Jäätävä muutos nopeasti?!

Tiedättekö mitä? Minut tekee oikeasti vähän surulliseksi, kun luen juttuja joissa joku on pudottanut 1200 kcal:n dieetillä neljässä viikossa kymmenen kiloa. Minua myös surettaa, kun katson muutos-kuvia vaikkapa instagramista, joissa kuvatekstissä hehkutetaan, kuinka pullukasta tuli timmi kahdeksassa viikossa.

Jäätävän monta tuntia, viikkoa, kuukautta salitreeniä ja uutta elämäntapaa.

Itsekin myyn kahdeksan viikon nettivalmennusta, nimeltään Muutos. Mutta me AINA painotamme, että valmennus on vain ensisysäys elämäntapamuutokselle. Ei se ainoa hetki, joka nipin napin jaksetaan kärsiä jollain käsittämättömän niukalla ruokavaliolla ja hurjalla määrällä treeniä.

Minä en oikeasti ymmärrä sitä kiirettä. Miksi pitää saada paino putoamaan tai kroppa pehmeästä kireäksi mahdollisimman lyhyessä ajassa? Mikä siinä on, että osa ihmisistä ei käsitä niiden kitudieettien tuoman onnen sieltä peilikuvan ja vaa’an lukemien kautta kestävän usein vain hetken? Kunnes alkaa taas syömään hiilihydraatteja tai jopa värillisiä vihanneksia. OMG!!

Minua ihan oikeasti suututtaa se, että normaaleille ihmisille syötetään sellaista sontaa, että tomaatit lihottaa tai ettei marjoja voi syödä, koska ne sisältävät liikaa sokeria!!! OIKEASTI!!! Eiköhän ne jokaisen hankkimat liikakilot tai kropan pehmeydet johdu ihan jostain muusta kuin hedelmistä, marjoista tai tomaateista?! Tulen oikeasti vihaiseksi tällaisesta.

Minulta aina välillä pyydetään postausta omasta elämäntapamuutoksestani. Ehkä osalle jo tuttua tarinaa, mutta monta uutta lukijaakin matkassa mukana. 🙂

Vuonna 2005 kävin Kisakalliossa Liikunnanohjauksen peruskurssin, jonka jälkeen aloin ohjaamaan mm. ryhmäliikuntatunteja ja kuntosaliohjauksia. Vuonna 2007 tapasin mieheni Tuukan. Olin urheileva, hyvässä kunnossa oleva bööna. 😉 Seurusteltuamme pari vuotta, alkoi koti-illat olla erittäin tuttua puuhaa ja niitä mukavasti kuljetti eteenpäin shipsit, limut ja irtokarkit. Jääkaapista löytyi myös aina Juissia ja muuta mukavaa.. 😉 😀 Pikkuhiljaa paino kipusi ylöspäin, eikä treenaaminen kiinnostanut enää. Alkoholi oli lähes joka viikonloppu mukana elämässä, kotona emme juoneet kaksistaan – mutta bileitä oli aina. Vuonna 2011 työskentelin eräässä suomalaisessa pienessä vaatefirmassa, olin todella stressaantunut ja hyvin lähellä jonkinlaista loppuunpalamista. Kevensin oloani sillä, että JOKA viikonloppu vedin pääni täyteen ja sitten seuraavana päivänä söin pizzaa, karkkia jne.. Poltin myös tuolloin päivittäin tupakkaa.

Vuoden 2012 alussa määräaikainen työsopimukseni päättyi tuossa kyseissä firmassa. Jäin työttömäksi, joka oli loppujen lopuksi onnenpotku! Mietin, että mitä haluaisin ihan oikeasti tehdä elämässäni. Mikä olisi sellainen juttu, jota haluaisin tehdä työkseni ihan oikeasti. Kouluttauduin pt:ksi ja perustin oman yrityksen. Samalla kun kouluttauduin pt:ksi, aloin muuttamaan pikkuhiljaa omia elämäntapojani. Muutos ei tapahtunut neljässä, eikä kahdeksassa viikossa.

