Eihän tämän näin pitänyt mennä.

*Sisältää mainoslinkkejä

Jos joku saamani neuvo ennen Emman syntymää on näyttäytynyt oikeaksi tässä viiden kuukauden aikana, on se tämä: asiat eivät mene niin kuin olet ajatellut. Ja se on oikeastaan ihan hauskaakin huomata, mitä kaikkea on ajatellut menevän eri tavalla kuin ne sitten vauvan kanssa eläessä on oikeasti mennyt.

Kapasiteetti ihan täysi. Mietin raskausaikana, että voi miten ihanaa sitten olla vain pikkuisen kanssa kotona ja aikaa on vaikka mihin. Olin varma, että koti kiiltäisi puhtauttaan joka päivä. Olin myös ajatellut, että voin samalla vaikka opiskella hieman. No joo.. 😀 Kyllä tässä hommaa riittää ihan ilman mitään sen kummempia ”lisätehtäviä”. Huomaan melkein päivittäin, että vedän aika äärirajoilla jaksamisen kanssa. En myöskään pidä siitä, että olen jollain tapaa kuin täyteen pumpattu ja sen vuoksi myös usein pinna on lyhyempi kuin normaalisti. Tämän vuoksi olen päättänyt, että en ota mitään ylimääräistä nyt tähän äitiysloman ajalle. Se on nimittäin vain fakta, että todellakaan äitiysloma ei ole mikään loma. Hommia on jokaiselle päivälle ihan älyttömästi.

Äititauti koittaa iskeä. Kovaa ja korkealta. Olin varma, että minusta tulee sellainen rento ja viileä mutsi. Että ei kaikki ole niin justiinsa, kunhan asialliset hommat hoidetaan ja vauvalla on koko ajan turvallinen ja hyvä olla. Ja että todellakaan minä en ole vauvalle mikään korvaamaton henkilö, vaan isä, isovanhemmat, eno ja kummit ovat Emmalle heti alkuun myös ihan älyttömän tärkeitä. No toki ovatkin, Emma viihtyy erittäin hyvin isovanhempiensa, enonsa ja kummiensa kanssa. Iskä on Emmalle varmasti ihan yhtä tärkeä kuin äiti. Mutta silti huomaan monesti (päivittäin), että ajattelen (ja välillä ääneenkin) tietäväni Emman tarpeista ja ääntelyistä ja vaikka mistä eniten. Mietinkin usein, että onko se totta, vai kuvittelemmeko me äidit vain niin?

Opukset ja oppaat, uhka vai mahdollisuus? En hirveän montaa opusta ole lukenut. Ajattelin, että raskausaikana ja vauvan ollessa pieni, on aikaa lukea monta ihanaa vauvakirjaa ja tutustua vaikka ja mihin kasvatusoppaisiin. Neuvolasta saatu lehtinen tuli luettua jollain tapaa ja muutamaa kirjaa olen selannut. Siinä se. Enemmän olen käyttänyt hyväkseni nettiä ja siellä mm. vau.fi on ollut aika hyvä tiedonjakaja. Pari viikkoa sitten ostin Kuinka kasvattaa bebe – vanhemmuus ranskalaisittain –kirjan, koska olin kuullut siitä kehuja. Kirja vaikuttaakin erittäin hauskalta ja pätevältä. Mutta sitten toisaalta tulee sellainen olo näistä kaikista informaatioista, että miksi meidän tyttö sitä ja tätä, jos jonkun muun tuota ja tuota.. Että miksi esimerkiksi kaikki ranskalaiset ovat sujuvasti opettaneet vauvansa nukkumaan täysiä öitä jo 3kk:n iässä ja miksi moni ystävänikin siihen on pystynyt, mutta meillä se ei toimi. Emma edelleen on nälkäinen kolme kertaa yössä.

Emman mekko: Molo / Zalando

Mun kello: Daniel Wellington (alekoodi alempana)

Huulipuna: Avon Mark

Tietysti on myös älyttömän monta sellaista asiaa, jotka ovatkin osoittautuneet aivan ihaniksi ja helpommiksikin, mitä oli ajatellut. Ja oikeastaan nämä asiat, jotka eivät ole menneet kuten on kuvitellut, on sellaisia, jotka eivät oikeasti ole mitään isoja juttuja. Viime yönä kun Emma heräsi taas kolme kertaa syömään, mietin vain, että mitä sitten. Hän on vielä pienen pieni vauva, jolla voi hyvinkin olla nälkä yöllä, koska kiinteät ei vielä maistu niin kovasti. Mietin, että hän menee kuitenkin nukkumaan n.klo 19.30 ja nukkuu 06.30 asti. Jos hän sinä aikana herää kolme kertaa syömään ja nukahtaa parissa minuutissa takaisin, sallittakoon se hänelle. Pienelle rakkaalle. <3 Jos minulla on kapasiteetti ihan täysi, olen se vain minä joka tilannetta voi helpottaa. 🙂 Ja opuksia ja oppaitakin voi lukea hymy huulella ja vähän niin kuin ”tiedoksi” -ajatuksella. Että tällaista tapaakin on olemassa, mutta ei se haittaa jos meillä ei juuri prikulleen mennä samalla tavalla.

