Some-vanhemmat

Mulla on pari asiaa, jotka pistää kylmänväreet kulkemaan pitkin selkää. Huonolla tavalla. Ne liittyy vanhemmuuteen. Ja ne asiat on saaneet mulle huonon fiiliksen jo ennen omaa lasta.

Toinen on se, jos äiti tai isä polttaa tupakkaa lapsen nähden. Työntää rattaita ja polttaa tupakkaa tai kävelee lapsen kanssa rinnakkain kadulla ja vetää röökiä. Mun yks hyvä ystävä joskus vielä tupakoidessaan oli tehnyt selvät sävelet siihen. Hän ei koskaan polttanut tupakkaa lasten nähden. Se oli mun mielestä todella kunniotettavaa. Lapsi kuitenkin matkii aikuista ja ottaa mallia omista vanhemmistaan. Mun mielestä se röökin vetäminen vielä vaunuikäisen seurassa on myös vastuutonta, kyllä sitä savua saattaa hyvin mennä vaunuihin sisälle ja sitten kaikki jo ymmärtääkin mille altistaa pienen vauvan.

”Otatko äiti tän lelun?”
”Ai, et sä ehdi. Mä meen tonne taakse sit.”

Toinen on se, jos äiti tai isä näprää kännykkää, vaikka lapsi/taapero/vauva yrittää ottaa kontaktia. Ja nimenomaan tarkoitan sitä, että lapsi on vieressä ja hän hakee vanhemmiltaan seuraa leikkeihin tai muuten vain yrittää ottaa kontaktia ja sitten äiti tai iskä ei ehdi, koska instagramia pitää selata.

Itsenäisyyspäivänä kiinnitin huomiota erääseen äitiin, joka astui bussiin vaunujen kanssa. Hän selasi kännykkää samalla kun työnsi vaunut bussiin ja asetti vaunut paikalleen ja pisti vaunut lukkoon. Koko ajan pysyi kännykkä kuin liimattuna kädessä ja katse siinä. Peukkukin kävi koko tämän ajan. Mietin, että tuo vauva/taapero tuolla rattaissa varmaan nukkuu. Koska äiti ei ottanut häneen mitään kontaktia, selasi vain puhelintaan. Kun me lähdettiin bussista ulos, vilkaisin vaunuihin. Siellä istua tökötti Emman ikäinen poika. Katse maahan, jotenkin apeana. Tuli pahamieli.

En tietysti tiedä tuosta tapauksesta tuon muutaman minuutin verran enempää. Se voi olla, että taapero on valvonut viimeiset 20h putkeen, eikä nukahda ja äidillä on tullut fiilis, että nyt edes tämän bussimatkan ajan mä keskityn omiin juttuihin. En tiedä.

Tää on mun mielestä ihan kauheen surullinen kuva. Vaikka onkin lavastettu.

Luin jo jokunen aika sitten Anna Saivonsalmen postauksen ”Äiti ei nyt ehdi” – Kun some vie kaiken huomion. Siinä hän kertoi, kuinka oli kuullut tavasta, jossa äiti oli päättänyt jättää kännykän aina iltaisin kellarin pöydälle. Tuo oli aika hieno homma! Siis oikeasti, että joku pystyy olemaan joka arki-ilta ilman kännykkää! Ja ajatelkaa!! Että se tuntuu meistä some-hulluista kunnioitettavalta ja hienolta asialta. Jopa sellaiselta mihin ensimmäisellä ajatuksella kuvittelee ettei itse pysty. Meinaan yrittää! Edes pari kertaa viikossa olis sellainen ilta, kun kännykkä jää laukkuun ja pysyy siellä.

Mulla on itselläni yksi sääntö kännykän kanssa. Se ei saa häiritä Emman kontaktin ottamista muhun. Jos välillä katson meilejä tai vaikka ihan sitä instagramia päivällä, kun häärään samalla Emman kanssa. Niin pidän aina fokuksen Emmassa, ja jos hän kääntää katseensa muhun tai yrittää sanoa mulle jotain – kuuntelen heti ja oon siinä hänen saatavilla. Välillä mulle on tullut ihan huono omatunto siitä, jos oon lukenut jotain juttua intensiivisesti kännykästä ja Emma on yrittänyt tarjota mulle jotain lelua tms.. 🙁 Ihan on sääliksi käynyt pientä. Siksipä en halua, että Emma tuntee olonsa mun seurassa kakkoseksi kännykälle.