Juissi-mehua ei enää jääkaapista löytynyt, eikä perjantaisin keittiöstä leijunut kananugettien tuoksu. Tupakointi loppui samalla, kun työni siinä kamalassa työpaikassa. Jokaviikonloppuinen bilettäminen loppui. Aloin käymään taas kuntosalilla ja syömään oikeasti.

En jättänyt hiilihydraatteja, söin tomaatteja, söin marjoja päivittäin. Jätin karkit, alkoholin ja einekset. Söin viisi kertaa päivässä ja treenasin. En ollut päivääkään minkäänalaisella kitudieetillä, vaan söin joka päivä paljon ruokaa. Melkein joka viikonloppu söin yhtenä päivänä irtokarkkeja. 🙂 Rasva alkoi palamaan ja kroppaan alkoi kertymään lihasta. Paino tippui hiljalleen, kahdessa vuodessa kymmenen kiloa. Lihasmassa kasvoi muutamassa vuodessa monta kiloa ja rasvamassa kutistui. Olin ihan rakastunut kuntosalilla käymiseen, siihen energiseen oloon minkä sain treenaamisesta ja syömisestä.

Kun nyt mietin tuota aikaa, elämäntapamuutostani, näen sen kuinka maltillinen olen ollut. Onneksi niin. Sen vuoksi muutos on ollut pysyvä. Kiloja ei ole tullut takaisin. Ainoa hetki, jolloin kilot on kasvaneet, on ollut raskauteni. 😉 Nyt raskaudesta palautuminen on tapahtunut hyvin samoilla meiningeillä, kuin elämäntapamuutokseni alkutaival. Herkkuja olen syönyt ehkä ”hieman” enemmän nyt, kuin silloin. Mutta tämän vuoden alusta asti olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kiinni siitä yhdestä herkkupäivästä viikossa.

Minun ei tarvitse olla jossain tietyssä kunnossa ensi kesänä tai kuukauden kuluttua. En todellakaan halua syödä vain 1200kcal päivässä ja saada sillä nopeita tuloksia. Mitä se hyödyttäisi? En todellakaan halua olla syömättä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Taikka hiilihydraatteja! Kroppa ja aivot tarvitsevat hiilihydraatteja!!

Ihmiset rakkaat, miettikää mihin teillä on kiire niiden muutosten kanssa? On todellakin ok haluta näyttää hyvältä ja voida hyvin. Mutta uskokaa tai älkää, hitaasti tapahtuvat muutokset on niitä pysyviä. Ei ns. normaali-ihmisen tarvitse näyttää siltä, kuin fitness-kisaajien kisapäivänä. Eiväthän hekään näytä siltä kuin sen yhden päivän ajan. Kun mietitte painonpudotusta tai treenin aloittamista, miettikää niitä tapoja, joilla jaksatte porskuttaa pitkään. Älkää tehkö mitään väkisin tai pakolla. Ihan oikeasti, syökää hyvänen aika niitä marjoja, niistä saa vitamiineja ja kuituja ja vaikka mitä! Ei kukaan varmasti ole lihonnut tai tule lihoamaan viinirypäleistä tai mangosta!

En tiedä. Minulle vain tulee jotenkin surullinen ja turhautunut olo tällaisesta. On ihan eri asia olla kisadieetillä, kuin miettiä painokilojaan tai kehonkoostumusta ns. normaalielämässä. Se olisi niin super hienoa, jos tämä asia jotenkin ymmärrettäisiin.

***

Joka tapauksessa iloista sunnuntaita kaikille,

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

18 vastausta artikkeliin “Jäätävä muutos nopeasti?!”

