Missä on valmentajien moraali?

Tämä asia on sellainen, mikä sapettaa minua aivan kamalasti. En oikein tiedä miten tästä voisi kirjoittaa, olen miettinyt tätä pitkään. Tämä on myös asia, joka huolestuttaa minua ihan älyttömän paljon.

Missä on valmentajien moraali? 

Kirjoitin viime viikolla ulkonäkökeskeisestä maailmasta. Yritin siinä jo sipaista tätä asiaa, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa tästä syvemmin. Minua nimittäin ihan täydestä sydämestä huolestuttaa nuorten minäkuvat. Samaan aikaan minua sapettaa valmentajien puuttuva moraali. Onko se tärkeintä, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista? Sitten vaikka alaikäisten tyttöjen kustannuksella?!!

Ystäväni soitti minulle tässä yksi päivä. Hän kertoi, että on huolissaan omasta alaikäisestä tyttärestään. Tyttärellä on vahvasti häiriintynyt minäkuva, hän seisoo päivittäin peilin edessä ja itkee kuinka ruma hän on. (Tytär on normaalipainoinen ja erittäin kaunis.) Hän kärsii myös syömishäiriöstä. Tytär oli halunnut osallistua erääseen nettivalmennukseen, jossa luvataan huikeat muodot ja timmit vatsalihakset lyhyessä ajassa. Valmennus pyörii alle 1400kcal:n energiamäärillä per päivä. Ystäväni oli kieltänyt tytärtä osallistumasta. Mutta valmennuksen pt oli kuitenkin suositellut täydestä sydämestään valmennusta alaikäiselle tytölle, joka oli lähestynyt sähköpostitse tätä pt:tä.

Meillä on Tuukan kanssa Muutos-valmennus, kahdeksan viikkoa kestävä nettivalmennus. Meillä on sääntö, että valmennettavan täytyy olla täysi-ikäinen. Jos ei ole, pyydämme huoltajilta luvan. Meillä ei ole valmista ruokavaliota, jonka lätkäisemme kaikille osallistujille sähköpostiin, että ihan sama minkälaiset on lähtökohdat valmennettavalla. Ei. Me kyselemme, teemme taustakartoitusta jne. Ja en todella halua tällä nostaa minua/meitä jalustalle, tiedän hyvin monia valmentajia ja pt:itä, jotka toimivat vastuuntuntoisesti. Näin tekee siis moni kollegamme, ne vastuuntuntoiset ja moraalin omaavat valmentajat.

Jokaisen valmentajan pitäisi ymmärtää oma vastuunsa! Tottakai on olemassa mahdollisuus, että valmennettava huijaa oman ikänsä. Mutta olen sitä mieltä, että taustatietokyselyssä selviää kuitenkin valmennettavasta niin paljon, että sillä vältetään pahimmat hudit. Jos taasen jokaiselle etävalmennukseen osallistuvalle lätkäistään tiukat aikataulutetut samanlaiset ja liian vähäkaloriset ruokavaliot, sekä äärimmäisen raskaita treenejä, ollaan metsässä ja todella syvällä.

Jokainen aikuinen ihminen osaa tulkita asioita ja soveltaa niitä omaan käytäntöön. Mutta alaikäinen lapsi/nuori ei sitä välttämättä osaa.
Jos idolina ja ihanteena on fitnesskisaajan rasvaton (kisapäivän) vartalo ja sen perusteella katsellaan itseä peilistä vertaillen, ollaan pelottavassa tilanteessa. Kun sitten tällainen valmentaja lätkäisee teinille sähköpostitse tiukat ruokavaliot, jossa kielletään tomaatit ja muun väriset kalat kuin valkoiset, ollaan edelleen hyvin pelottavassa tilanteessa. Jos nuori, joka ei todellakaan ole tähtäämässä lavoille, syö kellontarkasti tietyt grammamäärät pähkinöitä ja kuivaksi käristettyä maustamatonta broileria, ollaan vieläkin hyvin pelottavassa tilanteessa.

Miten tämä on mahdollista? Miksi tällaista annetaan tapahtua? 

