Saako äiti olla pinnallinen?

Saako äiti välittää ulkonäöstään ja treenata sen vuoksi, että näyttäisi hyvältä? Saako äiti haluta raskausarvista eroon tai löysästä vatsanahkasta? Saako äiti laittaa rahaa kauneutensa eteen?

saako äiti olla pinnalinen

Mun vastaus on, että kyllä, kyllä ja kyllä! Mä olen sitä mieltä ihan 100%, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen ja jopa pieni pinnallisuus ei ole millään tavalla pois rakkaudesta omaa lasta (lapsia) kohtaan. En oikein edes ymmärrä miten se muka voisi olla? No ehkä siinä tilanteessa ymmärrän, että jos kaikki aika menee peilin edessä pläräämiseen, kauneushoidoissa juoksemiseen, treenaamiseen ja otsanahka kireellä ruokien punnitsemiseen ja purkittamiseen. 😉

Mä tiedän, että jollekin tämä voi kuulostaa vieraalta, mutta mun mielestä on hienoa, kun äidit haluavat ja jaksavat pitää itsestään huolta myös lastensaannin jälkeen. Mä katson jollain tapaa hieman ihaillen niitä äitejä, joilla on pieniä lapsia ja silti treenaamiseen ja omaan ulkonäköön halutaan ja ehditään panostaa.

Vaikka mä olen sinut oman kroppani kanssa nyt myös raskauden jälkeen, niin kyllä mä voin myöntää välillä katsovan mahaani, että voi jösses! 😀 Eikä se mun maha ole todellakaan edes paha, arvet on lähes hävinneet ja vatsanahkakin pikkuhiljaa kuroutuu. Mutta ihan hyvällä mä välillä katson mahaani ja mietin, että olipas se joskus siloinen. 😉

Mä en halua itse tehdä mitään muutoksia inhon kautta. Jos raskauskiloja on jäänyt synnytyksen jälkeen tai vatsanahkaa on vähän enempi kuin ennen, on niiden asioiden kanssa elettävä sulassa sovussa ja hyväksyen. Mutta silti voi haluta tehdä muutoksia. Tietysti monen raskauden jälkeen vatsanahka on monesti niin venynyt, että muutos ei tapahdu vaihtamalla irtokarkkipussia parsakaaliin. Mutta kuitenkin esim. raskauskiloista voi päästä pikkuhiljaa eroon jos niin haluaa.

Mun mielestä on tärkeää katsoa kuitenkin kokonaisuutta. Tekeekö se onnellisemmaksi jos pudottaa 5kg jäljellä olevia raskauskiloja ihan hiki hatussa ja se otsanahka kireänä pois? Se voi olla, että tekee! Se voi olla myös, että se vain stressaa ja ahdistaa ja lopputulos on isompi karkkipussi kuin ennen ja vielä huonompi fiilis siitä omasta peilikuvasta. Plus päälle jonkinlainen pettymys itseä kohtaan, että ei onnistunutkaan pudottamaan painoa.

Mutta kyllä silti saa äiditkin miettiä sitä miltä näyttävät. Onhan se tyytyväisyys omaan peilikuvaan kuitenkin myös yksi iso osa henkistä hyvinvointia. Eikö vaan? Ja omalla esimerkillä siitä, miten katsoo itseään peilistä ja puhuu itsestään – on vaikutus myös omiin lapsiin. Jos äiti aina seisoo peilin edessä haukkuen omaa vartaloaan tai on koko ajan ”dieetillä”, vaikuttaa se väistämättä myös lapsien kehonkuva-ajatteluun.

Mulle ei ole enää samalla tavalla tärkeää se, että kuinka pyöreät ne mun pakarat on tai pitäiskö hauiksen olla hieman isompi ja erottuvampi. Kokonaisuus on nykyään se mihin enemmän kiinnitän omalla kohdalla huomiota. Silti kuitenkin haluan näyttää hyvältä ja suon itselleni pienen pinnallisuudenkin.

Mun mielestä jokaisen äidin pitäisi kantaa kehonsa joka tapauksessa ylpeydellä! Kuinka moni teistä ei halua katsoa peilistä itseään? Kuinka moni ei tykkää koskea omaa vatsaansa? Mitä jos siitä yrittäisi harjoitella pois? Ihan vaikka vähän kauempaa alottaisi ensin, muutaman metrin päässä peilistä pari vilkaisua ja päivä päivältä tai viikko viikolta astuisi lähemmäs. Pikkuhiljaa myös koskisi omaa mahaansa, on siinä sitten arpia tai ei. Jos muutoksia haluaa tehdä, niin niihin sitten positiivisuuden kautta! 🙂

***

Pst.. 😉 Meillä on alkamassa taas 8.1 suosittu Muutos-valmennus! <3 Me tehdään jokaiselle henkilökohtaisesti treeniohjelmat, ruokavaliot ja liikuntasuunnitelmat. Ei ole ruokien punnitsemista, eikä yksitoikkoista ruokavaliota. 😉
Käy lukemassa lisää TÄSTÄ! Suosittelen! 😉 <3

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

10 vastausta artikkeliin “Saako äiti olla pinnallinen?”

