Isä, iskä, pappa, isi.

Minulle isästä on kaksi tutumpaa nimitystä: iskä ja pappa. Omaa isääni kutsuimme veljeni kanssa papaksi ja Tuukkaa kutsutaan iskäksi.

Tuukka on huolehtiva, osallistuva ja rakastava isä Emmalle. Näen Tuukassa paljon samaa, kuin omassa isässäni; huumoria, sikailua ja iloa, lapsen tasolle heittäytymistä.  Kun me olimme veljeni kanssa pieniä, oli meidän isämme lähes aina valmiina leikkimään kanssamme. Hän heittäytyi täysin mukaan, sikaili (eli pelleili) housut korvissa ja silmälasit väärinpäin päässä meidän kanssa. Tätä samaa heittäytymistä on Tuukassa 100%! 

Tykkään todella paljon katsoa sitä riemua, mikä Emman silmissä kiiluu kun hän saa leikkiä iskän kanssa. Heistä näkee jo nyt, että temput eivät tule heiltä yhteisissä leikeissä loppumaan. Vaikka Emma on vielä pieni, on meillä jo nyt jakautunut hieman vanhempien roolit: Tuukan kanssa on vapaampaa riehumista, minun kanssani käydään kävelyllä, leikitään leluilla ja harjoitellaan vaikkapa kävelemistä. Toki Tuukkakin tekee isänä näitä samoja asioita, mutta selkeästi roolit on jo ainakin osittain muodostuneet.

Minun on aina, ihan Emman syntymästä lähtien ollut helppo luottaa Tuukkaan isänä. Hän pitää siitä huolen, että Emmalla on aina kaikki hyvin. Tiedän, että hän tulee pitämään siitä kiinni aina – hän tekee kaikkensa ettei Emman elämästä puutu mitään. Hän on myös jo nyt sanonut, että kun Emma menee kouluun, hän meinaa mennä koulun lähelle joskus vakoilemaan ettei kukaan kiusaa Emmaa. 😀

Ei ole asiaa, jossa en tietäisi Tuukan pärjäävän isänä. Monesti jopa moni asia menee paremmin hänen kanssaan. 😉 Esimerkiksi syöminen! Iskän kanssa Emma syö nätisti ja jopa syötettynä. Äidin kanssa hän haluaa itse syödä ja ravistelee päätään puolelta toiselle jos yritän syöttää. 😀

Kun isäni kuoli vuonna 2003, oli se suuri suru. Olin aina ollut isäntyttö, olin pitkään murheenmurtama. Pikkuhiljaa suru muuttui ikäväksi ja sitten vuosien varrella ikävää ei enää tuntenut ihan päivittäin tai viikottain. Ikävä tuli merkityksellisinä päivinä, jouluisin, hääpäivänämme, Emman synnyttyä, isänpäivinä. Olin pitkään aina isänpäivänä surullinen, mietin vain miksei minulla ole enää isää jota juhlia. Että miksi minulta on viety yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni? Varsinkin pari ensimmäistä isänpäivää papan kuoleman jälkeen oli pahimpia, ajattelin jopa että ihan tyhmä päivä.

Kuitenkin aika pian tämä ajatus häipyi aina päästäni. Isänpäivänä veimme veljeni kanssa isäni haudalle kynttilän, toivotimme hänelle hyvää isänpäivää täältä alhaalta. Toivotin myös kaikille muille isille ihanaa päivää.

Olen sitä mieltä, että isänpäivä ja äitienpäivä on päiviä, jotka kuuluvat kalenteriin ja ihan sellaisenaan. Tottakai on upeaa, jos annetaan mahdollisuus tehdä kortti vaikka mummolle tai kummisedälle, jollei näinä päivinä ole sitä isää tai äitiä kortinsaajana.

***

 

 

Lue myös: Hyvinvointiviikko Elsan ja Monnan tapaan!

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

Yksi vastaus artikkeliin “Isä, iskä, pappa, isi.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta