Lapsi somessa.

Olen miettinyt tätä asiaa nyt jonkin aikaa. En tiedä varmaksi omaa mielipidettäni. Tiesin aiemmin, mutta en tiedä enää.

Luin meidän lokakuun mammojen fb-ryhmästä mielenkiintoisen keskustelun tästä aiheesta ja päätin raapusta omia mietteitäni blogiin.

Kirjoitin raskaana ollessani tämän kirjoituksen ”Laitanko lapseni nettiin?” Kirjoitin silloin näin:

Itse olen ajatellut, että haluan jakaa lapsestamme – pienestä Vauva Pursiaisesta kuvia blogissa ja instagramissa. Samaa mieltä on Tuukka. Vauva tulee kuitenkin olemaan niin iso osa elämäämme ja todella rakas ja tärkeä osa sitä – miksi haluaisimme kätkeä jotain niin ihanaa?!
Tietysti olemme miettineet muutamia seikkoja kuvien suhteen. Mm. sen, että mitään paljaspeppukuvia emme laita nettiin. Emme myöskään mitään sellaisia, mitkä voisi jollain tapaa nolata lasta – lapsi potalla tai vauva kakkavaippaa vaihtaessa.
Olen miettinyt myös, että lapsen kasvaessa varmasti vähennän kuvien määrää ja mietin vielä tarkemmin, onko kuva sellainen ettei se halveeraa lasta. Haluan myös ajatella, että kuvat olisi sellaisia, joita vaikka kymmenen vuoden kuluttua nähdessään lapsi ei nolostuisi itse.

Olen nyt jo jonkin aikaa miettinyt, että pitäisikö Emman kuvien laittamista alkaa rajoittamaan. Nyt kun hän ei ole enää ihan vain pieni vauva, joka vain nukkuu ja näyttää samalta kuin kaikki muutkin vauvat. Nyt hän on jo oma persoona, pieni tytöntyllerö. Ymmärrän myös heitä, jotka ovat rajanneet oman lapsensa kokonaan pois somesta.

Maailma muuttuu!

On hankala verrata meidän omaan lapsuuteemme 80-luvulle tällaista asiaa. Me elämme somea nyt vasta muutaman vuoden kokemuksella, meidän lapsemme tulevat kasvamaan somen kanssa. Jos nyt tällä hetkellä koulussa kiusataan jotain lasta somessa olevan kuvan takia, voi hyvin olla ettei enää viiden vuoden päästä niin ole – sillä se on silloin jo niin yleistä. Lapsethan kiusaavat erilaisuuksista, asioista jotka eivät ole arkipäivää ja yleistä.

Mitä someen voi laittaa?

Olen edelleen sitä mieltä, että en halua laittaa Emmasta kuvia, joissa hän on alasti tai tekee jotain sellaista, joka voisi olla myöhemmin hänen mielestään noloa. Tietenkään en voi tietää, mikä hänen mielestään on noloa ja mikä ei. Mutta voin päätellä ainakin osan. Kun Emma menee tarhaan ja kouluun, kysyn ehdottomasti häneltä aina luvan kuvien julkaisemiseen.

Perhebloggarit ja julkisuuden henkilöt

Monet bloggaajat ja julkisuuden henkilöt rajaavat kuvistaan lastensa naamat pois. Mutta perhebloggaajat ja monet julkisuuden henkilöt myös näyttävät oman lapsensa naaman. Olen miettinyt, että jos vaikkapa minua enemmän seuraajia omaavilla henkilöillä on kuvia somessa omista lapsistaan voi minullakin olla. Somessa lapsensa/lastensa kuvia löytyy mm. Nanna Karalahdelta, Martina Aitolehdeltä, Mutsis on -bloggaaja Emilialta, Umpulta, Fit you too -Katrilta, Hilla’s Blogin Hillalta, Laura Peipolta, Hanna Gullichseniltä, Oi mutsi mutsi -bloggaaja Elsalta, Juoksujalkaa Lauralta jne jne… Vaikka omia tekemisiään ei kannata verrata muiden tekemisiin, voi tässä asiassa kuitenkin miettiä ettei ole ainut, joka someen jakaa vauva/lapsikuvia.

***

Joka tapauksessa, olen kuitenkin nyt miettinyt sitä miten kauan vielä jaan näinkin paljon Emmasta someen. Syksyllä aloitan treenihommat kunnolla ja palaan myös töihin. Sitä kautta olen ajatellut, että blogini palaisi taas enemmän ”juurilleen” ja sinne treeni/hyvinvointi-maailmaan. Mutta koska Emma on iso(in) osa elämääni, haluan ylpeänä äitinä hänestä aina välillä kertoa tulevaisuudessakin.

