Tule aamu kultainen.

Kun ilta alkaa lähestymään, alan toivomaan, että olisi jo aamu.

Emma on ollut suhteellisen helppo nukahtaja nyt viime kuukaudet. Mitään sen suurempia seremonioita ei ole tarvinnut järjestää, hän on nukahtanut usein syötyään iltapalan. Vähän aikaa hän on tehnyt unilauluaan tai pyörinyt pinnasängyssä, mutta jopa vähän ”hankalampina” iltoina kuitenkin vain alle 30min on mennyt nukutukseen nyt viime kuukausina. Mutta noin viikon ajan nukkumaanmeno on ollut ihan kamalaa.

Usein Emma herää viimeisiltä päikkäreiltään viimeistään viiden aikoihin. Sitten hän valvoo reilu pari tuntia ja on valmis yöpuulle. Ilta menee niin, että Emma on hyväntuulinen oma itsensä. Puuhaamme kaikanlaista, leikimme, harjoittelemme ryömimistä, istumme sylikkäin ja naureskelemme. Syömme iltapuuroa, vaihdamme yöpukua jne.. sitten hän alkaa väsyä ja haukotella. Hieroo silmiä ja kertoo selkeästi, että nyt on mentävä nukkumaan. Useimmiten tämä tapahtuu 19.30-20 välillä.

Kun sitten nostamme hänet pinnasänkyyn, lukuunottamatta viimeistä viikkoa, on hän alkanut nukkumaan pienen paijailun ja unilaulun jälkeen. Nyt viikon ajan on käynyt kuitenkin niin, että kun hänet lasketaan pinnariin alkaa sellainen huuto, että kuulosuojaimet olisi hyvä lisävaruste. Ei auta tutti, ei auta paijailu, ei auta hyssyttely, ei tassuttelu, ei tuttipullo eikä mikään. Jos lähdemme huoneesta, huuto vain yltyy. Ainoa mikä auttaa on syli. Kun Emma nostetaan sieltä sängystä syliin, saattaa hän alkaa nauramaan ja/tai hyväntuulisesti höpöttämään. Ihan kuin mitään huutoa ei äsken olisi ollutkaan.

Mietin jo nyt, että ei tämä tästä ainakaan tule helpottumaan. Meidän pikkuneidillä on temperamenttia vaikka muille jakaa. Voin vain kuvitella, että kun hän oppii seisomaan tukea vastan ja kävelemään, ei nukkumaanmenosta tule hölkäsenpöläystä, jos neitiä ei itseään se kiinnosta.

Koska nukkumaanmeno on tällä hetkellä tällaista, alkaa minulla patti tuntumaan kurkussa jo klo 18 jälkeen. Mietin vain, että olisipa jo aamu. Aamuisin Emma on niin hyvällä tuulella, sellainen aurinkoinen, utelias, kovaääninen höpöttelijä ja hymyileväinen. Välillä mietteliäs ja hiljainen. Ja tottakai on päiviä, kun kiukuttaa. Niin saakin. Onhan meillä aikuisillakin huonoja päiviä. Se on vaan jotenkin niin raastavaa kun pieni itkee kyyneleet valuen. Parina iltana olen alkanut itsekin itkemään. Nyt on sellainen vaihe, että odotan aamuja, aamupäiviä, iltapäiviä. Kaikkea muuta odotan paitsi sitä nukkumaanmenoa.

Miten teillä muilla nukahdetaan? Onko tämä vain joku vaihe, vai kannattaako tässä jo aloittaa jokin unikoulu? 

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

32 vastausta artikkeliin “Tule aamu kultainen.”

