Poika, tyttö vai lapsi?

Mä en oo tästä sukupuolineutraaliudesta paljoakaan puhunut blogissa. Nyt kun Emma aloittaa päiväkodin, tuli mulle taas tämä aihe mieleen ja ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni asiasta.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen on kritisoinut pyrkimystä hämärtää sukupuolieroja ja sitä, ettei lapsia saisi sanoa tytöiksi ja pojiksi. Sinkkonen on sanonut, että sukupuoli on luovuttamaton osa identiteettiä. Seksuaalisuus kehittyy pienestä asti ja sukupuoli on osa ruumiinkuvaa 1,5–2,5-vuotiaasta lähtien. Sinkkosen mielestä ajatus siitä, että tyttönä tai poikana oleminen häivytetään, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin, kuin biologiaan ja anatomiaan.

Mä oon aikalailla samoilla linjoilla Sinkkosen kanssa! Mä oon ehdottomasti tasa-arvon kannattaja! Mun mielestä se on tärkeä asia oppia jo pienestä pitäen – kaikki on samanarvoisia. Mun mielestä tää sukupuolineutraalius jotenkin jopa sotii tasa-arvoa vastaan. Mitä jos joku poika haluaa olla ihan tositositosi poika ja tyttö haluaa olla ihan prinsessana pikkuisesta asti, onko se oikein sanoa heille ettei se käy, kun nykyään ollaan vaan lapsia ja kaikkien pitää olla samanlaisia.

Mulle tulee mieleen tästä asiasta aina tv-sarja Ex-onnelliset. Siinä oli yksi perhe, joka opetti tytölleen sukupuolineutraaliutta. Tyttö oli ihan hämennyksissään monesta asiasta. Se oli samaan aikaan huvittavaa, fiktiostahan sarjassa oli kyse. Mutta samaan aikaan tuli kuitenkin mieleen, että niinpä.. moni lapsi voi olla tosi hämillään vanhempiensa ääripää-ajatteluista tai toimintatavoista.

Mun mielestä on tosi ok, että pienille opetetaan tasa-arvoa. Sitä, että on sitten poika, tyttö tai jotain siltä väliltä – on ihan just tasan tarkkaan samanarvoinen kuin se toinenkin. Mutta mä ainakin itse haluan kutsua Emmaa tytöksi. Mulle on ihan yks lysti haluaako hän leikkiä legoilla, nukeilla, autoilla vai millä. Kunhan on onnellinen. On tosi hauskaa nähdä, että esim. Emman taaperokaveri Selma tykkää jo nyt kovasti nukeista, kun taas Emmaa ne ei oikein kiinnosta. Mutta on nää taaperot silti mulle molemmat tyttöjä.

Voi olla, että mä oon jonkun mielestä kapeakatseinen tän asian vuoks. Mä itse ajattelen niin, että on laajakatseisempaa nähdä kaikki mahdollisuudet. Tää on vähän sama kuin joskus kirjoitin (ehkä vähän kärkkään) postauksen lasten vegaaniudesta. Että mun mielestä on tosi tärkeetä antaa lapselle kaikki mahdollisuudet valita. Näin pienenä hän ei tietenkään vielä osaa itse, mutta just sen vuoksi näyttää mitä kaikkea on.

Kertoa, että on erilaisia tyttöjä ja on erilaisia poikia, mutta kaikki on samanarvoisia. Kertoa, että on riitoja ja on hauskoja hetkiä. Antaa mahdollisuus maistaa porkkanaa tai jauhelihaa. Kertoa, että on olemassa ihmisiä, jotka kuuluu kirkkoon ja sitten on niitä jotka ei kuulu. Antaa mahdollisuus leikkiä pallolla tai nukella. Kertoa, että toiset tykkää pojista ja toiset tykkää tytöistä ja toiset tykkää molemmista.

En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa.. 😀 Mutta jotenkin mun mielestä asiassa kuin asiassa sellainen tosi tiukka ehdottomuus on jotenkin aina vähän hassua. Maailma on täynnä kaikenlaisia asioita laidasta laitaan, miksi pitäisi lokeroida kaikkia asioita johonkin tiettyyn lokeroon? Miksei voi olla tyttö-lokero, poika-lokero ja lapsi-lokero ja ne kaikki kolme lokeroa sulassa sovussa yhden ison lokeron sisällä? Ja vielä parempi, jos sen ison lokeron sisältä ottais ne pienet lokerot pois ja kaikki ois vaan sikinsokin just sitä mitä on. <3

***

Rauhaa ja rakkautta! 😉 <3 Taas kerran!

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

22 vastausta artikkeliin “Poika, tyttö vai lapsi?”

