurssia ja äitiysbalettia! <3 Olisikin aika ihana juttu oppia jokin uusi taito, ehkä se voisi olla baletti? Tanssi kun on lähellä sydäntäni ja olen tanssia harrastanut koko ikäni, niin ehkäpä baletti voisi olla uusi lajikokeilu ja ehkä siitä voisi tulla jopa vakituinen harrastus. <3

Aurinkoista loppuviikkoa toivotellen,

Viikkoa vajaa viisi kuukautta.

Minä olen viikon päästä viisi kuukautta. Olen jo aikamoinen patukka ja osaan vaikka mitä.

Tässä minä olen vasta kaksi kuukautta.

Minä olen oppinut tämän minun elämäni aikana sellaisia isompia juttuja, kuten esimerkiksi kääntymään. Sen lisäksi olen tässä nyt ihan muutaman päivän ajan osannut kivasti päristellä kaiken syljen, kuolan, maidon sun muut jutut suusta pois. Se naurattaa minua aika kovasti, välillä se naurattaa kyllä äitiä ja iskääkin. 

Äiti ja iskä on yrittäneet opettaa minulle soseiden syömistä noin kuukauden verran. Minä en niistä oikein välitä. Minä tykkään niin kovasti siitä maidosta. Tykkään myös riisivellistä, sitäkin voi kivasti juoda tuttipullosta. En oikein pidä siitä, että minun suuhuni työnnetään jotain ihme lusikoita. Vaikka toisaalta niitä lusikoita on ihan kiva jyrsiä, mutta en minä niistä soseista niissä lusikoissa välitä.

Nämä tällaiset puurot varsinkin on ihan älyttömän tyhmän makuisia. Niitä en ole kylläkään vielä saanut kuin kerran, koska en ole ollut vielä ihan viittä kuukautta vähän aikaa sitten.

Minulle on tullut jo kaksi hammasta. Molemmat tuohon alaleukaani, ihan vierekkäin ne siinä nököttää. Ne tuntuu kyllä vähän hassuilta, onneksi äiti ja iskä antaa minulle aina jotain sellaisia puruleluja, joita voin sitten jyystää oikein kunnolla. Ne tuntuu mukavilta suussa. Ylipäänsä ihan kaikkea on kiva työntää suuhun. Minä olen päättänyt, että tästä lähtien kun jotain saan käsiini, niin kyllä ihan varmasti sitä maistan. Paitsi niitä soseita.

Minä olen aikamoinen höpöttäjä ja hymytyttö. Olen ihan hirmuisen hyvällä tuulella lähes aina. Ei minua oikein mikään huoleta, joskus huolettaa jos on nälkä tai sitten jos minulta on tullut kakka housuun. Muuten kyllä tykkään aika paljon hymyillä äitille ja iskälle ja muutamalle muullekin. Tykkään hirveästi enostani Jussista, sille nauran aina. Tykkään myös mummustani ja mummista ja vaarista. Niidenkin jutuille aina kamalasti nauran, ne on ihan hassuja kaikki. Minua ei hirveästi ujostuta kukaan, paitsi silloin jos on ihan tosi paljon ihmisiä yhtä aikaa jossain pienessä tilassa.

Tykkään myös näyttää kieltäni!

Se sellainen ääneen nauraminen on aika hauskaa puuhaa. Välillä minua naurattaa ihan niin paljon, että en meinaa muistaa vetää henkeä välissä. Ja kun hekotuttaa oikein kovasti, niin vedän olkapäitä korviin ja mahakin hytkyy. Kaikkia aina naurattaa kauhean paljon, jos minä nauran. Olen sitten ajatellut, että tätä hommaa kannattaa tehdä ihan aika paljonkin. 

Äiti on sanonut, että kun nauran niin se on ihanin ääni minkä hän tietää. Aika hassua, ehkä hän ei ole kuullut kovin montaa ääntä. En tiedä.

Äiti ja iskä vei minut passikuvaan tuossa muutama viikko sitten. Olen kyllä vähän einarin näköinen tuossa passikuvassa omasta mielestäni, mutta äiti ja iskä sanovat kuvan olevan ehkä maailman söpöin. Me olemme lähdössä ulkomaille muutaman viikon päästä. Aika hauskaa! Siellä on kuulemma todella lämmin. Äitiä vähän jännittää lentomatka, mutta minä en tiedä siitä hölkäsen pöläystä. Menen vain mukana ja katselen, että miltä mikäkin sitten tuntuu.

Olen kuullut, että minua pienemmätkin tytöt ja pojat ovat olleet lentokoneessa, niin olen yrittänyt kyllä äitille vähän kertoa, että kyllä minäkin siellä pärjään.

Minä tykkään siis siitä maidosta ihan hirveän paljon, niin kovin paljon, että myös öisin pitää sitä saada. Herään aina noin 2-3h välein tankkaamaan. Sitten äiti tai iskä pistää minulle tuttipullon suuhun ja minä syön ja sitten jatkan nukkumista heti. Nyt parina yönä äiti ja iskä on yrittänyt jotain ihmeellistä nukkumiskoulua. Ne onkin antaneet minulle tutin suuhun, eikä sitä tuttipulloa. Välillä olen kyllä ihan sitten nukahtanut vahingossa se pelkkä tutti suussa, mutta useimmiten olen pystynyt sinnittelemään hereillä sen verran kauan, että sitten olenkin saanut sitä maitoa.

Äitiä on helpompi huijata tässä yösyömisjutussa. Iskä jaksaa odottaa muutaman minuutin pidempään, että josko nukahtaisin sen pelkän tutin kanssa. Yhtenä yönä äiti esimerkiksi heltyi minulle heti, kun vain otin kahdella kädellä tutin pois suusta ja katsoin äitiä silmiin, että anna sitä maitoa nyt. Että aika lälly on kyllä tuo äiti. Vaikka toisaalta aika pehmo on tuo iskäkin. Saan kyllä aika helposti tahtoni periksi. Ilmoitan vaan tomeralla äänellä, niin johan alkaa tapahtua.

***

Minä haluaisin kovasti jo päästä eteenpäin ihan omin voimin. Nyt kuitenkin kun kierähädän mahalleni, niin siinä jään sitten sätkimään, enkä liiku mihinkään. Vaikka kädet ja jalat viuhtoo joka suuntaan. Mutta olen kyllä päättänyt, että kun kovasti vain harjoittelen, niin pääsen ihan pian ainakin konttaamalla eteenpäin.

Eipä tässä kai tämän kummempia kertomisia tällä kertaa ole. Että heipat vaan kaikille! <3

Terkuin,
Emma