Sisko tai veli Emmalle?

Ensin kyseltiin, että no koskas teille tulee Vauva Pursiainen. Kun Vauva Pursiainen täytti vuoden, alkoi kyselyt siitä tuleeko hänelle siskoa tai veljeä. Kyselyitä ei oo tullut lähipiirissä, mutta kysymyksiä on esittänyt tutuntutut ja te siellä ruudun toisella puolella.. 😉

Mutta asia ei oo niin yksinkertainen.

Jos olisin vielä 25-vuotias, olis helpompi miettiä asiaa. Sitä päätöstä sisaruksesta vois lykätä ehkä vielä pari vuotta, mutta nyt on kuitenkin sellainen asia kuin biologia edessä. Iän myötä hedelmällisyys heikkenee niin miehillä kuin naisilla. Myös raskaus ja siihen liittyvät komplikaatiot on isompi juttu, kuin nuoremmilla.

Omalla kohdalla asiaa painaa myös se, että meillä ei Emmakaan tullut ihan ensimmäisestä eikä toisestakaan kierrosta kun jätti ehkäisyn pois. Uskaltaako siihen soppaan lähteä enää? Mitä jos en tulekaan raskaaksi? Tuleeko siitä vaan taas ahdistus ja pahamieli? Pettymys joka kerta, kun ne kuukautiset taas alkavat.. Vai osaisko siihen suhtautua nyt rennommin?

Mulla ei oo ikävä raskausmahaa. Mutta jollain tapaa sitä raskautta on. Vaikka se ensimmäinen kolmas mulla olikin pahoinvointia ja viimeinen kolmas oli aikamoista lyllertämistä ison mahan kanssa. Ja ainiin, ne puutuvat sormet ja pakaroiden särky öisin! Mutta silti, jollain tapaa se raskaana oleminen oli aika ihanaa.

Nyt kun katson kuvia Emmasta ihan pienenpienenä vauvana, tulee tosi haikea fiilis. Miten se olikin noin pieni?! Tulee ihan rehellisesti sanottuna vauvakuume. Että saisi pitää sellaista pientä tuhisevaa tyyppiä sylissä taas. Silittää, pussailla ja heijata toinen uneen.

Mutta sitten toisaalta, en rehellisesti sanottuna tiedä jaksaisinko enää sitä, että yöt menisi taas valvoessa. Kun juuri nyt Emma on oppinnut nukkumaan vihdoin ja viimein 😉 yöt läpeensä. Kestäiskö mun kroppa toisen raskauden? Entä synnytys? Kävisikö siinä samalla tavalla kuin viimeks? Entä raskaudesta palautuminen? Ottaisiko se taas vuoden vai tapahtuisiko se nopeammin?

Ja tosiaan, tulisinko edes raskaaksi??

Mä oon miettinyt, että olis ihanaa antaa Emmalle sisko tai veli. Olis ihanaa nähdä se sisarten välinen yhteys. Mutta toisaalta oon myös miettinyt, että Emma riittää. <3 Meillä on maailman ihanin lapsi ja sillä kaksi koirasisarusta. Kavereita on jo nyt ja lisää tulee päiväkodissa. Tavallaan on ihanaa, kun on vain Emma. Voi keskittyä häneen 100% ja antaa kaiken rakkautensa hänelle. Mutta toisaalta, kyllä sitä rakkautta ehkä riittäisi sisaruksellekin.. 🙂

Eli, summa summarum: en osaa vastata kyselyihin juuta tai jaata. Sillä en vaan oikeesti tiedä itsekään vielä vastausta.

Ehkä vuosi 2018 näyttää vastauksen! <3

OIKEIN IHANAA VUODEN ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ!! 

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

14 vastausta artikkeliin “Sisko tai veli Emmalle?”

  1. Niin samanlaisia mietteitä kuin itsellä..Meillä on muutaman viikon Emmaa nuorempi poika ja vauvakuume on jyllännyt jo tovin! Ehkäisy on jäänyt myös pois, mutta tuota rakasta esikoistakin ”tehtiin” reilusti yli vuosi. Joten samanlaiset vihjailut pikkusiskosta/-veljestä suoraan sanottuna pistää v*tuttamaan. Niin, ja kyllä ne yövalvomiset on vielä liian kirkkaana mielessä 😀 Mut ajattelin että samoilla silmäpusseilla mentäs 😀

    • Joo, ihan samanlaisia fiiliksiä! 🙂
      Mä oon vähän jahkaillut myös ton asian kanssa, että ”samoilla silmäpusseilla”.. 😀 Haha. 😉

  2. Kiitos tärkeän asian esilletuomisesta. Meillä on jo 8-vuotias esikoispoika joka sai alkunsa helposti ja nopeasti päätäksenteon jälkeen. Olin tuolloin 26-vuotias. Aluksi meinattiin, että yksi riittänee ja kestettiin utelut lisäosista jotka hiipuivatkin lopulta. Kun poika oli neljä, sairastuin, ja lapsen saanti ei ollut hoitojen aikana mahdollista. Tuona aikana kuitenkin päädyimme ajatukseen, että toinen lapsi olisi todella tervetullut ja toivottu. Hoidot kestivät kaksi vuotta, jonka jälkeen aloitimme yrittämisen. Nyt tuosta on pian kaksi vuotta aikaa josta vuoden olemme olleet lapsettomuushoidoissa. Toive on kuitenkin elänyt jo pitkälti kolmatta vuotta. Utelut ovat muuttuneet toteamuksiin siitä, miten ”ette sitten halunneet hankkia enempää” tai ”totesitte sitten että yksi saa riittää”. Ei, emme todenneet mutta kaikki ei aina mene niinkuin on suunniteltu.