Mä ymmärrän sen, että varsinkin silloin kun lapsi ei oo vielä päivähoidossa tai koulussa, vaan 24/7 vanhempien kanssa kotona – on ihan jokaisella vanhemmalla välillä oikeus käydä piipahtamassa siellä kännykällään. Ymmärrän sen vaikka muutaman kerran päivässäkin. Kyllä mäkin kuvaan ig:n storyja monesti Emmasta tai höpötän jotain niihin itse. Mutta no ne nyt on 10sek -pituisia otoksia, eikä niitä tuu kymmentä tunnissa ja sataa päivässä.. Mun on vaikea välillä pitää sitä kännykkää pöydällä, kun kiinnostais kauheesti tietää onko siellä tapahtunut jotain kiinnostavaa.

”Oi, sä toit mulle tällaisen lelun? Leikitäänkö yhdessä?”
”Leikitään!!”

Mutta oon tosiaan asettanut sen säännön itselleni ja haluan pitää siitä kiinni. Voin olla kännykällä silloin, kun Emma nukkuu tai tekee jotain Tuukan kanssa. Mannerheimin lastensuojeluliiton mediakasvatuksen kehittäjä Satu Valkonen on sanonut näin: ”Kun vanhempi käyttää älylaitetta, etenkin pienen lapsen on vaikea hahmottaa, mitä aikuinen silloin tekee ja kuinka kauan toiminta kestää. Lapselle tulisi sanallistaa tekeminen esimerkiksi kertomalla, että äiti lähettää nyt yhden sähköpostin tai vastaa vaikkapa ystävän viestiin.”

Mun mielestä se on aika toimiva juttu, että sitten kun lapsi ymmärtää voi hänelle kertoa, että nyt tässä lähetän yhden viestin tms. Mutta ainakin itselläni kotona kohta 14kk ikäisen taaperon kanssa, on vähän vaikea lähteä selittämään tällaisia juttuja. Siksipä yritänkin olla mielummin läsnä mahdollisimman paljon.

***

Mitä mietteitä tää aihe herättää teissä?

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

14 vastausta artikkeliin “Some-vanhemmat”

  1. Mä oon samaa mieltä sekä tupakasta, että puhelimesta, vaikka tiedostan myös sen että itsekin sorrun tähän somemaailmaan liikaa… mutta se että siitä alkaa omatunto soimaa niin se on hyvä juttu… 🙂 Toi somevapaat illat on hyvä, pitää ottaa käyttöön. Itse sanon monesti myös miehelle kun tulee töistä et ”nyt et ota puhelinta vaan annat jakamattoman huomion meidän lapselle” tottakai hän ollut töissä eikä ole voinutkaan räplätä puhelintaan tai saattaa vielä hoitaa viimesiä työasioita tms puhelimella mutta en tykkää siitä että lapsi odottaa hänen huomiota kun ovat saattaneet nähdä viimeksi edellisiltana, joskus edellisaamuna jos töissä on mennyt myöhään ja aamulla ollaan nukkuttu isin lähtiessä… Se hänen päivän tärkein ”tapaaminen” on kuitenkin silloin kun hän tulee töistä kotiin ja näkee vihdoin pienen lapsensa 🙂

    • Joo, se on hyvä jos omatunto alkaa soimaamaan. 😀 Siis sillä tavalla just, että sit sitä tulee mietittyä.

  2. Hyviä pointteja! Itellä 7kk tyttönen, ja yritän ettei hän näkisi puhelimen käyttöä minulla. Kuitenkin kun kylään tulee ihmisiä monet tuijottelevat puhelinta ja varsinkin silloin itse en ota puhelinta käteen. Että edes joku on koko aika läsnä! Vaikka maailma meneekin siihen suuntaan, että kaikki tapahtuu jollain mobiililaitteella ei sitä tarvitse pienestä pitäen lapselle opettaa 🙂 vaikutat mahtavalta äidiltä! Mukavaa joulun odotusta ❤️

    • Joo, mun mielestä kanssa on tärkeää opettaa lapselle jo pienestä pitäen ettei kaikki tapahdu mobillilaitteella. Vaikka tapahtuiskin paljon, niin ei sen tarvi tapahtua lapsen nähden. 🙂

  3. En ole mitään stressiä ottanut mistään somettamisesta. En kyllä ole mikään fanaatikko siinä hommassa, että ehkä sekin vaikuttaa. Tai ehkä itsellä on niin tylsät somet ettei niitä jaksa koko päivää tuijottaa🤣 Tuo tupakanpoltto taas… Kyllähän lapset oppivat esimerkin kautta, mutta toisaalta moni muukin asia vaikuttaa. Ei mustakaan tullut rapajuoppoa ja ketjussa polttavaa vaikka oma äitini on sellainen. Ja toisaalta lasteni isä aloitti tupakoinnin yläasteella ja on välillä viettänyt melkoisen kosteaa poikamieselämää ennen perhettä. Ja hänen vanhemmat eivät polta eivätkä juo ollenkaan. Mutta kyllä, hyvähän se on ettei lasten nähden polteta. Tai juopotella. En itsekään juo lasten nähden edes saunakaljaa.