***

Hei hoi!
Jos katsoitte postauksesta tätä ihanaa Daniel Wellingtonin kelloa ranteessani, niin nyt voin kertoa ilokseni teille, että
alekoodilla Monna saa -15% kaikista kelloista: www.danielwellington.com

***

Ihanaa sunnuntaitapäivää kaikille! <3

Lue myös suosittu postaukseni: Miksi näistä asioista ei puhuta?

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

9 vastausta artikkeliin “Eihän tämän näin pitänyt mennä.”

  1. En ole ikinä aiemmin kommentoinut, vaikka olenkin jo pitkään ollut vakkarilukijasi. Luin blogiasi ennen kuin tulit raskaaksi ja tykkäsin tavastasi kirjoittaa. No sitten tulit raskaaksi ja sait vauvan ja sen jälkeen olen tykännyt blogistasi potenssiin sata😁 Olen itsekin varsin tuore äiti lokakuussa 2016 syntyneelle tyttövauvalle, ja on ihanaa kun joku pukee sanoiksi niitä ajatuksia ja tunteita, joita itsekin kelailee🙂 Minä suunnittelin myöa raskaana ollessani, miten koti kiiltaa puhtauttaan ja otin vielä avoimesta opintoja 25op:n edestä. Arvaatkin varmaan miten hyvin on nuo suunnitelmat toteutuneet😂 No mutta ei stressiä, tämä on niin ainutlaatuista aikaa, ettei sitä kannata pilata muilla velvotteille, jotka ei ole pakollisia hengissä pysymiseksi. Ihanaa kevättä teidän perheelle😊

  2. Kiva postaus! Meillekin tulee ehkä vauva marraskuussa, jos kaikki menee hyvin. 🙂 Ite en oo aatellu ottaa opintoja syksylle (kaverini sanoi, että ei kannata, koska ei kerkeä..) tai aatellu että koti kiiltää ;D En tykkää siivoamisesta muutenkaan, mutta tottakai siivoan, koska rakastan toisaalta siisteyttä. 😀

    Toisaalta tiedän äitejä, jotka oikeasti opiskelevat täyspäiväisesti jopa lääkiksessä ja on useampikin lapsi. Jos priorisoi, niin kerkeää, mutta itseään ei kannata polttaa loppuunkaan, vaan tunnistaa omat rajat!

    Mä odotan vain sitä, että pääsisin esim. päiväkahville kahvilaan/ lounaalle <3 Olis aivan parasta! Ruusuisia kuvitelmia ei oikeastaan ole, mutta silti toivon toki parasta, että pääsis kaupungilla käymään ja vauva nukkuisi päiväunia ja jopa yöunia 😀

  3. Olen lukenut, että pienillä vauvoilla on biologinen tarve heräillä öisin, vähentää kätkytkuoleman riskiä, kun hermosto aktivoituu. Myös nälkä on ihan todellinen! Varmasti toiset vauvat ovat luonnostaan ”hyviä” nukkujia ja temperamenttikin vaikuttaa. Huudattamalla/”kouluttamalla” vauva oppii tukahduttamaan tarpeensa, onko se sitten toivottavaa, ehkä, tai sitten ei. Jokatapauksessa jokaisella vauvalla/lapsella ja perheellä on se oma itselle parhaiten sopiva rytmi ♡ 🙂 ja joo, äitiysloma on kyllä ihan todellista lomailua, 24/7 😀

  4. Täällä yksi ranskalainen marraskuisen äiti, jonka bebe herää kolmesta miljoonaan kertaan yössä 😀 kummasti kaikkee tottuu, ja kuten totesit, eiköhän näin pienille vielä sallita yön tankkaukset, oli se sitten ruokaa tai turvaa <3
    Ihana kevättä teidän perheelle!