  1. Meillä ollut vaihetta vaiheen perään n. 4-8,5kk ikäisyys. Nyt poika pian 9kk ja alkaa helpottaa. Oon yrittänyt olla miettimättä, että mikäköhän nyt taas on. Hulinoita vieteltiin 2kk, kun poika oli 4-6kk ja sitten alkoikin hampaiden teko. Tähän ikään mennessä tehty nyt 4 hammasta ja tyyppi on, kun eri vauva.:) Muistan ton rääkymisvaiheen, se oli kyllä raastavaa. Meillä se liittyi hulinoihin.:/ Toivon, että saan pitää mun iloisen vauvan! Toivottavasti teilläkin pian helpottaa.
    Tsemppiä!<3

  2. Vaihe varmastikin vain, ainakin kuulostaa kovin tutulle ja meillä pari kuukautta vanhempi tyttö.
    Vaihetta vaiheen perään. Siihen olen itsekin nyt saanut oppia. Ja luonteelleni kun tällainen epävarmuus tulevasta ei ole helppoa. 😀
    Jokainen tekee mielestäni itse oikeat ja parhaat ratkaisut omalle lapselleen. Meillä on päätetty, että parhaamme tehdään mutta unikoulut jätetään lähemmäs yhden vuoden ikää. Vaikka välillä onkin tuntunut epätoivoiselta, että tätäkö tämä nukuttaminen nyt jatkossa on niin sitten onkin taas yhtäkkiä tullut se parempi vaihe ja on ollut helpompaa. Ja loppupeleissä en ole voinut olla varma onko levottomuus ollut hampomista tai jotain muuta, johon unikoulu ei mielestäni olisi ollut oikea ratkaisu. Vaikka onkai niitäkin olemassa jotain tosi lempeitä versioita.

    Teettepä teidän pikkutypyn kanssa miten vain, niin toivotan oikein kovasti tsemppiä! I feel you, ne ahdistukset ja itkut myös sen ilon ja onnen lomassa. 🙂

  3. Yks vinkki mikä on ehkä kurja mutta VOIS toimia, on se että joku muu kun sinä tai Tuukka hoitais noi nukuttamiset jonkun aikaa. Saattaa olla vaikea toteuttaa, mutta se voi olla kokeilemisen arvoista. Ihan normaalisti siis ootte kotona koko porukka, mutta illalla joskus sillon kuuden aikaa te häippäsette ja joku tuttu ja turvallinen tulee hengailee emman kanssa illaksi ja laittaa omaan sänkyyn nukkumaan. Siten hän taas tottuis siihen omassa sängyssä nukkumiseen jne ja kuitenki te ootte sit yöllä, aamulla jne paikalla 🙂 vaan sen iltatouhun ja nukahtamisen ajaksi häippäätte. Ihan vaan ideana, jollakin tää toimii.

  4. Heippa! Meillä Emman ikäisellä pojalla sama juttu alkoi noin 2-3 viikkoa sitten: aikaisemmin nukahti kun vaan laittoi sänkyyn, nyt alkaa hirveä huuto jos äiti poistuu huoneesta. Meillä ratkaisu on ollut, että ollaan ”normaalin” nukkumaanmenoajan aikaan vielä hetki yhdessä olkkarissa, kohta alkaa ukkelin silmät luppasemaan niin että on valmista kauraa yöpuulle kun vaan kantaa sänkyyn! Eli olettaisin, että jonkinmoisesta kaudesta on kyse taikka sitten päivänpidemtyminen vaikuttaa(?): ihan niinkuin poika ei vielä haluaisikaan puoli kymmeneltä mennä nukkumaan, vaan kymmeneltä, aurinkokin kun vielä paistelee:)

  5. Meillä on 2kk iästä huudettu iltaisin 1-2h suoraa huutoa ennen nukahtamista. Nyt 5kk iässä aika on lyhentynyt 0,5-1h. Meillä herätään läpi yön 1-3h välein jatkamaan huutoa… kiinteät aiheuttaa pahat mahavaivat 😩 Itse olen syntymän jälkeen saanut unta max 2,5h putkeen kerrallaan. Tiedän niin miltä susta tuntuu! Meilläkin ollaan päivisin onneksi iloisia, ei tätä muuten jaksa. Mä nukutan korvatulppien kanssa. Likka raivostuu sylissä enemmän joten istun sängyn vieressä ja likka pitää sormistani kiinni. Yritän vaan ajatella, että pakko tän on joskus helpottaa.