  1. Kiitos! Tämän tekstin lukeminen oli kuin piste iin päälle tähän aurinkoiseen ja kauniiseen sunnuntaiaamuun! Olen itse ihmetellyt samaa; miten esimerkiksi porkkanasta on tullut joillekkin kuin itse piru kun ”pitäisi syödä vain maanpäällisiä kasviksia”. Oma järki taas sanoo, eikös se nyt herranjestas ole VIHANNES ja vihannekset ovat terveellisiä! Ja eikö iso satsi porkkanaraastetta työpäivän lounaslautasella ole kuitenkin terveellisempi vaihtoehto kuin sama satsi kermaperunoita! Ja tuo marjojen välttely. Olen tästä myös erittäin ymmälläni. Ja hedelmät ovat pahimpia mahdollisia kuin niissä on sitä sokeria. No eikös se omena kuitenkin ole välipalalla makeannälkään parempi vaihtoehto kuin suklaapatukka! Minun järkeni sanoo, että on.
    Kiitos Monna järjen äänestä ja aurinkoista viikonloppua!

  2. Tosi hyvä juttu Monna. 🙂 Kaikilla tuntuu olevan hirmu kiire ja pitäs olla tikissä per heti. Laihtua voi helpostikin jos käyttää mitä tahansa keinoja, mutta se pysyvyys ja sitoutuminen LOPPUELÄMÄKSI tuntuu olevan vaikeaa. Ihmisten pitäs just tajuta, että pysyvyys on se juttu! Itse olen niin samoilla linjoilla sun kanssa.
    Kaikki ihmeen superdieetit pitäs kieltää lailla!. 🙂

    http://www.shapeup.fi/blogi

  3. Ihana kirjoitus Moona 😊Tämä antoi lisä motivaatiota omaan painonpudotuksen

    Hyvää kevättä Sinulle 😊.

  4. Olen seurannut juttujasi lapsesi syntymästä saakka. Olen itse 2 lapsen äiti, nuorin juuri 6kk. Olet niin jalat maassa kun kukaan vaan voi olla. Mielettömän ihanaa että jaat myös rehellisesti myös niitä negatiivisia ajatuksia mitä äitiys ja väsymys väistämättä jokaiselle joskus tuo, sitä normaalia mistä vain niin turhan usein vaietaan. Tämä viimeisin postaus oli taas yksi hyvä muiden joukossa. Ihana myös kuulla, että sinäkin olet vain ihminen ja sinullakin on ollut vaihe elämässä kun on kaikki muu kuin ns oma hyvinvointi ja terve elämä on ollut kivempaa. Olet mieletön tsemppari Monna ainakin minun arkeeni. Kiitos että kirjotat rehellisesti blogiasi! Uusia juttuja odotellessa 🙂

  5. KIITOS!
    Tämä postaus tuli todella oikeaan hetkeen luettavaksi. Olen koko aamupäivän rypenyt jossain itse säälissä, kun puntarin luku ei miellyttänyt ja suunnitellut, että minun pitää nyt varmaan jättää sitten kaikki hiilarit ruokavaliosta ja syödä vain rahkaa ja tonnikalaa ja pysytellä max 1200 kalorissa päivässä, vaikka se onkin kidutusta – en mitenkään muuten voi pudottaa tätä painoa.

    Ja puntarin lukemaan ei toki vaikuta eilen syöty pitsa ja suklaa 😉 Nyt tipahdin taas todellisuuteen ja jatkan samalla linjalla kuin ennenkin – eli hiilareita saa syödä ja ruuasta saa nauttia, kalorit pyörii 1700-2000 kieppeillä ja jaksan treenata, lenkkeillä ja harrastaa koirien kanssa. Olenhan sillä tavalla edennyt ennenkin menestykseekkästi.

    Ihanaa, että joku sanoo, että niitä hyviä hiilareita, marjoja, hedelmiä ja kasviksia saa syödä. Jotenkin sitä uppoutuu nähtävästi liian helposti somen ja netin fitness-maailmaan ja unohtaa, mitä itse on.

