Rivitaloasuminen

Me ollaan nyt asuttu vajaa viikko appivanhempieni kotona, rivitaloasunnossa. Appivanhempani viettävät aina melkein koko kesän mökillä Nurmeksessa. Tuukka kysyi viime viikolla, että mitäs jos mentäisiin Vapaalaan asumaan muutamaksi päiväksi. Vähän kuin ”kokeilemaan”, että miltä se tuntuisi asua vähän kauempana keskustasta ja rivitalossa.

Mummin ostamalla kaaralla kruisailua rivitalon pihalla. 😉

No ihanaahan tämä on ollut. Tilaa on niin paljon, on parveke, oma piha ja sauna. Luonto on lähellä ja ihan koko ajan ei kuulu hälytysajoneuvojen äänet. 😉 Myöskin se, että kun lähtee kotiovesta ulos on sellainen ihana rauha ympärillä. Meidän kummankin elämä ja työ on hektistä ja erittäin sosiaalista, on ihanaa kun sitten vapaa-ajalla ja kotona / kotiympäristössä kuunnella vain linnunlaulua ja olla ihan rauhassa.

Matka keskustaan täältä kestää autolla n.20-30min riippuen onko ruuhkaa. Ja on myös ihana palata kaupungilta kotiin, kun täällä on tosiaan niin rauhallista. Alammekin molemmat tykätä ajatuksesta, että kun päivän askareet on tehty keskustassa, saa palata rauhalliseen kotiympäristöön.

Tässä yhtenä päivänä kuluneella viikolla kävin eräässä tilaisuudessa keskustassa. Emma oli mukana ja koko automatkan täältä Vapaalasta keskustaan Emma huusi takapenkillä. Ei auttanut lelut, tutti, eikä edes youtube ja piirretyt lauluvideot. Kyllä oli itsellä vaikea keskittyä ajamiseen ja ihan muutamaan otteeseen piti laskea kymmeneen matkan aikana. Kun sitten Töölön kohdilla pysäytin auton ja menin takapenkille vaihtamaan Emman vaippaa, mietin siinä solmussa, että en ikinä enää lähde autolla mihinkään yksin Emman kanssa.. 😀 Mietin myös, että en ikinä muuta Töölöä kauemmaksi keskustasta. Noh, kotimatkalla hän sitten kuitenkin nukahti 2min auton starttaamisen jälkeen.

Mutta jos joku ”huono puoli” on tässä kauempana asumisessa, on se tuo matkustaminen. Mutta toisaalta sitten, Emma kasvaa ja ainakin toivon, että jossain välissä alkaa viihtymään autossa paremmin. Ehkä sitten joskus, kun naama on menosuuntaan?!

***

Tällaisia rivitalo-aatoksia täällä. Ihanaa aurinkoista lauantaita kaikille! <3
Pst.. Huomenna tulossa jotain super mielenkiintoista ja tärkeää kaikille äideille, lasten iästä riippummatta. 😉

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

7 vastausta artikkeliin “Rivitaloasuminen”

  1. Ei vitsi yks kaveri on kotosin Vapaalasta :D. Juurikin rivitalosta. On tuossa kyllä puolensa. Ite oon ennen opiskeluita asunut aina omakotitalossa, ja oon vahvasti sitä mieltä, etten muuta sellaiseen paikkaan, missä joutuu hoitamaan pihaa :). Parvekekukat on ainut mitä voi harkita, sitten joskus kun se parveke on. Mutta lapsiperheelle tuo toimii varmasti loistavasti.

  2. Me asutaan just 25-30 min ajomatkan päässä kaupungin keskustasta, ja on kyllä mahtavaa kun saa olla kotona rauhallisessa ympäristössä. Kuitenkin on pienempi kauppa lähellä ja leikkipuisto, päiväkoti, koulu ihan lähellä.
    Lapset ei tosiaan aina oo tykänny tuosta ajomatkaa, mutta onneksi ne kasvaa pian. Ja siinähän ovat tottuneita autoilijoita nykyisin.
    Suurin apu oli lasten musiikki! Mimmit ihan ehdoton suosikki! Alkuun tosin kelpas vaan äitin tai isän laulamat laulut. 😉