  1. Ihan samaa mieltä sun kanssa. Mulla kesti itselläni aika pitkään hyväksyä ”uusi muuttunut kroppa” raskauden jälkeen. Myönnän, että ulkonäkö on mulle tärkeetä ja kotona ollessa unohti välillä itsensä kokonaan, joten nyt olen vähän itsekäs ja fiilistelen sitä mihin kuntoon olen kroppani saanut.
    Treenaan lähes aina aamuisin kun F vielä nukkuu, joten se ei ole hänen ajastaan pois. Enkä ikinä ikinä hauku vartaloani tai puhu painosta hänen kuullen. Treenaan myös Felixin kanssa, jotta hän oppisi liikkumisen osana elämäntapoja. Tiedän, että ihmiset arvostelee minua sen perusteella mitä sosiaalisessa mediassa näkee. Itselläni on kuitenkin hyvä olla vartalossani ja treeni pitää minut pirteänä hektisen arjen keskellä. Se on mielestäni tärkeintä. Sä näytät kuvissa niin onnelliselta ja tasapainoiselta, oot upea! 😍

    • Pakko vastata tähän vaikka en sua tunne tai oo koskaan mitään profiiliaan kattonu, niin luulen että suuri osa jotka sua arvostelee itsestäsi huolehtimisen vuoksi, oikeesti salaa ihailee! 😉

  2. Yksi sana; SAA! Siis miusta on outoa miten jotkut kysyy vaikka:miten jaksat meikata ” kun pikapika meikkiin menee pari minsaa ja siitä tulee fressimpi olokin :).

    Nainen voi ja saa olla oma itsensä ja tehdä ”pinnallisia” juttuja vaikka onkin Äiti

    fitfatmama.fitfashion.fi

  3. Mielestäni itsestä huolehtiminen on tärkeää kaikille, myös äideille 🙂 Se vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen, ja silloin kun on kaikinpuolin hyvä olla, niin jaksaa arjessa paremmin.

  4. Viisaita sanoja ja jatkan samasta mitä koko tekstisi käsittelee eli se, että huolehtii ulkonäöstään (pinnasta) ei ole välttämättä lainkaan pinnallisuutta, se voi olla itsensä rakastamista hyvällä tavalla. Juuri niin kuin kirjoitat, riippuu ajatuksista taustalla. Toisaalta ihminen, joka ei huolehdi itsestään, voi olla pinnallinen ja käyttää kaikki energiansa väsyneen/uupuneen ulkokuoren alla pinnallisuuden ihannointiin. Ulkokuori voi hämätä, tärkeintä on sisäinen kauneus ja oma kokemusmaailma. Kaikki saavat tehdä juuri niin kuin parhaaksi näkevät, toivottavasti kirjoittamasi mukaan positiivisuuden kautta 😀

  5. Moi! Toivottavasti kukaan ei ajattele että äitiys on joku rooli joka syö ihmisen aiemman persoonan. 😀 Tai ylipäätään miksi äitiys nostaisi ihmisen jollekkin kummalliselle jalustalle, joka sittemmin määrittelee mitä voi tai ei voi tehdä. Sama tyyppihän sitä on kuin aiemminkin, mutta elämään on tullut yksi uusi tehtävä lisää.

    En jotenkin ymmärrä yhtään miten laittautuminen tai treenaaminen voisi olla keneltäkään pois, jo kysymyksen asettelu on ihan absurdi. 🙂 Äitihän sitä on lopun elämäänsä, kun on kerran lapsen saanut.

    Ja miettiikö isäksi tulleet saako vielä käyttää tuoksuja, käydä parturissa tai pelaamassa tennistä? Toivottavasti ei ja toivottavasti tällästen asioiden esillenostamisen lopettaisi naisetkin. Ne jotenkin kauhistuttaa aina. 😀

  6. Heippa taas!

    Musta tää oli ihana teksti!

    En usko, että liikunta ja itsestään huolehtiminen on kenenkään mielestä väärin. Naiset vaan ovat niin hormoniensa vietävänä pitkään raskauden jälkeenkin, joten välillä fitnesspirkkojen statukset vain tuovat pahaa mieltä koska ne ovat vähän syyllistäviä tyyliin ”kyllä aina on aikaa tunnin lenkkiin ja jos ei ole se on tekosyy”. Ne lauseet on varmasti tarkoitettu motivoiviksi, mutta ainakin mulla tuli niistä ”what’s your excuse” jutuista silloin vauvan/taaperon kanssa aika paha mieli, koska ne syyllisti. Niistä tuli olo, että mun pitäisi huolehtia tän vauvan unentarpeen, rintaruokinnan, kokoaikaisen huolehtimisen lisäksi vielä jostain mun raskausarvista, joihin mielenkiinto ei yksinkertaisesti enää riittänyt.

    Mutta oikeasti juuri pienten lasten äidit tarvitsisivat kannustusta pitää huolta itsestään ja ulkonäöstään. Mutta ei niin, että jostain ulkoapäin tulee paine trimmata mahaa ja käyttää meikkiä, vaan että se lähtisi sisältäpäin itsestä, että minulla on oikeus voida hyvin.

  7. Hei! Tottakai saa ja pitää olla pinnallinen, muttei sitä kumminkaan tarvitse joulukuuselta näyttää.

  8. Täysin samaa mieltä. Hyvä kirjotus! 🙂 Sun blogia on kiva lukea, hyviä ajatuksia ja positiivinen asenne elämään. Ja kaunis olet!

  9. Hyvä kirjoitus ja ihana tuo postauksen lopussa oleva neuvo, taidanpa laittaa oikein jatkojakoon tämän ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 63
Tykkää jutusta