H**vetillinen helmikuu

Nyt just tuntuu lähinnä tältä.

Tää kuukausi on ollut tosi raskas. Tammikuun lopussa oli muuttoviikonloppu, mutta siitä lähtien ollaan tehty sitä muuttoa. Tai ainakin tuntuu siltä. Nyt menneenä viikonloppuna oli vasta lopputarkastus ja se tarkoitti sitä, että pe, la ja su roudattiin vikoja tavaroita sorttiasemalle ja kotiin ja siivottiin kun kaistapäät vanhaa asuntoa.

Emman yöt on olleet ensimmäisen uudessa kodissa vietetyn viikon jälkeen levottomia ja melkein joka yö hän on herännyt ihan kunnolla aamuyöstä. Se taas tarkoittaa sitä, että omat unet on jääneet katkonaisiksi ja liian lyhyiksi. Tälläkin hetkellä silmäluomet painaa niin paljon, että tekis mieli vaan painua päikkäreille.

Tuntuu, että muuton ja rikkonaisten unien vuoks on ollut pinna vähän lyhyellä Pursiaisten pariskunnalla.. 😀 Mutta onneks me molemmat tajutaan mistä se johtuu, eikä olla tässä mitään eropapereita allekirjoittamassa. 😉

Päätettiin, että nyt ei oteta mitään stressiä siitä koska saadaan taulut seinille ja vikat laatikot purettua. Nyt kun lopputarkastus on vanhassa kodissa tehty, voidaan vaan keskittyä nauttimaan uudesta kodista. Kyllä ne taulut ehtii porata myöhemminkin. Ei täällä oo kukaan mitään kodin sisustuskilpailua järjestämässä lähiaikoina. 😀

***

Tänään alkoi Emman päiväkotiin tutustumisviikko. Eka aamupäivä meni ihanasti! Emma touhotti menemään siellä muden lasten kanssa ja tuntui ainakin äidin silmään ihan reippaalta. 🙂 Toki eri juttu on sitten, kun ei oo äiti tai iskä mukana. Mutta uskon kuitenkin, että Emma pärjää siellä hyvin.

Tää viikko on vielä vähän säheltämistä ja höseltämistä arjen aikataulujen kanssa, mutta ens viikolla sitten kun Emman päiväkoti alkaa ”virallisesti” , on mullakin ihan kunnollisia kokonaisia työpäiviä kolme viikossa. Se tuntuu helpottavalta ajatukselta!!

Vähän näyttäis väsymys painavan silmiä. 😉

Mua naurattaa, kun mulla on postaus-luonnokissa yksi otsikko tammikuun alusta. Se kuuluu näin: VOI TÄTÄ ENERGIAN MÄÄRÄÄ! 😀 😀 Hahahaha… Mä muistan ton fiiliksen!  Mulla oli just alkanut uudet työkuviot Lupauksella ja oltiin saatu muuttopäivä kalenteriin ja jotenkin oli ihan sellaisessa huippuenergiassa koko meininki!

Nyt en ihan viitsi julkaista tolla otsikolla, mutta mä uskon voivani vielä näiden aurinkoisten kevätpäivien lisääntyessä ja yöunien tasaantumisen myötä taas energiankin palaavan! 🙂

***

Aurinkoista ja toivottavasti energistä viikon starttia kaikille!

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

8 vastausta artikkeliin “H**vetillinen helmikuu”

  1. Hahah! Onpa osuva ja hauska tuo postauksen eka kuva! Pimu siinä haistelee ihan kuin ”raatoa” 😀

    Tsemppiä ja aurinkoisia päiviä koko teidän perheelle! 🙂

  2. Pakko kommentoida, että täältä löytyy kohtalotovereita! 😅 Meillä on samanikäinen tyttö kun Emma ja meillä myös heräillään yöllä muutamaksi tunniksi. 😴 Meillä ollu nukkumisen kanssa alusta asti muutenki vähän haasteita ja ehdin jo huokasta, että nyt helpottaa, kun tyttö nukkui pari viikkoa yöt heräämättä, mutta sit alkoi tää yövalvominen..😅

    • Voi eih!! 🙁 Siis unettomat yöt tai hyvin vähäuniset yöt on kyllä pahinta!! Tsemppiä sinne! Toivotaan, että pian jatkuis yöt heräämättä. <3

  3. Hei,
    Nyt oli pakko laittaa vastausta, että koettu homma! Muutto pienen lapsen kanssa on aika raskasta, varsinkin jos on sellainen kausi pällä kun lapsi ei nuku koko yötä.
    Meillä oli perheen kanssa muutto omasta osakkeesta vuokralle juur työkuvioiden takia, ja isäntä sitten sattumoisin sairastu jonkinlaiseen infektiotautiin, kun ei lääkäritkään osanneet sanoa mikä oli, niin oli herralla veto poissa ja kuumetta, niin ei siitä muuttoavuks ollu. No minä aina lapsen päikkäreitten ajan pakkasin ja roudasin tavaraa vanhasta uuteen, ei ollut helppoa kun lapsi silloin vasta reilu vuoden ikäinen. Ainoana helpotuksena oli se että meillä oli kuukausi aikaa muuttaa, joten kiirettä ei ollut!
    Meidän muutossa oli se vielä ongelma että perheverkosto oli kahden tunnin ajomatkan päässä, pääsivät vain tiettyinä päivinä auttelemaan 🙈😅
    Onneksi siitäkin selvittiin äidin rauhallisella pinnalla, isän kipulääkekuurin avulla ja pojan hyvien päiväunien ansiosta! ❤️
    Mutta olin todella väsynyt sen jälkeen kun stressi helpotti.

    • Apua! Teillä on ollut kyllä muutto aivan kamala!! Huh! Hatunnosto vaan sinne sulle! <3

  4. Hahha täälläkin välillä äiti makaa X.nä lattialla kaiken tämän tekemisen alla. Mekin muutimme juuri uuteen kotiin ja todellakin olen opetellut sietämään keskeneräisyyttä ja sitä, että tavarat ei vielä ole paikoillaan ja pikkuhiljaa ne sinne löytää. Oon priorisoinut alkuillan tärkeimmiksi pienet ulkoreippailut lasten kansss, muumi/barbie/traktorileikit ja myöhemmälle illalle oman liikkumisen ja parisuhteen. Kyllä ne taulut löytää paikkansa myöhemminkin, kuten sanoit. Itse aina yritän muistaa tässä arjen kiireessä ja tohinassa, että tämä meidän ruuhkavuosiarki on meidän lapsien lapsuus, millaisena haluan että he sen muistavat. Se ohjaa paljon tekemistä 🙂

    Tsemppiä ja onnea päiväkodin aloitukseen Emmalle, siellä hän voi saada elämäänsä ties miten pitkiä ystävyyssuhteita!

    • 😀 Joo, siis keskeneräisyyden sietäminen – sen on joutunut nyt opettelemaan.
      Siis ja just toi priorisointi! Kyllä ne taulut löytää sitten paikkansa joskus myöhemminkin! 😉
      Kiitos tsempeistä! Ja onnea teillekin uuteen kotiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 60
Tykkää jutusta