  6. Syliä vaan ♡♡ Emma on juuri oppinut ryömimään, lähtemään kauemmaksi äitin ja isin luota. Tämä herättää vauvassa myös ahdistusta, joka voi näyttäytyä ripustautumisena eri tilanteissa. Eroahdistusoireita sanoisin..Emma ei varmaan haluaisi erota vanhemmistaan unien ajaksi, se voi tuntua pelottavalta! Läheisyyttä voi yrittää tankata myös jo päivällä, mutta eihän pikkuneiti välttämättä millään malta. 🙂 TSEMPPIÄ ♡

  7. Heippa

    Kuulostaa tutulta, meillä oli myös tuollainen vaihe noin 6kk iässä. Hassua, kuin olisin omaa kokemustani lukenut. Huoh, sepä olikin ärsyttävä vaihe, sen voin kyllä todeta. Piti ihan muistuttaa välillä itseä, ettei vauva tee tätä ärsyttääkseen minua, vaikka välillä se tuntui juurikin siltä 😀

    Meillä se vaihe meni ohi parissa viikossa, huutaessa otin hänet syliin ja pidin lähellä ja kun laitoin takaisin, joskus jo matkalla kohti pinnasänkyä huuto alkoi. Aaargh. Mutta niin, mikäs siihen auttoi? Kunpa voisin kertoa sinulle jonkun kikkakolmosen, mutta itse totesin sen kuuluneen jotenkin kehitysvaiheeseenkin, en tiedä, niin ajattelin. Lapsi ymmärtää kai ensimmäisiä kertoja tuossa iässä oman erillisyytensä muista ihmisistä, huomaa ja oppii, että pystyy tekemällä jotain vaikuttamaan toisen tekemiseen ja sitähän sitten kokeillaan, uuden oppiminen kun on niin kovin hauskaa ja tärkeää. En tiedä, tämä oli oma ajatukseni silloin. Toki ajatukset eivät olleet kovin terävät silloin iltahuudon keskellä, sen myönnän. Mutta siis, varsinaista unikoulua emme pitäneet, mutta otin syliin, laitoin takaisin, saatoin itse käydä ”nukkumaan” lapsen näkyville ja kun huuto alkoi, otin taas syliin, laitoin takaisin ja menin taas patjalle leikkimään nukkuvaa. Melko pian se minun pötköttely keskellä lattiaa alkoi kiinnostaa vauvaa enemmän kuin se huutaminen. Siellä se mumisi ja äänteli ihmetyksissään ja nukahti. Kymmeniä kertoja illassa otin syliin, laitoin takaisin ja kävin patjalle viereen mukamas nukkumaan. Kunnes selkäjumin jo kolkutellessa, vaihe meni ohi ja napero nukahti taas kuin aiemminkin, ilman huutoja.

    Tsemppiä äiti! Ja isä!

  8. Voi, voimia sinne nukuttamiseen! Itse voisin kokeilla illan pidentämistä rauhallisella tekemisellä, kuten lukemisella sylissä jne. Monesti vauvat jaksavat pikkuhiljaa yhä enemmän ja pidempään hereillä. Josko vartti/puoli tuntia kerrallaan koittaa katsoa auttaako. Esim iltapalan jälkeen kylpy ja kirjan lukua ja sitten koittaa tuota omaan sänkyyn laittoa. Ja hienostihan teillä on sujunut jo noin pienenkin kanssa tuo nukahtaminen. Monet vauvat eivät tuossa iässä osaa vielä taitoa nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn, eikä tarvitsekaan. kyllä he sen oppivat myöhemmin. Tsemppiä sinne iltoihin.

  9. Vaihe vain, menee ohi, ja saattaa tulla vielä takaisinkin. Anna syliä, rauhoita siinä. Kyllä Emma vielä oppii uudestaan nukahtamaan omaan sänkyynsä. Kärsivällisyyttä <3

  10. Huomasin yhdessä vaiheessa, olisiko neiti ollut 6-7kk, että illalla n. 2 tuntia viimeisten päikkäreiden jälkeen hän alkoi olla väsyneen oloinen. Kun yritin nukuttaa, niin eihän siitä mitään tullut. Aloin laittaa tyttöä nukkumaan vasta 3h heräämisestä, jolloin nukahtaminen oli helpompaa. Nyt hän on 11kk ikäinen ja edelleen huomaan saman iltaväsähtämisen, mutta kohta on jo pirteämpi. Koittaisin ehkä siis venyttää iltaa, jospa Emma sitten olisi niin väsynyt että nukahtaa väkisin 😅 Toisaalta kuulostaa myös eroahdistukselta tai kaiken uuden oppimiselta, jolloin väsyneenä pitää saada tankata syliä. Itsekin olen haastavan vaiheen aikana iltaisin ja öisin itkenyt omaa väsymystä ja turhautumista, mutta silloin pitää yrittää vaan muistaa, että jossain vaiheessa on taas helpompi vaihe.