  1. Sähän olet ymmärtänyt tuon sukupuolineutraalisuuden toteuttamisen ihan oikein 🙂 Siitähän siinä on kyse, että sukupuolen asettamista ”rajoista” päästään yli. Tyttö saa olla tyttö ja poika saa olla poika ja silti molemmat voi tykätä leikkiä nukeilla, pelata jalkapalloa tai pukeutua vaaleanpunaiseen ilman, että ne lasketaan tyttöjen tai poikien jutuiksi. Sukupuolineutraalin kasvatuksen tarkoituksena ei ole tunkea lapsia johonkin harmaaseen sukupuolettomaan muottiin, vaan murtautua ulos nykyisistä sukupuolittuneista rooleista. Esimerkkinä tästä voi käyttää vaikka koululiikuntaa, jota ei enää jaettaisikaan sukupuolen perusteella, jolloin esimerkiksi myös tytöillä on mahdollisuus päästä pelaamaan lätkää ja futista sen ikuisen jumpan ja taitoluistelun sijaan.

    Aikuisia tuntuu jotenkin hämäävän tuo itse sana (sukupuolineutraali) vaikka sisältö tuntuu valtaosalla olevan ihan hyvin hanskassa. Tää on vähän sama juttu kun naiset sanovat, etteivät ole feministejä, mutta kannattavat naisten ja miesten välistä tasa-arvoa 🙂

    • Sama mieltä, että tämä Monnan ajatustapa on nimenomaan sukupuolineutraaliutta parhaimmillaan ☺ Hyvä kirjoitus Monna! Harmi, että mediassa ja joittenkin ihmisten toimesta nämä asiat vaan vedetään niin äärimmilleen.. kaikilla on sitten mielikuva, että sukupuolineutraaliutta on se, ettei lapselle kerrota mitä sukupuolta hän on ja ei saa kutsua tytöksi tai pojaksi ja pitää pukea lapset vain neutraaleihin väreihin jne.. se taitaa olla sitten ihan joku oma ideologiansa se, eikä sellaista ns. yleistä yhteiskunnan sukupuolineutraaliutta.

      Täytyy sanoa, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ala-asteella oli mukavaa, kun sai remuta poikien kanssa liikuntatunneilla (tytöt ja pojat oli meillä aina yhdessä kaikilla tunneilla, koska pieni koulu) ja tytöillä oli myös puukäsitöitä ja pojilla neulomista yms. Myös samoja vessoja käytettiin. Mutta yläasteella kieltämättä oli mukavaa, kun tytöillä oli omat liikuntatunnit yms. Sitä on niin herkkä murrosiässä niiden kropan ja mielen muutosten kanssa, että jotenkin se oli helpottavaa, ettei tarvinnut remuta poikien kanssa. Mutta toki asiaa voi miettiä siltä kannalta, että olisiko tällaista asiaa edes miettinyt, jos olisi ollut itsestäänselvyys, että ollaan samalla liikuntatunnilla ja olisiko se jopa auttanut siihen ns häpeään oman kroppansa muutoksista.. en tiedä. Mutta voin vaan kuvitella, miten hankalaa tämä oli sitten muille tytöille, kun minullekin oli, vaikka olin niitä tyttöjä, jotka tuli parhaiten poikien kanssa toimeen. Sai meillä sitten kyllä vapaavalintaisena ottaa poikien kanssa yhteisiä kursseja.☺

      Joka tapauksessa, hyvä kirjoitus ja ihanan rento ote tähän aiheeseen! ☺ Itselläni on sama ajatusmaailma tuon pienen tyttäreni kasvattamisesta.

    • Kiitos Ituhippi ja Sussu! 🙂
      Joo, nää asiat menee varmasti vähän ”sekaisin”, kun mediassa puhutaan niistä ääripäistä enemmän. Kuten ehkä mäkin tässä postauksessa.

      Mä oon ehdottomasti kanssa sitä mieltä, että on tosi mahtavaa kun pojat ja tytöt saa pelata koulussa samoja lajeja ja kaikilla on mahdollisuus käsitöihin tai puutöihin jne.. 🙂

