Ollaanko me vielä yhdessä?

Jostain syystä minulta on kysytty tätä asiaa lähiaikoina parikin kertaa. Se on aika hassua. Tai siis, että jos sosiaalinen media ei pursua yhteiskuvia, tulee joillekin sellainen vaikutelma ettemme enää olisi yhdessä.

Sanon ihan rehellisesti, että viimeinen kuukausi on ollut varmasti raskain koko meidän parisuhteen aikana. Me olemme olleet yhdessä pian yksitoista vuotta ja 10.heinäkuuta tuli seitsemän vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Näinkin pitkän parisuhteen aikana on melkeinpä väistämätöntä, että tulee ala- ja ylämäkiä. Mutta se, haluaako niistä vaikeimmista mäistä päästä yhdessä yli on merkittävin asia.

Luulen, että meillä on niin voimakas tahtotila pysyä yhdessä, että selviämme niistä mäistä. Haluamme niin. Vastaus otsikon kysymykseen on siis KYLLÄ. Kyllä me olemme edelleenkin yhdessä. Meidän parisuhteeseen on vaan viimeisin vuosi tuonut hieman haasteita. En ihmettele enää sitä, että jotkut pariskunnat tekevät sopimuksen ettei ensimmäisen vauvavuoden aikana saa erota. Ennen naureskelin tälle jutulle, pidin sitä ihan hölmönä ideana. Nyt olisin valmis allekirjoittamaan sopimuksen.

Meille molemmille on tullut yllätyksenä se, minkälaisia olemme toisillemme väsyneinä. Minä olen ennen ollut aika lepsakka vaimo. Ihan suoraan sanottuna. 😉 Mutta nyt naputan asiasta jos toisesta vähän väliä. Menetän pinnani nopeasti ja kiihdyn vielä aiempaa nopeammin nollasta sataan. Myönnän, että minun on vaikea levätä tällä hetkellä. Kun Emma on päikkäreillä, minä pyörin ympäri kotia stressipäissäni siivoamassa. Siinä samalla mennä käksätän Tuukalle, jos hän ei ole vielä ehtinyt viedä kahvikuppia keittiöön tai muuta yhtä viisasta.. Kinastelemme melkein päivittäin jostain turhasta asiasta.

Jos meillä ei olisi tätä maailman suloisinta ja ihaninta tyttöä, olisimme rehellisesti sanottuna varmasti jo pistäneet eropaperit vetämään. Mutta koska tiedostamme sen, että emme käyttäydy nyt ihan normaalisti väsymyksen vuoksi, haluamme päästä tämänkin mäen yli. Yhdessä.

Kinastelun aiheet on usein jotain hyvin pieniä juttuja ja ne unohtuu yhtä nopeasti, kuin on tulleet esillekin. Varmasti se, että meillä on niin paljon yhdessä niitä ilon ja onnen hetkiä, on myös avain suhteen kestämiseen. Jos kaikki olisi pelkkää kinastelua, ei yhdessäoleminen olisi sen arvoista.

Haluamme kuitenkin molemmat viettää vielä monia hääpäiviä yhdessä. Haluamme tarjota tyttärellemme hyvän ja turvallisen kodin, jossa kasvaa. Emme ole pistämässä niitä eropapereita vetämään, emmekä aiokaan. Yli kymmenen vuotta ollaan polkuja kuljettu yhdessä. Neljä vuotta ollaan oltu koiravanhempia ja kohta vuosi pienen prinsessan äiti ja iskä. Viisi vuotta ollaan pyöritetty yhteistä yritystä. Paljon on koettu, eikä ihan jokainen hetki ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta niinhän se on, että elämä opettaa ja yhteiset kokemukset vain vahvistaa.  Kun pysähdyn miettimään elämääni tällä hetkellä, ymmärrän kuinka onnellinen olen. 💜

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

19 vastausta artikkeliin “Ollaanko me vielä yhdessä?”

  1. Voi miten lohdullista kuulla, että muistakin tulee naputtavia vaimoja väsyneenä… Vaikka kuinka koitan skarpata, että en naputtais, nii silti tulee naputettua… 😑 miesparka.. Onneksi se niin monesti ymmärtää, että en tahallani oo sellainen..
    Toivon teille paljon onnellisia vuosia ja tahtoa rakastaa! Teillä on paljon, kun teillä on toisenne ❤️

  2. Tsemppiä niin hurjasti<3 Meillä Emmasta viikon vanhempi typy niin aika samat kuviot täällä taloudessa. Todellakin on välillä raskasta ja myös niin kovin rakasta niin vanhemmuus kuin parisuhdekkin. Oikeen huonon yön ja nihkeän päivän jälkeen mies tulee töistä kotiin ja alan säksättää heti niin riitaahan siitä tulee. Tavallaan karua myöntää, mutta silloin hetkellisesti ajattelen, että miten oon ikinä tuohon hirviöön rakastunu. Ihan kauhee tyyppi ja argh, kun se on aina vaan ärsyttävä. Meillä onneks puhutaan todella avoimesti ja molemmat tiedostaa sen, että ei me kuitenkaan tosissaan niin ajatella. Toinen on niin hurjan rakas kumminkin<3 Se yhteen hiileen puhallus ja tahtominen on oikeesti melkeen kaiken a ja o. Ja ne ihanat hassutteluhetket perheen kesken antaa voimia tosi paljon. On ne pikkuiset vaan niin rakkaita.