  11. Todennäköisesti kestää aikansa ja menee ohi!
    Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tyttö on muuten niinkuin ennenkin. Lähinnä ettei mitään vaivaa ole..mut ei tosiaan mikään viittaa siihen.

    Tsemppiä!
    Kyllä se siitä! Se vaan ihmetyttää aina pienen kanssa, että mikäs nyt kun systeemi ei toimikkaan niinkuin ennen😉

  12. Uskon, että tuo on vain ykso vaihe. Muistelen, että meidänkin tytöllä oli noihin aikoihin tuommoinen vaihe. Otin silloin syliin, koska en itse voinut toista huudattaa. Se meni sitten ohi itsekseen. Ja näitä uni vaiheita näyttää vaan riittävän! Kun tyttö oli 10kk ikäinen, hän suostui päikkäreille nukahtamaan vain syliin. Tuolloin kantoliina oli kovassa käytössä. Se vaihe meni ohi ja nukkuu nykyään päikkärit rattaissa. 1v3kk tuli taas vaihe ettei nukkumaan mennyt millään. Tuli vain kauheaa huutoa, jos vietiin makkariin normaaliin nukkumaanmeno aikaan. Tyttö valvoi silloin jonnekkin 23-24. Se oli rankka vaihe ja kesti pari kuukautta. Mutta sekin loppui itsekseen ja tyttö alkoi taas itsekseen menemään omaan sänkyyn nukkumaan joskus 1v5kk tienoilla.

  13. Meillä on Emmaa pari viikkoa nuorempi poika ja meillä on ihan samanlaista! Näkee, että on tosi väsynyt mut nukahtaminen ja nukuttaminen on kestänyt jopa 2 tuntia.. :/ sängyssä on kivempi kääntyä, kiljua, huutaa ja pärisyttää.. Tsemppiä teille, eiköhän tää jossain kohtaa helpota 🙂

  14. Lohdutuksen sana:pitäisi mennä ohi..se on niin raastavaa välillä että näillä pienillä tulee näitä vaiheta ja itse on sitten sormisuussa että mitäs nyt sitten.Itselläni on 4 vuotias ja 9kk ikäiset tytöt,esikoinen oli tosi helppo vauva,nyt tämä 9kk on sitten haastava tapaus.Meillä oli tuossa 6-7kk iässä sellainen just että väsyneenä laitettiin yöunille niin alkoi heti sänkyyn laskiessa hysteerinen huuto,tätä vaihetta kesti onneksi vain 2vkoa.Kannattaa koittaa pitää vaan rutiineista kiinni ja kun huuto alkoi niin nostin syliin ja laskin hetken päästä takaisin sänkyyn,ja toistin monta kertaa.Paljon tsemppiä ja kliseinen kyllä se siitä!😀

  15. Meillä kohta 3kk tyttö on nukahtanut hyvin itsekseen omaan sänkyyn tähän asti, on vain peitelty ja jätetty nukahtamaan itsekseen. Hetken saattaa kuulua ääntelyä ja vääntelyä. Nukkumaan laitetaan n9-10 aikaan illalla ja untakin riittää aamuun tosi hyvin. Jos illalla itkeskelee sänkyyn laitettaessa, nostan hetkeksi syliin ja kokeilen sitten uudestaan jättää hänet sänkyyn nukkumaan.

