Tulppa kurkussa.

Nyt kirjoitan teille jotain todella henkilökohtaista.

Lauantaina istuin ystäväni edessä penkillä. Hän pyysi minua laittamaan kaksi penkkiä erilleen toisistaan, sellaisen matkan päähän joka kuvaa sitä eroa miltä niiden penkkien päällä istuminen tuntuu. Toinen penkki oli se, missä minulla oli paha olla. Siinä penkissä olin se, joka olen nyt bloggaajana. Toisessa penkissä olin minä muutama vuosi takaperin. Rinta rottingilla, intoa puhkuen ja maailma täynnä uusia ideoita. Siinä penkissä istuin menestyvänä bloggaajana.

Ystäväni pyysi minua laittamaan silmät kiinni ja kuvailemaan sitä tunnetta mikä minulla on nyt. Hän kysyi onko minulla fyysisesti jokin kohta, jossa tuntuu painetta tai jotain muuta tunnetta. Tarkastelin kroppaani ja tunsin valtavan paineen rinnan ja kaulan kohdalla. Ystäväni kysyi, miltä tämä tunne näyttää. Sanoin, että tulpalta. Isolta mustalta tulpalta.

Minun piti nostaa tulppa pois rinnastani ja kurkustani, se oli vaikeaa. Se ei meinannut irrota. Kun sain sen irti lähes kokonaan, ystäväni kysyi miltä se tulppa näyttää nyt siinä edessäsi. Aloin itkeä. Se näytti isolta. Kamalalta. Tunteet ryöpsähtivät sisältäni ja itkulle ei tullut loppua. Ystäväni kysyi mikä se on, miksi se on ollut sisälläsi ja osaatko sanoa koska se on sinne tullut.

Osasin. Se tuli sinne tammikuussa. Rakensin itselleni suojan. Olin niin rikki ja hajalla siitä paskamyrskystä ja niistä kamalista haukuista joita tuoreena äitinä sain. Muistan edelleen sen hetken, kun istuin sängyllä ja itkin. Äitini oli meillä silloin ja sanoin etten voi enää kirjoittaa blogia. En pysty. En uskalla. Olin poljettu niin alas, että se tuntui aivan kamalalta. Se tuntuu samalta myös nyt, kun muistelen sitä. Tätä kirjoittaessani kyyneleet valuvat pitkin poskiani.

Tiedostamattani lähdin rakentamaan suojaa. Tulppa pitäisi siitä lähtien henkilökohtaisimmat asiat pois blogista, tulppa hallitsisi äänen tulemista suustani ulos. Se säätäisi sitä mitä kirjoitan blogiin. Siitä asti olen kirjoittanut paljon, kertonut paljon, mutta persoonattomammin. Ymmärsin sen eilen siinä penkillä istuessani.

Kun ystäväni sitten kysyi minulta, että kenelle kirjoitan blogia tällä hetkellä – vastasin, että niille kiusaajilleni. Koitan jokaisessa postauksessa miellyttää heitä. Josko saisin heidät pitämään minusta. Ymmärsin tämän asian vasta eilen. Olen unohtanut kirjoittaa teille ihanille lukijoilleni, jotka olette olleet matkassa mukana jo yli viisi vuotta. Käteni tärisevät nyt. Tulppa on otettu pois sieltä rinnan, kaulan ja kurkun alueelta. Pistin sen sivuun, mutta en vielä uskaltanut heittää sitä kokonaan pois.

Sitten istuin siihen toiseen tuoliin. Ensimmäisenä asiana ystäväni sanoi minulle, että huomaatko istuvasi aivan eri asennossa kuin äsken tuolla toisella penkillä? Huomasin. Tajusin istuneeni ensimmäisellä penkillä aivan lysyssä, kädet suojanani, silmät kiinni ja kasvot alaspäin. Kun istuin siihen toiseen penkkiin, istuin ryhdissä, hymyilin ja katsoin ystävääni koko ajan silmiin.

Ymmräsin sen, että minun täytyy uskaltaa taas istua siinä penkissä. Olla täysin oma itseni. En aio enää kirjoittaa kiusaajilleni, kirjoitan tästä lähtien taas teille uskollisille, ihanille seuraajilleni. Ystäväni sanoin; tulppa kurkkuuni tuli tarpeesta. Tein itselleni suojan, jotta pystyin jatkamaan eteenpäin. Nyt tulppa on kuitenkin poissa.

