Väsynyt.

Sitä sanotaan, että kun energinen ja koko ajan touhuava ihminen pysähtyy – hän väsähtää. Että sitten vasta pysähdyttyään huomaa, kuinka väsynyt onkaan. Allekirjoitan tämän täysin.

Me ollaan nyt oltu juhannuksesta asti ”lomalla”. Tarkoittaen siis sitä, että Tuukalla ei ole asiakkaita ja minäkin olen lomamoodilla. Silti nyt viikon verran lomailtuamme tunnumme olevan molemmat väsyneempiä, kuin ennen lomalle jäämistä.

Olen jostain syystä ihan kokonaisvaltaisesti todella väsynyt. Otsani kukkii ja keho on väsynyt. Ihan kuin kroppakaan ei jaksaisi toimia täydellä teholla nyt. Pinnakin on lyhyt.

Emman ”äitivaihe” jatkuu edelleen hyvin vahvana. Ja vaikka se onkin ihan äärettömän ihanaa, kun toinen kapsahtaa kaulaan ja puristaa pienillä käsillään kovaa, niin silti välillä olisi ihanaa katsella vierestä Emman kapsahtamista iskän kaulaan. Toki hän viihtyy Tuukankin kanssa.

Tiedän, että nyt jotkut äidit on varmasti siellä taas ihan huuli pyöreänä. Että hyvänen aika, oliko tämä se äiti joka tarvitsi ja ennen kaikkea halusi sitä omaa aikaa..
Mutta tiedän, että meitä äitejä on paljon, keitä väsyttää. Ketkä haluavat ja tarvitsevat sitä omaa aikaa. Eikä kukaan meistä rakasta lastaan (lapsiaan) yhtään vähempää tai enempää, kuin ne äidit, jotka sitä omaa aikaa ei halua.

Myös meitä ihmisiä on erilaisia, jotkut väsyvät helpommin ja toiset pystyvät paahtamaan pidempään ilman väsymystä. Toiset myös stressaantuvat herkemmin kuin toiset. Eikä tässäkään etsitä parempaa tai huonompaa. Meitä on vaan niin moneen junaan.

Minä ihan rehellisesti joskus ihmettelen kuinka vaikkapa kolmen pienen lapsen vanhemmat jaksavat. Tai miten yksinhuoltajat selviävät vauvavuodesta tai taaperoiästä. Sillä jos minulla ei olisi Tuukkaa tässä tämän talouden pyörittämisessä mukana, en tiedä miten selviäisin.

Olen aika varma, että Emma tulee olemaan temperamentiltaan vahva ja voimakas. Hän on horoskoopiltaan skorpioni ja pikkuneidin tulisuus ja omapäisyys näkyy jo nyt. Juhannuksena lounastaessamme eräässä pienessä ravintolassa Kustavissa, viereisen pöydän nainen ihmetteli miehellensä ”lähteepä noin pienestä kova ääni” – kun Emma ilmaisi tahtonsa jossain asiassa. Ja tämä on tullut selväksi meille vanhemmillekin moneen otteeseen. 😉

Yöt ovat tällä hetkellä katkonaisia, koska seisomistaito vahvistuu koko ajan. Hän kampee itsensä pinnasängyssä heti herättyään reunoja vasten seisomaan. Myös yöllä. Hampaita tulee yläleukaan kovaa vauhtia ja sekin tekee öistä levottomia.

Aina puhutaan niistä vauvan vaiheista.. Kyllä minä sanon, että tämä vaihe on myös iskällä ja äidillä. Nimittäin erittäin väsynyt vaihe.

***

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

17 vastausta artikkeliin “Väsynyt.”

