Päiväkoti alkaa!!

OMG! Käytiin maanantaina tutustumassa Emman päiväkotiin. Ihana, pieni, yksityinen musiikkipäiväkoti. Ihana tunnelma, alle 40 lasta koko päiväkodissa. Emma sai heti kavereita ja hetken sylissä istuskelun jälkeen lähti tallaamaan pitkin leikkihuonetta. 🙂

Emma aloittaa päiväkodin helmikuun lopussa ja on ainakin tän kevään ja alkukesän kolme päivää viikossa siellä. Mä haluan olla vielä pari päivää viikossa kotona Emman kanssa ja myös Emman isovanhemmat haluaa viettää edelleen aikaa Emman kanssa. Eli pehmeä lasku päiväkotimaailmaan.

Mutta voi kauhistus, kun mua alkoi jännittämään!! Merkkasin kalenteriin ylös ensin viikon, jolloin ollaan Tuukan kanssa vuorotellen Emman kanssa tutustumassa joka päivä muutama tunti päiväkotiin, ja sitten päivän jolloin Emma aloittaa siellä ihan itsekseen. Tämän ensimmäisen ”varsinaisen” päiväkotipäivän merkkaaminen kalenteriin tuntui ihan hurjalta!! 😀

Samaan aikaan tuntuu helpottavalta, että päiväkoti alkaa. Tulee säännöllinen rytmi omiin työjuttuihin ja arkeenkin. Mutta samaan aikaan se tuntuu tosi pelottavalta ja isolta askeleelta. Miten mun rakas pieni kullannuppu pärjää siellä päiväkodissa ihan yksin??

Kun kirjoitin tuon viimeisen lauseen, ymmärsin samalla itsekin miten hölmöltä se kuulostaa. Tottakai hän pärjää. Mutta se fiilis siitä, jos tulee pelottava tilanne ja äiti (tai isä) ei ookkaan siinä vieressä, vaan joku vieras ihminen. Tottakai niistä tarhantädeistä tulee tuttuja ajan kanssa, mutta varsinkin ne ekat päivät hurjistuttaa. 🙁 On varmaan tosi vaikea lähteä sieltä pois. Mua alkaa jo nyt itkettää. 😀

Voi pieni rakas! Ihan just vastahan Emma syntyi, nyt yhtäkkiä tyttö on menossa päiväkotiin! Voi luoja.. 😀

Minkälaisia kokemuksia ja tunnelmia teillä on ollut päiväkodin aloituksesta tai alettua? 

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

25 vastausta artikkeliin “Päiväkoti alkaa!!”

  1. Meidän tyttö aloitti hoidon tammikuun alussa reilun vuoden ikäisenä. Jännitin edellisen viikon ihan älyttömästi, että miten me pärjätään päivät erossa. Ensimmäisenä aamuna, kun vein tytön hoitoon, niin piti nieleskellä kyyneleitä, ettei lapsi ihmettele mikä äidillä on. Suljettuani päivähoidon oven aloin itkemään ja itkin koko työmatkan. Rankkaa oli jättää lapsi hoitoon. :'(
    Ensimmäiset viikot oli myös pienelle rankkoja. Ensimmäiset aamut pieni jäi ilman itkua, mutta tajuttuaan, että tultiin taas hoitoon ja äiti lähtee, niin paha mieli tuli.
    Nyt on kuitenkin ihan eri ääni kellossa. 🙂 Hän jää mielellään hoitoon, ei paljon äidin heipat kiinnosta, kun ollaan jo kavereiden kanssa menossa leikkimään. Helpotus, että sopeutuminen tapahtui niin äkkiä. 🙂
    Tsemppiä teille, hyvin se lähtee menemään. Veikkaan että vanhemmille kovempi pala kuin Emmalle. 🙂

    • Ihana kuulla, että parin viikon päästä jo helpotti!! 🙂 Vitsi, mä toivon kanssa, että meillä menis näin. <3
      Vanhemmille toi lapsen päiväkodin aloittaminen on varmasti rankempaa! 😀

