Askeleen edellä.

Tiedättekö luulen, että en ole ainoa äiti, joka koittaa olla koko ajan askeleen edellä. Vai mitä tuumaatte?

Kun Emma nukkuu päikkäreitä, on todella harvassa ne kerrat kun minäkin osaan vain olla. 98% niistä hetkistä käytän tehokkaaseen toimintaan. Niin tehokkaaseen, että tulee hiki ja pienehkö stressikin pukkaa päälle. Kun parin tunnin aikana (tai joskus tunnin) yrittää tehdä kaiken.

Kirjoitan blogia valmiiksi.

Yritän näpytellä aina päikkäriaikaan edes jotain luonnosta postaukselle, jotta saisin postauksia ulos tasaiseen tahtiin. Sehän kun on fakta, että jos postaustahti harvenee tai tulee epäsäännölliseksi – karkaa lukijat muualle. Tietysti samalla pitäisi ehtiä vastaamaan kommentteihin ja muokkaamaan myös kuvat valmiiksi seuraavaa postausta varten.

Tiskaan, imuroin, laitan pyykkejä, järjestän.

Nopeasti kun heti Emman nukahdettua tiskaa edes muutaman lasin ja lautasen altaasta, niin on taas keittiö siistimpi. Ja tyhjentää pyykkikassin ja petaa sängyn ja pyyhkäisee olkkarin pöydän. Jos oikein vauhdikkaaksi meinaan, otan äkkiä imurinkin esiin.

Luen meilit ja kirjoitan pari.

No sitten tietysti katson nopeasti meiliin, onko tullut jotain super urgenttia. Vastaan pikaisesti niihin. Ja voi apua, kun en todellakaan ehdi vastata kaikkiin. Vastaan kuitenkin vielä pariin, että ”hei kiitos viestistäsi, palaan sinulle mahdollisimman pian”…

Syön lounasta. 

Tai edes kupillisen kahvia ”rauhassa” samalla, kun näpytän meilejä tai postausta. Hyvässä lykyssä ehdin tehdä jotain lounastakin. Paras tilanne on silloin, kun edellisenä päivänä on tullut tehtyä jotain sellaista ruokaa, mitä riittää vielä tällekin päivälle.

Laitan itseni kuntoon.

Käyn pikasuihkussa, laitan vähän bb-voidetta nassuun ja valokynää silmien alle. Harjaan hiukset ja suihkutan niihin kuivashampoota, hyvällä tuurilla ehdin pestä hiukset. Jos olen pessyt hiukset, kuivaan ne ja jopa suoristankin välillä.

Emman kamppeet valmiiksi.

Tuttipullot puhtaiksi, vaippakassiin vaippoja ja eväitä Emmalle. Vaatteet valmiiksi lipaston päälle, jos päikkäreitä ennen ei ole vielä vaihdettu yökkäriä pois. Mietin myös läpi, että mitä Emma söi ennen päikkäreitä ja mitä niiden jälkeen syötäisiin.

***

Jos olen sopinut lounastreffeistä tai jostain muusta tapaamisesta, lähden ehkä päikkäriaikaan jo kaupungille. Emma nukkuu matkalla rattaissa ja minulta jää tuo kaikki yllämainitsemani tekemättä. Ja vaikka siellä kaupungilla olisi aivan ihanaa, jyskyttää seuraavia päikkäreitä varten vielä enemmän hommia. Kasautuneita sellaisia. Koska koko ajan pitää olla askeleen edellä ettei hommat vaan kasaantuisi liian suuriksi pinoiksi.

Aivan. Kyllä ne pienet Sappeen lomat ja muut hetket, joissa ei tarvitse päikkäriaikaan kun pötköttää sohvalla hetki, tekee ihan älyttömän hyvää ainakin tälle äidille!! Onneksi on osallistuva mies, joka tekee näitä arjen askareita yhdessä kanssani, hoitaa koirat lähestulkoon yksin ja päälle omat työnsä tietysti. Mutta silti Tuukka osaa ottaa myös välillä rennosti Emman päikkäriaikaan, mennä pötkölleen ja lukea kirjaa.

Miksi me äidit ei osata? Tai ainakaan minä. 😀

Lue myös: Vaapero!

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

19 vastausta artikkeliin “Askeleen edellä.”