  2. Niin hyvin sanottu ! meillä reilu 1v poika ja voin sanoa, että täysin luonnostaan koneet/autot ja kaikki pärisevä kiinnostaa. Pelaa innoissaan omalla sählymailallaan ja on oikein innokas työmies tekemään kaikkea ”miehekkäämpää” <– jos tuosta sanasta joku loukkaantuu niin sitten on pienet murheet. En vaan pysty ymmärtämään kuinka jotakin loukkaa se, että liikennemerkissä olevat on jotain sukupuolta sillä itse koko episodin tullessa aloin oikein miettimään, että jaa siinäkö on tosiaan mies sekä tyttö? Ainut mikä minua häiritsee on, kun usein vanhemmissa saduissa/leffoissa pojat on aina niitä villejä,ilkeitä,tekee pahuuksia,sotkee eikä tottele ja tytöt on niin enkeleitä. Tämäkin niin luonnekohtaista, ja riippuu millaisen kasvatuksen saa tai kuinka paha uhma/murrosikä on tai minkälaisia vaikutteita saa ympäristöstä. Itse naisellinen nainen ja pienenä tyttönä oon ollut pahempi kuin monet pojat, että tuossa asiassa on hyvä oppia tasa-arvoon ja sellaiseen kaikki on erinlaisia ajatteluun. Ja eteenpäin on tuossa tultukin.
    Sitä taas en voi ymmärtää miksi jotain taas häiritsee lastenohjelmat joissa ne päähenkilöt on joko tyttö/poika taija tyttö ja poika. Lapsethan menee sekaisin jos niille aletaan vaan puhua kaiken maailman sukupuolettomista henkilöistä

    • Siis tietkö mulle toi liikennemerkki-juttu oli jotenkin ihan liikaa!! 😀
      Sitä paitsi, mun mielestä oli myös hyvin sanottu se, että siinä liikennemerkissähän saattaa hyvin olla myös housuihin pukeutunut äiti ja hameeseen pukeutunut poika.
      Ja siis nimenomaan, kyllä lapsille pitää puhua tytöistä ja pojista. Ei vaan ”lapsista” ja sukupuolettomista henkilöistä.

  3. Todellakin, mustakin juuri näin! Mun mielestä sukupuolineutraaliutta ja tasa-arvoa ei sais laittaa noin yksiin, eri asioista kyse! ❤️

  4. Minulla kävi tällä viikolla moka, ja sanoin erästä pientä tyttöä vahingossa pojaksi. Hänen (ilmeisesti) siskonsa sitten korjasi asian. Hämmennyin kuitenkin aika pahasti tilanteesta enkä välttämättä huomannut pahoitella asiaa. Sekaannus kuitenkin johtui juuri siitä että tyttö oli puettu hyvin sukupuolineutraalisti, jopa poikamaisesti ja hiukset olivat poikamaiset.
    Kieltämättä tällaiset tilanteet ja kohtaamiset asettavat haasteita, miten pitäisi sanansa asettaa ettei loukkaisi vahingossa ketään.

    • Niin tuttua nykyään 😄 tosissaan saa välillä asettaa sanansa tarkkaan juurikin ettei vahingossa loukkaa ketään. Koitan kuulostella että millä nimellä lasta kutsutaan ja voiko sanoa häntä tytöksi vai pojaksi. Koittanu ettei suoraan oleta mutta kyllähän se myyntityössä tuottaa päänvaivaa. Varmaan enemmän menny siihen ettei sano suorilta käsiltä tyttö tai poika. Enemmän ehkä lapsi tai nuori..

    • Lapset, ja nuoret, tosiaan tuntuvat ottaneen sukupuolineutraaliuden avosylin vastaan. Vaikka eivät sitä ehkä sillä nimellä itse kutsu. Pojilla näkee paljon pitkiä hiuksia, mikä omassa lapsuudessani oli ehdoton nou nou ja parikymppisillä miehillä on netissä meikkitutoriaaleja ja asukuvia. Poikamaisia tyttöjä on ollut aina, joten on hienoa, että pojillekin on sallitumpaa rikkoa sukupuoliroolia. Olettehan lukeneet ihanan Emilian tekstin Nompun prinsessasynttäreistä!!! http://mutsison.indiedays.com/2017/08/31/nompun-prinsessasynttarit/

      Sekaannuksia saattaa tulla, mutta se ei ole niin vaarallista, kunhan kunnioittaa sitä miten ihminen itse tahtoo itseään kutsuttavan. 🙂

    • Joo, siis tottakai tällaisia tilanteita tulee. Niitä on varmasti aina tullut. Mua on ainakin sanottu pojaksi pienenä. 😀
      Ehkä sitä voi tuntemattomia lapsia kutsua lapseksi, mutta sitten kuitenkin omalle lapselleen puhua tytöistä ja pojista. 🙂
      En tiedä. 😀
      Ja kiitos Lisbeth linkistä, Emilian jutut on ihania!

  5. Ihanaa kuulla, että joku muukin ajattelee täysin samalla tavalla! Tätä tekstiä lukiessa samaistuin moneen ajatukseen ja asiaan. Ihana teksti ❤

  6. ”Mun mielestä tää sukupuolineutraalius jotenkin jopa sotii tasa-arvoa vastaan. Mitä jos joku poika haluaa olla ihan tositositosi poika ja tyttö haluaa olla ihan prinsessana pikkuisesta asti, onko se oikein sanoa heille ettei se käy, kun nykyään ollaan vaan lapsia ja kaikkien pitää olla samanlaisia.”