***

Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? 

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

29 vastausta artikkeliin “Lapsi somessa.”

  1. Mie aloitin blogin kun lapsi oli 3kk,nyt Eetu on jo kohta 4v. Alusta asti julkaisin sellaisia kuvia jotka ei ole noloja lapselle,eikä mitään paljastavia. Sen jälkeen kun minimies täytti vuoden jätin esim.kuukausikuulumiset pois enkä kirjoittanut mitään painoja/pituuksia,mammat kun monesti vertailee niitä. Nykyisin blogin puolella en paljoa hänestä kirjoita,enemmän instan puolella videoita jne mutta aina ajatuksella ettei hän nolostuisi jos löytäisi kuvat myöhemmin isona netistä.

    Tulevan vauvan kohdalla teen varmaan aikalailla samoilla ajatuksilla somen suhteen :). Hyvä aihe pohtia!

  2. Olen myös ”paininut” saman asian kanssa, julkaistakko lapsen kuvia ( tunnistettavia ) vai ei. Olen päätynyt jälkimmäiseen. Haluan kuitenkin pitää lapsen yksityisyyden – vaikka olisi niitä söpöjä kuvia ihana jakaa muillekkin 🙂

  3. Ajankohtainen aihe! Tuntuu, että lastensaannin myötä monen some täyttyy vain lasten kuvista ja se on laittanut itsenikin pohtimaan tätä asiaa. Itse en laita ollenkaan kasvokuvia lapsestani, enkä paljon muitakaan kuvia. Perustelen tämän ihan sillä, etten itse pitäisi ajatuksesta että minusta on useita (jopa satoja ellei tuhansia) kuvia lapsuudesta julkisesti somessa. En pitäisi siitä, vaikka kuvat olisivat ns. neutraaleja, ei noloja, kauniita. Haluan itse päättää mitä minusta on näkyvillä netissä. Ehkä tähän liittyy se, etten muutenkaan julkaise ahkerasti kuvia somessa.

    Olen myös miettinyt, että eihän lasta nyt tällaisesta voida kiusata jne. Tosiasia on kuitenkin se, että emme voi mitenkään tietää mistä lapsia milloinkin keksitään kiusata. Itseäni on kiusattu nimeni takia, vaikka mielestäni nimeni on todella neutraali eikä siitä ole helppo vääntää yhtään mitään noloa! Toisaalta minusta on ihana katsoa kavereiden lasten kuvia somesta, siten näkee miten he kasvavat ja kehittyvät. En kuitenkaan halua itse jakaa kuvia. Ehkä sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtämään mitä kuvien julkaisu tarkoittaa.

  4. Mä jätin kanssa instasta ja facesta pois lapsen kasvokuvat siinä vajaa vuoden iässä. Varsinkin facessa ahdisti kun kuka tahansa kaverilistalta voi ne kuvat omaan käyttöönsä tallentaa (joka konkretisoitui anopin työpaikalla käydessä, kun hänen työpisteellään oli seinät täynnä facesta tulostettuja kuvia). Myöskin vauvan ekoina kuukausina muut laittoivat lupaa kysymättä meidän lapsesta kuvia someen, mikä oli mun mielestä todella ikävää. Nyt laitan kuvia, jossa lapsi näkyy takaa/sivusta, mutta harvat kasvokuvat ovat vain jotain perhepotretteja. Meille sopii näin!

  5. Aihe aiheuttanut myös minussa ristiriitaisia tunteita, sillä toisaalta en näe kuvien julkaisussa mitään väärää, kunhan somesta ei sitten löydy niitä kakkavaipan vaihto kuvia. Mutta myös lapsen oikeus yksityisyyteen pitäisi ottaa huomioon, sillä kuvat tosiaan ovat somessa kaikkien käytettävissä ja voivat joutua myös vääriin käsiin.

    Lisäksi entä jos lapsi vanhempana harmittelee somessa olevia kuvia, vaikka ne eivät sinällään olisikaan millään tapaa noloja. Siinä vaiheessa niiden poistaminenkin olisi jo aika myöhäistä, kun kuvat ovat olleet esillä jo useiden vuosien ajan. Hankalia asioita!

