Imetys.

En uskonut, että kirjottaisin tätä postausta ikinä. Palaisin aiheeseen nimeltä imetys. Kirjoitin aiheesta postauksen, kun Emma oli vajaa kaksi kuukautta. Silloin oma imetystaipaleeni päättyi. Se oli kova pala. Mulle siis. Mutta sitä en arvannut, että se on niin kova pala ihmisille, jotka ei ole meidän perhettä.

Kun Emma syntyi, aloitin heti imetyksen. Heräämössä, kun tokkuraisena sektiosta heräilin, näin ensimmäisen kerran rakkaan pienen tyttömme. Hänet laitettiin heti rinnalleni ja kokeiltiin imemis-otetta. Se tuli puskista. Mua hämmästytti silloin se, että hoitohenkilökunta ei millään tapaa kertonut mitä nyt tapahtuu. Olisi ollut kiva tietää, että nyt kokeillaan ensimmäisen kerran. Olisin itsekin ehkä päässyt kärryille asiasta heti alkuun.

Imetys jatkui perhehuoneesamme, tottakai. Emma oli paitani alla lähes koko ajan. Opeteltiin yhdessä uutta asiaa, miten saada ravintoa pienelle tytölle. Se sattui. Mutta olin kuullut, että niin se sattuu kaikilla. Kun parin päivän ja yön jälkeen nänneistäni alkoi tulla verta, ajattelin senkin kuuluvan asiaan. Mutta itkin, koska sattui. Itkin ja yritin, koska en halunnut jättää tyttöä ilman maitoa. Saatiin kansliasta pieni määrä korviketta, jotta rintani sai pienen lepotauon.

Ennen kuin kotiuduimme sairaalasta, sain kerran opastusta imetykseen. Imetys ei kuitenkaan sujunut meillä. Emmalla oli alusta asti tosi kova imuote ja ihan kirjaimellisesti tuntui siltä, että nännit irtoaa pian. Se kipu oli kamalaa. Ei auttanut rintakumit, voiteet eikä yhtään mitkään. Emmalla ei ollut kireä kielijänne. Nälkä oli vaan ihan pirunmoinen ja ehkei se maito sitten noussut mulla tarpeeksi ja siksi tyttö raukka joutui imemään posket lommolla. Aloimme antamaan korviketta pullosta, jotta tyttö saa tarpeeksi energiaa.

Kuitenkin koko ajan jatkoin yrittämistä. Ostettiin rintapumppu, se oli hieno juttu. Maitoa tuli pullot täyteen ja saatiin Emmalle äidinmaitoa pullosta, vaikkei rinnasta sitä tihkunutkaan. Silti yritin vielä. Joka päivä. Kunnes neuvonlantädin, Tuukan ja muutamien äiti-ystävien kanssa juteltuani päätin pettynein mielin lopettaa imetyksen. Se oli ihan kamala paikka. En ikinä olis uskonut, että imetys olisi ollut mulle niin iso juttu. Mutta kun se oma pieni vauva sylissä yritys yrityksen jälkeen päädyttiin rinnan sijasta tuttipulloon, oli pettymys itseensä suuri. En pysty / osaa ruokkia omaa lastani. 

Päätin rohkaistua ja kertoa asiasta julkisesti blogissa, koska tiesin etten ole ainoa. Mutta pommi räjähti. Vaikka sain paljon kiitosta, että uskalsin kirjoittaa asiasta. Paljon sellaisia kommentteja ja viestejä, että kiitos Monna kun kirjoitit asiasta – olen luullut olevani yksin. Silti syyttäviä sormia alkoi osoitella niin paljon, että meinasin kerta kaikkiaan hajota. Se oli kamalaa. Kun mulla itselläni oli jo pettynyt olo siitä, että en onnistunut yrityksistä huolimatta imettämään tyttöämme – ei oloa helpottanut se paskamyrsky. Tavallaan jopa kaduttaa, että kirjoitin koskaan tästä asiasta.

Nyt kun Emma on yli vuoden, reipas ja terve tyttö, uskallan palata asiaan. Kun sain niitä kommentteja, että korvike on perseestä ja teen vaan lapselleni hallaa sillä – voin kertoa nyt, että Emma on ollut vuoden aikana kipeänä KAKSI kertaa. Nekin on olleet pieniä muutaman päivän flunssia. Emma on saanut paljon läheisyyttä, pusuja ja haleja – niin paljon, että hän pussailee kaikkia tänä päivänä. Leluja, koiria, meitä vanhempia ja isovanhempia. Se väite, että lapsi ei saisi läheisyyttä ja hellyyttä jos sitä ei imetä – ei pidä ainakaan meidän perheessä paikkaansa. Sitä paitsi ihmettelen kyllä, että miten ihmeessä vauvaa voisi tuttipullosta syöttää ilman syliä?

Joka tapauksessa oon sitä mieltä, että imetys on asia, jossa syytetään AIVAN LIIKAA äitejä! On super hienoa, että on olemassa Imetyksen Tuki Ry ja muita tahoja, jotka auttavat äitejä imettämään. Itse en valitettavasti niistä saanut silloin hyötyä, vaikka yritinkin niillä neuvoilla. On hienoa, että imetykseen kannustetaan. Mutta mun mielestä pitäisi yhtä paljon tukea sitten niitä äitejä, jotka ei imetyksessä onnistu syystä tai toisesta. Eikä SYYTTÄÄ!! Se on ihan kamalin asia mitä pienen vauvan äidille voi tehdä.

Kuten silloin moni mulle sanoi:

Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva vauva. Äidin stressi imetystä kohden voi tehdä sen, että joka kerta kun pitäisi antaa ruokaa vauvalle, nousee stressitasot niin korkealle ettei se maito edes nouse rintoihin. Ahdistus siitä, että ei osaa ruokkia omaa lastaan voi olla niin raastava ja suuri. Loppujen lopuksi raskauden jälkeinen masennus on jo ovella tai jopa sisällä kodissa.

Vaikka kuka sanoisi mitä, mä olen sitä mieltä, että korvikkeella kasvaa ihan yhtä hyviä / terveitä / läheisyyttä saavia lapsia, kuin imetykselläkin. Vaikka onkin kuinka paljon tutkimuksia äidinmaidon hienoudesta, on ainakin mulla oma kokemus se, että korvike on oikein hyvä myös. Mä olen itse kasvanut pelkällä korvikkeella vauvana, eikä mulla ole mitään perussairauksia ja muutenkin oon ollut aina tosi terve. Ei mulla ole diabetesta tai ylipainoa. Myös Emma on todella terve lapsi. Ja on oikeasti olemassa myös sekin fakta, että niin imetyksellä kuin korvikkeella kasvaneet lapset voivat ihan kummat vain saada allergioita tms.

Joten ennen kuin kukaan tuomitsee korvike-äitejä, keskittykää vaan siihen oman lapsenne (omien lapsienne) terveyteen ja niiden muiden äitien tukemiseen. Se on ihan älyttömän kummallista, miksi äidin pitää olla äidille susi!! En tajua. Mutta onneks mun ei tarvitse ja tiedän myös sen, että on PALJON äitejä, jotka ei oo toisilleen susia! 😉 😀

 

 

 

* Kaksi alinta kuvaa: Johanna Myllymäki / A-lehdet

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

58 vastausta artikkeliin “Imetys.”