  16. Mun muistaakseni nukkumaanmenot oli aika vaihtelevia vähän reilun vuoden ajan. Että aina kausi tietynlaista nukkumaanmenoa ja kausi jotain muuta. Välillä helppoa ja välillä vaikeaa. Joku vaihe oli tosiaan sellainen, että itkua riitti yli tunnin, sitten yks kaks ihan sama nukkumaanmenotapa olikin itkuton. Välillä koin parhaaksi antaa nukahtaa syliin ja välillä parhaiten toimi sänkyyn nukahtaminen. Yksi mikä ei kannata, niin on turha murehtiminen, että tätäkö tämä nyt on. Itse esimerkiksi koim vähän huonoa omatuntoa sylissä nukahtamisen vaiheissa, että nytkö se ei koko loppuikänään suostu nukahtamaan omaan sänkyyn kun olen luokattomalla äitiydelläni ollut liian lepsu. Vaiheita riittää, niiltä ei voi välttyä, pää kylmänä vaan mennään vaikeimmista pätkistä läpi uskoen, että se helpompikin vaihe taas tulee. 😊❤

  17. Tutulle kuulostaa 😊 Meillä oli huutoiltoja aina kun kovasti uutta opittiin, juurikin siinä 7-9kk iässä. Sylissä olo auttoi ja siihen aina nukahti neiti. Sitten sänkyyn. Itselläkin itku tuli monena iltana, kun pieni aivan kyyneliä vuodatti. Miehellä riitti tekemistä kun hyssytteli niin tytärtä kuin äitiäkin 🙈 Voimia teille, ehkä se on vaan vaihe, joka menee sitten ohi ❤

  18. Meillä (vieläkin 😉 pari päivää Emmaa vanhempi tyttönen ja täällä opittiin reilu viikko sitten konttaamaan ja nousemaan pystyyn. Sen jälkeen on tuntunut, että jokainen kerta kun pitäis mennä nukkumaan on yhtä tuskaa.
    Iltaisin vaan noustaan jokaikistä asiaa vasten 😀
    Mutta uskon, että tämäkin helpottaa joskus 🙂
    Tsemppiä meille!

  19. Tutulta kuulostaa! Meillä on aina ollut illat tosi helppoja ja nukahtaa joko jo syliin maidon saatuaan tai kun viedään sen jälkeen sänkyyn niin sinne jää ja nukahtaa, mutta… Eipä tällä hetkellä. Nyt oikeastaan aika pitkälti niin että nukahtaa syliin tai sit pitää olla ihan viittä vaille silmät kiinni kun vie sänkyyn että sinne jää. Jos on vähääkään pirteämpi niin sieltä noustaan samantien seisomaan eikä mene itse alas ja suuttuu vaan kun laskee takaisin makuulleen. Jos hänet jättää sinne niin itku senkun yltyy ja syliin kun ottaa niin ihan kun ei olisi hätää ikinä ollutkaan. Saattaa myös olla että on ihan väsy ja iltatoimet tehtynä, kunnes tulee se sänkyyn viemisen aika niin se siitä sitten… Me ei olla sen kummempaa asialle tehty, kun kuitenkin yleensä nukahtaa 20.30-21 välissä kun tarpeeksi väsähtää. Eikä olla myös sen enempää huudatettu sängyssä, jos näyttää ettei tuu mitään (toki hetki yritetään) niin ollaan otettu vielä sohvalle meijän kanssa mutta jo rauhottumaan eikä enää leikkimään. Tätä seisoskeluahan tapahtuu myös öisin, mutta se on taas asia erikseen 😉 Nää on näitä <3 Ymmärrän että illat alkaa olla ärsyttäviä. Oon sanonut että on ihana kun tyttö menee nukkumaan kahdeksan aikoihin niin itsellä on pari tuntia aikaa haukata happea ennen nukkumaanmenoa. Nyt kun illat on välillä olleet mitä on niin kyllä pistää huokailuttamaan myös täällä kun kello lähenee puolta kymmentä ja koko porukka hereillä. Tsemppiä! <3