Miksei tästä asiasta puhuta ääneen?! Olen puhunut todella monen ystäväni kanssa asiasta, he myös työskentelevät hyvinvointi – ja liikunta-alalla. Mutta jotenkin kaikkia kuitenkin pelottaa sanoa sana tästä julkisesti. Niin muuten pelotti myös minua, mutta nytpä sanoin.

Ja kun valitettava fakta on se, että näiden kuivien broilerivalmennuksien kasvoina ovat henkilöt, jotka eivät ole omia muotojaan hankkineet pelkällä heraproteiinilla. Ja jos ovat, on heillä henkilökohtaiset valmentajat, joiden henkilökohtaisesti suunniteltuja ruokavalioita ja treeniohjelmia he itse tekevät. Miksi sitten tämä sama käytäntö ei toimisi jatkumona eteepäin? Niin, että jokainen valmentaja tuntisi vastuunsa.

Toivon, että muutkin valmentajat pistäisivät omia ajatuksiaan tähän asiaan! Joko omiin blogeihin tai muihin somekanaviin tai vaikka tämän postauksen kommenttiboksiin. Niin, että pikkuhiljaa saisimme yhdessä nuorten minäkuvaa paremmaksi!!

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

29 vastausta artikkeliin “Missä on valmentajien moraali?”

  1. Todella tärkeä aihe! Hyvä kun kirjoitit tästä. Minusta tästä pitäisi puhua paljon enemmän ja avoimemmin. Nuoret tytöt saavat ihan riittävästi ulkonäköpaineita somesta ja blogeista ja tuollainen nälkiintymisdieetti ja raivokas treenaaminen siihen päälle, niin johan on häiriintynyttä. Tällainen kyllä ruokkii syömishäiriöitä ja vinoutunutta minäkuvaa entisestään.

    • Kiitos Elina! 🙂
      Tästä todella pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin!! Toivottavasti muutkin some-vaikuttajat / bloggaajat tästä kirjoittelisivat, niin sana kuuluisi isommalle määrälle.

  2. Ihana Monna kun olet juuri tuollainen kuin olet! Arvostan todella paljon!
    Itsekin hakeuduin opiskelemaan terveydenhoitajaksi, sillä olen itse olllut juuri se nuori, joka on aina ollut omasta mielestään liian jotain.. Syömis- ja ahdistuneisuushäiriö eivät ole asioita, joita toivoisi kenellekkään.
    Haluan olla tukena ja toivottavasti myös esikuvana nuorille, jotta heidän ei tarvitsisi käydä sitä tietä ainakaan niin kivikkoisena.

    Toivon että mahdollisimman moni nuori lukisi blogiasi ja saisi järkeviä ajatuksia ja roolimalleja somesta.
    Kiitos sinulle <3

    • Kiitos.
      Hienoa, jos (ja varmasti KUN) voit omalla ammatillasi päästä vaikuttamaan nuorten minäkuviin ja olla esikuvana ja myös apuna.
      Se on mitä arvokkainta työtä! <3

  3. Tärkeän asian nostit esille🖒🖒 muistan itseni 16-vuotiaana, kuinka luin amerikkalaista treenilehtiä/pt:den laihdutusvinkkejä ja siellä kalorit pyöri 1400-1600 ja treenit 5krt viikossa, lopputuloshan oli aikamoinen pajunvarsi nuori nainen.. näin 8 vuotta myöhemmin 10 kiloa enemmän painoa, ja yli 1000 kcal enemmän ravintoa. Enkä ole voinut paremmin koskaan🖒 vastuuta pitäisi monen ”ammatti”ihmisen ottaa, koska tuosta pajunvarsilookista kesti 5 vuotta päästä eroon, koska minäkuva oli vääristynyt. Toivottavasti moni ottaa aiheeseen kantaa🖒

    • Voih. 🙁 Surullista. Mutta ihanaa, että sinä olet nyt hyvinvoiva ja pääsit tuosta vaiheesta eroon. Kerro sanomaasi eteenpäin sinäkin! 🙂