  6. Linjani on etten laita ollenkaan kuvia lapsestamme Facebookiin vaikka profiili onkin suljettu, mutta FB-kavereiden joukossa on niin paljon sellaisia joiden kanssa en ole tekemisissä oikeassa elämässä. Instagramiin en postaa kasvokuvia. Toisaalta en ole niin aktiivinen some-käyttäjä joten jokaista postausta harkitsee muutenkin pitempään kuin jos laittaisi kuvia esimerkiksi päivittäin. 🙂 Ehkä he jotka käyttävät enemmän Instagramia ja muita sosiaalisia medioita myös postaavat matalammalla kynnyksellä kuvia lapsistaan? Yhdellä kaverillani on kaksi Instagram-tiliä, toinen avoin ja toinen suljettu, sille avoimeen hän ei laita lapsista kuvia.

  7. Mulla ei ole lapsia, mutta mulla on silti mielipide 🙂 Mielestäni on täysin normaalia ja hyväksyttävää laittaa kuvia lapsestaan nettiin. Koen että se on nykyaikaa ja maailma muuttuu, ja mun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka perustelee etteivät itse haluaisi että heistä on vauvakuvia somessa. Miksi? Siis miksi ei? Mikä siinä on niin kauheaa ja epänormaalia ja yksityisyyttä _loukkaavaa_? Mielestäni sille ei ole oikeastaan minkäänlaisia järkisyitä, vaan tämä perustuu yksittäisten, jollain tapaa herkkien/pelokkaiden ihmisten kuviteltuihin tunteisiin. Ihmiset usein pelkäävät asioita jotka ovat uusia/vieraita ja tietty se osa tästä on ymmärrettävää.

    Minun _kaikki_ vauvakuvani yli 30 vuoden takaa saa ihan vapaasti ladata vaikka heti huomenna nettiin koko maailmalle. Minulla ei ole tarvetta suojella lapsuuskuviani, niissä ei ole mitään pahaa, nolostuttavaa tai mitään muutakaan. Ne ovat vain kuvia, useat tosin hyvin suloisia tai hauskoja. Niiden julkaisemisesta ei ole minulle mitään haittaa, mutta ehkä jollekin toiselle niistä voisi olla vaikka iloa.

    Vaikkakin olen hyvin vapaamielinen tässä asiassa, niin mielestäni kuvien sisältöä tulee harkita, ja sitä missä valossa lapsensa netissä esittelee. Neutraalit ja positiiviset asiat ovat mielestäni ok, mutta juurikaan mitään todella henkilökohtaisia asioita ja alastonkuvia ym ei kannatajulkaista, ja varmasti lapsen kasvaessa ja muuttuessa selkeämmin omaksi itsenäiseksi persoonaksi kannattaa vähentää kuvien määrää ja harkita tarkemmin miten lapsi esiintyy somessa. Toisaalta, on loogista että pienestä vauvasta ja parivuotiaasta on paljon kuvia blogissa, mutta pitäisin outona että samaa jatkettaisi vaikka silloin kun lapsi kasvaa. Myöhemmin lapsen kasvaessa ja kouluun mentäessä sen esiintymisen pitäisi vähentyä, mutta ei sen kokonaan tarvi loppua silloinkaan.

    Internet on nykyaikaa ja me elämme ihan erilaisessa maailmassa kuin omassa lapsuudessamme 20-30 vuotta sitten. Ne lapset mitkä ovat lapsia nyt, elävät ihan erilaisessa ympäristössä 10-20 vuoden päästä ja olen 100% varma ettei normaaleihin lapsuuskuviin netissä tule kukaan reagoimaan millään tavalla.

    Ajat muuttuu ja ihmiset toivottavasti myös sen mukana.

    • Toisaalta mun mielestä taas olis ihan kamalaa, siis oikeasti ahdistava ajatus, jos mun kaikki lapsuus- ja perhekuvat 30 vuoden takaa olisi julkisesti netissä tai instassa tai missä vaan somessa kaikkien maailman vieraiden ihmisten nähtävillä. Ja vielä joka päivältä jotain monien vuosien ajan, kuten monien bloggaajien lapsista nyt on. En mä tiedä miksi, kuvaan ja sometan itsekin paljon, ja ei jotkut yksittäiset kuvat haittaa muakaan, mutta ajatus että siis mun äiti olisi halunnut kaikki mun lapsuuskuvat julkisiksi (miksi?) ja että niitä olis ventovieraat ihmiset kommentoinu ja arvostellu vuosien ajan, tuntuu vaan ahdistavalta. Tarviiko sille ollakaan järkisyitä? Jos vaan haluaa perhe-elämälleen ja lapsuudelleen yksityisyyttä.