  20. Moikka,päätin vastata vaikka omaa kokemusta ei olekaan,mutta opiskelen varhaiskasvatusta 🙂 Lapsi on 6 kk iässä juuri siinä vaiheessa, kun hän tajuaa ettei äiti ja lapsi olekaan yhtä, vaan hän on oma erillinen yksilönsä. Itku todennäköisesti liittyy tähän vaiheeseen niinkuin yllä on sanottu 🙂 Itse vaihe kestää noin 7-9 kk / 5-10 kk riippuen teoriasta, mutta tämä tietysti vain suuntaa antavaa. Itku nukahtaessa tuskin kestää koko vaiheen ajan. Lapsi saa kokemuksen ihmissuhteiden jatkuvuudesta ja kun tähän oppii, todennäköisesti rauhoittuu. Kannattaa itse yrittää pysyä rauhallisena ja ottaa itku normaalina kehitysvaiheena, lapsi kun aistii myös sinun tunnetilan 🙂 Tärkeää on huomioida itku,ottaa syliin, puhua lapselle lohduttavasti ja silitellä sängyssä. Kärsivällisyyttä ja jakamista! 🙂

  21. Voi että tuo on kurja vaihe! Meijän kaks vuotta Emmaa vanhempi tyttö oli kans hankala nukkumaanmenijä ( ja nukkuja) jonkun ajan siitä ku lähti liikkumaan siihen ku oppi kävelemään. Kaikki mahdollinen kokeiltiin mutta paras oli ku nappas ipanan kainaloon nukkumaan. Yritin vaan ajatella että joskus tää loppuu, ja loppuhan se.
    Muistan oikeastaan ajasta vaan just sen kuristavan tunteen kun ilta lähestyi. Ihan hanurista, ja toivon todella että teillä tää vaihe ei kestä kuin vaikka viikon! 😉
    (Me haettiin lopulta kaupungilta hoitoapuja että sai nukuttua loputtomia univelkoja. Oon suositellut sitä palvelua kaikille omien kokemusten jälkeen! )
    Loppuun vielä tsemppihali! <3

  22. Heippa!

    Meillä mentiin samalla tyylillä, nyt Aava on 10kk ja nyt taas nukahdetaan ilman sen suurempia ongelmia.
    Luin jostain että kyseessä voi olla myös pientä eroahdistusta, mutta se menee ajan kanssa ohi.
    Tsemppiä paljon, tilanne helpottuu varmasti pian. Teidän tytär on super suloinen!

  23. Samanlaisia vaiheita myös meillä, välillä mennään nukkumaan nätisti, sitten tulee kausi kun huudetaan kurkku suorana ja se loppuu taas yhtä nopeeta kun alkoikin. Mun mielestä puoli vuotiaana alkoi ensimmäisiä kertoja ja sitten uudelleen kun oppi seisomaan n. 8-9 kk iässä. Tsemppiä 😀 ! Muistan sen väsymyksen ja turhautumisen vieläkin kirkkaasti 😀

  24. Meidän tyttö on todella temperamenttinen tapaus, mutta nukuttaminen on ollut rentoa ja helppoa. Hän on vasta 4kk, joten ole huoletta nukuttanut rinnalle ja nostanut omaan kehtoon. Iltatankkaus kestää aika kauan, mutta tuntuu että neiti tankkaa samalla läheisyyttä. Pitänee varmaan jossain vaiheessa opettaa vauvaa nukahtamaan itse vai pitääkö?

    • No ei tarvi tietenkään:) Ei ne rinnalle nukahda kouluikäisenä eli jossain vaiheessa kyllä rupeavat nukkumaan, keskimäärin 2v kun suurin osa kivuliaista hampaista tehty.

