Uskomattoman taitava kroppa.

Taas jäin kiinni itseni aliarvioimisesta. Olen jäänyt siitä itselleni kiinni tänä vuonna monta kertaa. Toki aiemminkin joskus, mutta varsinkin tänä vuonna.

Olimme kuvaamassa viime viikolla taas ensi keväänä ilmestyvän kirjamme kuvia. Suunnitelmissa oli kuvata muutama liike, jotka olen osannut helposti ennen raskautta. Epäilin, että en osaa / pysty niihin tällä hetkellä. Usutin Tuukan kokeilemaan tai tekemään niitä puolestani. Tuukka kuitenkin sanoi, että kokeile nyt vain ainakin ensin itse.

Hymy oli melkoinen, kun sen ihmeempiä jännittämättä tein pistoolikyykyn. Ensin yhden kerran ja sitten toisen. Olin aivan varma, että jaloistani ei todellakaan löydy samaa voimaa enää, eikä ainakaan liikkuvuus anna periksi. Mutta olin väärässä. Tein myös L-asennossa punnerruksen, sekin ihmetytti. Pystyin hallitsemaan keskivartaloani ja koukistamaan kyynärpäistä ja vielä työntämään ne takaisin suoraksi. 😉

On ihan uskomatonta, miten taitava ihmisvartalo on! Miten se osaa palautua raskaudesta, synnytyksestä, isoista leikkauksista, murtumista jne. Tahdonvoima on iso tekijä taustalla ja tietysti oikeanlainen kuntoutuminen. Jos kuitenkaan ei usko pystyvänsä johonkin, ei se tule varmasti onnistumaan.

Lupasin viime viikolla tämän kuvauspäivän jälkeen itselleni, että en enää aliarvio itseäni. En minä ole mitenkään huonompi fyysisesti nyt kuin silloin joskus ennen.

Oletteko te saaneet hämmästyä jostakin taidosta, minkä olettekin osanneet vaikka ette ole aluksi niin uskoneet? Tuleeko helposti aliarvioitua itseään? Miksi? Muistakaa, että meidän vartalot on uskomattoman taitavia! ❤️

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

2 vastausta artikkeliin “Uskomattoman taitava kroppa.”

  1. Olen paljonkin aliarvioinut kehoani. Kuvittelen olevani liian kankea kaikkeen. Vaikka olenkin kankea, niin silti kroppa on taipunut erilaisiin potkuihin. Olen päässyt ison hevosen selkää ilman jakkaraa mikä on ollut se suurin haaste 😀 kävin fyysisesti vaativan koulutuksen ja selvisin siitä. Nyt ollut inspiraationa kokeilla vaativampia joogaliikkeitä. Niissä tuntunu etten pysty enkä osaa. Ehkä vaan kokeilen ja harjottelemalla mikään ei ole mahdotonta. Keho on kyllä niin vahva 🙂

    https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

  2. Ihana mielen nostatus ihmiskehon toipuvuudesta! Multa on leikattu polvi kolmisen kuukautta sitten. Paljon on asioita, mitä ei vielä pysty tai saa tehdä, mutta silti lähes viikottain yllätyn jostain, mitä jo pystynkin tekemään tai että se onnistuu kivutta! Esim. sata kiloa jalkaprässissä oli yksi henkisesti iso merkkipaalu leikkauksen jälkeen. 🙂 Ja eilen jäi spagaatti enää muutamaa senttiä vajaaksi, kun pelkäsin, että se on menetetty ”taito”, kun ei ole kuukausiin päässyt venyttelemään kunnolla. Muutaman viikon venyttelyn jälkeen on liikkuvuus kuitenkin palautunut lähes leikkausta edeltävälle tasolle. Vaikka vielä pelottaakin, tuleeko jalasta enää entisen veroista ja pääsenkö vielä rakkaiden lajien pariin, tuo nuo pienet onnistumiset toivoa, että kyllä tästä vielä noustaan. Lihaskunnossa on vielä palauteltavaa ja kehitettävää, mutta vielä joskus minäkin sen pistoolikyykyn teen, myös sillä leikatulla jalalla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 25
Tykkää jutusta