    • Joo, ei tietysti kaikkia tapoja lapsi opi vanhemmiltaan. Hyvä esimerkki nuo sinun omasi.
      Silti toi tupakointi on mun mielestä sellainen asia, mitä vois välttää mahdollisimman paljon lapsen nähden. 🙂

  4. Molemmista asioista samaa mieltä! Kuitenkin haluaisin lisätä vielä tuohon tupakka-asiaan, että kyllä se tupakointi on haitallista lapselle vaikka ei koskaan tupakoisikaan lapsen läheisyydessä. Tupakoinnin haitalliset aineet kiinnittyvät tupakoitsijan vaatteisiin, ihoon ja hiuksiin ym ja kun lapsi sitten on sylissä suorassa kontaktissa hän saa näitä aineita keuhloihin. Tutkimusten mukaan tupakoivan vanhemman lapsen todennäköisyys sairastua astmaan on 50 % korkeampi ja todennäköisyys saada ylähengitystieoireita on 60 % korkeampi. Ja tämä koskee myös perheitä jossa vanhempi aina menee esimerkiksi parvekkeelle tupakalle. Kaikki ei kuitenkan valitettavasti tiedä tästä ”third-hand smoking”-ilmiöstä joka voi olla yhtä haitallista kuin passiivinen tupakointi.

  5. Oon ymmärtänyt että tekemisen sanoittaminen on tärkeää ihan pienelle vauvallekin, hekin ymmärtää vaikkei siltä aina vaikuttaisi 🙂 Mullakin tulee heti huono omatunto jos oon pidempään kännykällä. Nykyään 1v5kk vaan jo osaa vaatia kännykkää itselleen jonka vuoksi ei tulekaan kännykkää räplättyä juurikaan hänen kanssaan 😀 Lapselle en näytä koskaan kännykästä mitään, eikä MLL suosittele edes telkkarin katselua alle 2v lapsille. Tv:n taustahölinä tekee lapsista rauhattomia ja tutkimusten mukaan saattaa jopa viivästyttää puheen kehitystä.

    • Tää on tosi hyvä! Tekemisen sanoittaminen!! 🙂 Mulla on ihan sama, en voi ottaa kännykkää käteen, koska Emma haluaa sen heti. 😀

  6. Samaa mieltä molemmista! Meillä ei lapsi katso edes juurikaan telkkaria (vähän annettu olla päällä ja joskus saatetaan katsoa yhdessä Pikku Kakkosta ), tablettia ei ole koskaan katsonutkaan ja puhelimesta katsotaan joskus kuvia. Tietokonettakin nähnyt harvoin ja tyttö tuli juuri 2v ☺️ Itse käytän puhelinta yleensä myös niin, että olen lapselle täysin läsnä. Kuvia toki otetaan mutta jos lapsen kiinnostus puhelinta kohti herää, pistetään se välittömästi pois! Autossa lueskellaan kirjoja ja kuunnellaan lastenlauluja 😄 Ja en todellakaan halua lapselle sellaista muistoa että äiti oli nenä kiinni puhelimessa tai telkkari pauhasi aamusta iltaan viihdykkeenä ☺️

    • Ihanasti ootte tehneet! 🙂 Mä en myöskään halua lapselle sellaista muistoa, että äiti on koko ajan nenä kiinni puhelimessa.

  7. Tupakointi ja varsinkin pieni lapsi siinä vieressä tekee aina pahaa katsoa, mutta se oli aika iso prosentti nuorista äideistä kun polttaa ihan raskaanakin. Enkä tarkoita nyt syyllistää tästä vain nuoria äitejä, mutta sellainen tutkimus juuri oli…

    Puhelimen kanssa seurustelu on myös välillä hieman surullista. Juuri kauppakeskuksessa nähtyä kun äiti oli seisahtanut lastenhoutohuoneen eteen ehkä pari vuotiaan lapsensa kanssa. Puhui siinä puhelimessa kun lapsi yritti saada äitiinsä kontaktia. Yleensä en nyt tousten puheluita kuuntele, mutra sen verran kuulistelin että siinä ihan juteltiin niitä näitä kuulumisia jonkun kanssa… Aina ei voi tietää jos toisella on vaikka joku tärkeä asia houdettavana tms. mutta ite meinasin jo aljaa juttelemaan sille lapselle kun niin surku tuli…

    • Joo munkin tekee pahaa katsoa! 🙁
      Toi on ihan kamalaa, että poltetaan raskaana.

      Ja toi puhelimen kanssa seurustelu lapsen läsnäollessa on myös tosi kurjaa!! 🙁 Noita tilanteita on surullista todistaa, jossa lapsi yrittää ottaa kontaktia vanhempaansa muttei saa, koska kännykkä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 85
Tykkää jutusta