  3. Ei ole lapsen eikä koirien paikka betonilähiö..jos vain mahdollista niin pois sieltä.

  4. Me ollaan asuttu nyt rivarissa 1.5v ja meillä kohta neiti 1v. On se ihanaa kun on oma piha, ei kaikki meteli kuulu ja on just se rauha. Meillä on kaikki lähellä mitä välttämättä tarvitsee. Kaupat, kirjasto, päiväkoti, koulu yms… Oon nauttinut joka sekunnista. Meillä helpotti autoilu heti kun saatiin vaihtaa kaukalo turvaistuimeen. Loppu jatkuva raivo itku ajaessa. Ei auttanut silloin mikään muu kuin pääsy pois kaukalosta.

  5. Kaikella on aina puolensa. Itse ajattelen niin että tämä Töölössä/Etu-Töölössä asuminen on parasta mitä mulla on ollut koko elämäni aikana, ja Helsingissä asumisen aikana. Sijaitaan kyllä tosi hyvin kun juuri tässä on ihanan hiljaista ja Töölönlahti on kuin lintukoto kun tien toiselle puolelle hyppää. Siellä koirien kanssa mennessä ja kahvila Tyynessä istuessa, suppailijoita katsellessa tulee hetkellisesti olo kuin olisi maalla, kunhan jättää Finlandiatalon ja rautatiet huomioimatta 😀

    Mä asuin joskus vajaa pari vuotta Vantaan perukoilla Korsossa todella rauhallisella ja hiljaisella alueella, ja vaikka sieltäkin tulee noin 30min keskustaan, niin kyllä se harmitti. Harvoin ihmisiä tuli ”meille” kun kaikki on keskustassa, ja sitä oli vähän kuin eristyksissä siellä kotona. Kaikki kaupat, tapahtumat, menemiset ja tekemiset. Kun siellä ei ollut mitään, ja Helsingissä taas kaikki on ihan kävelyetäisyydellä ja parin minuutin saavutettavissa. Sieltä piti aina lähtemällä lähteä ja matkoihin sekä työmatkoihin meni kauheesti aikaa. Se tunti tai pari päivässä liikkumiseen on mun mielestä hukkaan heitettyä aikaa, ja arvostan enemmän sitä että töistä pääsee nopeasti kotiin. Senpä takia haluan jatkaa asumista kantakaupungin alueella ja yritän toimia niin että mihinkään työtehtäviin ei menisi 5-15min kauempaa. 20min on ehdoton takaraja. Sitä on tullut todella mukavuudenhaluiseksi sen jälkeen kun huomasi kuinka helppoa keskusta-asuminen on 🙂

  6. Joo ainut miinus siinä kun asuu kauempana keskustasta on juurikin matkustus. Tällä hetkellä kuljen julkisilla ja keskustaan matkaa joku 30min. Uuteen työpaikkaan päästessäni otin sen kauempaa mutta työmatkoihin kuluu itsessään n. 2h päivässä. Se on kyllä turhauttavaa. Mutta autolla kaikki on nopeampaa että kyllä kun töitä tahkoaa ja saa rahat kasaan niin haluan auton talouteen 🙂 olen aina asunu kauempana keskustasta ja se on niin tuttua. Koiran kanssa en ikin haluis betoniviidakkoon. Metsä, luonto ja rauhallisuus on asioita joita arvostan. Ihana tulla kotiin kaiken hälinän jälkeen ja oikein kunnolla rauhoittua 🙂 puolensa ja puolensa kaikella. Rakastan rivarissa asumista todella paljon 🙂

    http://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

  7. Voi meillä esikoinen aikoinaan ja nyt kuopus (4,5kk) huutaa aina autossa. Nukahtaa hyvin harvoin vaikka olisi väsy ja huutamisesta hikoaa sitten ihan läpimäräksi. Esikoisella (2v) loppu muistaakseni just kun vaihdettiin isompaan penkkiin ja kaikista mukavinta on nyt matkustaa kasvot menosuuntaan päin. Eli niitä aikoja odotellessa kuopuksenkin kanssa. Ei paljoa huvita yksin lähteä muksujen kanssa autoilemaan :// :’D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 27
Tykkää jutusta