  1. Hyvin samantyylinen tarina kun meillä. Olisin myös toivonut ihan tosi paljon että ensikertalaiselle olisi sairaalassa kerrottu että mitä ne muut äidit raahaa perässään käytävillä (sähköistä rintapumppua). Tais olla meillä joku viides kätilö joka neuvoi imetyksessä ja muutenhan se ei ollutkaan muuta kun vauvan painon kyttäämistä. Mutta sama juttu, erittäin terve tyttö on ollut. Ja tuossa kun on yhtä lapsen syöpätaistelua läheltä seurannut niin voi sanoa, että onneksi ihmisillä on asiat niin hyvin, että on noita ’ongelmia’.

    • Ai vitsi, mä kuulin kanssa jossain vaiheessa (jo siis Emman ollessa yli puol vuotias) tosta sähköisestä pumpusta, jota joissain sairaaloissa tarjotaan.

  2. Hei ja kiitos postauksesta! Suomessa korvikevalmisteet ovat todella hyviä joten on turha saada paha mieli jos antaa korviketta lapselle. Ja kuten sanoit on tutkimuksia jotka sanovat, että ainoastaan rintamaitoa saaneet lapset ovat tervempiä ja tutkimuksia jotka sanovat, että näin ei ole. Se mitä puolestaan lisää vastustuskykyä on se, että teillä on koiria! Koirat kävelevät paljailla tassuilla ulkona ja pyöriskelevät liassa ja tuovat tätä likaa myös sisätiloihin mikä on hyvä asia! 🙂 Kasvoin itse koirakodissa eikä meillä lapsilla ole kenelläkään allergioita (mikä ei tietenkään todista mitään mutta tutkimustenkin mukaan kotieläimet ovat hyvä juttu!)

    • Niinhän sitä sanotaan tosiaan, että Suomessa korvikevalmisteet on tosi hyviä! 🙂
      Ja joo! Koirat ja eläimet on hyvä vastustuskyvyn lisääjä pienokaisille! <3

  3. itsekin sain syytteleviä kommentteja kun lopetin imetyksen vauvan ollessa 8kk ☹️ aina pieni ”häpeä”/luovutus nousee pintaan kun tulee taas imetys puheeksi näiden kommenttien laukojien kanssa 🙁

  4. Kyllä, toinen äiti on niin susi toiselle äidille. Se on ollut minun ainut pettymys vauvavuotena. Kuinka kateellinen voi hyvä ystävä olla kun minulla on helppo vauva ja nautin täysillä äitiydestä.
    Sain myös saman p-ryöpyn päälle häneltä, ystävältä, kun en pystynyt imettämään kuin kolme kuukautta. Lapseni on 11kk eikä ole sairastanut kuin pienen nuhan vaikka tämä huono äiti ei pystynyt imettämään.

    Ei välitä noista vaan nautitaan täysillä lapsistamme, eikö niin?!

    • Voih. 🙁 On tosi kurjaa, kuinka joku voi todella tulla sanomaan jotain syyllistävää!! Miten se on häneltä pois, jos joku toinen antaa korviketta. En ymmärrä. Mutta todellakin! Nautitaan me lapsistamme täysillä! <3

  5. Tarinanne on täysin erilainen kuin omani, mutta viimeistään äidiksi tullessani olen ymmärtänyt sen asian että minulla ei ole oikeutta sanoa kuinka jonkun toisen kuuluisi toimia. Kaikki lapset, äidit, isät ja perheet valitsevat tapansa toimia ja se on aivan yhtä oikein kuin minunkin tapani. Tärkeintä on se, että perhe voi hyvin ❤️

    • Niinhän se just on! ❤️ Ihanasti sanottu. Tärkeintä todella on se, että perhe voi hyvin. Kukin just sillä tavalla, kun tietää sopivan ja toimivan omalla perheellä.

  6. Ihana kun kirjoitat tärkeästä asiasta! Ruokintatavat on jokaisen perheen oma asia, äitiä pitäisi tukea ei tuomita. Sitä paitsi meidän neiti on Emman ikäinen ja syö edelleen rintaa. Siitä huolimatta hän sairasti syksyn aikana 4 korvatulehdusta ja nyt on putket korvissa. Että ei se aina sitä katso todellakaan 😉 olet ihana äiti Emmalle🙂 täältä 5 päivää vanhempi Minea lähettää Emmalle terveisiä😍

  7. Kuulostaapa tutulta. Kun synnytin 2014 olin tosi nuori, 18-vuotias. Minua pidettiinkin tyhmänä teiniäitinä sairaalassa ja selitettiin kuin idiootille että ”tämä on vaippa” tyylillä kaikki asiat. Mutta sitten kun erehdyin itse kysymään imetyksessä apua niin vastaus oli että kyllä jokainen äiti osaa imettää… Onneksi pääsin sen jälkeen pois sieltä ja kotiin tuli ihminen joka tiesi imetyksestä auttamaan minua. Näin saatiin muutama kuukausi imetystä suoritettua mutta ne paineet mitkä siitä tuli pilasi koko jutun ja päädyin pulloruokintaan. Hirveästi syyllistäviä lauseita sain. Onneksi oli myös kannustavia ystäviä jotka auttoivat eteenpäin.

    • Oih. 🙁 Kuulostaa todella kurjalta tuo kohtelu synnärillä.
      Onneks sait apua imetykseen sitten kotona ja onneks myös kannustavia ystäviä on ollut imetyksen lopetuksen jälkeen.

  8. Kiitos Monna. Itse sain ensimmäisen lapseni 17.12.17 ja synnytys käynnistettiin lääkkeillä, koska minulla oli alkava raskausmyrkytys ja minulla oli kova kuume ja flunssa, jonka seurauksena minulle ei ole noussut maito kunnolla. Olen ostanut pumpun ja yritän myös imettää mutta maitoa ei tule kuin pieni tippa, joten korvike on tarpeen. Itku kurkussa kirjoitan tätä, koska tuntuu pahalta, että en pysty ruokkimaan viikon ikäistä vauvaani, ja joudun kuuntelemaan pahoja komentteja asiasta. Vaikka tiedän syvällä sisälläni, että korvike on oikein hyvä vaihtoehto myös. Ja korvikkeen avulla vauvani kasvaa niin kuin pitää ja on terve! Ja rakkautta ja läheisyyttä hän saa todella paljon. Joten kiitos hyvästä postauksesta, se sai minut paremmalle tuulelle!

    • Hei, oletko liittynyt Facebookissa imetyksen tuen sivulle ja kysynyt tukiäideiltä apua? Suosittelen ottamaan yhteyttä tukiäitikn chatin kautta niin voit saada heiltä vielä jotain sellaisia vinkkejä mitä et maidonnousuun ole kokeillut tai muuten imetyksen vaikeuksiin. Viimeistenkin vinkkien jälkeen voi olla helpompi hyväksyä se mahdollisuus ettei imetäkään, jos siihen päätyy. Mikä saa sinut rentoutumaan? Se kuinka paljon saat pumpattua maitoa ei kerro totuutta paljonko vauva saa rinnoista maitoa imemällä. Noik viikon ikäisen vauvan vatsa on vielä tosi pieni, joten sinne ei vielä kovin suuria määriä maitoa kerralla tarvitakaan. Jos tuntuu että vauva haluaa koko ajan olla rinnalla hän nostattaa maitoa tekemällä niin. Mitä enemmän vauva imee rintaa sitä enemmän maitoa alkaa muodostua. Luottamusta äitiyden alkutaipaleelle ❤️