  1. Täällä kolmen pienen prinsessan äiti😃 Syksyllä vanhin täyttää 4v, keskimmäinen 2v ja nuorin 1v eli tohinaa riittää😂
    Itselläni uutena vuotena meni selkä ja siitä lähtien olen taistellut kauheiden kipujen kanssa (+hirveä kasa kipulääkkeitä) ja en pärjännyt lasten kans yksin kun kivut oli niin hirveät ja kävelin ihan kumarassa ja vinossa. ensin mies jäi 4kk vanhempianvapaalle ja minä sairaslomalle, mutta rahallisesti se ei yksinkertaisesti ollut kannatavaa ja no kun on itse tottunut 3vuotta tekemään asiat kotona tietyllä tavalla ja on selkät rutiinit niin hirveän vaikea mulla oli luovuttaa ne ohjat miehelle😒😁 ja siitä seurasi paljon yhteen törmäyksiä.. sain sitten kotihoidosta onneksi itselleni avun sille ajalle kun mies oli töissä, mutta edelleen suuri ahdistus kun ei pystynyt itse tekemään kaikkea.
    Nyt vidoin 3viikkoa sitten pääsin leikkaukseen ja kivut jäi leikkauspöydälle ja olo kuin uudesti syntyneellä 😃 Vielä viikon verran kotihoidosta tulee apua kun en saa vielä nostella tai kumarrella ja sen jälkeen alkaisi se meidän kauan kaivattu normaali arki😃 Jotenkin itsellä hieveästi tämä jännittää kun kuitenkin 6kk on joku ollut mun apuna ja siihen totuin vaikka se ahdistikin. Vaikka tietenkin odotan enemmän kuin mitään muuta, että se meidän normaali arki alkaa ja saan ne ohjan omiin käsiin taas niin silti se tuntuu oudolta😄
    Ja siis niin tämän piitkän selityksen kautta päästään vastaukseen eli kyllä nyt kun en ole pystynyt/saanut touhuta normaalisti olen ollut tooodella väsynyt ja plus lääkkeiden vaikutus. Meillä kuitenkin 2 vanhempaa tyttöä sen verran aktiivisia ja kaipaavat aamuisin sen vähintään 2 tunnin puistoilun tai vanhempi tytöistä myös välillä ehdotta jos mentäis ihan vaikka lenkille😄 Ja plus sitten ”ilta ulkoilut” mitkä tehdään sitten koko perheen kanssa kun mies tulee töistä. Mutta kyllä nyt olen huomannut miten paljon pirteämpi olen sillon ennen ollut kun koko ajan olin liikkeessä ja nyt väsyttää ja juurikin naama kukkii..
    Mutta onneksi ensi viikon jälkeen päästään taas normaaliin arkeen!😊
    huh tulipa pitkä vastaus toivottavasti jaksoit lukea😃 Ihanaa kesää teille kaikille😊

  2. Voi miten helppoa olisi jos olisikin joku auttamassa lapsen hoidossa 😀 mutta paremmasta ei ole tietoa kun olen ollut lapsen (kohta 1v) kanssa koko ajan kahdestaan, kun aviomies otti ja lähti vähän ennen kun lapsi syntyi. Ja kyllä väsyttää.. poika on ollut aina huono nukkuja, ja lisäksi itselle tuli avioeron myötä uniongelmia jotka eivät ole vieläkään helpottaneet :/ no, toivottavasti vielä joskus saisi nukkua, olisi ihanaa!

  3. Voi Monna,väsymys on hirveää:(
    Itse pähkäilin pitkään että millä selviän 7 lapsen kanssa yksinäni kun ero tuli. Onneksi itse saan myös niitä vapaapäiviä ja omia hetkiä,kyllä sitä muuten niin väsyisi. Päivät ovat välillä niin samanlaisia ja väsyttäviä…

  4. Hei. Oletko miettinyt, että ehkä jatkuva somettaminen ja updeittaamisen tarve on kuormittavaa myös? Ehkäpä välillä olisi tauon paikka sen suhteen? Se myös ehkä mahdollistaisi erilaisen läsnäolon muille perheenjäsenille..

