Voiko lastaan rakastaa liikaa?

Onko sama asia rakastaa lastaan 150% ja päälle, kuin lelliä lapsi ”pilalle”? Mun mielestä ne on eri asioita.

Mä haluan näyttää Emmalle, että se on todella rakastettu. Pussailen sitä paljon ja rutistan sylissä. Silitän poskia ja hiuksia. Haluan, että jo pienestä pitäen se tuntee itsensä hyväksytyksi ja saa läheisyyttä mielin määrin.

Emma 3kk

Oon jo nyt alkanut sanomaan Emmalle, että rakastan sitä. Vaikka eihän se vielä sitä ymmärrä, mutta ehkä ainakin aistii ettei tuo rakastaminen tarkoita mitään pahaa.. 😀 Kun Emma kasvaa, haluan sanoa hänelle päivittäin rakastavani. Luin Maarit Tastulan haastattelua lehdestä, jossa hän kertoi sanovansa päivittäin monta kertaa tyttärilleen rakastavansa heitä. Mun mielestä se oli ihana juttu.

Mulla itelläni on tosi läheinen suhde omaan äitiini, niin oli myös isääni. Meillä on kerrottu rakastamisesta jo lapsesta asti, kaikille perheenjäsenille. Jossain vaiheessa Tuukan ja mun suhdetta, me sanottiin joka ilta ennen nukkumaanmenoa toisillemme, että rakastetaan. Se on tässä 11 vuoden aikana jäänyt joka iltaisesta vähän vähemmälle.. 😉 Vaikka edelleen rakastetaan.

Edelleen rakastetaan!

Silloin kun mun isä kuoli, päätin etten halua mun läheisten koskaan joutuvan miettimään onko mun rakkaus heitä kohtaan haalentunut. Sen takia tasaisin väliajoin muistutan äitiäni, veljeäni, Tuukkaa ja nykyään myös Emmaa, että rakastan heitä.

Haluan luoda Emmalle sellaisen olon, että me vanhempina ollaan aina tukena. Omalla esimerkillä haluan näyttää, että tunteista saa puhua ja niitä saa näyttää. On ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Mun mielestä rakastaminen tarkoittaa myös sitä, että on oikeus kokea turhautumista tai tyhmiäkin fiiliksiä – ja että niistä saa puhua ääneen.

Mun mielestä omaa lastaan ei voi rakastaa liikaa. Eikä se rakastaminen tosiaan tarkoita mielestäni vain sitä, että antaa kaikessa periksi ja sanoo ihan kaikkeen joo. On tärkeetä opettaa pikkuiselle ihmiselle jo alusta asti, että elämässä on ihania asioita, mutta välillä voi tulla jotain juttuja mitkä ei mene ihan just niin kuin itse haluaisi. Sekin on rakkautta.

Mun mielestä rakkautta ei voi olla liikaa! Me vanhemmat ollaan omille lapsillemme niitä kallioita, joihin nojata. Sen vuoksi ne kalliot ei koskaan voi olla liian välittäviä tai liian rakastavia. 

***

 

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

8 vastausta artikkeliin “Voiko lastaan rakastaa liikaa?”

  1. Lapsen rakastaminen ja hyväksyminen ei tietenkään tarkoita rajattomuutta vaan nimenomaan turvallista arkea ja rajoja lapselle. Mä ainakin haluaisin, että oma lapsi luottaisi siihen, että mitä tahansa mokailisikin, vanhemmille uskaltaa kertoa, koska rakkaus ja hyväksyntä ei ole ehdollista. Lapsen kasvattaminen ja rajojen asettaminen on mun mielestä rakkautta parhaimmillaan. Mun mielestä sun periaatteet kuulostaa erittäin järkeviltä!

  2. Ihana ja aiheellinen kirjoitus! 💕 Meillä myös kerrotaan päivittäin lapselle, että rakastetaan. Lisäksi mä oon jo pitkään iltaisin myös kiittänyt häntä kuluneesta päivästä. 😊 Se jotenkin ihan kuuluu siihen iltapesujen yhteyteen, hyvän yön suukotuksiin. Kaikilla hyvä mieli mennä nukkumaan.

    Olen iloinen, että olen löytänyt sinut ja perheesi somesta 💕
    Ihania päiviä teille sinne!!!

  3. Meillä kanssa kerrotaan päivittäin, että rakastetaan. Olen jo ihan vauvasta asti kertonut kuinka paljon rakastan. Suukkoja ja haleja ei voi olla liikaa. Minulla on myös tullut tapa käydä kuiskaamassa nukkuvan lapsen korvaan vielä kerran ”äiti rakastaa sinua” ennen omille unille menoa. <3

  4. Ihana kirjoitus! Itse kerron myös pojalleni joka päivä kuinka häntä rakastan. Ja voi sitä päivää kun poika sanoi ensimmäisen kerran ”äiti mä lakastan sua!”❤️❤️ Ei mitkään eikä kenenkään muun sanat ole tuntuneet yhtä hienolta!

  5. Meillä lapsille sanotaan myös päivittäin, hän on rakas tai rakastan häntä. Se oli NIIN ihanaa kun tuo 2,5v esikoinen pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran ”minä rakastan sinua äiti”. Miehen kanssa sanotaan myös päivittäin rakastavamme toisiamme jne. Meillä molemmilla on tässä asiassa hyvin erilaiset perhetaustat, ts me molemmat haluamme toimia toisin kuin mitä koimme omissa kodeissamme.

    Sen verran ehkä olen eri mieltä, että rakastaminen ei minun kohdalla tarkoista lainkaan sitä, että annetaan periksi, lasta tottakai haluaa hemmotella, mutta ehdottomasti pitää olla rajoja ja järjesteystä. Kyllä sitä välillä joutuu hillitä itseään, kun haluaisi vain antaa lapsilleen ihan kaiken. Vanhemmat päättävät asiaoista, joskus se harmittaa lasta, välillä niinkin paljon, että lapsi ihan huutaa vanhemmalle tai vääntää itkua. Mielestäni erittäin tärkeää myös kehittymisen kannalta, että lapsi oppii teoilla olevan seurauksia ja että joskus joutuu odottaa eikä kaikkea vaan voi aina saada.

  6. Meidän pikkuinen on kohta 3kk ja mä olen hänelle sanonut syntymästään lähtien päivittäin rakastavani häntä. Vaikka hän ei sitä vielä ymmärräkkään, mä ymmärrän ja on ihanaa tuoda asia ulos ja rakastaa toista niin, että tuntuu naama irtoovan (multa siis). Mulle vanhemmat eivät koskaan sanoneet lapsena rakastavansa mua ja se on vaikuttanut todella syvästi kun olen vielä hsp. Se tarkoitus sillä oli, että mä sanotan tunteeni lapselleni tekojen lisäksi. Olette ihana perhe.!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 73
Tykkää jutusta