  6. Tulipas tämä teksti hyvään saumaan! Kiitos tästä! 🙂 Itselläni takana myös elämäntapamuutos jokin vuosi sitten ja sain 20kg puotettua 2v aikana. Nyt 9kk sitten sain esikoiseni ja jälleen ollut painonpudotus nyt ajankohtaisena ja siitä meinaa ressiä tulla, kun ei vaakalukema miellytä ja löysää on, vaikka tarkkaan ohjeita olenkin noudattanut niin ruokailun kuin liikunnan suhteen. Mutta tosiaan mihin tässä kiire on, kun kuitenkaan ylipainoa ei sinällään ole, vain ne 4kg raskaudesta. Pitäisi muistaa että hiljaa hyvä tulee, vaikka välillä makiaa ja niitä hiilareita söisinkin 🙂

  7. Erään nimeltä mainitsemattoman firman valmennuksesta mulle jäi pitkäksi aikaa päähänpinttymä siitä että hedelmät on pahasta, muistaakseni niitä ei saanut syödä 6 viikon valmennuksen aikana ollenkaan. Ja varsinkin siis banaani ja viinirypäleet ovat pahinta myrkkyä mitä voi olla. Nyt muutama vuosi myöhemmin ymmärrän jo ihan itse että näin ei todellakaan ole. Mutta pointtina siis se että miten nämä ”fitnessgurut” syöttää ihmisille totaalisen väärää tietoa ja ne jää muhimaan vuosiksi mieliin. Tässä toteutetaan sitä rahka on tie onneen mallia ,mikä ei todellakaan voi olla pysyvää. Ikinä.

  8. Erittäin hyvä postaus ja parasta on, että pystyy itse olemaan esimerkkinä! Silloin sanat on entistä painavammat. Iso peukku 😊

  9. Heippa Monna,

    tämä on nyt täysin juuri tähän postaukseen liittymätön kommentti:) Luin juuri sinun postauksen teidän valitsemista vaunuista (Britaxin Go Bigit). Meille on syntymässä esikoinen kesäkuun alussa ja täsmälleen samat vaunut ovat mietinnässä:) Onko teille tullut käyttökokemuksen myötä mieleen jotakin uusia asioita, joita kannattaisi ottaa huomioon ja mitä olette tykänneet vaunuista käytössä? Kävin liikkeessä kokeilemassa useamman merkkisiä vaunuja ja ihastuin ikihyviksi juuri jousituksen tuomaan työntötuntumaan näissä Go Bigeissä ja siihen, että koppa on korkeammalla kuin melkein kaikissa muissa malleissa. Mietin vaan, että mitenhän se ”kuorma” sitten lopulta vaikuttaa esim. vaunujen käyttäytymiseen:)

  10. Itse otin vuosi sitten tunnetun nettivalmennuksen, josta jäi vain paha mieli. En silloin enää syönyt normaalia ruokaa esim makaronilaatikkoa, koska se oli mielestäni cheat meal ruokaa ja epäterveellistä? Myöskin ylimääräinen porkkana oli huonoksi ja jäi syömättä. Söin vain 60g hiilaria eli oman painoni verran, koska näin suositeltiin?? Nyt mietin että mitä ihmettä. Kuusi kovaa treeniä viikkoon ja 60g hiilaria treenipäivinä ja lepopäivänä vähemmän. Harkitsen kyllä vakavasti sinun valmennusta :)!

  11. Mulle sanottiin töissä (vuosia sitten) kun söin lounastauolla banaanin jälkkäriksi, että banaani lihottaa! Onneksi tajusin siinä tilanteessa sanoa suoraan että höpö höpö.

  12. Pikamuutokset vetoavat ihmisiin, sillä monet haluavat hetinyt kaiken ja siihen monet mainokset osaavat kyllä tarttua. Se on jotenkin ajan henki, kai? Ihan hullua. Mutta kyllä muistan itsekin, että muutama vuosi sitten ajattelin, että tomaatti, banaani ja mango ovat jotenkin pahasta, jos haluan laihtua. Onneksi ajatukset ovat muuttuneet terveemmiksi syömisen ja ulkonäön osalta, nyt nautin vaan urheilusta ja raskauden jälkeen vapaudesta liikkua ilman isoa mahaa 😀
    Hyvä, että nostit aiheen esille!