  1. Moikka! Kuulostaa tutulta ja koko päivän huiskaamisen lisäksi illalla on vielä myös hirmu määrä hommia. Ärsyynnyn jos aamulla odottaa kaaos ja en voi illallakaan relata jos on hommat tekemättä 😂

  2. Meillä on kohta 1v poika ja oon päättänyt että päikkäriaikaan en tee mitään mitään kotihommia tai muuta epämiellyttävää 😄 Sen sijaan pötköttelen sohvalla, katson netflixiä, sometan tai luen. Joskus ”sorrun” täyttämään tiskarin tai pyykkokoneen nopeasti, mutta äkkiä pistän itsen ruotuun ja relaamaan vaikka siivottomuus ahdistaakin. Toki en oo vielä töissä eli siitä jää iso paine pois kuin ei oo niitä sähköposteja yms tsekkailtavan. Mutta siis oikeestaan tulin sanomaan että tsemppiä, niiiiin ymmärrän sen tunteen kun päikkäriajan minuutit kuluu ja koko ajan takaraivossa jyllää että milloinkahan toinen herää 😄 Mitenkähän sitä sitten pärjää kun on vaan yhdet päikkärit!?

  3. Kannattaa yrittää relata koska kun lapsi on hereillä niin voit silloinkin tiskata, imuroida, laittaa itsesi yms. Työhommat voit tehdä kun Tuukka tulee kotiin ja menee vaikka Emman ja koirien kanssa ulos. Loppupeleissä oma aika on vauva-arjen keskellä todella tärkeää ja sitä kannattaa arvostaa päikkäriaikaan 🙂

    • Paitsi, että meillä ei voi tiskata, imuroida tai muuta silloin kun Emma on hereillä. 😊 Se on täysvaltaista läsnäoloa touhutiinan kanssa, koska ei ole paikallaan hetkeäkään.

      Ja työhommia on pikkuisen enemmän kuin koiralenkin verran. 😊

      Mutta juu, tosiaan se oma aika olisi todella tärkeää!

    • Ai, itse laitoin portin keittiön oveen jotta lapsi pysyi siellä lelujen kanssa samalla kun tiskaa ja koiralenkki niin 1-2h, eikö päikkärit ole suht saman mittaiset 🙂 Sehän on lähinnä järjestelykysymys että viitsiikö ottaa sitä omaa aikaa päikkäreiden ajaksi vai ei. Pääasia että tunnistaa omat rajat eikä väsytä itseä liikaa 🙂

  4. Mä ainakin tsillailen kun lapsi nukkuu ja imuroin ja teen hommat ku se on hereillä. Toki mulla ei oo blogia jne. Nimim. Neljän lapsen äiti 😎😎

  5. Ehkä joskus kun vauva oli pienempi yritin kans tehoilla päikkäriaikaan mutta tehoilua on kyllä aina rajoittanut se että meidän vauva ollut koko ikänsä niin huono nukkumaan että en ole joko a) ehtinyt tehoilla kun päikkärit olleet niin surkeita tai b) on ollut ihan pakko itsekin yrittää levätä kun on ollut kuoleman väsynyt. Mutta se hyvä puoli että tavallaan pakotettuna oppi että voi ottaa rennosti. Nyt kun olen jo töissä niin harvoin vapaalla tehoilen päikkäriaikaan, korkeintaan keittiön siivoan. Imuroida esim ei kyllä edes voi kun lapsi nukkuu sisällä nykyisin.

  6. Kuulostaa todella tutulta, miinus nuo työjutut. 😁 Joskus tuntuu, että vaikkei olisi mitään mitä pitäisi tehdä neidin päikkäreiden aikaan, niin kehitän itselleni ”pakollista” tekemistä.
    Onneksi meillä nukutaan yöt hyvin.

  7. Meillä on nyt joku vaihe, että päikkäreitä nukutaan vain rattaissa. Tarkoittaa siis sitä, että saan ulkoilla kahdesti päivässä säässä kuin säässä. Hieman on haastavaa ja kotihommat ja omat lepäämiset päiväuniaikaan voi siis unohtaa, mutta tuleepahan ainakin liikuttua säännöllisesti… 10 000 askelta päivässä menee rikki heittämällä 😅

  8. Olin tuollanen ekan,tokan ja vähän vielä kolmannenkin kanssa😉sitten nelosen ja vitosen kanssa tajusin että voi hyvää päivää, relaa ihan aina vaan kun siihen on mahis! Ja todellaki hommat tehään lasten ollessa hereillä!