    • Heippa Liisa! <3
      Voi kuinka kurjaa!! 🙁 Muistan niin nuo samat tunteet, mutta usko pois – oot hyvä äiti joka tapauksessa. Pystyt sitten imettämällä ruokkimaan tai pullosta! <3
      Kuten Aurora tossa kirjoitti, kannattaa tutustua siihen Imetyksen Tuki -ryhmään. Sieltä voit saada apua! Ja puhu neuvolassa. Teet sitten niin tai näin imetyksen suhteen, ratkaisu on oikea. Luota vain itseesi äitinä!! <3 <3

  9. Hyvä kirjoitus Monna. Vauvani on jo 15-vuotias, mutta kun kuulen sanan imetys, alkaa muistoja tulvia mieleeni. Eivätkä kaikki ole mukavia. Synnytyssairaalassa saamani imetysohjaus oli ala-arvoista. Vauvani oli saanut lisämaitoa tietämättäni sillä aikaa kun itse makasin heräämössä. Sitten ihmeteltiin, että miksi se ei syö, nukkuu vain. Oikeaa imemisotetta ei löytynyt lainkaan, en tiedä johtuiko siitä, että minulla on hyvin pienet nännit vai siitä, että vauva oli niin väsynyt rankasta synnytyksestä. Olin ihan hukassa. Onneksi kuulin ystävältäni rintakumista (neuvola ja synnytysosasto olivat sen minulle haukkuneet) ja sen turvin sain imetettyä lastani 7kk. Olen siihen tosi tyytyväinen ja siihen tukeen jota ystävältäni sain. Ilman niitä, imetys ei olisi koskaan onnistunut.
    Ihanaa talvea sinulle Monna, blogiasi on kiva seurata.

  10. Sain serkkuni kanssa samaan aikaan lapset, hän lopetti imetyksen siinä 4kk tienoilla juurikin, kun tuntui aiheuttavan enemmänkin hankaluuksia ja ongelmia, kuin iloa ja hyviä asioita perheeseen. Meillä nyt 2 vuotiaana käydään edelleen rinnalla. Ja ihan yhtä loistavia ja mahtavia mukuloita ovat molemmat❤️ Äidinmaidossa on mahtavat puolet, mutta jos se aiheuttaa ahdistusta,surua, jopa pelkoa (imetyshetkiin) ja stressiä, niin se ei ole sen arvoista. Silloin korvike on parempi, sillä kuten sanoit hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva vauva❤️
    En ymmärrä mollaamista puolin enkä toisin. En sitä, että imettäviltä kysellään koskas lopetat tai että ikinä sanoisi korviketta antavalle olevan huono äiti, saatikka väittävänvahingoittavan pientä millään tavalla tai altistavan sille ja tälle 😳
    Sä olet mahtava äiti, älä unohda sitä.

  11. Minulla kanssa imetys tuotti tuskaa alusta asti, sattui todella paljon ja tuntui vaikealta! Tuntui että kätilöt vähättelivät enkä edes rintakumia saanut kokeilla vaikka äiti samassa huoneessa kuin minä oli saanut rintakumin😀
    Meillä syntyi poika 7.11 kättärillä ja muistan että näimme teidät kättärin käytävillä 🙂

  12. hei monna. minulla oli aika lailla vastaava tilanne kun esikoinen syntyi. laitoksella ei autettu imetykseen eikä kerrottu asiasta pahemmin. tyttö itkiä ja itkiä vain koko ajan ja hoitajat vain painosti että imetä imetä mutta se ei koskaan saanut tarpeeksi ja korviketta täytyi antaa. nännit oli kipeät ja toinen repesi todella kivuliaasti. kotiin päästiin ni minulle ei kerrottu että jos rinnat on kovin piukeat niin lapsi ei sillon huoli nänniä ja tissit meinas haleta kun se ei huolinut rintaa. jotenkin siitä se saatiin selvittyä mutta koskaan tyttö ei syötön jälkeen ollut tyytyväinen ja aina piti antaa lisää. kerroin asiasta neuvolaan ja monelle ystävälle mutta imetystä vain painotettiin koko ajan.stressasin ja masennuin kaikem painostuksen ja neuvojen takia. tyttö oli alle 3kk kun päätin itse että nyt en enää jaksa ja olin aivan rikki koko ajan. kiinteätkin aloitettiin jo aikasemmin suuren ravinnon tarpeen takia. yli puolivuotta meni selvitä tilanteesta ja siitä että itse päätän mikä on lapselle ja meille hyväksi eikä se mitä muut sanoo. koskaan en ole vastaan äitejä jotka eivät imetä tai jotka imettävät lasta viel 3 vuotiaana. itsehän me se päätetään kuinka me se tehdään. toisen lapsen kohdalla taas kaikki meni toisin. imetystä ei painostettu ja asia käsiteltiin rauhakseen ja hoitajat kysyivät kummin olin ajatellut ja olinko edes halukas imetykseen. toisen kanssa se taas onnistui niin pitkään kuin halusimme:) anna muiden sanoa mitä he haluavat mutta sinä olet se joka tiedät mikä on lapselle hyväksi:)

  13. Koetko, että se vaikutti, että teillä oli tavoitteena, että isä on alusta alkaen tasa-arvoisesti mukana myös syöttämisessä? Mulle on jäänyt mieleen, kun kirjoitit alussa tosi paljon isän osallistumisen tärkeydestä myös syöttämisessä ja jo silloin mietin miten hienoa jos imetys onnistuu tosiaan noinkin. Ehkä se osaltaan sekoitti maidonnousua ja herumista? Ehkä tästäkin voisi kirjoittaa tässä yhteydessä, kun nykyään korostetaan ainakin julkisesti vanhempien tasa-arvoisuuden tärkeyttä tässäkin asiassa, ja sitten jos/kun sen seurauksena imetys häiriintyy, tosiasiassa äiti kantaa siitä sen syyllisyyden, syyllistämisen ja huonon omantunnon?

    • Piut paut sille, että imetys häiriintyy, jos isä joskus antaa lapselle pullosta. Sanoisin, että jos osallistuvan isän myötä äiti saa enemmän lepoa, sehän vain edesauttaa imetystä, tukee perheen hyvinvointia ja lisää äidin voimavaroja. Imetys on monimutkainen fysiologinen ilmiö ja siihen vaikuttavat niin monet ulkoiset ja sisäiset seikat, ettei sen onnistumiselle tai onnistumattomuudelle aina edes löydy selitystä. Olkaamme toinen toistemme paras tuki ja ystävä, äitiys ei ole aina helppoa.

    • Se, häiriintyykö imetys pullon antamista riippuu siitä minkäikäisenä pulloa annetaan. Ennen kuin lapsi on oppinut oikean imuotteen pullosta syöttäminen voi olla imetykselle tuhoisaa, koska pullosta syöminen vaikuttaa rintojen stimulaation määrään huonolla tavalla (vähemmän stimulaatiota vähemmän maitoa) ja pullosta syödessä maitoa tulee helpommin jolloin lapsi laiskistuu rinnalla syömisessä eikä halua/jaksa tehdä niin paljon töitä saadakseen tarpeeksi maitoa rinnasta. Vuoroöin vauvan syöttäminen on mielestäni aika iso riski imetykselle. Jo kk iässä asia on ihan eri ja se että puoliso osallistuu syöttämiseenkin voi olla toimiva ratkaisu, ei välttämättä kaikille lapsille tai perheille mutta joillekin, kun äiti vaan tyhjentää rintojaan silti tarpeeksi usein, että maitoa muodostuu tarpeeksi. Hyvä pointti Saara. Myös kommenttisi loppuosasta olen samaa mieltä.