      Eli siis pointtinani on se, että ihmiset on erilaisia, toisille on täysin ok aikuisena, että heistä on lapsena laitettu julkisia kuvia koko maailman nähtäville, sitten taas toisille se on ahdistava ja järkyttävä ajatus, ja ongelma on se , että mistä me tiedetään, mitä juuri ne omat lapsemme ovat mieltä, mitä he ajattelevat myöhemmin niistä kuvista jotka ovat sitten ikuisesti siellä netissä. Eikä sitä voi oikein kysyä lapseltakaan, aikuisen on jotenkin osattava ottaa se vastuu. Meidän tokaluokkalainenkin innokkaana poseeraajana ja kuvailijana antaisi laittaa ihan kaiken nettiin koska se on hassua ja kivaa jne., mutta ei ne ymmärrä miten lopullista se on ja mitä seurauksia mistäkin ehkä voi tulla ja mitä ne itse aikuisena itse ajattelee siitä että koko lapsuus on netissä.

    • Mä oon Even kanssa samoilla linjoilla ja julkaistaankin omista lapsista just fiksuja ja kivoja kuvia 🙂

  8. Hyviä pohdintoja! 🙂 Mä en toisaalta ymmärrä sitä, että vähän vanhemman lapsen kohdalla häneltä kysytään lupaa julkaisuun. Lapsihan (eikä edes nuori) voi mitenkään hahmottaa mitä somessa kuvien julkaiseminen tarkoittaa, tai mihin se voi johtaa, eikä näin ollen voi tietoista päätöstä asiasta tehdä tai seurauksista kantaa vastuuta. Vastuun sysääminen lapselle ei mielestäni tässä oikein käy laatuun, vaan hänen vanhempiensa on lapsen edun mukainen päätös tehtävä. Ja se, voiko blogissa lapsen kuvien julkaiseminen olla hänen (siis vain hänen, ei vanhemman) edun mukaista, on melkoisen kyseenalaista. Tässä vain siis yksi näkökulma monista, eikä tarkoitus ei ole ketään loukata vaan herättää ajatuksia!

  9. Mä oon tehnyt sen päätöksen etten julkaise lasten kuvia. Kysyin myös itseltäni kysymyksen, että miksi pitäisi…Lapsi sitten itse päättää kun on sen ikäinen.

  10. Tää eräs turkulainen blogi on ehkä huono esimerkki, kun hän itse keikistelee instassa ja iltapäivälehdissä paljaine pakaroineen Jukuparkissa otetuissa kuvissa.

    Itse en usko että tässä on yhtä oikeaa vastausta. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Ehkä joku kultainen keskitie? Mun mielestä olet yhdistänyt Emman ja muut aiheet hyvin eikä blogi ole pelkkää vauvaa, vaikka hän luonnollisesti onkin todella iso osa nykyistä elämääsi. 🙂

    Nelliina ja Sara Parikka ovat mielestäni onnistuneet yhdistämään kasvottomat lapsikuvat blogissa, sisältö ei näytä irralliselta. Ei poseerauskuvia vaan enemmänkin tilannekuvia eikä ne vie huomiota mitenkään pois, mutta kuitenkin lukijat pääsevät mukaan perhe-elämän kuulumisiin.

    • Mun mielestä kans Nelliina ja Parikat yhdistävät julkisuuden ja lapsiasiat hyvin netissä!

      Sekin tuli itsellä mieleen, että jos liikaa alkaa salailee ja varjelee lastansa (kun te bloggaajat olette ”jonkin sortin julkkiksia” :D) niin voiko jollakin ihmisellä voi tulla mieleen napata salakuvia ja julkaista niitä ihan vain kiusaksi sen takia kun lapsen salailusta/piilottelusta on tehty iso numero? Moni bloggaaja käsittääkseni on myös jättänyt lapsen nimen kertomatta, mutta kyllä ihmiset osaavat sen kaivaa esille keskustelupalstoille jotakin kautta.