  2. Meillä on aloitettu päiväkodissa 1v:n kanssa vuoden alussa. Rankan ja itkuisen alun jälkeen täytyy nostaa hattua kaikille osapuolille. Lapsi nauttii selvästi kun oppii uutta ja saa uusia virikkeitä. Syliä ja suukkoja saa sitten enemmän iltaisin kotona. Päiväkodille annan täydet pisteet aloituksen hoidosta. Täytyy myöntää, että sillä aikaa kun ripustan pyykkiä narulle, 86 senttiä puhdasta itsetuntoa ehtii kotona aika paljon. Tästä huolimatta ajattelin vieväni päiväkotiin ihan kelpo yksilön. Vannon Myös, että säännöt ja varsinkin toisten ihmisten huomioon ottaminen ovat arvoissani hyvin korkealla. En ollut vain huomannut, että olen lellinyt Aarteeni lähes piloille ja nyt on oikein hyvä aika lähteä lyhyillä päiväkotipäivillä opettelemaan uusia taitoja ja mm ryhmässä toimimista. Tsemppiä teille aloitukseen!

    • Kiitos! <3 Ihana, että teilläkin on helpottanut rankan aloituksen jälkeen!!
      Mä muuten myös luulen, että meillä on vähän sellainen lellitty yksilö täällä kotona. 😀 Joten päiväkoti, ryhmässä tekeminen jne on tosi hyviä asioita!

  3. Ekat päivät voi olla rankkoja ja itkuisia, mutta päiväkodin aikuisten sylikin kelpaa sitten jossain vaiheessa, ja emma tuntee olonsa turvalliseksi hoidossa 🙂 Tärkeetä on, että kun lähdet päikystä, niin lähde iloisesti vilkuttaen, äläkä jahkaile lähdön kanssa -näin lapsikin hahmottaa, että tilanne ei ole niin kamalan jännä. Kiva että käytte paljon tutustumassa 🙂 muutenkin suosittelen kysymään niiltä päikyn tädeiltä kaikki tyhmätkin kysymykset, avoin keskustelu on koko lapsen päikkyajan kaiken a ja o 😉
    Rutiinit on usein vain hyvästä pienen lapsen kanssa <3. Päikkypäivän jälkeiset illat kantsii rauhoittaa yhdessäololle kotona, lapsi voi aluksi reagoida voimakkaastikin uusiin hoitojärjestelyihin.

    • Mä kanssa uskon että ekojen päivien jälkeen helpottaa. Niin äidillä, kuin lapsellakin. 😉
      Tai ainakin toivon niin! 😀
      Toi on hyvä toi lähtöjahkailu pois. Näin oon ajatellut itsekin! 🙂

  4. Hyvin se menee! Emma vaikuttaa reippaalta ja toimeliaalta pikkuneidiltä, uskon että uusi paikka on hänestä jännä ja kiinnostava. Uudet lelut, lorut, leikit ja yhdessä muiden lasten kanssa puuhastelu..
    Meillä päiväkoti alkoi kummankin tytön kanssa aikanaan kivasti. Toinen luonteeltaan vähän varautuneempi kuin toinen, mutta kumpikin löysi nopeasti paikkansa ja päiväkodista aikuisen jonka syliin kömpiä. Tottakai välillä tulee jotain pientä ihmetystä että miksi tää lapsi nyt on puettu näin tai muuta kummastelua, mutta nää kuuluu elämään. Iso hatunnosto ihmisille, jotka mun skidistä huolehtii työpäivän aikana. Haikeana aamuisin vilkuttelen tytölle (heillä vilkutusikkuna 💖), mutta siellä se aina hymyillen töhöttää menemään. Tiedän että kaikki on hyvin ☺️Tsemppiä, jännäähän se aloitus aina on 😍

    • Näinhän se varmasti on! 🙂 Emma on toimelias pikkuneiti, välillä vähän ujo, mutta eiköhän hän totu tarhaan nopeasti. 🙂
      Kiitos tsempeistä! Alku jännittää eniten, mutta sit varmaan tosiaan siihen tottuu, niin äiti kuin lapsi. 😉