  14. Kiitos postauksesta, et uskokkaan kuinka oikeaan aikaan tätä kirjoitit, ihan kuin suoraan minulle! 🙂 Täälläkin äiti, jonka imetystaival loppui ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa. Vieläkin poden huonoa omaatuntoa että se loppui, mutta on lapsi saanut rakkautta ja ravintoa ilman tissiäkin. Hyvää uutta vuotta teidän perheelle 🙂

  15. Hei!
    Kiitos tärkeästä kirjoituksesta. Olen itse entinen lapsivuodeosaston kätilö (nykyisin muissa tehtävissä) ja kahden lapsen äiti. Toisesta heistä ei ikinä tullut täysin rintalapsi kovasta yrityksestä huolimatta. Voi sitä häpeän ja pahan mielen määrää.. Olin sentään ns. ”ammattilainen” .. ohjannut lukuisia äitejä imettämään ja nyt en saanut omaa lasta imenään rintaa oikein. Koin valtavaa pettymystä itseä kohtaan, joka väistämättä vaikutti siihen miten näin itseni äitinä vauvalleni. Ihan turhaan.. kunpa olisin silloin uskaltanut ajatella toisin. Olisi monet itkut säästytty.
    Toista lastani täysimetin 4kk. Se sujui hyvin mutta hänen kohdallaan en enää imetystä niin paljon miettinyt. Lapsi sai rakkautta ja hellyyttä, syliä ja turvaa ihan niin kuin esikoinen. En usko että näillä asioilla on välttämättä yhteyttä, mutta esikoiseni on ollut aina terve ja tämä ensimmäiset kuukaudet täysimetetty jälkimmäinen mahavaivainen ja korvatulehduskierteessä ensimmäisen elinvuoden. Syytähän sille emme tiedä, mutta jännä että näin päin.

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja kiitos vielä kirjoituksestasi! Olet paras äiti omalle lapsellesi ja ajattelet varmasti aina hänen parastaan.

    P.S On ollut ikävä lukea huonoja kekemuksia kätilöistä lapsivuodeaikana 😔

  16. Suoraan sanottuna hyi saatana kuinka inhottavaa kun äidit arvostelevat toisiaan. Mikä hemmetin oikeus kenelläkään on toisia arvostella. Olen imettänyt ensimmäistä lastani 4kk (hän on nyt 14v.) Ja toista lastani imetin vain 1,5 kk samasta syystä kuin sinä Monna, nännit olovat ihan veressä.ja imetys oli niin kivuliasta että stressitasot ja mieli hoiti tehtävän eikä sitä maitoa sitten enää tullut. Minua ei ketään arvostellut, ainakaan päin naamaa. Ei me sille mitään voida että maitoa ei tule tai että se loppuu..

  17. Olen kohta vuosikkaan tytön äiti. Meillä edelleenkin imetys jatkuu vaikka alkutaival ei ollut helppo.
    Minun oli vaikea kuvitella ennen lapseni syntymää, että minusta tulee imettävä äiti. Ostin kuitenkin muutaman imetysvaatteen ja sähköisen rintapumpun. Ajattelin, että kyllä ne kätilöt kertoo miten homma toimii. Imetyksestä ei kerrottu sairaalassa juurikaan mitään. Lapseni synnyttyä lapsi tuikattiin rinnalle ja siitä se imetys lähti.
    Kaksi yötä imetin rinnat verillä ja kun kätköltä kysyin apua niin ainut neuvo oli että osta rintakumi. Onneksi löysin imetys ry:n ja sain sieltä hyviä neuvoja.
    Minusta jokaisen äidin kuuluisi olla ylpeä omasta imetystaipaleestaa. Jokainen tippa maitoa on hyväksi lapselle ihan sama onko imeytynyt kerran vai kaksi vuotta. Hyvä äiti on se joka edes yrittää.

  18. Jälleen hieno kirjoitus Monna! 🙂 Olen kanssasi täysin samaa mieltä tästä aiheesta.Mulla ei kummankaan lapsen kanssa imetys onnistunut..tai onnistui, mutta valitettavasti suuret maidontäytteiset hinkit jäivät vain haaveeksi ;). Eli siis maitoa tuli niin vähän pienistä ketunnokistani, ettei vauvat tulleet kuin vihaiseksi siitä ruokamäärästä. Siirryimme siis pulloruokintaan ja hienosti män. Molemmat sairastaneet t-o-d-e-l-l-a vähän, kummallakaan (4 v ja 13 v) ei esimerkiksi ole ollut koskaan korvatulehdusta.
    Imetyslynkkaamista en ole itse kokenut. Läheiseni ovat joko sen verran maalaisjärkisiä tai sitten tarpeeksi fiksuja olemaan suututtuttamatta/pahoittamatta mieltäni tieten tahtoen. Netissä olen sen sijaan lukenut mm.kommenttiosioista kuinka äitejä arvostellaan ihan kaikesta ja oon tosi ihmeissäni. Sunkin blogista olen lukenut kirjoituksesi jossa kerroit olleesi täysin hajalla mm.kommenttien vuoksi. Sulla on Monna ihana pieni tyttö ja vaikutat upealta äidiltä, tiedät sen varmasti myös itsekin vaikka monesti riittämättömyyden tunteet saattaakin vaivata 🙂 Antaa assfeissien huudella. Ne on selkeästi täysin aivokuolleita ihmisressukoita.Sä vedät hienosti!

  19. Heippa. Ihana oot kun vielä kirjoitat asiasta avoimesti vaikka tulikin paskaryöppy. Se oli kyllä ihan ihme juttu. Mä en tajua miksi äitien pitää disauttaa toisia. Joskus oikeen hakemalla haetaan asiaa josta voi hyökätä.
    Mulla on puolivuotias poika jonka kanssa kaikki sujunut hyvin, meillä on ollut oikeasti ihanaa. Nyt olen muutaman ystäväni osalta joutunut arvostelun kohteeksi siksi että meillä minä nukutan iltaisin pojan. Olen ollut kavereiden kanssa välillä ulkona syömässä, mutta tullut kotiin jo pojan nukkamaan meno aikaan. En oikeasti itse edes kaipaa baareilua. Kavereideni mielestä mun PITÄÄ lähteä ulos ja olla yö poissa kotoa. Heidän mielestään on jo korkea aika.
    No kerran kokeiltiin että isä nukuttaa pojan. Siitä seurasi ihan hirveä itku ja parku. Tunnin poika vain huusi. Kun mä tulin kotiin ja otin syliin niin rauhoittui heti. Nukahti kainalooni pitäen tiukasti musta kiinni.
    Puolivuotias on vielä niin pieni! Miksi mun pitäisi siis huudattaa lastani jos tiedän että mä saan hänet nukkumaan ilman huutoa. Ja kun mulla ei ole tarvetta mennä baariin!
    Vielä. Ehdin kyllä. Miksi tämä häiritsee ystäviäni, en tiedä. Miksi tämä on heille ongelma kun minulle se ei ole.
    Hups, tulipas tilitys. Mutta kuten sanoit Emmasta on kasvanut hieno, taitava ja terve tyttö vaikka imetys jäikin pois.
    Samoin uskon että mun lapsi jossain vaiheessa myös hyväksyy isän tai mummin tai kummin häntä nukuttamaan yöunille.
    Jatketaan kukin niillä omilla ratkaisuilla jotka omassa perheessä toimii eikä tuomita muita 🙂

  20. Monna ❤
    Musta on tärkeää että imetystä on yritetty ja säkin yritit. Harmillista että se epäonnistui, mutta missään nimessä se ei tee susta sen huonompaa. Sä oot paras äiti Emmalle! Imetyspettymys voi olla todella vaikeakin asia ja on ikävää joutua siinä vielä arvostelun kohteeksi.
    Mulla ollut käsitys että imetys sattuu alkuun aina, mutta mulla ei sattunutkaan ja se yllätti positiivisesti. Monillahan imetys alkuun sattuu, mutta alun jälkeen sen ei kuuluisi sattua. Kivulle kait usein syinä on imuote tai asento, mutta niitä on turha enää tässä Emman kohdalla miettiä ja välgtämättä ratkaisu ei olisi ollut niissäkään. Vielä vaan liian monissa sairaaloissa ja neuvoloissa imetyksen ohjaukseen ja tukemiseen ei panosteta tarpeeksi ja oikein. Painostus ei ole tukemista, sitäkään ei kaikkialla ymmärretä. Itsekin sain sairaalassa yhdeltä hoitajalta ihan kammottavaa imetyksen ohjausta, onneksi toinen hoitaja osasikin eritavalla ohjata ja opastaa.