  5. Hei!täällä myös poika 8kk opettelee seisomaan…on vauhtia ja vaarallsia tilanteita,tiedän tunteen kun tuntuu ettei perässä aina pysy!. En ole ihan varma minkä ikänen olet mutta käsittääkseni yli 35? Meitä lapsia on 5,nuorin siskoni on vanhinta 20 vuotta nuorempi eli äiti synnytti hänet 38 vuotiaana ja sanoi että kyllä ikä tekee tehtävänsä,ei vaan jaksa enää samalla tavalla kuin nuorena ja se on ihan normaalia.eli me muut 4 oltiin yhtä aikaa alle kouluikäsiä ja silloin kun hän oli n.25 ja hyvin kuulema jaksoi.elä käsitä väärin että vanhaksi sinua sanosin,oot kuitenki ulkonäöllisesti tosi nuorekas👍 oo siis armollinen itelles ja ei oo häpeä pyytää apua.

  6. Pojallani on unipussi käytössä ja se tuntuu auttavan siihen , ettei yöllä pääse seisomaan, ei niin helposti ainakaan.

    • Meilläkin on. 😊 Unisena se vaikeuttaa kyllä. 😄 Mutta nyt viikon ajan se ei oo enää ollut este, vaan hidaste. 😉

  7. Mulla reilu 10kk ikäinen vauva ja täällä hyvin samoja tuntemuksia. Vauva on rakas lapseni, mutta silti tarvitsen omaa aikaa ja siksi käyn jo töissä, salilla yms. ja niiden avulla jaksan. ”Tiedän, että nyt jotkut äidit on varmasti siellä taas ihan huuli pyöreänä. Että hyvänen aika, oliko tämä se äiti joka tarvitsi ja ennen kaikkea halusi sitä omaa aikaa..”<– Ei sun tartte kellekään mitään todistella/selitellä oloja(ei siis pahalla). Luulen nimittäin että suurimmalla osalla äideistä on ihan samoja tuntemuksia, ja sitä pitää vaan somessa yms. hehkuttaa kuinka kaikki on aina vaan ihanaa ja täydellistä oman vauvan kanssa. Kyllä oma vauva voi väsyttää vaikka sitä rakastaisikin! Ihan kuten vaikka oma puolisokin! 😀

  8. Hei Monna! Kiitos ihanasta blogista! Väsymys on niin kurjaa ja olen kokenut juurikin saman, että pysähtyessä vasta huomaakin olevansa väsynyt. Harmillisesti teksteistäsi luulen huomaavani tietynlaisen varovaisuuden kertoessasi näistä ”äitiyden varjopuolista” kuten oman ajan tarpeesta, väsymyksestä, ajoittaisesta harmituksesta. Harmittaa, että joudut kenties varomaan sanojasi kurjien kommenttien pelossa! Äitiys (ja isyys) on täynnä tunteita ja meidän lukijoiden täytyy se ymmärtää, ettei äidinrakkaus lastaan kohtaan vähene yhtään, vaikka jaatkin meidän lukijoiden kanssa niitä raskaitakin fiiliksiä ja päiviä. Väitän, että monet meistä saavat siitä jopa voimaa, kun kerrot, että sinuakin väsyttää ja harmittaa olla aina saatavilla. Toivottavasti tiedät sen ja jatkat rohkeasti olemalla oma itsesi!

  9. Mielestäni se on vaan hyvä juttu, että pystyy myöntämään olevansa väsynyt. Silloin sille asialle myös tulee ehkä tehtyä jotain, ja pidettyä omasta jaksamisesta huolta. Toivon voimia jaksamiseen teille ja haluan vielä sanoa että sun blogi piristää usein mun päiviä <3

  10. Mä oon aina välimmä poikien kanssa yksin jos mies työreissussa. Eipä sitä jaksa välttämättä kuin sen ”pakollisen”. Aika menee arkiaskareissa ja silloin vedän aina vähimmäisvaatimuksilla :D. Kun on kaksi jota ei voi jättää valvomatta tarkoittaa se todella intensiivisiä päiviä ja jumalatonta sotkua. Kun vanhempi täytti 3v niin sit alkoi helpottaa jossakin suhteessa (eli esim siinämielessä, että lapsi ei ihan just välttämättä loukkaa itseään jos jää 5s ilman valvontaa…)