    • Sen verran vielä jatkan, kun tosi moni sanonut, että kamalaa jos omat kuvat olisivat netissä… Musta täytyisi muistaa, että maailma muuttuu. Me ollaan synnytty ihan eri aikakaudella kuin nykyajan lapset. He syntyvät suoraan tähän nykyteknologiaan ja somemaailmaan. He ajattelevat asioista luultavasti ihan erilailla kuin me. Ei nyt suoranaisesti voi verrata tähän asiaan, mutta esim. minun ukki ja mummo eivät ymmärrä tatuointeja. Minä ymmärrän. Kenties nykyajan lapset ymmärtävät somen ja kuvaamisen erilailla kuin me. Jo tosi pienet lapset käyttävät kännyköitä, somea, kuvaavat jne. Ehkä meidän ei tarvitsekaan ajatella samalla lailla. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kuvien täytyy olla asiallisia ja sen opettaisin omallekin lapselle.

    • Täytyy sanoa, että tätä kommenttia maailman muuttumisesta en ymmärrä, siis siinä mielessä että se esitetään ihan varmana siitä, että tulevaisuudessa maailmassa tulee olemaan vielä(kin) vähemmän yksityisyyttä ja sen arvostamista. Kun kukaanhan ei tiedä miten maailma muuttuu, muutos on ainoa varma asia. Emme me pysty edes kuvittelemaan miten yksittäisiä kuvia voidaan tulevaisuudessa käyttää ja mihin, yhtä lailla kun ei 20 vuotta sitten voitu ymmärtää millaisia ihan käsittämättömiä muutoksia tässä asiassa on tapahtunut. Yhtä lailla voi olla, että tulevaisuudessa ollaan kauhistuneita nykyisenlaisesta somejakamisesta, ja tämänhetkisiä jaettuja tietoja pystyy kuka tahansa väärinkäyttämään tavoilla joita emme nyt osaa edes kuvitella. Samoin mitä todennäköisimmin vauvakuvista voi ihmisen tulevaisuudessa jäljittää, on naiivia ajatella muuta. Tämä tulevaisuudenkuva on ihan yhtä mahdollinen kuin se, että on jonkinlainen normi että lähes kaikista ihmisistä on hirveä määrä lapsuuskuvia julkisesti saatavilla. Samaten se että itse on ihan ok asian kanssa, ei tarkoita sitä että lapsikin on sitä tulevaisuudessa. Tottakai jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, mutta (itselleen) epärehellisiä perusteluja ei kannata käyttää, vaan miettiä ihan todella omat motiivit asian takana. Jos asia on senkin jälkeen ok, niin silloinhan on tehnyt oikean ratkaisun.

  11. Mie kyllä toivoisin että ihan pienen Emman takia lopettaisit ainakin kasvokuvien lataamisen someen. Vaikka niitä kuvia on ihana seurata niin kyllä minusta on silti outoa ”tuntea” vieras lapsi näinkin selvästi mitä nyt tätä kautta on oppinut hänestä. Kaupungilla kun tulitte vastaan niin tuli outo tunne että tiesin lapsenne nimen yms asioita hänestä vaikka ette edes tiennyt kuka minä olen 😀 samaa toivon tietysti kaikille netissä lapsistaan kuvia julkaise illemmalla bloggareille. Teillä on kuitenkin tuhansia seuraajia ympäri Suomen (ehkä enemmän kuin oikeasti tajuattekaan) ja minua ainakin ”loukkaisi” jos äitini aikoinaan olisi minun elämääni jakanut muille tuntemattomille noin laajasti.

    • Eikö sitten ole outoa tuntea tai paremminkin tunnistaa vieraita aikuisia ihan yhtä lailla? Ja tuskin olisit Emmaa tunnistanut, jos se olisi ollut vaikka isovanhempiensa kanssa kaupungilla. Emma kasvaa kanssamme meidän maailmaan aivan, kuten kirjastonhoitajan lapsi kasvaa hänen maailmaansa. Meillä on kavereita, jotka eivät käytä somea, näin tulee varmasti olemaan heidän lapsiensakin kanssa pitkän aikaa. Lapsi kasvaa ja tottuu aina siihen ympäristöön, missä kasvaa. Emma varmasti tulee aika nopeasti tottumaan siihen, että niin hänestä, isästä, kuin äidistäkin saattaa olla kuvia netissä tai lehdissä. Se on osa ammattiamme. Kun mietitään, minkälaisessa informaatiotulvassa elämme, niin en pidä yhden kuvan julkaisua kovin ongelmallisena, niitä kun tulee miljoonia ja miljoonia päivittäin vastaan ympäri maailmaa. Se että jotain kiusataan 10 vuoden päästä jostain kuvasta on aika rajoittunutta ja pelokasta ajattelua. Kaikki, jotka ovat kiusaamista läheltä seuranneet /kokeneet tietävät, että siihen voi riittää huonosti äännetty sana englannin tunnilla, vääränlaiset kengät, kampaus, kasvojen piirre tai erikoinen nimi. Siihen en oikein jaksa uskoa.