  4. Hyvä kirjoitus. Minä synnytin kuopuksemme kesällä 2015 olin aloittanut liikkumisen jo raskausaikana ja synnytyksestä toivuin hyvin ja kipinä kevyen liikunnan pariin oli kova. Bongasinkin paikallisen PT järjestämän äitientehotreeni ryhmän ja vaihdoin PT kanssa sähköpostia ja kysyin kuinka pian synnytyksestä voisi osallistua treeneihin. ( tässä vaiheessa siis treeneistä ei ollut muuta tietoa kuin että sopii äideille :)) Pt vakuutti että jälkitarkastuksen jälkeen on ok. Ja antaa kevyemmät treenit sitten liikkeisiin. Ajattelin että jes ja ilmoitin itseni mukaan. Viikkoa ennen treenejen alkua PT laittoi kalenterin treeneistä ja kappas toinen treeni vkossa oli lihaskuntoa ja toinen juoksua. Apua ajattelin en oo ikinä juossut pahemmin. No luotin tässä vielä ohjaajan ammattitaitoon ja ajattelin että on ok. Treenit alkoi elokuussa jolloin synnytyksestä oli kulunut vähän vajaa 3kk, ensimmäisellä kerralla oli alkutestit joissa oli kestävyys, selkälihas ja vatsat. Kysyin että onko juuri synnyttäneille oma testi. Ei ollut no siinä sitten tehtiin vatsarutistuksia ja itkua pidätellen ( ja pissaa:)) pompittiin burbeita. Ja ajattelin edelleen että kyllä ohjaaja tietää jos kerran on räätälöinyt tunnit ”äideille”. Toisaalta myös treeni tuntui omassa kropassa ihan hyvälle. Joitakin liikkeitä jätin kyllä väliin jos ne tuntuivat yhtään huonolle. Toinen treeni kerta oli askellusta ja mäkivetoja, siinä vaiheessa ajattelin jo että jos ei pissat tule housuun niin housuissa on kohta kohtu. Päätin itse että osallistun seuraavaan ulkotreeni vain ja ainoastaan reippaasti sauvakävellen. Jossain vaiheessa lihaskuntotreeneissä kysyin että olisko joku vatsalihas liike antaa kun minulla on vielä vatsaliksissa kunnollinen rako. No ei tiennyt koko asiasta lupasi kyllä googlettaa seuraaviin treeneihin. Kunto parani ja aloin jo hölkkäämäänkin lenkeillä koska en kehdannut enää raahata niitä sauvoja mukanani ja olihan ohjaaja ammattilainen. En tietenkään voi syyttää pelkästään PT :tä siitä että parantuneen kunnon lisäksi sain kohdunlaskeuman. Lantionpohjani ei siis todellakaan ollut vielä valmis juoksemiseen jota en ollut koskaan aikaisemmin harrastanut eikä moni muukaan ko. Ryhmästä. Eniten mua harmittaa etten saanut suutani auki ja ko. Treeniryhmä pyörii edelleen. Itse olen ravintola- alalla ja voisin verrata tätä esim. Siihen että myyn asiakkaalle erityisruokavalioon sopivan tuotteen täysin sopimattomana. Ei en kyllä sitä tekisi en edes rahasta.
    Piti vielä lisätä vaikkein ole teidän PT palveluita käyttänyt niin jäänyt kyllä sellainen kuvakin että teette tätä työtä asiakas edellä ettekä pelkän tiĺipussin toivossa, toivottavasti myös moni muukin alalla oleva.

    • Voi että. 🙁 Tämä toinen asia mikä pitäisi olla paremmin valmentajilla hallussa. Tai sitten jos ei ole, niin ei pidä ottaa juuri synnyttäneitä naisia valmennukseen mukaan.
      Toivottavasti lantionpohjasi on saanut oikeanlaista kuntoutusta nyt!!
      Tsemppiä! 🙂