Sattumalta eilen selasin vanhoja juttuja Facebookissa ja eteeni tuli tämä:

” Moi Monna!
Mä ajattelin nyt ensimmäistä kertaa tulla kommentoimaan sulle. Tää saattaa kuulostaa jotenkin hassulta, ja toivon ettet ajattele mun olevan joku hullu stalkkeri… 😀

Alotin vuosia sitten, varmaan 2011-2012 käymään Märskyssä salilla. Näin sua siellä useasti, tietämättä vielä sillon kuka olit. Muistan aina miettineeni, että vau, onpa kaunis nainen, rohkea tyyli ja upea kroppa. Sitten joskus sun blogin siirryttyä tänne fitfashioniin, löysin sen sattumalta tosta etusivulta. Avasin sun blogin, ja tajusin että ei vitsi, se on juurikin se sama nainen sieltä Märskystä. Niin musta tuli sun lukija.
Aika meni eteenpäin ja salilla käyminen vähentyi. Luin kyllä sun blogia edelleen satunnaisesti. Sitten yhtäkkiä tajusin, että sähän käyt samassa tanssikoulussa kun minäkin. Näin sua siis edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Kesällä, kun en käynyt tanssitunneilla, törmäsin suhun muutamia kertoja muualla, ihan sattumalta.
Ja mä oon vähän taikauskoinen ihminen. Sen jälkeen kun aloin lukea sun blogia, en enää katsonut sua ihailevasti, vaan koska oot niin upea tai kaunis, vaan lähinnä siksi että sulla on niin mahtava asenne. Niin kauniita ajatuksia. Ja kun mä ajattelen Monnaa, mulla tulee mieleen positiivisuus. Aina kun mä nään sut, sä oot hymyillyt. Ja se taikauskoinen osa musta on ajatellut, et siinä on ollu joku tarkoitus. Että sun tarkoitus on ollu tuoda sitä positiivisuutta, elämäniloa ja riemua, herkkyyttä, edes ajatuksen tasolla mun elämään.

Hahaa, toivottavasti et pelästy tätä kommenttia. Oot Monna upea! Ens kerralla kun törmätään, tuun vetämään hihasta. Ihanaa loppusyksyä 🙂 ”

Tämän lukijan viestin siivittämänä päätän tämän postauksen. Vaikka aihe on erittäin henkilökohtainen ja herkkä, halusin kertoa tämän teille. Tämä aihe on bloggaaja-minusta ja se jos joku liittyy teihin. <3 

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

24 vastausta artikkeliin “Tulppa kurkussa.”

  1. <3 Tää ihmisten armoton arvostelu äitejä ja muitakin ihmisiä kohtaan on kyllä todella julmaa nykyään. Oot tosi hyvä äiti ja vaimo varmasti just sellasena kun olet. Blogi on ollut mielenkiintoinen kyllä tänäkin vuonna, mutta toivottavasti pääset selättämään sen että otat ensimmäisenä huomioon nämä kiusaajat.
    Sää oot ihan huippu ja ihanan aidon oloinen ihminen!

  2. Lohtusydän siihen suuntaan <3! Ei ihmistä ole rakennettu niin että kestäisimme jatkuvalla syötöllä haukkuja, pilkkaamista ja ivaamista.

  3. Moikka! En yleensä lue blogeista kommentteja, en myöskään insta kuvien alta, facebookissa en käy ja muut vauva.fi yms sivustot eivät myöskään kuulu mun lukupiiriin. En siis tiedä (ole huomannut) millaisia kommentteja olet saanut. Minun on niin vaikea ymmärtää netissä mollaamista ja toisten lyttäämistä. Itse kommentoin jos on positiivista sanottavaa, tai muuten jotain lisättäävää aiheeseen… en jotenkin edes ymmärrä mistä asioista tai miksi sinulle on tullut paljon negativiisia kommentteja. Vaikutat iloiselta ja aidolta ihmiseltä, jolle kellään ei pitäisi olla pahaa sanaa. Vaikutat myös hyvältä äidiötä… en vain käsitä. Tsemppiä Monna! Kyllä meitä iloisia sinua arvostaviakin ihmisiä täällä ruudun takana on! 🙂

  4. Voi Monnaa <3 Mä oon lukenut sun blogia about siitä asti kun aloit odottamaan Emmaa. Ajattelin aina että vau miten energinen ja upea nainen. Sitten kun Emma syntyi, huomasin että se energisyys vähän katosi ja tajusin että kauhea määrä ihmisiä on "hyökännyt" sun kimppuun ja arvosteli ja kiusasi. Vähitellen sun postaukset ja instajutut muuttui. Et enää jakanut itsestäsi asioita samalla tavalla kuin ennen. Ajattelin että toivottavasti Monna ei lopeta noiden idioottien takia bloggaamista. Ja toivon edelleen. Sun postauksia on kiva lukea ja seurata. Toivon todella että saat taas ilon siitä bloggaamisesta <3