  21. Kuopukseni on pari viikkoa Emmaa vanhempi ja imetän edelleen. Se tuntuu saavan tosi paljon mielipiteitä lähipiirissä aikaiseksi. En viitsi edes asiasta mainita, koska harva katsoo taapero imetystä hyvällä. Jokaisen tyyli ruokkia lapsensa pitäisi olla perheen oma asia. Oma tytär ollut eläessä jo varmaan sata kertaa flunssassa, vaikka ikinä ei ole edes tuttipulloa nähnyt. Juuri nyt flunssa päällä ja edellinen oli viimeksi 3 viikkoa sitten.

    Sain synnärillä ihan huippu ohjausta kätköltä joka oli mukana synnytyksessä ja työvuorossa seuraavana yönä lapsivuodeosastolla. Vaikka oli jo 15kk imetys kokemus esikoisen kanssa, niin silti tuntui että kaikki oli taas uutta. Nyt kun palasin työelämään, on toi huippu kätilö työkaverini ja olen päässyt kiiittämään huippu ohjauksesta, jonka ansiosta meidän imetustaival ei ole vieläkään ohi.

  22. Molemmat lapset sai rintaa 1v josta ensimmäistä 6kk pelkkää rintamaitoa. Toinen on tyttö toinen poika. Toinen ensimmäisen vuoden rauhallinen vauva toinen todella haastava. Toinen ei kaipaa läheisyyttä toisella jatkuva halipula. Toisella astma ja toisella ei. Toinen elää hetkessä toinen murehtii maailman menoa. Toinen ei siedä pähkinää ja toinen saa syödä mitä vaan. Ei se tissimaitokaan ihmeitä tee vaikka niin yritetään antaa ymmärtää.

  23. Itse täysimetin viisi kk ja sen jälkeen osittain päälle vielä neljä kk. Lapsellani on nykyään perussairaus ja ennen sitä diagnoosia sairasteltiin perus flunssat ja korvatulehdukset. Osa tutkimuksista ihan ok, mutta ei niillä lasta kasvateta. Maalaisjärki, rakkaus ja tyydytetyt perustarpeet on mielestäni ne, millä lapsista saadaan yhteiskuntakelpoisia aikuisia.

    Mitä teidän matkaa seurannut nyt Emman synnyttyä, olen sitä mieltä että olette Tuukan kanssa ihan parhaita vanhempia! Ihanaa, kun avaudut tuntemuksistasi <3 Moni varmasti saa vertaistukea teitä seuraamalla 🙂

  24. Nukutettiinko sut siis sektiossa? Mut humautettiin uneen komplikaation vuoksi mutta ehdin kuitenkin nähdä vauvan. Mietin vaan kun kirjoitit heräilystä ja heräämöstä, että näit vasta siellä Emman ensi kertaa.
    Meillä ei myöskään onnistunut imetys (kireä kielijänne, jolle ei tehty mitään synnärillä). Poika ei ole ollut kertaakaan kipeänä ja on jo yli vuoden…

    • Ei nukutettu. Mutta kun Emma oli maailmassa vietiin se Tuukan kanssa ihokosketukseen ja mut paikattiin kiinni. En saanu siinä vaiheessa nähdä Emmaa. En tiiä miks. Ja sitten mut roudattiin heräämöön. Nukahdin sinne, kun oli vatsasta alaspäin koko kroppa puudutettu. Niin sitä meinasin heräämisellä. 🙂

  25. Meillä vauva sai alusta asti myös korviketta. 2kk jaksoin yrittää imetystä, mutta kun homma ei sujunut niin oli parempi lopettaa. Huonoksihan siinä itsensä tunsi, mutta vauva oli tyytyväinen.
    Lapsen isä, isovanhemmat ja muut sukulaiset nauttivat hirveästi kun saivat osallistua pienen ruokkimiseen. Eipä voi siis sanoa ettei hellyyttä ja syliä olisi saanut 🙂
    Myöskään kipeänä ei (vajaa) 2.v elämän aikana ole oltu kuin kerran!

    Seuraavaa aion kyllä yrittää imettää, mutta esikoisen korvikeruokinnasta ei minulla ole kuin hyvää sanottavaa. En siis aio hetkeäkään tuntea itseäni huonoksi, jos korvikkeeseen taas päädytään! 🙂

  26. Imetyksen ei pitäisi olla hyvän äitiyden mittapuu. Itse imetin esikoista kolme päivää, juuri sen ajan mitä sairaalassa olimme. Lopetin, koska se vaan oli niin kivuliasta, vaikeaa enkä muutenkaan nauttinut siitä millään tavalla. Onneksi en silloin syyllistänyt itseäni ja seisoin päätökseni takana. Toisen lapsemme syntyessä ajattelin antaa imettämiselle mahdollisuuden ja se lähtikin käyntiin ihan hyvin. Mitä nyt vauva olisi ollu 24/7 rinnalla, siis ihan yötä päivää!😁 Nyt se ei niin sattunut mutta en itse pitänyt siitä ollenkaan ja ajatus kotoa poistumisesta ahdisti, koska en halunnut imettää julkisesti. Totesin 1,5 viikon jälkeen että minä vain en nauti siitä ja koin imettämisen rajoittavan ja ahdistavan elämäämme. Siispä siirryimme korvikkeeseen, silti kyllä epäröin pitkään ensimmäisen korvike annoksen antamista! Tälläisiä kokemuksia itselläni! Kenenkään ei tarvitse imettää jos ei halua tai voit imettää niin paljon kuin haluat. Se on jokaisen oma päätös, oli syy mikä hyvänsä.

  27. Ihanaa Monna että uskalsit palata asiaan, mikä oli itsellesi hyvin vaikeaa varmasti. Varsinkin kun muistat ne ikävät kommentit joita sait osaksesi kun kerroit että lopetat imettämisen.

    Itselläni on aikalailla samanlainen kokemus. Mulla on ihanin 8kk poika jota imetin 3vko ja joka kerta se oli kivuliasta ja ainoo asento jossa pystyin imettää oli kyljeltään synnytyksessä tulleiden repeämien takia.. sairaalasta kotiin päästyään pojan paino oli noussut viikon aikana annettiin lisämaitoa osastolla kun pojalla ei sokerit noussut. Viikon verran ei annettu lisämaitoa. Kahen viikon ikäsenä paino oli tippunut aikalailla synnytys lukemiin alettiin antaa taas lisämaitoa. Se tunne joka oli itellä et oon ihan paska äiti kun poika ei saa multa riittävästi maitoa. Paino taas nousi hyvin mut lisämaidot pidettiin, mutta alettiin myös niitä lopettaa pikkuhiljaa. Siinä tapahtu sitten se että poika olin tissisllä 6h aikalailla putkeen välillä 10minuutin taukoja oli. Lopulta isä otti pojan vatsansa päällä ja itse lähdin pois semmosella tunteella että en halua olla enään poikani lähellä edes. Seuraavana aamuna meinas alkaa sama juttu uudestaan, mutta sillon päätin lopettaa imettämisen koska en halunnut enään ikinä sitä tuntea sitä etten halua olla poikani lähellä. Ilmotin asiasta neuvolaan ja th oli kanssani samoilla linjoilla. Kun sanoin että jos jatkan imetystä niin ihan varmasti sairastun masennukseen.