  5. Loistavaa, että toit tämän asian esille! Itse osallistuin juuri erään somessakin suositun fitness-kisaajan valmennukseen. Ohjeet ovat meille kaikille osallistujille samat lähtöpainosta, iästä ja pituudesta riippumatta ja kalorit pyörivät siinä 1600-1400 kcal ja 5 treeniä viikkotasolla. Meillä osallistujilla on myös yhteinen keskustelupalsta missä osallistujat voivat postata kuvia omasta edistymisestään ja hakea motivaatiota silloin kun tuntuu vaikealta. Sinänsä valmennuksen henki on ollut hyvä, mutta toki ihmettelen välillä muiden osallistujien (kaikki tyttöjä/naisia, keski-ikä selkeästi parinkympin paikkeilla) itsekriittisyyttä. Kun joku onnistuja laittaa itsestään kuvan ja hehkuttaa pudottaneensa 8kg neljässä viikossa (lähtöpaino on voinut olla esim 70kg), itkevät nuoremmat sitä että miksi heiltäkin ei voisi tippua noin paljon muutamassa viikossa!? (lähtöpaino todennäköisesti 50-60kg). Lisäksi nyt valmennuksen loppusuoralla moni valittaa kuivunutta ihoa, väsymystä, jäätävää nälkää, huimausta ja hiustenlähtöä, sekä luukuttaa syövänsä varmasti kilokaupalla herkkuja heti kun dieetti vaan loppuu. Kuulostaako tämä terveeltä diettaamiselta, ei todellakaan mun mielestä. Valmentaja toki kannustaa eteenpäin ja kehottaa painaa täysillä loppuun asti, mutta kysymys onkin se mitä tapahtuu valmennuksen jälkeen? Onko sitten ”onnellisuus” saavutettu kun saa katsoa itseään riutuneena peilistä ja syödä taas donitseja? Siinäpä kysymys 🙂

    • Maiju, kiitos kommentistasi!!
      On todella surullista lukea tällaista. 🙁 Olen kuullut tämänkaltaisia tarinoita siis aiemminkin valitettavasti.
      On ihan kamalaa, että kun hiukset lähtee päästä, huimaa ja väsyttää, ei osata lopettaa? Eikä yhdistää sitä, mistä nämä oireet johtuvat. 🙁

      Toivon todella, että kukaan ei oikeasti saavuta onnellisuutta sillä, että sitten riutuneena saa syödä niitä donitseja. 🙁

  6. Suora ja hieno kirjoitus sinulta Monna pitkästä aikaa blogissasi. Aivan älytöntä ikäraja pitäisi ehdottomasti olla 18vuotta. Varmasti valmentajalla tässä mielessä vain raha. sehän se on, rahaa keinolla millä hyvänsä. Tai sitten uskotaan omaan työtulokseen niin paljon että halutaan suoda se kenelle vaan ”minä osaan” Onneksi fitnesskisoissakin on nykyään ikärajat eikös se 16v poistettukin(juniorisarja)? Syömishäiriötä jos on valmentajan silloinkin miettiä ottaako vai ei. Miten teillä? Aivan älytöntä myös nuo nettivalmennusten alle 1800kcal dietit, siis miksi niin alhaiset jos treeniä on kuitenkin tuntikaupalla viikossa?

    • Haha! 😀 Ai pitkästä aikaa? Kyllä minä olen ihan suorasti kirjoittanut mielestäni tähänkin asti.. 😀
      Mutta juu, siis ikäraja valmennuksiin pitäisi olla 18. Olen samaa mieltä. Meille ei yleensä hakeudu alaikäisiä, eikä syömishäiröisiä asiakkaita. Meillä asiakas on ”keskiarvoltaan” n.25-35 -vuotias nainen, joka haluaa treenin takaisin elämään ja siinä samalla parantaa hieman syömistottumuksiaan.

      Jos syömishäiriöinen hakeutuu meille valmennukseen, otamme hänet vain sellaiseen valmennukseen, jossa näemme häntä. Ei siis etävalmennukseen.

  7. No ehkä itse näen asian hieman toisin. Kukaan ei ole vastuussa siitä mitä toinen laittaa suustaan alas. Siitä on vastuussa vain ihminen itse. Jos nuori ei syo kunnolla tai on alipainoinen kyllä siitä on vastuussa vanhemmat joiden pitää puuttua asiaan jos näkevät että homma ei enää ole tervettä.

    Totta kai on valmentajia ja valmennuksia joissa pannaan kalorit kovin alas ja väännetään hulluna salilla, mutta onko se (netti)valmennuksen vika jos ihminen ei tajua omaa parastaan tai ei sitä halua kuunnella ? Jokaisella on järki päässä ja sitä pitää käyttää. Meistä kuitenkin 99% on ihan tavallisia kuntoilijoita jotka eivät todellakaan tähtää bikini fitness lavoille.