  5. Hieno kirjoitus! Se on oikeasti hassua, miten sitä vielä aikuisenakin välittää siitä muut sinusta ajattelevat, vaikka ei koskaan oikeasti pitäisikään. Pitäisi vaan olla oma itsensä ja unohtaa muiden ilkeät kommentit. Elää juuri sellaista elämää kuin itse parhaaksi katsoo.
    Kirjoitat just niin kuin itse parhaaksk katsot ja unohdat ne kiusaajat. ❤️

  6. En tiedä miks, mutta mulle tuli kyyneleet silmiin kun luin tämän. Oon sun pitkäaikainen lukija, ja tuo mitä kerroit sinulle tapahtuneen on itselle ollut niin selvästi luettavissa blogistasi.

    Muistan, kun alkuvuodesta ajattelin sua ja pohdin blogia lukiessa, että sait herkimmilläsi ollessasi aivan liian ilkeää ja turhaa arvostelua itseesi kohdistuen. Kiusaamista. Ja juuri siinä hetkessä se kaikki pääsi sun ihon alle. Ei sillä, että moinen arvostelu olisi ikinä oikein. Mutta joskus sitä on valmiimpi ohittamaan ne ilkeät sanat ilman että ne pääsevät kipeästi sisimpään.

    Oon kaivannut sitä ihanaa, aitoa, positiivista, persoonallista Monnaa joka on rohkeasti mitä on. Ei sillä, ettet sitä olisi ollut nyttenkin. Mutta se tulppa on näkynyt teksteissäsi. Olet ollut varovaisempi, sen on selkeästi huomannut. Mutta mitä haluaisin sulle sanoa on se, että täällä ruusun takana olen ollut minä, ja varmasti monta muuta kaltaistani, jotka ovat kokoajan olleet puolellasi ja ymmärtäneet. Tsemppiä, ja kiitos ihanasta blogista jonka juttuja on aina yhtä ihana lukea <3

  7. Olin eilen viettämässä ystävieni kanssa Helsingissä tyttöjen päivää ja näin sinut perheesi kanssa yhdessä kaupassa. Sanoin ystävilleni, että seuraan tuota Monnaa instassa ja luen välillä blogiakin, hän on todella ihanan oloinen ja inspiroiva ihminen. Lisäksi Emma on omaa tytärtäni reilu kuukauden nuorempi.
    Oli jo siellä kaupassa sellainen olo, että tekisi mieli tulla sanomaan sinulle moi ja kertoa nuo ystävilleni sanomat asiat myös sinulle, mutta en sitten kehdannut 😁 mutta tämän blogitekstisi jälkeen toivon, että olisin tullut! Pahat sanat jättää syvän haavan ja positiivista palautetta ei jotenkin uskalleta antaa tai sitä pidetään niin itsestäänselvyytenä, että sitä ei jakseta antaa.

    Tsemppiä ja rinta takaisin rottingille! Ehkä ensi kerralla uskallan tulla sanomaan moi, mutta nyt halusin kertoa, mitä eilen melkein tulin kertomaan 😉❤

  8. Voi Monna❤ Olen lukenut blogiasi jo pitkään. Sä oot niin mahtava ja aito ihana tyyppi. Olen myös lukenut rivien välistä että jotain on tapahtunut mutta olen ajatellut että se on normaalia arjen ja arvojen muuttumisen jälkeen tullutta itsensä uudelleen arvioimista.
    Mikä ihme ihmisiä vaivaa, miksi pitää arvostella ja pilkata surutta ihmisiä.. Onko ihmisten niin huono olla että pitää mollata ja tuottaa toiselle paha mieli.. Suorastaa kamalaa kiusaamista..
    Helppoa on sanoa täältä että älä välitä tyhmistä, sanon kuitenkin. Toivotan sinulle ja ihanalle perheellesi ihanaa loppuvuotta. Toivon että joulupukki tuo ihmisille enemmän inhimillisyyttä ja sydäntä ajatella myös muita ihmisiä.