    Toisten lapsiasiat tuntuvat joka tapauksessa olevan aina yleisiä keskustelunaiheita, eikä niihin liittyviä herkkyyksiä osata tunnistaa. On paitsi yleisten käytöstapojen myös laajemnan tiedostamisen kannalta tosi tärkeää tuoda myös toista puolta esille näiden synnytystalkoopuheiden aikana. Kiitos sinulle vielä ❤️

    • Kiitos kommentista Sanna! 🙂
      Tosiaankin se unohtuu ihmisiltä näissä kyselyissä ja toteamuksissa, että taustalla voi olla aina jotain muuta kuin vain ”päätös” jättää hankkimatta. Kyllä se tuntuu kurjalta jos taustalla on lapsettomuutta, keskenmenoja jne.. ja sitten vaan jotkut kyselee.

  3. Jep. Täällä samat pohdinnat käynnissä yhä vaan edelleen. En itse pysty jotenkaan luopumaan toisen lapsen haaveesta, vaikka ekan jälkeen sairastin vakavan synnytyksen jälkeisen masennuksen, joka vieläpä uusi kun palasin töihin. Pelkään tosi tosi paljon että masennus uusii enkä jaksa valvomista. Mies ei myöskään lämpene ajatukselle, joka surettaa mua ihan tosi kovasti. Toisinaan mietin, että ehtisikö tässä vielä löytää uuden kumppanin, jonka kanssa saada toinen lapsi. Todella vaikeita ja raskaita pohdintoja. Huoh.

    • Huoh 🙁 Tosiaankin vaikeita ja raskaita pohdintoja. Tsemppiä sinne ajatuksiin! Kyllä ne ehkä vielä joku päivä saavat ratkaisun. <3

  4. Mua ihmetyttää miten toisten lisääntyminen tai lapsiluku noin yleensäkään kiinnostaa toisia. Etenkään että kyseltäisiin. En käsitä.
    On totta, että ensine kysellään ensimmäistä lasta ja sitten toista. Kolmatta jo ihmetellään ja neljättä kauhustellaan.

    Kun me kerrottiin neljännestä lapsesta niin muutamat kaverit kauhistelivat ääneen ja tuntui todella pahalta. Sitten alkoi vitsailu etteikö osata ehkäistä tai ettei meidän tarvitse koko maata täyttää. Inhottavaa ja ilkeää.

    Tsemppiä! Painitte isojen asioiden äärellä, kuunnelkaa sydäntänne ♡♡

    • Totta, en mäkään tavallaan sitä ymmärrä miten se kiinnostaa niin paljon muita. 😀
      Ehkä ne joilla on enemmän kuin yksi, haluaa jotenkin että muutkin ”tekee” lisää En tiedä.
      Mutta kiitos kovasti kommentista! Kamalaa kohtelua ootte saaneet!! 🙁

  5. Hyvä pohdinta, olen mietiskellyt samoja juttuja viime aikoina! Meillä on melko samanikäinen tyttö, jonka tuloa ehdittiin odotella ja lääkäreidenkin kanssa ihmetellä.

  6. Minulla ja miehelläni on kymmenen yhteistä, ihanaa lasta. Arvatkaa vaan, saadaanko me kommentteja lapsiluvusta ja kyselyjä, että vieläkö vauvoja tulee. 🙂 Toki isoa perhettä ihastellaankin, mutta enimmäkseen päivitellään ja kauhistellaan. 🙁 Ehkä ihmiset ajattelevat, että eivät itse jaksaisi vastaavaa tilannetta. Mutta eihän heidän tarvitsekaan. Eikö se riitä, että me jaksamme ja voimme hyvin? Olen yli nelikymppinen (kylläkin luullaan 25-vuotiaaksi), mitään kremppoja ei ole. Raskaudet ja synnytykset ovat sujuneet hyvin. Elämme rikasta ja rakkaudentäyteistä elämää.😍

    Hyvää alkanutta vuotta, Monna! Sinulla on upea perhe.🙂

  7. Minä myönnän kyselleeni Monnalta aiemmin jo, että onko toiveissa lisää lapsia. En tietenkään oleta, että lapsi vaan tehdään, lapsia saadaan.

    Tuossa mietittiin sitäkin, miksi ihmiset ovat kiinnostuneet jonkun toisen lapsihaaveista ja -suunnitelmista. Minua kiinnostaa siksi, että olen itsekin menevä (nykyään kahden lapsen) äiti, äiti joka haluaa pitää itsestään huolta kuten myös Monna, ja haluan kuulla ajatuksia perheen perustamisesta ja lapsilukuhaaveista samassa elämäntilanteessa. Kyse on tavallaan vertaistuesta, en tiedä osasinko sitä tuossa yllä kertoa selvästi.

    Anteeksi Monna, jos olen pahoittanut mielesi kysymällä aiheesta<3

    • Heippa 💛 Et missään nimessä oo pahoittanut mun mieltä!! 😊😊 Ymmärrän täysin. 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 133
Tykkää jutusta