    Itse vierastan ajattelua että ihminen ei itse ole vastuussa mistään ja kaikki on jotenkin muiden syytä. Suomessa on lisäksi omituista se että näitä bikini fitness kuvia on joka paikassa ja kuntoilu on jotenkin jonkinlainen pakko kaikille.. Ulkomailla ei ole vastaavaa hulluutta ainakaan mitä itse olen huomannut.

    Ja joo, jos haluaa lahtua kovasti lyhyessä ajassa kyllähän ne kalorit on pakko panna aika alas ja kulutusta lisää. On täysin eri asia onko tällainen mikään pysyvä tai toivottava muutos.

    • Kukaan ei ole tietystikään vastuussa siitä, mitä toinen laittaa suustaan alas. Mutta toisaalta, jos on pt ja antaa tarkat ohjeet, että SYÖ NÄIN. Niin kyllä siinä pitäisi hieman vastuuta osata myös kantaa. Ainakin minä kannan vastuuta omista asiakkaistani. Ja tiedän niin monen pt:n tekevän. Onneksi.

      Vanhemmilla on hyvin iso vastuu, mutta moni nuori osaa tehdä temppujaan ilman, että vanhemmilla on harmainta aavistustakaan asiasta.

    • Mielestäni taas pt:llä nimenomaan on suuri vastuu alaikäisestä valmennettavastaan sen vuoksi, että hän esiintyy selkeässä auktoriteettiasemassa suhteessa nuoreen. Alaikäisen kyky suhtautua kriittisesti ylhäältäpäin tulevaan tietoon valitettavasti harvoin on riittävän kyseenalaistavaa ja sen vuoksi pt:n pitäisi ymmärtää, millainen vaikutus hänellä voi alaikäisen psyykkeeseen, minäkuvaan, kehoon ja koko tulevaisuuteen olla.
      Vastuutonta olisi sysätä täysin kaikki harkinta nuoren harteille, kun kyse on oman kehon muokkaamisesta. Totta kai päätösvalta loppukädessä on henkilöllä itsellään (”Laitanko tämän suuhun, teenkö tämän liikkeen täysillä vai puolitehoilla?”), mutta ei se silti pt:n vastuuta poista. Menee aikamoisen rahastuksen/osaamattomuuden/kyvyttömyyden puolelle pt:n puolelta jos vanhempien täytyy puuttua alaikäisen toimintaan jonkin valmennuksen aikana.

    • ”Ulkomailla” on aika laaja käsite. Täällä ”minun” ulkomailla ja muuallakin ”ulkomailla” missä olen viime aikoina liikkunut on yhtälailla katukuvassa nähtävissä ”seksikäs kesävartalo näillä lisäravinteilla”-markkinointia sekä maratonmaniaa. Naiset ja miehet jauhavat kadulla ja kahviloissa terveellisiä ruokareseptejä. Myös paikallinen media tuputtaa suomalaisten naistenlehtien tavoin pyhää kolminaisuutta ”kesäkuntoon kahdessa viikossa – katso tästä parhaat parsaruokavinkit kesädieetille – herkuttele tällä tuhannen kalorin kermakinuskikakulla”.

      Jokainenhan on juu vastuussa siitä, mitä suuhunsa laittaa, mutta jos nimenomaisesti palkkaa ammattilaisen, niin ihminen haluaa silloin apua, asiantuntemusta, tukea siihen Omaan Päätökseen, mitä tänään syö. Harva kyseenalaistaa lääkärinkään neuvoja. Jos lääkäri suosittelee lääkettä x, niin kyllähän sitä silloin lääkäri ottaa vastuun suosittelemastaan lääkkeestä, siitä että se lääke todella toimii potilaan hyväksi. Toinen hyvä esimerkki on juristi. Jos palkkaat juristin kirjoittamaan puolestasi tietyn asiakirjan, on sinulla oikeus odottaa että se asiakirja on oikeanlainen. Itse toki sen allekirjoitat lopulta, mutta kyllä on oikeus odottaa, että juristi osaisi laatia juuri toivomasi kaltaisen asiakirjan.