  12. Heippa!

    Kiva lukea näitä kommentteja, kun näkee että on todella pohdittu asioita.
    Mulla ei ole lapsia, mutta on silti mielipide asiaan.

    Tietysti aina siten, että lapsi esiintyy kuvissa positiivisessa valossa. En tuomitse kenenkään päätöksiä asian suhteen, mutta mun mielestä jo se riittää perusteluksi ”mitä jakaa lapsesta somessa”, kun miettii että mitä on oikeus kertoa asioista, joihin liittyy toisia ihmisiä? Tykkään lukea vauva/perheaiheisia blogeja tai katsella vlogeja, mutta itsestäni ei siihen olisi.

    Mun mielestä on ok jakaa kuvia lapsesta ja myös hänen kasvoistaan, ainakin alle kouluikäisen, sosiaaliseen mediaan silloin tällöin. Vaikkapa synttäreinä, jouluna, sisaruspotrettina tai jonain tilannekuvana vaikka kesäreissulta tms, mutta en tiedä onko kenelläkään oikeutta jakaa tietoa kaikenmaailman silmätulehduksista, itkupotkuraivareista tai uusperheen haasteista. Tietty raja on aina hyvä vetää siihen, että mitkä menee sitten liian henkilökohtaisiksi asioiksi.

    Nää on tärkeitä asioita miettiä ja ajatuksia herättäviä juttuja.

  13. Samoja pohdintoja olen käynyt pienen vauvan vanhempana. Itse ja mieheni emme ole aktiivisia kuvien julkaisijoita somessa, minkä vuoksi tuntuisi hölmöltä yhtäkkiä lisäillä paljon vauvan kuvia, vaikka hän niin suloinen onkin ja kuvia on ihana muillekin näyttää. Olemme päätyneet laittamaan omille somekanaville kuvia vauvasta, joissa olemme myös itse. Tämä, koska kyseessä oma tilini eikä vauvan. Julkaiskoon omilla kanavillaan kuviaan aikanaan jos niin haluaa. Läheisiä varten olemme luoneet verkkoalbumin, jossa sitten paljon vauvakuvia ja kauempana olevat läheiset saavat seurata vauvan kasvua ja touhuja 🙂 hyvänmauan rajoissa mielestäni jokainen perhe tehköön omat valintansa somenkäytön suhteen, osa se on elämää nykyään halusi tai ei

  14. Minulla ei lapsia ole, mutta jos olisi, niin en julkaisisi hänestä/heistä tunnistettavia (kasvo)kuvia somessa. Joku ottikin jo esille sen, että miltä tuntuisi jos omat vauvakuvat – vaikka ne kuinka ihania ovatkin – olisivat somesta/netistä löydettävissä, koska vanhempani olisivat ne sinne työntäneet. En tykkäisi, ajatus suorastaan ahdistaa. Tähän pohjaan oman mielipiteeni. Totta kai laitan itse itsestäni kuvia someen, mutta ne ovat minun tietoisia valintojani ja itse laittamiani, eivät kenenkään muun.

    Mielestäni esim. Sara Parikka, Vappu Pimiä ja Marissa (Sairaan kaunis maailma – blogin takaa) tuovat lapsensa järkevästi esille blogeissaan ja somessa. Lapsia ei piilotella, he ovat läsnä, mutta heitä ei voi identifioida, koska kasvoja ei ole julkaistu.

  15. Moi. Ajattelen, että jokainen perhe luo heille parhaan tavan toimia. Varmasti riippuu miten aktiivisia somettajia ovat olleet jo ennen lasta. En jaksa uskoa, että hyvänmaun vauva- tai taaperokuvat pilaa kenenkään elämää ja heikentää vaikka työnsaantia sitten aikuisena. Mikäli kuvien määrä tai kasvokuvat alkaa ahdistaa, silloin varmasti muokkaa omaa linjaa vastaamaan senhetkisiä ajatuksia.