    Kaikki muut otti asian hyvin vastaan, mutta äitipuoleni on sanonut että hän aateli et oisin vahvempi ja vaan ois pitänyt kestää ja kuulemma sanonut isovanhemmalleni et olis ollut vaan hyvä jos oisin imettänyt. Mutta onneks asiahan ei hänelle kuulu, kerroin hälle kyllä että minkä takia tein sen päätöksen. Hällä on kaksi tytärtä isäni kanssa ja hän molemmat on imettänyt ja sairastunut masennukseen ja lastensa hoito jäi kokonaan isälleni paitsi syöttäminen.

    Poikani on minulle kaikkeni tällä hetkellä 💙

    Sinä kuitenkin olet maailman paras äiti omalle lapselles oli hän sitten korvike vauva tai imetyksellä kasvanut vauva ❤ ajatteli muut mitä ajattelivat

  28. Musta tuntuu että syyllistämisen tunne tulee siitä että ei itse ole täysin varma tekeekö oikein. Tällaisessa mielen tilassa ystävällisetkin kommentit esim. imetyksen jatkamisen kannustamiseen kuulee todella helposti syyttävinä. Mä väittäisin että moni äitiyden syyllistäminen onkin syyllistymistä. Se on tosi harmi, mutta ei siitä voi toisia syyttää. Nytkin mietin mitä tähän voin kirjoittaa että et koe minun syyllistävän sinua sinun valinnoistasi, koska se ei todellakaanole tarkoitukseni. Haluaisin että imetyksestä voitaisiin kysyä, kyseenalaistaa ja keskustella avoimesti. Se, minkä ryöpyn sait on eri asia, mutta ehkä sielläkin oli joukossa ihan ystävällisiä neuvoja ja kannustusta ilman sinun äitiyden arvioimista. On tosi harmi että sait noin huonoa imetysohjausta sairaalassa ja on tosi sääli että paljon on tuoreen äidin valmistautumisen, tuurin ja lapsen luonteen varassa imetyksen onnistumisessa. Kumpa kaikki kätilöt osaisivat vahvistaa äidin luottamusta omaan imetystaitoansa kohtaan ja kuunnella aidosti missä tuore äiti tarvitsee apua ❤️. Ihanaa, että Emmalle sopi korvike niin hyvin eikä se aiheuttanut vatsavaivoja. Olet mahtava äiti emmalle ja sinun teksteistäsi kuulee että ajattelet Emman parasta. Jos joskus saat toisen lapsen ja haluat yrittää imetystä hänen kanssaan, toivon että saat parempaa ohjausta tai sitä mitä tarvitset❤️

    • Tämä oli hirmuisen hyvin sanottu: ”Musta tuntuu että syyllistämisen tunne tulee siitä että ei itse ole täysin varma tekeekö oikein.”
      Puhtaasti ilkeät sanat ovat asia erikseen, mutta tälleen vähemmillä hormoneilla katsottuna monet jutut, mistä tuoreena äitinä pahoitti mielensä, olivat nimenomaan näitä (esim. tässä asiassa se miten Monna kirjoitti helmikuussa, että hänelle tuli paha mieli Imetyksen tuki -ryhmän fb-sivuilla, missä kannustettiin täysimetykseen ja jaettiin onnistumistarinoita imetyksestä – tuoreen äidin hormonimyrskyissä hyvin ymmärrettävää, mutta näin kauempaa seuraten ihan hölmöä). Itse oon juuri siksi ottanut linjan etten kommentoi äitiyden valintoja kenellekään kuin kysyttäessä – mutta ei sekään välttämättä ole se paras tapa, kun hyvään aikaan annettu vinkki voisikin auttaa avaamaan jonkun solmun ja tarjota arvokasta tukea. Hankalia asioita.

  29. Meidän neiti täytti joulukuussa vuoden. Muistan, miten luin teidän alkutaipaleesta ja varsinkin imetyksestä vuosi sitten. En voi edes kuvitella miten syvälle ne kommentit on mennyt sinulla. Meidän imetystaival oli kutakuinkin samanlainen kuin teillä. Itkin ja yritin, koska olin päätynyt imettää. Eihän se niin mennyt. Se syyllisyyden, pettymyksen ja luovuttamisen tunne oli järkyttävä. Kuitenkin sen päivän jälkeen kun meidän neiti siirtyi korvikkeisiin kokonaan, tuntui kuin kivi olisi tipahtanut harteilta. Se päätös teki todellakin musta ainakin paremman äidin!
    Ihanaa kun kirjoitit vielä aiheesta! Jokainen varmasti tekee oman lapsen kohdalla ne parhaimmat päätökset <3 voi kun kaikki osaisi katsoa hieman lempeämmällä katsella muita äitejä 🙂
    Kaikkea hyvää teidän perheelle <3

  30. En oo ikinä ymmärtänyt tota, että täytyy alkaa toisia syyttelemään tai haukkumaan?! Täytyisi muistaa ettei se kuinka itse kokee asiat, ole aina se absoluuttinen totuus 🙂 Miksi täytyy lähteä pahoittamaan toisten mieltä jos on vain itse eri mieltä asioista… Imetys on kyllä sellainen aihe, että kaikki muut tuntuvat tietävän paremmin mitä äidin pitäisi tehdä oman lapsensa kanssa 😂 Itse olen imettänyt ja imetän edelleen (poika 11kk). Minulle taas joku on kehottanut jo ”hölläämään” ja antamaan korviketta, mutta en ymmärrä miksi jos maitoa tulee ja haluan imettää 🙈