  3. Ihanan rehellinen postaus! Väsyneenä on aina hankala tunnistaa niitä todellista tunteita ”käksätyksen” takaa. Itsellänikin on taipumusta väsyneenä käksättää, kun ärsyttää puoliso joka vain sotkee jne. Todellisuudessa kaipaisin häneltä vaan apua, ja niinpä käksätyksen sijaan koetan mieluummin näyttää tuon todellisen tunteen vaikka purskahtamalla itkuun ja kertomalla, miten väsynyt olen. Tämä herättää toisessa halun auttaa ja tuo meitä lähemmäs, toisin kuin mäkätys, joka vaan ärsyttää. Kannattaa siis yrittää tukeutua puolisoon 🙂 (tämä on tosin paljon helpommin sanottu kuin tehty) Tsemppiä!

  4. Kuin omia ajatuksia olisin lukenut. Nim. Neljä kuukautta vauvakuplaa takana ja nalkutuksen määrä on käsittämätön.

    • Sama täällä kuin joku kirjoittaisi minun ajatuksia ja tekoja. Täälläkin 4kk vauvakuplaa ja ihan älytöntä nalkutusta takana, onneksi itse ja mies tiedostaa ”poikkeustilan” välillä vaan säikähtää itseään.

  5. Ensimmäisen muksun kanssa ensimmäinen vuosi on taatusti yhtä myllerrystä. Kaikki on uutta ja sitä on monen asian kanssa niin epävarma. Eikä tosiaan osaa oikein edes levätä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Tietyllä lailla käy vähän niin kuin ylikierroksilla. Kuulostaa niin tutulta. Tärkeää on, että kun kysyy itseltään ja toiselta TAHDOTKO, niin vastaus on TAHDON. Kyllä se elämä siitä vielä ”helpottuu” tai oikeammin sanottuna sitä oppii elämään elämää, jossa on mukana maailman ihanin oma lapsi. 💕 Tsemppii parisuhteeseen!
    Ja on teillä kyllä aivan mielettömän nätti ja oikea superpakkaus prinsessa Emma. Kiitos, kun saan seurata lapsen kasvua. (Kohta neidillä vauhti taas kiihtyy, kun konttaaminenkin on jo opittu 😊)

  6. Tilapäinen vaihe. Myöhemmin sitä katsoo taaksepäin vahvempana. Tsemppiä!

  7. Oi, kuulostaa niin tutulta. Miten ärsyttävä se likanen kahvikuppi voikaan olla (jos se ei löydä heti tyhjennytyään löydä tietään tiskikoneesseen pöydältä) sillon kun on väsynyt. Sitten ku ei oo väsynyt niin saatan tarjoutua itse viemään sen että toinen saa vaan olla 😁 huh huh, väsymys, inhottava mörkö joka tekee meistä nalkuttajia!

  8. Siinä kovimman väsymyksen hetkellä, kun kaikki ärsyttää, kannattaa mielummin olla hiljaa kuin räksyttää. Asiat voi sanoa niin monella tavalla, esimerkiksi sen pyynnön puolisolle, että vietkö kuppisi koneeseen. Vinkkinä ihan jokaiselle, että se päivä ja parisuhde jatkuu paljon mukavammin, kun ajattelee joka kerta mitä suustaan päästää. Kannattaa sanoa ihan ääneen, että olen väsynyt ja sen takia ärtynyt, ei jutella nyt. Toiselta voi pyytää nätisti asioita väsyneenäkin, eikä hyeenan lailla vaatia. Kokeilkaa. Mulle tulee tosi inhottava ja vaivautunut olo, jos joudun todistamaan jonkun pariskunnan riitelyä tai kuuntelemaan, kun vaikka joku tuttuni nalkuttaa puolisolleen. Se on oikeesti tosi typerää käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Joku voi kommentoida tähän, että väsyneenä monta yötä valvoneena ei paljon jaksa etukäteen ajatella ja olla ystävällinen. Kokeile silti. Voitat paljon. Hei, olen mäkin äiti ja olen ja olen ollut usein väsynyt eivätkä omat toiveeni ole täyttyneet. Mä tiedän mitä se on. Siltikään mä en nalkuta. Koskaan. Se toinen ei ole sitä ansainnut.