    Itse en kuvia julkaisisi, ellen todella rajaisi kuvia näkymään vain heille keille oikeasti haluan. Julkisesti en missään nimessä. Suurin syy tähän on työni, omille asiakkaille en missään nimessä haluaisi pelkän googlen avulla pasahtavan näkyville kaikki läheiseni kuvine, nimine päivineen. Sama koskee itseäni myös. Tietoa on nykypäivänä niin suuri mahdollisuus käyttää väärin, jos kyse ei ole terveestä ihmisestä.

  16. Mä olin pitkään sitä mieltä, että ei, lapset saavat itse vanhempina päättää. Sitten elämä tapahtui. Lapseni sairastui ja halusin saada vertaistukea. Minulla oli ollut ei-aktiivinen insta-tili jo pari vuotta kunnes huomasin, että löysin sieltä ihmisiä ympäri maailmaa jotka painivat samojen asioiden kanssa kuin minäkin.

    Insta-tilini on salainen, mutta tiedostan kaikkien kuvien jäävän nettiin. Tällä hetkellä lapseni esiintyvät kuvissa, mutta lähinnä lataan kuvia meidän erilaisesta arjesta ja omista fiiliksistä. Lapset eivät vieläkään näy kuvissa kovinkaan tunnistettavasti, mutta en myöskään tuomitse heitä jotka toisin päättävät :).

  17. Mua harmittaa ihan käytännön syistä kun lapsia ei saa laittaa nettiin. Mulla on yritys joka tarjoaa liikuntapalveluja myös lapsille, ja olisi kiva laittaa yrityksen faceen tai instaan iloisia, todellisia kuvia palveluista. En siis ottaisi mitään mainoskuvia vaan tätä yleistä somettamista missä kerrotaan päivän tapahtumista. Harmittaa silloin kun jonkun äiti sanoo että meidän Pirkko-Petteriä ei saa laittaa someen.. no minä sitten pyydän että tää kyseinen Pirkko on vähän sivummalle silloin kun kuvataan. Ei sekään ole lapselle kivaa että syrjäytetään porukasta kun muita kuvataan.
    Miksi sitä naamaa ei voi laittaa johonkin yleiskuvan jossa on vaikka kymmenen muutakin lasta leikkimässä tai liikkumassa? Kaikilla vaatteet päällä ja fiksun näköisinä. Nämä kasvothan ovat täysin tuntemattomia somessa kuvia katsoville, eivätkä merkitse katsojille mitään.
    Esim toimittaja voi laittaa kuvan kadulta lehteen jossa on ihmisiä, tai telkkarissa voi olla kuvaa vaikka torilta tai mistä vaan. Ei jokaiselta kysytä erikseen saanko laittaa tän videon tv-uutisiin?
    Asiaa pohtivan kannattaa miettiä miten itse lukee somea. Etsiikö itse joka kuvaan henkilötiedot ja historian jostain 15 vuoden takaa? Vai ovatko kuvat sittenkin vaan kuvia jotka unohtuvat saman tien kun ne on nähty jos ei henkkoht tunne kuvattua henkilöä? Ja vielä kärjistetymmin: saako lasta edes katsoa? Miksi saa katsoa livenä, mutta kuvaa ei saa katsoa? Kuvahan on yksi hetki pysäytettynä.

  18. Heips!
    Musta pohdit tätä asiaa oikein hyvin ja itselläkin tää tosiaan pohdinnassa kun pian Tiiti maailmaan putkahtaa…
    Hyvän maun kuvissa en näe mitään pahaa sinänsä, sitä mietin missä määrin kuvia tulen laittamaan, mutta kyllä näkisin niin että Tiiti saa näkyä somessa, missä määrin ja millaisissa kuvissa on sitten rajattua. Kiusaamis näkökulmasta en lähtisi peittelemään kasvoja sydämillä tms. tai jättämään kuvia pois. Kiusatuksi joutuminen joskus tukevaisuudessa on karua jos niin käy ja silloin kiusaajat kyllä löytyy syyt, yhtä hyvin se syy voi olla, ettei äitisi kehdannut susta ees kuvia omaan blogiin laittaa…
    Lapsen oikeus yksityisyyteen on ymmärrettävä rajaus, mutta en näe hyvällä maulla laitettua kuvissa pahaa ja enemmän mietin asioita joista kerron ja joita jätän kertomatta…
    Näin mä oon tätä asiaa tähän mennessä pohtinut… Aika näyttää miten me tullaan toimimaan…