  31. Kiitos tästä kirjoituksesta Monna! Kommentoin jo sitä ensimmäistä paskamyrskyn aikaan saanutta postaustasi ja kommentoin myös nyt, että I so feel u. Itse imetin itseni lataamoon ja en todella suosittele sitä kenellekään. Raskaan synnytyksen jälkeen valvoin aivan liikaa vauva tissillä, jotta mikään ei pilaisi imetystäni, vaikka maito ei edes ollut noussut. Mutta mistäpä sitä olisi tiennyt kun lapsi oli ensimmäinen ja kaikki uutta, en olisi mitenkään voinut kuvitella, että imetys on niin vaikeaa ja ahdistavaa. Lisäksi täpötäydellä Naistenklinikalla ei todellakaan saanut apua tai neuvoja mihinkään, niin paska fiilis jäi koko sairaalasta, että vielä viiden vuoden jälkeenkin tekee pahaa nähdä koko rakennus. Olisi vaan pitänyt nukkua kun vauvakin nukkui, mutta ei minä valvoin. Noh loppujen lopuksi vauvan paino putosi liikaa ja jouduimme antamaan korviketta neljän tunnin välein. Tässä vaiheessa olin itse kävelevä zombie ja mut kirjaimellisesti pistettiin lääkkeiden turvin nukkumaan. Onneksi. Noh kun heräsin, niin alkoi järkyttävä itku ja itsesyyttelyt, kun olin valinnut unen (=oman terveyden) imetyksen sijaan. Maitoa ei kyllä myöskään tullut riittävästi, varmaan oli sillä paniikilla ja ahdistuksellakin asian kanssa jotain tekemistä. Loppujen lopuksi sairastuin kuitenkin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja voin sanoa, että tämä äitimatkani on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Toista lasta en ole uskaltanut tehdä, vaikka haluaisinkin. Olenkin miettinyt, että jos vaan uskaltaisi mahdollisen toisen lapsen kohdalla asettua muiden mielipiteiden ulkopuolelle ja unohtaa äitimafian ja todeta vaan, että en imetä, koska haluan nukkua riittävästi, jotta en masennu. Meidän poika on ollut tosi terve myös, on toki ollut korvatulehduksia ja infektioastma, mutta niin on kyllä monella imetetylläkin ollut. Ja olen aivan aika varma siitä, että korvikelapset nukkuvat paremmin ja näin myös äiti, jonka ei tarvitse pahimmillaan tunnin välein herätä syöttämään. Meidän poika nukkui muutaman kuukauden ikäisestä täysiä yöunia ja on ollut aina tosi hyvä nukkumaan. Onneksi, sillä myös hyvin nukkuva äiti on lapselle paljon parempi äiti kuin väsynyt ja koko ajan kiukkuinen. Lisäksi meillä on isä ollut täysillä mukana heti synnäriltä lähtien vauvan hoidossa ja tämä kyllä näkyy heidän väleissään, en ole koskaan joutunut miettimään, että pärjäävätkö pojat kahdestaan, olemme täysin tasaveroisia vanhempina.

    Tämä imetyskeskustelu on jotenkin mennyt ihan sairaaksi tässä maassa, annettaisiin jokaisen perheen tehdä omat ratkaisunsa ne hyväksyen ja erityisesti äitiä syyllistämättä. Piste.

  32. Olet ollut erittäin rohkea, kun kirjoitat tästä aiheesta. Se on kyllä äitien keskuudessa valitettavan räjähdysherkkä aihe. Itselläni on samanlainen imetystaival takana kuin sinulla ja imetyksen epäonnistuminen oli todella kova paikka. Kuvittelin, ettei kenellekään muulle käy näin ja itkin kun näin jonkun imettävän omaa vauvaansa – miksi minä en osaa/pysty. Oma äitiys koki niin kovan kolauksen, että syyllistin itseäni lopulta aivan jokaisesta vauvan itkusta ja muusta,että jouduin pyytämään ammattilaiselta keskusteluapua. Jos joku muukin kuin oma äitini tai mies olisi lohduttanut ja sanonut, että ei hätää, niin varmastikaan ei olisi itsensä syyllistäminen mennyt noin pitkälle. Nyt meilläkin 1,5-vuotias tyttö, jolla kaikki erinomaisesti 🙂

  33. Eipä sekään mukavalta tunnu, kun on tehnyt valtavan työn imetyksen eteen alun vaikeuksien jälkeen, että jotkut lähipiirissä ovat sitä mieltä että imetystä olisi jo ajat sitten pitänyt vähentää (vauva 8 kk) ja vauva saa minusta stressihormoneja eikä nuku sen takia yms yms. Minusta tuntuu että nimenomaan imetystä vähätellään ja hehkutetaan sitä, kuinka korvike ajaa täysin saman asian ja miksi kärsiä yöheräämisistä ym. imetyksen takia. Pullo vain suuhun niin kaikki olisi paremmin. Tällaista kommentointia olen itse saanut kuulla enkä todellakaan mitään sellaista, että onpa hyvä kun imetät, saati että ”oletpa hyvä äiti kun imetät”. Pointtia siis, että tekipä niin tai näin, niin ilmeisesti aina väärinpäin kuitenkin. 😝

    • Tämä! Myös mulla ihan sama juttu! Imetin kahta lastani molempia reilun vuoden, ja 6 kk ihan täysimetystä, mutta läpi molempien imetyksen sain kuulla sieltä sun täältä kommenttia siitä, että miksi ihmeessä ja kannattais totuttaa pulloon, että pääset itekin huilimaan/omaa aikaa (olin sitoutunut vauvaan enkä kaivannut omaa aikaa, sekin väärin monen mielestä) ja nukkuisivat yön läpi eikä heräilis tissille, ja yli yksvee nyt on ihan liian vanha roikkuun tissillä jne bullshittiä! A-I-N-A joku arvostelee sun valintoja, joten kannattaa tehdä sellaisia valintoja joiden takana voit itse seistä. Mä olen ihan aina jokaikisellä solullani ite tiennyt olevani imetysmuija, (periytynyt ajatusmalli omalta äidiltäni) joten en korvaani lotkauttanutkaan tälle pullomafialle, joka yritti saada mua luopumaan MULLE maailman helpoimmasta, luonnollisimmasta ja ihanimmasta tavasta ruokkia lapseni. Joten, älkäämme välittäkö ihan niin kovasti muiden mielipiteistä, mä en ainakaan!! 😄

  34. Faktahan on se että äidinmaito on vauvalle se paras ja luonnollisin vaihtoehto. Eikä imetyksen terveyshyödyt eivät rajoitu vain vauvaan, vaan myös äiti hyötyy. Imettäneillä naisilla on pienempi riski sairastua rintasyöpään, munasarjasyöpään, aikuistyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Mutta hyvän äitiyden mittari se ei ole ja se on pääasia että lapsi saa ravintoa millä kasvaa oli se sitten äidinmaitoa tai korviketta. Itselläni on kaksi erilaista imetystarinaa takana: 2kk pumppasin kun en vauva ei jaksanut imeä ja kuopusta imetin 11kk (ja rintamaidolla kasvava kuopus nukkui 2kk iästä täysiä öitä ja isä on hänenkin kohdallaan ollut tasavertainen vanhempi eli tuotakaan ei voi yleistää kun käydään keskustelua äidinmaito vs korvike) Ja miksi ylipäätään pitää puolustella sitä miksi imettää/ei imetä?

    • Jos kumpaa tahansa tapaa joku kertoo pitävänsä huonona, on siihen oikeus sanoa puolustus. Eikö vaan. ❤

    • Tottakai ja tarkoitinkin sitä että kenenkään ei pitäisi joutua puolustelemaan tai selittelemään kenellekään sitä miten ruokkii lapsensa. Minä en pidä siitä miten äidit on jakautunut kahtia: imetyshörhöt jotka ei suostu näkemään tissejään pidemmälle ja ”korvikeäidit” jotka puolustelee sitä miksi korvike on muka parempi ja kiistää imetyksen todistetut edut. Ja tämä oli nyt kärjistetty. Jos ihminen tuollaisen perusteella arvioi sinua tai äitiyttäsi niin se kertoo ihmisestä paljon, ei sinusta ❤

  35. Hei! Ihana että kirjoitit uudelleen aiheesta. Itselläni imetys on onnistunut todella hyvin, mutta siitäkin on sitten saanut kuulla. Ei kai koskaan ole hyvä. ”Antasit nyt välillä korviketta että pääsisit ite välillä jonnekin/joku muu voisi hoitaa/helpottaisi elämää…”, ”et kai sä nyt taas imetä, syököhän se vauva liikaa?”, näitä riittää. Nyt vauvan ollessa 5kk on alettu painostamaan kiinteisiin ruokiin. Kommentit siis lähisuvulta ja osalta ystäviä. Onneksi on se toinen puoli sukua ja ystäviä jotka tukee meidän valintoja.