  5. Mä en oo lukenut yhtään kasvatusopasta jossa olisin ollut kaikesta samaa mieltä. Ylipäätänsä mun korvaan särähtää heti jos joku sanoo jostain lapsiin liittyvästä että näin tämä vain menee, tai kaikilla toimii näin. EI oo olemassa keskivertovauvaa eikä keskiverto äitiä vaan jokainen on yksilö ja tekee juuri niinkuin parhaaksi näkee. Siispä oon aikalailla lakannut lukemasta oppaita kun ne alkaa enemmän ärsyttää 😀 Henkilökohtaisesti näen ton ranskalaisen tavan kasvattaa kiintymyssuhteen kannalta vähän haasteelliseksi, mutta toisaalta tässä on vaan niin iso kulttuurinen ero etten voikaan ymmärtää. ja – jokainen tyylillään ja parhaiten omalle lapselleen!

  6. Voihan bebe sentään! Kälyni on ranskalainen ja häneltä sain kuulla, että vauvan pitäisi nukkua täydet yöunet kun painaa 5 kiloa tai on 3 kk vanha. Mutta ei taida mennä Suomessa ihan näin 😀 jostain luin, että alle vuosikkaan kokonainen yö on vain 6 tuntia. Lisäksi vauvan mahalaukku on pieni ja maito sulaa nopeasti. Harva aikuinenkaan jaksaa 12 tuntia syömättä. Mielestäni teidän tilanteessa, kun Emma herää pari kertaa yössä, niin vaikuttaa ihan siltä että hänellä on oikeasti nälkä. Suomessa kai neuvotaan, että yösyötöt voi jättää pois aikaisintaan vauvan ollessa n. 6-8 kk ja kiinteitä menee ihan kunnolla. Oma vauvani on Emman ikäinen, mutta täysimetyksellä ja heräilee 2-3 kertaa yössä ja mielestäni hän nukkui tosi hyvin 😀 hänen

  7. Toiset vauvat nukkuu aluksi koko yön (alle puoli vuotiaalla 5-6h) ja toiset heräilevät. Puolen vuoden iässä tilanne voi olla ihan toinen molemmissa tapauksissa. Ja taas hetken päästä tilanne on toinen. Kaikki on yksilöitä ja toisaalta vauvat myös tarkistavat välillä et ovatko turvassa edelleen ja kyllä nälkäkin voi olla ihan todellinen. Usein ajatellaan että vanhemmat opettavat vauvalle kuinka nukutaan täysiä öitä, mutta itse aattelen että kyllä vauvat oppii sen ihan ite kun ovat siihen valmiita, toiset aiemmin kuin toiset. Se ettei maitoa saa yöllä ei välttämättä vaikuta heräämiseen. Ei kait meillä kiire valmiissa maailmassa oo, itsenäistymiseenkin on aikaa koko ikä, eikä vaan ekat2 vuotta 😀 mietityttää että jos Ranskassa tosiaan tosi monet lapset opetetaan nukkumaan täysi yö 3kk iässä, niin onkohan se miten toteutettu niin että lapsen tarpeet on kuitenkin täytetty.

    Mulla oli myös kuvitelmat et äitiyslomalla ehtii laittaa valokuvia jne, mut eipä oo näkyny niitä hetkiä 😀 tota Mä oon kans miettinyt et mistä toi tulee et äiti tietää ”paremmin” mikä toimii ja mitä mikin ele tarkoittaa, johtuuko se siitä et usein äiti viettää kuitenkin eniten päivästä aikaa vauvan kanssa kun puoliso käy töissä? Kyllähän siinä silloin olisi ihan looginen selitys. Mä uskon kyllä myös et biologia on jotenkin vahvasti mukana siinä et äiti on joissain asioissa ”parempi”.

    Kivaa kevättä teille!!

  8. Olen katsonut jonkun dokumentin missä Ranskalaisperhe laittaa 3kk vauvan omaan huoneeseen nukkumaan ja , kun vauva yöllä itkee huoneeseen ei mennä. Äiti kertoi, että aluksi tuntuu pahalle, kun vauva itkee, mutta sen on opittava, että yöllä nukutaan ja päivällä sitten sylitellää. Aivan hirveää siis. Ja juurikin kiintymyssuhde kärsii kovasti. Lapsi oppii, että turha itkeä, kun ei sieltä kukaan tule.
    Neuvolastakin antavat ohjeita, mutta kyllä jokainen äiti osaa määritellä oman lapsensa tarpeen yöllä esim meillä oli vielä reilu vuotiaalla aamuyöstä jo nälkä. Tsemppiä ja varoituksen sana sitten, kun oppivat konttamaan/kävelemään yms sitten ne yöt vasta rikkonaisia ovatkin, koska taitoja pitää opetella myös yöllä😅😴

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 17
Tykkää jutusta