  25. Moikka! Pakko symppaa, kun muistan esikoisen kohdalla noita vaiheita olleen. Aina kun luuli että nyt tää juttu sujuu näin, niin seuraavalla viikolla ei sujunutkaan mikään enää samaan malliin. Eli erilaisia vaiheita tulee ja menee. Unirytmi muuttuu kokoajan, kun päiväunet pikkuhiljaa vähenee. Ruokarutmit vaihtuu kun maidon juominen vähenee yms. Muistan että meillä oli jossain vaiheessa nukuttamiset yhtä rumbaa ja myöskin muistan odottaneeni niitä iltoja ja öitä etukäteen jo kauhulla. Lopulta vierotin tytön tutistakin joskus 8kk tienoilla, kun sekin tuntu vaan olevan yöjeräilyjen aiheuttajana, kun sitä piti etsiä monta kertaa yössä sängyssä. Meillä muistaakseni laitettiin lopulta lastenhuoneessa pinnasänky kiinni sohvaan ja toinen meistä kävi siihen sohvalle leikisti nukkumaan ja paijas/ piti lasta kädestä kiinni sieltä pinnojen välistä. Ekat yöt meni huudon kanssa kun lapsi ei suostunut menemään pinnasänkyyn nukkumaan, vaan ois vaan halunnut seurustella sylissä. Ei mennyt montaa iltaa kun sitten luovutti että näköjään nyt on nukuttava, kun palvelu ei enää pelaakkaan. Ja jätettiin siis kaikki maitopullot ja tutit pois tästä vaiheesta, eli kun sänkyyn laitettiin, niin sen jälkeen ei enää maitoa yms. Ei siis jätetty lasta yksin nukkumaan ja huutamaan, vaan oltiin vieressä makaamassa ja laulettiin, hyssyteltiin, paijattiin ja leikittiin nukkuvaa. Tietenkin myös pinnsängyn vois laittaa kiinni sänkyyn pariksi kuukaudeksi ja ottaa sen yhden laidan siitä alas/pois, mutta meillä oli siihen aikaan pieni kämppä eikä meidän makkarissa mahtunut olemaan sänky ja pinnasänky vierekkäin. Lapset ovat kyllä tempperamentiltaankin niin erilaisia. Siinä missä esikoinen oli temperamenttinen ja huono nukkuja, rauhallinen kuopus nukahti ilman huutoja eikä vaatinut mitään ”unikouluja” missään vaiheessa. Nyt meillä lapset jo vanhempia ja uniongelmat kaukana takana päin. Tsemppiä iltoihin ja kauniita unia 💗!

  26. Syliä,syliä vaan!varmasti ohi menevä vaihe joka loppuu yhtä nopeasti kun alkokin!ja sitten on taas seuraava vaihe ja me vanhemmat ollaan ihan ihmeissään😂tsemppiä iltoihin.ps en muuten nukuta meidän poikaa 6kk enää klo 15 jälkeen.eli illalla nukahtaa 19-20 välillä,herää klo 6,seuraavat unet nukkuu 8-10 ja seuraavat 12:30-15.näin saa tarvittavat 14 h unta ja HELPPO nukahtaminen taattu.eikä oo illalla kiukkunen enää kun tottu tohon rytmiin👍kokeile vähä muuttaa rytmiä josko auttais!

  27. Hei!
    Mun molemmat pojat on huutaneet tunnin illalla ennen nukkumaan menoa, 5kk ikäisenä. Ei auttanut mikään, sylissä pitäminen helpotti omaa oloa, mutta ei vauva itkemistä lopettanut. Sitä kesti kuukauden. Oli tuskastuttavaa, kun mitään ”syytä” ei tavallaan ollut. Vauva oli syönyt, vaippa vaihdettu, mutta väsynyt.
    Loppui vähän yhtäkkiä, samalla tavalla kun alkoikin, mutta oli se pitkä kuukausi. Tsemppiä!

  28. Monta vastausta olet saanut ja samaa sanon minäkin, vaiheita nämä on. Mä olen omat ipanani nukuttanut aina tissille kainaloon, joten kokemusta tuommoisesta pinnasänkyyn nukuttamisesta tai unikoulusta ei ole. Iltahulinoita ja yöheräämisiä on tullut noin kaksivuotiaaksi ja voi veikkoset mikä homma on näiden isompien saaminen nukkumaan, voin kun selviäiskin sylittelyllä.

  29. Mä vihasin pinnasänkyä. Mietin miten ihmeessä sen pienen ihmisen voi ”hylätä” sellaiseen kalterisänkyyn 😀 nukuttiin perhepedissä ensimmäiset 9kk. Nyt liikkumisen myötä on ollut pakko ottaa pinnasänky käyttöön. Ensin nukutin peiton sisään ja siinä käärössä nostin sänkyyn. Hän ei huomannutkaan joutuvansa erilleen. Nyt hiljalleen ollaan harjoiteltu ja nykyään nukahtaa pelkkään silittelyyn.

Vastaa käyttäjälle Susanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 38
Tykkää jutusta