  36. Teit niin tai näin, aina on neuvojia.. mä kuulun just taas siihen joukkoon joka on imettäny hyvin ja imetän 11kk vauvaani vieläkin. Ja siitäkin saa kuulla! En tiedä.miks se on ihmisille joku ongelma, jos imetän ”niin isoa lasta”. 11kk vanhaa! Jo silloin kun vauvani oli 5kk vanha, jengi kyseli et vieläkö sä imetät… Eli kyllä siitäkin saa kuulla ja mielensä pahoittaa. Mä vaan tykkään imettää vauvaani. Se on niin ainutlaatuista ja ihanaa <3 Vaikka mulla on silarit, ei haittaa, korjautan sit joskus vaikka ne, mut nyt imetellään.

    Meilläkin oli haastava alkuaika. Sektiolla synty vauva. Liian pienikokoinen oli ja putos paino hurhasti sairaalassa. Joutui nenämahaletkuun ja jouduttiin siitä ja ruiskulla syöttää. Ei jaksanut imeä kun nukahti heti. Mutta mä sain kyllä Naistenklinikalta upeaa apua imetysotteisiin kun pyysin apua ja aina tultiin opastaa mua kun jouduttiin olee siellä viikko vauvan pienen koon vuoksi. Joku täällä sanoi et oli ollu kurjaa naistenklinikalla, niin mun täytyy taas kehuu niitä hoitajii jotka meitä hoisi. Mulle tarjottiin kaikki avut.

  37. Nooh ei se kyllä ajatusmallista ole kiinni ! Kyllä mäkin olisin halunnut imettää lastani – en edes ollut ostanut korviketta valmiiksi. Onneksi tuttipulloja sentään oli ! En vaan tajunnut että se on tosi vaikeaa, omat nännini eivät muutoinkaan ole ulkonevat, joka nyt ei asiaa ainakaan helpota. Enkä muutenkaan voinut tajuta kuinka poikki ihminen on synnytyksen jälkeen. Lisäksi tarvitsen itse paljon unta.

  38. Mä imetin ja meidän poika oli sitten flunssassa ja korvatulehduksissa senkin edestä…. Mä käänsin asian niin et mun maito on ihan paskaa kun lapsi sairastaa. Olin kanssa kuullut että äidinmaito antaa suojaa ja lapsi on terveempi,mutta ei mennytkään niin

  39. Musta on jotenkin tosi väärin että yleensä korviketta antavien äitien ”täytyy” puollustella valintaaa tai sitä ”ihmetellään”. Olen itse töissä vastasyntyneiden parissa ja tietenkin kannustan imettämään ja imetyksen hyödyt ovat kiistattomat. Tarinasi on hyvin tyypillinen ja tämän lisäksi niitä on monia muitakin syitä miksi pulloruokintaan päädytään. Lähes aina näissä tilanteissa äiti on oikeasti tehnyt ihan kaikkensa että imetys onnistuisi,mutta niin ei ole käynyt.kuten itse totesit hyvin voiva äiti on yhtä kun hyvin voiva lapsi. Jos imetys aiheuttaa pelkkää tuskaa ja välillä jopa äidin oma mielenterveys on koetuksella, on siinä kohtaa monesti kaikkien kannalta järkevintä siirtyä pulloruokintaan. En ymmärrä yhtään minkälainen äiti haluaa tuommoisella kommentoinnilla aiheuttaa toiselle pahaa mieltä ja lisätä vettä myllyyn muutenkin vaikeassa tilanteessa. Itselläni on pieni lapsi enkä pysty olemaan esim missään äitiryhmissä/palstoilla koska nykypäivän arvostelu ihan kaikesta on niin järkkyä etten koe saavani näistä mitään apua. jokainen tekee omat valintansa ja hoitaa lapsiaan parhaansa mukaan. Täytyy myös muistaa että me ihmiset olemme erilaisia. Joku toinen pystyy/haluaakin imettää pitkän aikaa (tämäkään asia ei saisi aiheuttaa arvostelua) ja joku toinen kokee että nyt on hetki kun meillä tämä loppuu vaikka lapsella olisi paljon vähemmän ikää kun jollain toisella joka edelleen on imetyksellä. Se mikä on jollekin perheelle hyväksi, ei välttämättä ole toiselle

  40. Imetys ei ole hyvän äitiyden mittari ! Yhtälailla imettävä äiti voi kohdella lastaan huonosti. Olen itse imettänyt kuopustani 7kk ja hän on sairastanut sydänsairauden, astman, korvakierteen ja saanut kaikki taudit päivähoidosta jne. Esikoistani en imettänyt, hän ei ole koskaan kipeä, kerran vuodessa voi nuha olla. Hyvää vuotta 2018 teidän perheelle ! 🙂

  41. Huippua että olet kirjoittanut asiasta! Esikoista en juurikaan imettänyt koska en osannut ja sressaannuin, nyt toinen lapsen kohdalla en stressaa ja imetys onnistuu. Äidin ja lapsen hyvinvointi on kaikkein tärkeintä!

  42. Kiitos kirjoituksestasi.Ihan ekaksi haluan sanoa, että imetys ei ole vanhemmuuden tai äitiyden mitta ja toiseksi että tärkeiden asioiden eteen kannattaa tehdä niin paljon kun pystyy, muttei hulluutteen saakka. Pettymys on erittäin ymmärrettävää, kun imetystaival loppuu aiemmin kun tahtoisi.

    Sitten ehkä uskallan kertoa oman tarinani. Tiedän millaista kipua tarkoitat blogikirjoituksessasi: käytännössä sietämätöntä, ei mitään ’normaalia’ imetyskipua. Itse kärsin esikoisen imetyksen kanssa samasta tuskasta. Jokainen imetyskerta pelotti ja oli erittäin tuskallista. Halusin imettää ja lapsi halusi rintamaitoa, mutta imetyskipu oli sietämätöntä, kipuasteikolla heittäen 10. Synnytyksen kivut, tulehtunut umpilisäke, välilevyn pullistuma tai lievän aivovamman aiheuttama päänsärky eivät ole olleet kipuasteikolla yhtä tuskallisia. Halusin imettää, maitoa tuli ja lapsi imi, mutta imetys oli hirveää kipua.

    Onnekseni synnytyssairaalasta neuvottiin sattumalta asiansa osaavan, imetykseen ihan oikeasti erikoistuneen ja perehtyneen sairaanhoitajan vastaannotolle. Sairaanhoitaja tarkisti imetystekniikan ja vauvan otteen oikeiksi ja myöhemmin, kun neuvonta ei auttanut kipuun ja nännien valkoisuuteen, sain reseptilääkkeen vähentämään verisuonten supistumista rinnanpäissä. Tämä lääke auttoi ja kipu katosi minulla täysin. 6 vkon kuluttua synnytyksestä pystyin lopettamaan lääkeen, eikä kipu palannut imetyksessä. Sain tällä avulla imetettyä lastani hänen tarpeensa mukaisesti, vältyttiin korvikehärdelliltä, enkä itse joutunut käsittelemään pettymystä imetyksen lopettamisesta vastentahtoisesti (minulle olisi ollut pettymys, lapsi vaarmaan olisi sopeutunut kyllä). Halusin kertoa oman tarinani, jotta tietoisuus imetysongelmista ja niiden ratkaisuista lisääntyisi. Toivoisin, että asiantuntevaa, ammattimaista tukea imetyksen ongelmiin olisi Suomessa jokaisen synnytyssairaalan yhteydessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 240
Tykkää jutusta