  5. Moi! Mulla on 12/16 syntynyt tytär eli pikkusen nuorempi teidän Emmaa. Hän aloitti hoidon 11kk, koska mun oli aloitettava työt taloudellisen tilanteen takia. Kaunis ajatus oli, että isä oisi pitänyt isäkuukauden siten, että tyttäremme olisi mennyt hoitoon vasta vuoden ikäisenä. No, hän aloitti uudessa työpaikassa, joten olisi ehkä ollut hieman kohtuutonta jäädä heti kuukaudeksi pois. Toisaalta hyvä, että tämä kuukausi on vielä edessä päin. Niin isän kuin tyttärenkin kannalta.
    Näin siis pikkuinen tyttömme aloitti aivan ihanassa perhepäivähoidossa alle vuoden ikäisenä. Siellä on hänen lisäksi vain kolme muuta lasta ja hoitajan kaksi pientä koiraa. Huima bonus, sillä meillä itsellämme ei ole lemmikkejä. Ja miten ihana huomata kuinka hyvin tyttömme koiria hoivaa ja osaa olla luonnollisesti niiden kanssa. Leikit muiden lasten kanssa sujuu myös todella hyvin. Joskus hän kuulemma leikkii yksin ja sitten taas muiden kanssa yhdessä. Tuon ikäisellä ei tietysti kovin monimutkaisia leikkejä vielä ole. Mutta yritys on kova! 😉

    Itseäni riipaisi myös ajatus niin aikaisesta päivähoidon aloituksesta, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Minulla itselläni on varmasti vaikeampaa olla kuin tyttärelleni. Hän jää joka kerta hymyssä suin hoitoon ja kotiin lähtee myös iloisena.
    Jos ja kun paha mieli tulee, niin hoitaja kyllä ottaa syliin ja lohduttaa. Se turvallinen aikuinen. Oma tärkeä unilelu on hyvä olla mukana, jonka kanssa nukkuu vaikka päikkärit ja jota on kiva kannella mukana leikeissä.
    Teidän Emma pärjää varmasti oikein hienosti. Ja niin pärjäät sinäkin 😊

    • Oi, pehrepäivähoito oli yks vaihtoehto meilläkin. Juurikin tuon pienen ryhmän vuoksi.
      Joku sanoi (oisko ollut jopa tän postauksen kommenteissa), että mitä nuorempana lapsi aloittaa, sen nopeammin sopeutuu. <3 Mutta varmasti on riipaissut silloin alkuun.
      Kiitos, kyllä me varmaan pärjätään. 😀

  6. Varmasti menee hyvin! Meidän tyttö aloitti päiväkodin noin 1 v 2 kk ikäisenä. Ekoina viikkoina jäi itkien hoitoon, mutta itku laantui jo sillä hetkellä, kun menin pois näkyvistä pukemaan kenkiä eteiseen. Hoitajat ovat ihania ja minusta on ihana ajatus, että lapsi saa leikkiä ikätovereidensa kanssa erityisesti, koska kotona ei ole muita lapsia. On myös ihana ajatus, että hänellä on ”oma pieni maailmansa”, jossa on muita turvallisia aikuisia ja jossa hän saa touhuta asioita, joista me ei tiedetä niin paljoa ja joita ei ehkä kotona tule tehtyäkään. Tsemppiä päiväkotipolun alkuun!