      PT-palvelut eivät mielestäni mitenkään poikkea lääkäreistä tai juristeista. Yhtälailla molemmissa ammattikunnissa on epäpäteviä ihan kuten valmentajissakin, mutta ei asiakas sitä voi aina etukäteen tietää. Siksi on tärkeä puhua asioista ääneen ja paljon, jotta ihmiset oppisivat tunnistamaan pätevän ammattilaisen johon luottaa. Vastuu on juu aina loppupeleissä ihmisellä itsellään, mutta ei kukaan mene ammattilaiselle jos osaisi itse.

  8. Monessa blogissa ym vihjailtu samasta asiasta. Olisi kiva, jos mainittaisiin myös kuka tämä henkilö on. Ymmärrän ettei kukaan halua lähteä julkisesti mustamaalaamaan ketään, mutta jos nyt kysyn suoraan onko kyseessä Sofia Ruusila niin voit varmaan vastata? Luin hänen kirjansa Fit by Sofia sekä katsoin Iltalehdestä jonkun esimerkkipäivän ruokavalion. Kirjassa oli muistaakseni että dieetillä kalorit voi olla jopa alle tonnin, ”massakaudella” jotain 1500-1700. Järkyttävän pieniä määriä urheilijalle. Sitten kerrotaan iltalehdelle miten rankkaa oli elää fitnesselämää ja kuitenkin ilmeisesti myydään sitä itse noudatettua kitudieettiä eteenpäin?!

    • Itse en halua alkaa nimeämään ketään. Ja valitettavasti kyse ei ole vain yhdestä valmentajasta. 🙁 Mutta tuollainen alle tuhannen kalorin dieetti suositeltuna jollekin, joka ei kisaile (tai vaikka kisailisikin) on aikamoisen kohtuuton. 🙁

  9. Ei ole edes pakko olla kovin nuori tai teini-ikäinen jotta näihin hullutuksiin lähtee mukaan 🙂 terveisin 27- vee syömishäiriöinen entinen fitnessvalmennuksien suurkuluttaja 😀

    • No niinpä. 🙁 Se on totta, että ei tarvitse aina olla nuori tai alaikäinen.
      Tsemppiä sinulle! <3

  10. Aivan loistava postaus niiiiin tärkeästä aiheesta! Nuori ei todellakaan välttämättä tajua, ehkä luulee tajuavansa, mitä se somen ihannevartalo vaatii ja kuinka paljon siitä on ihan puhdasta huijausta, oikeaa valaistusta ja kuvakulmaa saati kauneuskirurgiaa. Onneksi otit asian esiin, mä koen että jokaisen aikuisen vastuulla on puuttua nuorten hyvinvointiin jos se vain on jotenkin mahdollista omalla kohdalla. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tämän <3

    mirvaannamarian.indiedays.com

    • Kiitos! 🙂
      Jep, todellakin totta noi kaikki mitä mainitsit noista kuvista.
      Toivottavasti mahdollisimman moni lukisi ja kirjoita sinäkin oma vastine! 🙂

  11. Hyvä Monna kun otit tämän esille! Mä oon itse pohtinut samoja asioita opiskeluaikoina ja nyt valmistuttuani. Meillä valmentajilla on niin suuri vastuu, me voidaan laukaista syömishäiriöitä tiukkisruokavalioillamme tai sitten auttaa ihmisiä suhtautumaan ruokaan normaalista ja katsomaan itseään peilistä armollisemmin.
    Multa on joskus valmennettavat kyselleet huuli pyöreänä että ai täh, saanko mä syödä oikeesti myös herkkuja? Ja saanko mä oikeesti syödä näin paljon? Mulla on sellainen periaate, että terveellisestä ruokavaliosta täytyy tehdä mahdollisimman helppo toteuttaa. Askel kerrallaan, perus kotiruokaa ja myös niitä herkkuja (toki kohtuudella). Niin, että sitä on helppo toteuttaa koko loppuelämä. Ja kun se ruoka on terveellistä, niin sitä saa myös syödä aika paljon vaikka tavoitteena olis pudottaa painoa.
    Mun täytyy ehkä kyllä kirjoittaa tästä. Taisin kyllä itsekin sivuta tätä viimeisimmässä postauksessani, ensin aika kärkkäästikin, mutta en sit uskaltanutkaan sanoa ihan niin suoraan. Puhuin siitä, miten valmentajat myyvät itseään ulkonäöllään, joka on myös vaarallista. Ahneutta ja ajattelemattomuutta, ja ehkä joskus myös silkkaa ammattitaidottomuutta.