  13. Huh, kiitos!! Mä oon tätä asiaa nyt aika paljon miettinyt viime aikoina. Mä oon joskus pudottanut muutamassa kuukaudessa 15 kiloa ja mietin nyt jälkikäteen, että mitähän hittoa.. Kaikki tuli korkoineen takaisin. Nyt toisen raskauden jälkeen peilikuva ei oo ihan sitä mitä haluan, mutta nyt mennään pikkuhiljaa kohti oikeasti terveempää mua. Mä söin loppuraskaudessa luvattoman paljon herkkuja. Vuoden alusta sain vaihdettua herkut hedelmiin. Suorastaan innostuin hedelmistä! Jaoin kerran somessa innoissani kuvan hedelmistä ja hehkutin ”uutta” löytöäni. Ja mulle kommentoitiin, että niitä ei kannata syödä kun niissä on niin paljon tyhjiä hiilareita. Jepjep..

  14. Ihan on totta joka sana! Mutta joillain myös toimii. Itse sain pysyvän elämänmuutoksen ”pikadieetin” avulla. 35kg kahdessa vuodessa. Tästä on jo aikaa, ja välissä olen ollut raskaanakin, mutta terveelliset elämäntavat ovat pysyneet edelleen. 🙂

  15. Hyvä sinä! Tää on just se, mitä itsekin haen. Hidasta, pysyvää muutosta.
    Tänään oli just lööpissä, että ”laihdu kymmenen kiloa kesään mennessä”.
    Just joo. Kilot palaavat korkojen kera helposti nopealla dieetillä.

  16. Mitä tähän nyt sitten vastaisi. Kerronko ensin, että itkin postauksen luettuani? Oma vastaukseni on terveydenhuolto. Ruokavaliovaihtoehtoja oli kolme, 800 kcal pussikeittokuuri, 1200 kcal tai 1500 kcal. Nämä olivat ne vaihtoehdot joista sopivammiksi nähtävään oli sitouduttava jos halusi tukea. Jatkotoimenpiteenä oli mahdollisuus leikkaushoitoon jos noudattaisi dieettiä alkuun riittävän kiltisti. Leikkaukseen en missään nimessä tahtonut mutta sitä pidettiin ainoana pitkän tähtäimen ratkaisuna.

    Olin vastaanpullikoiva, omaa parastani ymmärtämätön hankala tapaus kun kerroin, etten suostu pussikuurille. Koska ylipainoa oli reilusti, 1200 kcal oli aivan ehdoton maksimi. Liikuin alusta saakka vähintään viidesti viikossa, toki alkuun lajit olivat maltillisesti vesijuoksua ja kävelyä. Kun liikunta rankkeni ja puolen vuoden jälkeen valitin, etten pysy pystyssä 1200 kcal ruokavaliolla minulle kerrottiin, että ”se riittää mihin tahansa”. Kun valitin riittävän pitkään, sain lopulta luvan syödä 1500 kcal.

    Tiputin vuodessa 84 kiloa. Ennen varsinaista aloitusta oli lähtenyt maltillisemmin puolessa vuodessa 11 kiloa.

    Jäljellä on edelleen ylipainoinen pakkomielteisesti päivittäin liikkuva raunio joka ei voi syödä yli 1800 kcal turpoamatta jonka paino jämähti kohta 15 kk sitten. Banaani on pääkopassa vihollinen, leipä vielä pahempi mörkö, juustosta saa jo vähintään sakot. Yritän muistaa sanoa jokaiselle joka kysyy miten sen tein, ettei lähtisi samaan. Ne lääkärit ja hoitajat jotka eivät valita vielä jäljelläolevista reilusta kymmenestä kilosta vaan kyselevät miten onnistuin, miten he voisivat motivoida muita, yritän vakuuttaa siitä, ettei kenenkään ”motivointi” samaan ole pidemmän päälle järkevä ratkaisu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 144
Tykkää jutusta