    Pieni sivukysymys muuten, miten suhtaudut blogikommentteihin vastaamiseen? Pyritkö vastailemaan vai oletko pitänyt linjaa, että kommenttiboksi on oma keskustelunsa lukijoiden kesken? Kysymyksillä ei ole tarkoitus kritisoida (helposti varmaan kuulostaa jotenkin syyttävältä) vaan lähinnä tiedustella asiaa. Itse olen melko harvoin kommentoimassa blogeihin, joten sitten kun kommentoin niin tulee seurattua aika tiiviistikin, että saako jotain vastausta bloggaajalta, mutta lopulta lopetan seuraamisen sen kommentin osalta. Aika usein olen huomannut, että varsinkin suosittujen blogien pitäjät eivät (ymmärrettävistä syistä) ehdi vastaamaan kommentteihin. Tämä ei siis koske vain sinun blogia vaan blogimaailmaa yleensä. Muistan jonkin ajan takaa, että blogeissa oli jonkin verran postauksia, joissa harmiteltiin kommenttiboksien hiljentymistä kulta-ajoista. Ovatko ne nyt ehkä hiljentyneet myös siksi, että ne eivät ole enää samalla tavalla vastavuoroisia kuin ennen?

    Instassa pohdiskelit, että päätyvätkö jotkin lukijat blogeihin jopa siksi, että haluavat ärsyyntyä. Oma kommentti tulee tänne vähän väärälle foorumille, mutta itse tulen blogeihin vain nautiskelemaan! Uskoisin, että monilla blogimaailmaan voimavarana suhtautuvana on sama tilanne kuin minulla, että tottakai myös suosikkibloggareiden jotkin tekstit ovat sellaisia, jotka saattavat ärsyttää, mutta itse ainakin jätän sitten reilusti lukematta ne. Eihän kaikki ajatukset, mielenkiinnot ym. voi kohdata ja kokisin aivan älyttömänä, että lähtisin itseäni ärsyttämään oikein hakeutumalla energiaa vievien tekstien pariin. Voin kuitenkin uskoa, että kaikki eivät ajattele näin vaan saattavat ottaa bloggaajan jopa silmätikukseen, jos oikein saavat karvansa pystyyn ja kielenkannat laulamaan kommenttiboksissa.

    Vähän sekavaksi ja ylipitkäksi meni tämä kommentti, mutta kiitos ihanista ja inspiroivista teksteistä! Olen seurannut blogiasi alkumetreiltä saakka ja matkaasi on ollut huikeaa ”kulkea mukana”. Kaikkea hyvää teidän perheelle!

    • Kiitos tsempeistä! 🙂 Ja ihana kuulla, että teilläkin parin ekan viikon jälkeen jo helpotti!

      Tää kommentti-asia on vaivannut mua!! Siis mä haluaisin vastata kaikkien kommentteihin edelleenkin! 🙂 Yritän kyllä, mutta sitten tulee sellaisia päiviä kuin ei ehdi ja sitten vastaamattamia kommentteja alkaa olemaankin yhtäkkiä jo kauheasti. 😀
      Mutta siis joo, mä en tiedä miten muissa blogeissa, mutta mulle on tärkeää vastata. <3

  7. Mun tyttö aloitti 9kk iässä päiväkodin 4h/pvä. Ryhmässään hän on täysin vauva ja kaikki puhuttelevatkin häntä vauvana. 🙂
    Etukäteen mua kyllä ahdisti koko ajatus. Mutta kun kävimme tutustumassa ryhmään ja koko päiväkotiin useita kertoja ennen päiväkodin alkua niin mieleni muuttui ja tuntui jopa hyvältä jättää hänet sinne aina aamupäiviksi hoitoon. Näin että hoitajat ovat todella ihania, sylittelevät ja lohduttavat tarpeen tullen. Toisaalta siellä saa myös kaikkea sellaista virikettä mitä ite en voi kotona tarjoilla.

    Nyt hän on ollut siellä 3kk ja kaikki on mennyt tosi hyvin! Hän on hurjan reipas ja iloinen, selvästi viihtyy päiväkodissa. Hänet on helppo jättää sinne aina aamuisin kun tietää miten hyvissä käsissä hän siellä on.

    Eli kyllä se auttoi ainakin itseäni kun käytiin yhessä tutustumassa ryhmään ja näki ettei häntä jätetä sinne oman onnensa nojaan. Siellä pidetään tosi hyvää huolta.