  19. Hyvää pohdintaa Monnalta ja kaikilta kommentoijilta. Kerron myös oman kantani tähän asiaan.
    Minä en laita tunnistettavia kuvia lapsestani someen, enkä myöskään ole kertonut nimeä julkisuuteen. Syy tähän on se, että maailmasta löytyy aina niitä sairaita ja pahoja ihmisiä. En halua omalla toiminnallani edesauttaa sitä, että joku joskus voisi tehdä lapselleni pahaa sitä kautta, että olen itse julkisesti antanut hänestä sellaista informaatiota, joka tähän vaikuttaisi. Vaikka uskon ihmisten hyvyyteen, niin fakta on, että kaikki eivät ole hyviä ihmisiä. Turvallisuus on minulle siis se tärkein syy olla julkaisematta kuvia lapsestani. Ja totta, jos joku haluaa tietoja saada, hän ne myös varmasti saa. Mutta silloin se en ole ollut minä tai laittamani valokuva/tieto lapsestani, joka on siihen tietoon johtanut. Olen kieltänyt myös päiväkotia julkaisemasta lapseni kuvia. Jälleen turvallisuuskysymys. Kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse tietää, missä päiväkodissa lapseni päivänsä viettää.

  20. Tulevan tokaluokkalaisen äitinä olen pohtinut asiaa sellaisesta näkökulmasta, että miksi minä julkaisisin kuvia lapsista ilman kysymistä/keskustelua, koska olen pyrkinyt opettamaan lapselle, ettei toisia saa kuvata ilman lupaa. Alakouluikäisillä kaikilla on älypuhelimet ja olen kuullut pojalta, että joillain omat youtube kanavat. Eikä siinä mitään, itse ajattelen että tubettaminen on mukava harrastus lapsukaiselle, jos joku aikuinen sitä kontrolloi.. Mutta kun näin ei todellakaan aina ole. En halua, että lapseni hölmöilyt päätyvät nettiin kaverin kännykän kautta. 8-vuotiaan kyky ymmärtää oman käytöksen seurauksia isommassa kuvassa on vielä aika minimaalinen.

    Siksi olen opettanut ikätasoisesti, mitä se tarkoittaa kun kuvia laitetaan nettiin, miksi mun mielestä ei kannata antaa kavereiden ottaa kuvia itsestään ilman lupaa, miksi youtubettaminen ilman vanhemman lupaa ei ole sallittua meidän perheessä. Samalla joudun perustelemaan kaiken kyseenalaistavalle herralle, miksi äiti käyttää instagramia. Ollaan yhdessä katsottu kuvia läpi ja olen nyt kysynyt joka kerta lapselta luvan kuvan laittamiseen. Tunnistettavia kuvia laitan tosi harvoin. Mun mielestä se on myös lapsen kannalta hyvä, että kokee olevansa kuultu ja voi harjoitella omia rajoja(joskus on sanonut, että ei halua jotain kuvaa laitettavan, vaikka mun mielestä olis ollut vallan kelpo kuva.)

    Tiedostan myös sen, että vaikka olen tehnyt päätöksen kysyä kuvista, on mulla kuitenkin viimekädessä vastuu siitä mitä minä teen, koska en voi sysätä sitä tokaluokkalaisen harteille. Itse ajattelin kuva-asiasta omista itsekkäistä lähtökohdista niin, että tässä kohtaa less is more ja koitan tässäkin asiassa elää niin, että toimin parhaalla mahdollisella tietotaidollaan joka mulla on ja niin etten joutuisi katumaan tehtyjä päätöksiä. Mä uskon, että näin en joudu, mutta aikaan sen vasta näyttää.

  21. Hei Monna!

    Ajattelin juristin näkökulmasta jakaa paitsi oman mielipiteeni, myös vallitsevan suosituksen.Kehotan sinua lukemaan esimerkiksi tämän: http://www.is.fi/perhe/art-2000000982573.html

    Mielestäni kaikki muu keskustelu asiasta on turhaa ja vanhempien tulisi toimia lasten etu edellä. Ei ole kyse siitä mitä vanhempi haluaa vaan siitä mitä lapsi – oikeuksien haltija – haluaa. Noin pienen lapsen kuvia en itse missään tilanteessa julkaisisi tunnistettavalla tavalla, kun hän ei tahtoaan kykene ilmaisemaan. Vanhemman tahto ei tässä tilanteessa ole sama kuin lapsen tahto. En siis ymmärrä, että miksi asiasta niin kiivaasti keskustellaan vaikka tokihan pohdinta suositusten oikeellisuudesta on paikallaan.

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 37
Tykkää jutusta