    • Just näin Amanda! Me voidaan joko tehdä hallaa ihmisille tai sitten tosi hyvää! <3
      Nuo kysymykset, jota sinulta on valmennettavat kysyneet kuulostaa omaankin korvaan tutuilta.
      Saako oikeasti syödä näin paljon, eikä tarvitse tuntea nälkää? Ja että jopa yksi herkkupäiväkin välillä.. 😀
      Niinpä niin, ihan normaaleilla elämäntavoilla saa myös painoa pudotettua ja hallittua. <3
      Kirjoita!! Mitä useampi tätä asiaa levittää, sen parempi! <3

  12. Kuulostaan tosi hurjalta, että alaikäiset lähtevät tommoisiin kuvioihin. Itse tuntemani nuoret jakautuvat joki urheilijoihin tai eivät tee mitään eikä heitä paljoa ulkonäkö kiinnosta. Ajattelen näin, että kun ne hyvät ja terveellist elämäntavat sekä liikunta ovat osana elämää jo lapsuudesta asti, ei tuommoisia ylilyöntejä pitäisi tapahtua myöhemmissäkin vaiheissa. Satsaan siis ennaltaehkäisyyn. Sitten on niitä lapsia (itselläkin yksi) jotka kaiken kokeilun jälkeenkin haluaisivat vain istua ja pelata, niille on sitten oma strategia. Mutta aika vastuutonta toimintaan valmentajalta. Toisaalta taitoluistelijat, voimistelijat, tanssijat ja monet muutkin urheilijat syövät tosi tiukalla kurilla mutta senhän annetaan ymmärtääkin kuuluvan ammattiurheiluun. Mn vanhempi tyttö on nyt futari, käy tanssissa ja akrobatiassa joten noi ruokajutut tulee väkisinkin myöhemmin eteen.

  13. Hyvä aihe, tosi tärkeä ja puhutteleva kirjoitus! Mikä meidän itsekunkin minäkuva on? Menneet vuodet ovat kuitenkin opettaneet, kasvattaneen ja ällistyttäneen paljon!
    Olen itsekin kuntosalilla käydessäni ihmetellyt pukuhuoneesa nuorien tyttöjen touhuja. Jokainen kuitenkin kasvaa erehdysten ja onnistumisien kautta.
    Olla rehellinen itselleen,kelpaan juuri tälläisena, kun olen,” Luojan luomana.” Meillä vanhemmilla on vastuu nuoristamme, omista ja tarvittaessa toistenkin lapsista. Kannustaminen ja kehuminen oikealle tielle ohjaa nuorta onnistumaan.
    Kiitos Monna rehellisyydestäsi kirjoituksissasi! 😉

  14. Kiitos Monna, kun kirjoitit tästä aiheesta – todella hyvä kirjoitus! Tuntuu vastuuttomalta myydä tuollaisia vähäenergisiä massaohjelmia ilman mitään taustakartoituksia. Jokainen toki itse päättää mitä syö ja miten liikkuu (tai mihin valmennukseen lähtee), mutta mielestämme valmentajalla on oltava joku vastuu ja moraali. Monella hämärtyy tänä päivänä helposti käsitys siitä, mitä terveelliset elämäntavat oikeasti tarkoittavat. Jos ei ole menossa fitnesskisoihin, miksi pitäisi syödä kuten fitnesskisaaja? Moni hämmästyykin, kun huomaa että saa syödä ihan ns. tavallista kotiruokaa ilman ruokavaakaa ja herkutellakin kohtuudella!

    Kirjoitimmekin juuri eilen postauksen siitä, millaisia arvoja meillä on hyvinvointivalmentajana, joka löytyy osoitteesta http://www.yourchoicevalmennus.blogspot.fi ! Paljon samanlaisia ajatuksia tästä aiheesta ja hyvä, että niistä kirjoitetaan ja puhutaan myös ääneen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 122
Tykkää jutusta