  9. No kahden lapsen taloudessa on kyllä välillä pakko tehdä ruokaa, laittaa itseään valmiiksi, imuroida tms kun teidän Emman ikäinen tyttömme on hereillä😁 Esikoinen 3v 3 kk viihdyttää sillä välin pienempää, en mitenkään ehdi tehdä kaikkea pakollista päikkäriaikaan koska niitä nukutaan yleensä aamupäivällä 30 min jolloin olemme ulkona ja iltapäivällä 1h-1,5h😬 Vaikka läsnä haluankin lapsilleni olla niin aina ei vaan pysty, esikoisen kans homma oli vähän eri ja myöhemmin huomaakin että hän vaatisi aina äitiä tai isiä leikkikaveriksi kun on hänet siihen opetettu. Itselläni ei töitä ole nyt hoitovapaalla tehtävänä mutta ylemmän amkn opintoja kylläkin, joskin ihan loppusuoralla onneksi.

  10. En oo koskaan ymmärtänyt näitä ”lapsen kanssa ei voi tehdä mitään” ajattelijoita. Se on paljon miun mielestä itsestä kiinni.
    Meillä on kotona 1v3kk poika, joka touhuaa koko hereillä olo aikansa.
    Myö tehdään hänen kanssa yhdessä asioita, koska en halua käyttää arvokasta päivälepo aikaa kotitöihin vaan otan iisisti mielummin sen aikaa.
    Poika on aina innolla täyttämässä ja tyhjentämässä pyykkikonetta (toki saan ite mättää perässä), hän ojentaa ripustettavia pyykkejä, imuri on hänestä hauska ja sen perässä on kiva tepsuttaa. Ruokaa tehdessä hää istuu välillä omassa tuolissaan ja ”pilkkoo” vaikka kurkkua, toisinaan leikkii tyytyväisenä kaapista löytyvillä muovikulhoilla.
    Ja ei, ei ole mitään lapsi työvoimaa vaan totuttamista siihen että asioita tehdään yhdessä ja ettei huomio voi olla koko hereilläoloaikaa täysillä lapsessa.
    Ja tietenkään näitä kotitöitä ei tehdä koko lapsen hereilläoloaikaa, vaan pieniä hetkiä, että aikaa täyspainoiselle lapsen kanssa leikkimiselle ja läsnäololle jää kyllä runsaasti.
    Mutta kukin tekee tyylillään ja hienoa jos sie jaksat touhuta kokoajan, tässä vaan esimerkki mikä meillä toimii! 😊

    • Kyllä meillä saa lapsi (vauva) tehdä mukana! Tottakai!! Hän on vaan niin pieni vielä ettei paljon tiskaamisessa pysty auttamaan.
      Meillä ehdottomasti Emma saa olla mukana kaikessa. Niin ruuanlaitossa kuin siivoamisessa.
      En nyt jaksa (eikä minun tarvitse) selittää tätä sen enempää. Jokaisen lapsi on erilainen ja energiamäärä erilainen.
      Jonkun kanssa oleminen on paljon intensiivisempää kuin toisen.
      Tämän kirjoituksen tarkoitus ei todellakaan ollut kertoa miten paljon jaksan touhuta. Enemmänkin tämä oli vain tälläinen humoristinen on lapsiperheen elämästä, minkä ehkä ainakin joku koki samanlaiseksi kuin itsellään.

  11. Tunnistan hyvin Monna tuon tunteen, että lapsen hereillä ollessa esim. kotihommia ei oikein voi tehdä. Meillä hieman vanhempi tyttö kuin Emma, ja täytyy sanoa että jos koittaisin vaikka imuroida hänen hereillä ollessaan, siitä ei tulisi yhtään mitään :DDDD Ehkä sitten hieman vanhempana häntä pystyy ottamaan mukaan juttuihin paremmin. Itse olen kyllä koittanut pyhittää päiväuniajan ihan vaan sille, että teen ruokaa ja nautin sen katsoen jotain kivaa ohjelmaa tms. Välillä toki myös siivoan. Itse en jaksaisi jos en saisi tätä päivittäistä hengähdystaukoa. Toki tilanne varmasti sinulla eri kun työt vaativat myös oman osansa ja kolkuttelevat takaraivossa. Ehkä voisit joka toinen päivä relata ja joka toinen päivä tehdä hommia..? 🙂 Ihanaa syksyn jatkoa ja kiitos hyvästä blogista!

