Kaikki kolme lasta.

Meidän perheessä on kolme lasta. Yksi ihmislapsi ja kaksi koiralasta.

Gere, meidän esikoispoika tuli meille vuonna 2013. Pimu, tuli meille vuonna 2015 ja sitten syntyi rakas pieni tyttömme Emma vuonna 2016. Kerronkin teille nyt pienen tarinan kaikista ja siitä miten rakkaus kaikkia kohtaan on olemassa.

Gere – opaskoiran pentu

Me haimme opaskoirakoululle kasvatusperheeksi alkuvuodesta 2013. Tuukka oli lukenut netistä, että opaskoirakoulu kaipaa kasvatusperheitä labradorinnoutajille pentuvuodeksi. Ajatus kuulosti kivalta. Voisimme tehdä hyväntekeväisyyttä ja samalla saisimme vuodeksi koiran.

Kahdeksan viikon ikäisenä pieni musta pallero, Gere haettiin kotiin. Gere oli valloittava! Mennä tohelsi ympäri kotiamme, pissasi pitkään kuin tyttökoirat ja rakasti jo pennusta asti lunta. Ja ruokaa. Gere hurmasi meidät ihan satasella. Aloimme pelkäämään sitä, että miten meidän käy jos Gere läpäisee opaskoiratestit ja lähtee meiltä pois. Tiedettiin toki alusta asti, että tämä on ns. ”tarkoitus”, mutta emme todellakaan tienneet kuinka kovasti tullaan rakastamaan Gereä.

Sitten kävi kuitenkin niin, että Gere oli sellainen tohelo ja energiapakkaus opaskoiratesteissä ettei se läpäissyt niitä. Saimme Geren takaisin testeistä, mutta tulevaisuus oli silti vielä auki. Gere lähetettäisiin tullikoiratesteihin. Sydän syrjällään jännitettiin miten testeissä käy, mutta tohelo ei jaksanut sielläkään keskittyä. 😀 Saimme Gerestä oman koiran.

Pimu – ystävän koirien vahinkolapsi

Sitten tuli Pimu! Meidän ystävämme koirat oli tehneet vahingossa pentuja ja sieltä tuli maailmaan kuusi söpöä pientä koiraa. Kävimme katsomassa koiria ja ihastuttiin samantien. Halusimme antaa Pimulle kodin.

Jännitettiin, että mitähän se Gere oikein sanoo Pimusta. Jääkö pieni koiranpentu Geren alle ja ymmärtääkö meidän tohelopoika yhtään omaa kokoaan Pimun rinnalla. Gere oli aivan hämmästyksissään, mutta nopeasti heistä tuli ylimmät ystävät. Pimu juoksi Gereä pakoon ympäri kotia ja sujahti välillä sohvankin alle piiloon. Sinne Gere ei mahtunut. 😀

Pimu oli pienestä pitäen tomera tyttö. Hän näpäytti Gereä jos Gere yritti tulla syömään Pimun ruokia tai ottamaan Pimun leluja. Pimu sai Gerestä kovasti turvaa ja ihan ensimmäisistä päivistä lähtien Pimu hakeutui aina Geren päälle nukkumaan. Tekee sitä edelleen. <3

Pimusta tuli mun lellikki. Gere on aina ollut enemmän ”iskän poika” ja Pimusta tuli mun tyttö. Hellin ja lellin Pimua pienestä asti. Pidin sitä kovilla pakkasilla toppatakin sisällä ja Pimu nukkui tyynylläni pitkään. Pimu on edelleen hyvin läheisyydenkaipuinen. Hakeutuu aina tosi lähelle nukkumaan.

Emma – maailman rakkain tyttö

Sitten meidän perheeseen saapui Emma. Maailman rakkain tyttö!! Vaikka koirat olikin jo ennen Emmaa aivan todella rakkaita, rakkaus Emmaa kohtaan oli kuitenkin jotain hurjasti suurempaa. Ei sitä oikeastaan osannut edes aavistaa tai ajatella, miten paljon omaa lasta voi rakastaa.

Emma on vienyt mun sydämeni. Emma on vienyt rakkauden määrän ihan omalle tasolle. <3

Mutta onko sitten rakkaus koiria kohtaan muuttunut Emman myötä?

Ei se ole muuttunut. Rakastan edelleenkin Pimua ja Gereä ihan tosi paljon. Silti kuitenkin mun aika koirille on vähentynyt. Koirat on enemmän Tuukan vastuulla, se on mennyt jotenkin luonnollisesti niin. Emma on mun vastuulla vähän enempi ja siten oma aika koiria kohtaan on vähentynyt.

Kyllä mun mielestä on edelleen ihana välillä käydä koirien kanssa ulkona ja iltaisin kun Emma jo nukkuu, rapsutella Pimua ja Gereä. Rehellisesti sanottuna on ollut jopa huono omatunto siitä, että tämän vauvavuoden aikana en niin paljon kuin ennen ole ehtinyt olla koirien kanssa. Mutta luulen, että se tulee muuttumaan nyt kun Emma kasvaa. 🙂

Meillä on mun mielestä tosi hyvä ja toimiva kombo! 🙂 Emma tykkää todella paljon koirista ja koirat Emmasta. Gere antaa Emman ratsastaa ja vetää hännästä. Pimu pesee ja pussailee Emmaa ja on heti tarkkana, jos Emman huoneesta kuuluu iltaisin ähinää. <3

Me pidetään huolta kaikista kolmesta. On ihanaa, kun on just nää kaikki kolme rakasta lasta. 😉

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

5 vastausta artikkeliin “Kaikki kolme lasta.”

  1. Tämä just sitä miksi tykkään susta niin kovasti!! Toki rakkaus omaa lasta kohtaan on erilaista kuin eläintä, mutta ei se poista eläinten tärkeyttä sydämessä. Ihan jo biologisista syistä vauva tarvii enemmän äitiä vauvavuotenaan. Olet varmasti ihana äiti kaikille lapsillesi niin karvaisille kuin Emmallekin. Äläkä missään nimessä tunne huonoa omatuntoa koirien jäämisestä sydämessä hieman toiselle sijalle. Tulee vielä se hetki kun tarvitset enemmän omaa aikaa ja silloin otat koirat mukaan lenkille ja Tuukka jää kylvettämään uhmaikäisen ❤️.

  2. Ihana teksti ❤️Täällä ihan samat fiilikset ja rakkaudentunteet ihmislasta ja koiralasta kohtaan! On ne ihania! ❤️

  3. Siis NIIN ihana postaus ja kauniisti kirjoitettu. <3 Voin niin samaistua tähän myös omassa elämässä. Edelleen se oma karvavauva on niin tärkeä ja rakas, juuri tuo huonon omatunnon poteminen ajoittain vähälle jääneestä ajasta sen koiran kanssa on tuttua. Mutta onneksi lemmikit rakastaa aina, aidosti ja pyyteettömästi, vaikka välillä se aika olisi vähän vähäisempää. <3

  4. Voi, mitkä ihanat kuvat Pimusta ja Gerestä nukkumassa. Rakkautta aidoimmillaan. <3

    Tämä on ensimmäinen kerta, kun kommentoin, vaikka olen lukenut jo pidemmän aikaa. Olet valloittava Monna! Blogiasi on ihana lukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 75
Tykkää jutusta