  9. Muistan miten jännitin lapsenne syntymää. Jännitin sitä siksi, että arvasin sinun ja miehesi elämänmakuisen tavan kirjoittaa saavan kiusaajat vauhtiin heti lapsen synnyttyä. Mietin jo raskausaikanasi, että teettepä niin tai näin, varmasti tulette saamaan huutia, se suretti minua jo etukäteen. Oma lapseni on teidän tyttöänne varmaan n 1.5v vanhempi ja pohdin sitä, miten olisin itse selviytynyt uusien haasteiden äärellä, jos jokaista valintaani olisi haukuttu. Tuntui hirveältä nähdä, miten se pelko sitten toteutui. Pyydän anteeksi kiusaajiesi puolesta, he eivät sitä tule tekemään. Sanomattakin on selvää, että vanhemmuutenne arvostelu on ollut täysin tarpeetonta. Toivottavasti pystyt jatkamaan bloggaamista, mutta jos se ja kiusaajat kuluttavat sinua liikaa, niin lopettaminenkin voi olla hyvä vaihtoehto. Toisten tyhmyydelle ei voi välttämättä mitään, eikä aina sillekkään, minkä verran se itseen vaikuttaa. Tarvittaessa toivon sinulle myös rohkeutta sulkes ne ovet, joista lannistajat rynnivät elämääsi. ❤

  10. Kuulun myös niihin hiljaisiin lukioihin jotka ovat vuosia sinun blogia lukeneet ja seurannut myös instassa.. Olen itse ajatellut sinun olevan väsynyt ja sen takia kirjoituksesi ovat muuttuneet. Sä olet hieno esimerkki positiivisuudesta ja rehellisyydestä ja siitä miten toisia ihmisiä pitäisi kohdella.

    ♡ oo se kun oot ♡

  11. Rohkea korjoitus Monna. Samaistun kirjoitukseen ja ymmärrän mistä kuoresta puhut. Lukijan kommentti oli aivan upea! Ihanaa, että jaoit tämän meille. Kiitos.

  12. Monna <3 Tykkään ihan tosi paljon sun blogista ja sun teksteistä. Joskus se vaan on niin, että pitää pysähtyä ja itkee paljon, sen jälkeen vasta voi taas jatkaa onnellisena. <3 Oot ihana!!

  13. On kyllä niin väärin, että ne ihmiset joilla on itsellä paha olla jostain syystä, tulee blogiin lyttäämään ja haukkumaan tuntematonta ihmistä ja saa tällä aikaan ihan tarpeetonta pahaa.

    Sinä riität. Sinä olet lapsellesi korvaamaton ja tärkein. Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja teet kaikkesi hänen hyvinvoinnin eteen. Sinä ansaitset parempaa kohtelua. Olet upea äiti, nainen, bloggaaja, pt, mitä vaan. Kiusaajat ja urpot pahoinvoijat VEKS!

    Tsemppiä, täällä toinen äiti, joka tsemppaa henkisenä tukena täällä ruutujen toisella puolen.

  14. Ihana Monna ♥ Mä tutustuin sun blogiin instan kautta yli puoli vuotta sitten. Odotin silloin toista lasta. Mä en koskaan ole kyseenalaistanut sun lapsen hoitoa, koska siinä näkyi rakkaus lasta kohtaan. Äitiys on täynnä epävarmuutta ja negatiiviset kommentit horjuttaa sitä helposti. Pysy vahvana ja älä anna periksi kiusaajille!

  15. Ihana Monna!
    Minä olen myös vuosia lukenut blogiasi, mutta en muista koskaan kommentoineeni mitään.
    Koskaan ei voi kaikkia miellyttää niin kuin varmasti tiedät. Sitä olen myös itse yrittänyt opetella ymmärtämään vaikken blogia kirjoitakaan.
    Kovasti tsemppiä ja toivottavasti jatkossa pystyt olemaan taas rohkeasti ja aidosti oma itsesi, ihana, kriittinen mutta positiivinen Monna! ❤

  16. Olet todella sydämellisen ja ihanan oloinen ihminen, tuntui tosi surulliselta mitä kohtelua olet saanut täällä.
    Teidän pieni Emma on ilostuttanut usein minun päivääni instagramissa, hän on niin suloinen <3
    Voimia sinulle olla oma ja reipas iloinen itsesi <3

  17. Ihana kirjoitus! Toi äitien arvostelu on ihan hirveetä… Itse nuorena äitinä tuntuu että monen mielestä tekee kaiken väärin, vaikka lapsella on kaikki hyvin ja häntä rakastetaan niin silti tuntuu että jostain pitää päästä ”valittamaan” ja ”pätemään”. Toki itsekin välillä pohtii miksi joku tekee jotain, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa haukkumaan tai arvostelemaan kun jokaisella on oma tyyli tehdä ja olla 🙂 Tärkeintä on että lapsella ja vanhemmilla on hyvä olla ❤️
    Vaikutat ihanan positiiviselta ja blogiasi ja instagram -päivityksiäsi on mukava seurailla… Ja minut olet ainakin saanut innostettua taas liikunnan pariin 🙈👍🏻

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 303
Tykkää jutusta