    • Näinhän se menee. Kyllä sitä ainakin tässä huushollissa tulee oltua hiljaakin, eikä vain ”räksyttää” kuten sanoit. 😀 Asiat voi todellakin sanoa monella tavalla. Minä en kuitenkaan ainakaan täällä millään tavoin hyeenan lailla hyökkäile. Toinen juttu mitä en ikinä (eikä kyllä Tuukkakaan) ole ymmärtänyt, on puolison/kumppanin julkisesti ”läksyttäminen”. Jos on jotain sanottavaa, sen voi hyvin keskustella sitten kotona kahdestaan.
      Mutta, kuitenkin sanon (vaikka sinäkin olet äiti ja valvonut öitä), että ei sitä ihan oikeasti AINA hallitse ja hillitse kaikkea. Eikä tarvitsekaan. Kunhan osaa myös sitten pyytää anteeksi.

    • Joskus on hyvä olla hiljaa mutta minä olen sitä mieltä että ei niitä asioita kannata hyssytellä ja sisälleen pantata. Se että välillä ”räksyttää” on elämää aidoimmillaan ja sen keskellä kun vielä vuosien jälkeen tahdotaan niin voi sanoa että on hyvä olla. Ps. Vauva vuotena on väsynyt miltei joka päivä ois aika hiljainen vuosi jos aina sanois olen väsynyt ei jutella nyt… 😉

  9. Ehkä arvostettavin blogiteksti, jonka olen koskaan lukenut! Miten puhut parisuhteesta ja elämästä on avointa, rehellistä ja niin normaalia arkea monien pariskuntien elämässä, että tavallaan sinä / te olette varmasti roolimalleja ja ajatusten sanoiksi pukijoita monelle. Arvostan todella! Paljon tsemppiä ja jaksamista!

  10. Vau mikä ihanan rehellinen ja aito teksti. Kiitos tästä, kuinka arvostankaan että joku kertoo näin luontevasti vaikeastakin asiasta. Ja tsemppiä teille <3

  11. Juuri tänään pohdin tätä samaa asiaa hääpäivän lähestyessä umpiväsyneenä kahden lapsen äitinä. Viimeisin vuosi on ollut raskain ikinä ja ihan heti ei helpotusta ole näköpiirissä. Mutta kuten joku fiksu jo seurustelumme aikana sanoi:”Avioliitto on päätös” (ts. Rakkaus kumppania kohtaan on päätös). Ja tämä päätös pitää tiukkoinakin hetkinä <3

  12. <3 miten aito ja rehellinen kirjoitus!

    Joskus sitä vain avioliitto ja suhde joutuu koetukselle, mutta uskon että molempien tahtotilalla ja rakkaudella toista kohtaan näistä päästään yli vahvempina. <3

    Tsemppiä!

  13. Meillä tyttö jo reilu 5-vuotias ja kun tätä arkea pyörittää niin jossain vaiheessa viikkoa on aina niin väsynyt, että päästelee suustaan sammakoita ja säksättää toiselle. Me ollaan kohta oltu 12 vuotta yhdessä ja tiedetään tasan miten kumpikin käyttäytyy väsyneenä. Se näkee oikeastaan jo toisen ilmeestä 😀 Mutta aina jälkeenpäin pyydetään anteeksi omaa käytöstään, sehän se on tärkeintä! Tuolla joku mainitsi ettei kannata toiselle sillä tavalla edes puhua. Noh, se nyt vain on joskus todella vaikeaa!

    Väitän, että vasta lapsen syntyessä voi tietää mistä puusta parisuhde on veistetty 😉 Yllättävän monet pariskunnat eroaa juurikin pikkulapsiaikana. Se kertonee jo aika paljon.

  14. Kiitos hienosta postauksesta! Oletteko muuten miettineet siivousapua? Meillä on 13 kk vanha taapero kotona ja meillä käynyt siivooja joka toinen tai joka kolmas viikko. Vähentää kummasti stressiä ja antaa enemmän vapaa-aikaa. Helpompi pitää koti siistinä kun joku tekee silloin tällöin kunnon perusteellisen siivouksen! Oli kyllä hyvä investointi eikä kotitalousvähennyksen jälkeen ole niin kallista kuin luulisi ☺

  15. Meillä yhteisiä vuosia takana 18, joista naimisissa 15. Lapsia kolme (tänä vuonna 12,10 ja 4v). Raskasta on välillä ollut varsinkin vauvavuosina, ja tahtoa on vaadittu. Me luvataan aina hääpäivänä että ainakin seuraavaan hääpäivään pysytään yhdessä 😉 Koko ajan helpottaa kun lapset kasvaa, tosin sitten onkin toisenlaiset haasteet edessä. Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 171
Tykkää jutusta