    • Ihana kuulla! 🙂
      Joo, mekin haluttiin tosiaan käyttää hyödyksi tuo tutustumisviikko. Mennään joka päivä muutamaksi tunniksi sinne Emman kanssa. Se varmaan rauhoittaa mieltä ja on helpompi sitten ekana päivänä jättää Emma sinne hoitoon.
      <3
      Se on tosiaankin niin, että päiväkoti tarjoaa sellaista mitä ei voi itse antaa. Yhtenä tärkeimpänä kaverit ja ryhmässä tekemisen. 🙂

  8. Meillä tyttö aloitti päiväkodin 1v8kk ikäisenä. En osannut oikeastaan ollenkaan pelätä etteikö tarhataival alkaisi hyvin (toki varauduin ettei näin kävisi) ja hyvinhän se alkoi ja jatkuu edelleen n.puolen vuoden jälkeenkin. Kertaakaan ei ole jäänyt itkien hoitoon ja hoitajista on selkeästi tullut tosi rakkaita. Meillä hoiti isä aluksi viemiset joten en tiedä miten olisin silloin ensimmäisellä kerralla itse reagoinut. En ehkä ole tuollaisissa asioissa kovin itkuherkkä 😄 Ja kun kovasti olin itsekin odottanut tätä uutta arkea, kun en niin kotiäiti tyyppiä ole joten hyvillä mielin olin kaikin puolin 😊 Suurin pelko, minkä hoitajillekin kerroin oli(on) varmaan se sama kuin jokaisella vanhemmalla eli saako oma lapsi tarpeeksi huomioita niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Yhdellä tutustumiskerralla hoitoon tuli poika joka oli ollut lomalla ja itki varmaan puoli tuntia äidin lähdön jälkeen. Koko sen ajan sai olla hoitajan sylissä ja siitä tuli itselle hyvä mieli ja kyllähän se pojan murhekin sitten kaikkosi loppujenlopuksi. Meillä ei tutustumiskertoja kovinkaan monta tullut eikä koettu että olisi tarvinnutkaan ja ensimmäisenä päivänä kun jäi yksin oli ihan kokonaisen 9h päivän. Kaverin lapselle tällainen olisi ollut mahdotonta ja he kävivätkin todella monta kertaa ja pieniä hetkiä kerrallaan jäi yksin. Eli tärkeintä huomioida se oma tarve ja mahdollisuuksien mukaan mennä lapsen ehdoilla 😊 Päiväkoti on kyllä ihan huippupaikka jossa lapsi oppii paljon sellaisia asioita joita itse ainakin myönnän että olisi ollut vaikea opettaa kotona kaksin lapsen kanssa.

    • Ihana! Teillä on mennyt tosi hyvin aloitus ja menee edelleen! Tällainen kommentti saa uskoa siihen, että tottakai se menee meilläkin hyvin. 🙂 <3

  9. Usein vanhempia jännittääkin paljon enemmän. Mutta näin ammattilaisen kokemuksella tuntuu, että mitä pienempänä lapsi on aloittanut päiväkodissa, sitä nopeammin lapsi sopeutuu 😊 Toki ensimmäiset eroamiset vanhemmista saattavat olla raastavia, mutta usein lapset rauhoittuvat melko pian sen jälkeen, kun äiti tai isä häviää näkyvistä. Pienten ryhmissä on myös tarjolla paljon syliä, kun lapsi sitä tarvitsee. Kaikki menee varmasti hyvin! Tsemppiä siis Emmalle ja vanhemmille päiväkodin aloitukseen! 😊

    • Niinhän se taitaa mennä, vanhempia jännittää enemmän ja mitä enemmän jännittää sitä varmemmin lapsi myös aistii sen. 😀
      Kiva kuulla ammattilaisen mielipide ja kokemus myös! <3