  12. Kylläpä palasi muistoja mieleen 🙂 Mulla on kolme lasta syntynyt kolmen vuoden sisään ja olin kyllä supertehokas lasten ollessa pieniä. Nyt nuorimmankin ollessa jo 11v. hoituu asiat jo ihan toisella tavalla niin tehokkuskin on laskenut selvästi Toisaalta jonkinlaisesta tehokkuudesta kyllä pitää huolta lasten nykyinen harrastusrumba. 😉

  13. Kuulostaa niin samalta😊 Mutta miinus, että niitä päikkäreitä nukutaan tosi niukasti 😆 Poitsu 8kk on päättäny jo pari kuukautta sitten, että vaunussa nukutaan vain jos se liikkuu ja silloinkin voi herätä kesken.. 😅 Mun teho touhut rajoittuukin nykyään siihen, että saan takin ylläni ja kahvin tippumaan 😓😅 eli on ollut vaan pakko harjotella tekemään asioita hänen kansaan, vaikka aika kohellusta se on kun kontataan ja noustaan seisomaan joka välissä 😅 Ja pisimpien päikkäreiden aikaan on pakko ottaa rennosti, kun ainut paikka missä tämä herra nukkuu on mun vieressä😅 Oon varmaan tehny kaikki virheet ja antanu periksi alkanu suoraan nukuttaa viereen😆 Ehkä meilläkin vielä joskus tulee niitä päiviä, että päikkäriaikaan SAA puuhata omia hommia 👍👍 kummasti sitä vessan pesua tms osaa arvostaa jos joskus voi tehdä vaan ihan rauhassa 😉😉

  14. Voi noita aikoja! Tutulta kuulostaa, Monna. Me äidit ollaan aika tehokkaita tyyppejä 😊.
    Ja, voi että mulla menee tunteisiin nuo ”lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan ja älä opeta lastasi nukkumaan vieressä jne.” – kommentit. Kun odotin ainokaistani sain monelta, varsinkin eräältä kahden pojan äidiltä, ohjeita tyyliin ”alusta asti omaan sänkyyn”, ” viimeistään 10 kk iässä omaan huoneeseen”, ”ei nukuttamista, lapsi jää yksin nukahtamaan” jne. Ai että tunsin melkein vahingon iloa, kun tämän äidin kolmas poika laittoi säännöt uusiksi. Piti ottaa viereen, olla vieressä nukahtamiseen asti ja juu imuroinnit ym. piti unohtaa päikkäriaikaan… Tätini puolestaan opasti, että taapero on mukava ottaa ulkohommiin… Yritin laittaa meidän tytön kanssa kasvimaata, kun oli Emman ikäinen. Ei onnistunut. Koko ajan yritti syödä ruohoa, multaa, siemeniä jne. Kaikki suuhun, mitä kiinni sai.

    Joka tapauksessa, oikein ihanaa syksyä ja joulun odotusta ❤!

  15. Haha, kuulostaa tutulta! Meillätyttl nukkui aina niin pitkiä päikkäreitä (3-4h) että nukuin itse siinä mukana noin puolet ajasta ja loput tein mitä jaksoin ja pystyin. Lapsen sai hyvin pysymään hereilläkin menossa mukana kun antoi hänen tyhjentää muovikippo laatikkoa tai vastaavaa! Voin kertoa että se tekemisen määrä ei lopu tuohon ikään 😂 nykyään täytyy vaan kaikki hommat tehdä illalla töiden jälkeen…

  16. Tutulta kuulostaa! Varsinkin kävelemään opettelun ja kiipeilyvaiheen aikana saa olla silmät selässäkin ja kotityöt edistyy hitaasti lapsen kanssa, mutta sitten se yhtäkkiä helpottaa ja lapsi touhuaa itsekseen ja saa vaikka lehden luettua melkein rauhassa. 😉 Ekan lapsen kanssa vaatii myös totuttelua se säätämisen määrä, kun yrittää tehdä ruokaa tai vaikka vaan maksaa laskuja pienen apulaisen kanssa. Mutta kaikkeen tottuu. 😁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 34
Tykkää jutusta