  11. En tarkoittanut pahoittaa mieltäsi. Itse puhuin vain omakohtaisesta kokemuksesta; mökille mentäessä ja 4g:n hävitessä tulee yöt nukuttua paremmin ja mies sanoo, että huomiokin on erilaista kun aina ei blingejä tule joka hetki keskeyttämään. Hiljaisuus kun vähentää ns. ärsykekuormaa.

    • Joo, otin ehkä turhan herkästi.
      Aihe on vain sellainen, mikä nostaa tunteita. 😀 Me nimittäin pidetään joka päivä ”somettomia” tunteja iltaisin. Laitetaan kännykät ja koneet pois ja vaan ollaan. Tätä tehdään myös tietoisesti vapaapäivinä.
      Itselläni on melkein aina kännykkä äänettömällä, koska en nimenomaan jaksa niitä blingejä kuunnella. 🙂

  12. Meidän neiti on ollut aina äidintyttö. Toki se on ihanaa, kun toinen niin tykkää istua sylissä, halailee jne, mutta että koko ajan! Vähemmästäkin väsyy, kun tekee suurimman osan kotitöistä lapsi sylissä tai jalassa kiinni 😓 Ulos kun lähden yksin, niin lapsen itku on hirmuinen. Nyt varsinkin, kun hänelle iski jokin uusi eroahdistus… Onneks hän tykkää muistakin ihmisistä, joten kyläillään paljon, sillä silloin saan edes hetkeksi kädet vapaiksi. Silti äiti on paras, ja kyllä minä suoraan uskallan sanoa, että se väsyttää, kun kotona ei saa hetken rauhaa. Tsemppiä väsymyksen kanssa! ❤
    Ps. Itse huomasin, kuinka sitä väsytti alkuun enemmän, kun lapsi alkoi nukkua paremmin yöt 🙈 Ehkä kroppa tajusi, kuinka paljon univelkaa oikeasti on.

  13. Mun ystävällä on esikoinen saman ikäinen kuin mun kolmonen. Herranjestas kun hän on ylikuormittunut, koko ajan pitää viihdyttää lasta ja huolehtia kaikesta kymmenkertaisesti muhun verrattuna. Jos Mä juoksisin jokaisen ipanan perässä ja vahvistin samalla tavalla, olisin burn outin saanut jo 10 kertaa. Meillä on aika rentoa meininkiä, olen saanut siitä paljonkin hyvää palautetta, varman minäkin esikoisen vauvavuotena olin stressaantuneempi kun koskaan myöhemmin. Raastavinta kotiäitiydessä on juurikin se, että jos hetkeksikin pysähdytään omia tekemään, joku pieni huutaa samantien huomiota.

  14. Kylläpä oli ihana lukea tätä kirjoitusta!! Itse olen miettinyt usein juuri tuota että miksi niitä äitejä ”katsotaan kieroon” jotka myöntävät tarvitsevansa omaakin aikaa!? Itse olen ollut nyt viisi vuotta kotiäitinä ja kolmen lapsen kanssa sitä joku on kokoajan vaatimassa jotakin niin en osaisi edes ajatella viikkoa ilman omaa aikaa! Kaikella rakkaudella lapsiani kohtaan! Omasta ajastani vaan saan niin paljon lisää virtaa touhuta taas lasten kanssa. On päiviä kun hädintuskin jaksan lähteä lasten kanssa omalle pihalle, mutta kai sekin on inhimillistä ja välillä sallittuakin! 😀
    Ja tuo lause jossa kirjoitit äitvaiheesta, että olisi kiva katsoa kun lapsi kapsahtaisi välillä isänsäkin kaulaan, voin niin allekirjoittaa tämän!
    Kiitos ihanasta blogista! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 57
Tykkää jutusta