  10. Meillä poika aloitti 1,5v yksityisessä. Mua ahdisti etukäteen todella paljon koko ajatus. Tutustuttiin 1 päivä yhdessä pari tuntia, sen jälkeen jätettiin muutamana päivänä aina vähän pidemmäksi aikaa (alkuun 20min, lopulta parituntia) itekseen. Hoitajien mielestä näin kannatti tehdä ettei lapsi opi siihen, et vanhemmat on siellä mukana. Lopulta meillä meni kaikki tosi hyvin! Yhden kerran jäi itkemään ja yllätin itsenikin et pystyin ilman kyyneliä poistumaan! Kävin kaupassa ja menin hakemaan, niin siellä se iloisesti leikki muiden mukana. Nyt on puol vuotta takana päin ja aina on lähtenyt mielellään hoitoon 🙂

    • Me meinataan kanssa näin! 🙂 Meillä on yksityinen päiväkoti ja siellä ollaan pari tuntia joka päivä ma-pe. Loppuviikosta jätetään hetkeksi muiden kanssa leikkimään parina päivänä ja sitten tullaan hakemaan. Huii!! 😀

  11. Hei, päiväkodin aloitus koettuna kahteen kertaan ja onhan se melkoisen ahdistavaa, ainakin äidistä. Esikoinen sopeutui aikanaan hoitoon melko nopeasti, kuopuksella (15kk) kesti aamuitkut viemisen yhteydessä pidempään. Äitinä koin sen itkevän lapsen jättämisen kovin rankkana ja itkin silmät päästä parin viikon ajan joka kerta kun lapsen päikkyyn jätin. Kolmatta lasta odotetaan joten yhteen kertaan tuo kurjuus on vielä koettava mutta siihen on onneksi vielä aikaa! Tsemppiä teille tulevaan 🙂

    • Vitsi, toi itkevän lapsen jättäminen on just se mun pahin pelko. 🙁 Varsinkin kun Emma välillä jää itkemään kun jää mun äidille tai Tuukan äidille hoitoon (ei tosin läheskään joka kerta).
      Kiitos tsempeistä!

  12. Meidän tyttö on viikon Emmaa nuorempi ja aloitti tammikuussa pph:ssa. Tyttö on viihtynyt tosi hyvin, ja vaikka on ryhmänsä pienin ja nuorin, niin jää kuulemma ainoana hoitoon ilman itkuja. Aika oli selvästi tytön luonteen huomioon ottaen sopiva (on myös tosi touhukas ja sosiaalinen, eikä juurikaan ujostele vieraita) ja toki tyttö oli ollut muutaman kerran hoidossa mummoilla ja tädeillä, eli tilanne ei ollut ihan uusi. Meillä kivutonta hoidon aloittamista varmasti auttoi myös se, että mies hoitaa hoitoon viemiset (pakon edessä, mulla on niin pitkä työmatka että joudun lähtemään jo 6:15 kotoa). Minä varmasti heittäytyisin itse tunteilemaan ja itkemään, mikä voisi lietsoa tytönkin panikoimaan.

    • Ihana kuulla, että teillä on mennyt noin hyvin! 🙂
      Mä oon kanssa miettinyt tota vaihtoehtoa, jos iskä veiskin aina Emman.. 😀 No meillä se ei aina onnistu, joten munkin on pakko siihen vaan rohkeasti mennä. 😉
      Oma meininki pitää vaan tosiaan pitää rauhallisena, muuten tyttö aistii sen.

  13. Eihän noin pieni sinänsä vielä tarvitse päiväkotia mihinkään. Ryhmässä toimimisen opettelut ja muut ei oikein vielä koske tuon ikäisiä. Enimmäkseen se on heillä sitä, että koitetaan saada huomioo hoitajilta. Sylit täynnä ja kiirettä pitää. Pienillähän se on sitä perushoitoa, mitä varmasti jokainen pystyy kotonakin tarjoamaan. (Tai ei ehkä kuitenkaan jokainen. Tukea tarvitsevat perheet voisivat hyötyä päiväkodista jo ihan pieninäkin. ) Mutta tietenkin jos on pakko ja työt kutsuu, niin silloin se on vaan vietävä ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Teillä onneksi ilmeisesti on pieni päiväkoti :)Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 42
Tykkää jutusta