    Sukupuolineutraaliudessahan on nimenomaan kyse siitä, että jos joku haluaa olla poikapoika niin siitä vain ja jos toinen taas maailman naisellisin tyttö niin kaikki vapaus hänellekin – mutta yhteiskunta ei edellytä, että nimenomaan pojat ovat ”poikamaisia” ja tytöt ”tyttömäisiä”. Ei sukupuolineutraali yhteiskunta tarkoita sitä, että täällä ei saisi olla mitään muuta kuin harmaata massaa vaan sitä, että sukupuolestasi riippumatta saat olla sellainen kuin tahdot joutumatta lokeroiduksi 😀

    Tavallaanhan olet muussa tekstissä ymmärtänyt asian oikein mutta oli vain pakko korjata, kun juuri tällaisilla kommenteilla rakennetaan ihmeellistä kauhukuvaa pahasta sukupuolineutraaliudesta, joka tulee ja kieltää kaikki ulkoiset piirteet ja käyttäytymiset, jotka ovat yhdistettävissä naiseen, miehen tai muuhun sukupuoleen. Hohhoijaa 😀

    • Ehkä sukupuolineutraaliudesta puhutaan mediassa liikaa nimenomaan niiden ihan ääripäiden esimerkeillä. Sen vuoksi (minäkin) lähden vähän karsastamaan koko ajatusta, jos poikia ei saa sanoa pojiksi ja tyttöjä tytöiksi. Mutta sitten kuitenkin kyseessähän on nimenomaan se, että kaikki saa olla just sellaisia kuin haluaa. 🙂

  7. Ootko googlettanut mitä löytyy hakusanalla sukupuolineutraalius? Tai sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolisensitiivinen kasvatus? Suosittelen lukemaan esim Wikipediasta löytyvät artikkelit.
    Mun ymmärtääkseni ne on hyvin pitkälle tota mitä kirjoitit. Sukupuolettomuus on jo sitten melko eri asia. Siitä ei kuitenkaan varmaan tässä ollut kyse?

    ”Mitä jos joku poika haluaa olla ihan tositositosi poika ja tyttö haluaa olla ihan prinsessana pikkuisesta asti, onko se oikein sanoa heille ettei se käy, kun nykyään ollaan vaan lapsia ja kaikkien pitää olla samanlaisia.” Kuka sanoo että lapsen kiinnostuksen kohteet pitäisi kieltää? Kuka sanoo että lasten pitäisi olla
    samanlaisia, mun ymmärryksen mukaan tarkoitus on nimenomaan korostaa lasten yksilöllisyyttä. Ajatus on herättää me aikuiset tarkastelemaan sitä minkälaisten ajatusten kautta me nähdään tyttö tyttönä ja poika poikana ja mitä muuta on myös olemassa.

    ”Että mun mielestä on tosi tärkeetä antaa lapselle kaikki mahdollisuudet valita. Näin pienenä hän ei tietenkään vielä osaa itse, mutta just sen vuoksi näyttää mitä kaikkea on.” No tässäpä onkin haastava tehtävä meille vanhemmille. Ite en vaan ymmärrä sitä et miten pieni esim 1,5v lapsi osaa sanoa tykkääkö hän esim kimallemekoista vai ei jos hänelle valitaan ne vanhempien toimesta pienestä pitäen, koska hän on tyttö. On hyvä miettiä, että mistä itelle tulee ajatus siitä et omalle tytölle puetaan kimallemekkoja, pukisiko niitä myös pojalle? Jos ei, niin miksei, jos esim ite kuitenkin tykkää niistä?I

  8. Välillä on kyllä haastavaa tunnistaa pikkuisesta lapsesta että onko hän tyttö vai poika. Lähinnä myyntityössä jään ajoittain hakemaan sanoja ja saatan kysyä väreissä että ”kumpaa väriä haluat”. Se etten lähde suoraan oletuksen kautta tarjoamaan tytölle pinkkiä ja pojalle mustaa niin on kyllä iso muutos. Halutessani tarjota parasta palvelua niin koen muutoksien olevan läsnä myös asiakaspalvelun saralla.

    Hauska muisto omasta lapsuudestani, josta on tosin jo tovi aikaa 😅 muistan kun ihmettelin mummon sinistä aamutakkia ja olin että ”ethän sinä voi tuota käyttää kun pitää olla punainen. Miehet käyttää sinistä”. Mummo oli jokseenkin hämillään mutta totesi hyvin että kyllä naisetkin voi käyttää sinistä. Noh siitä se lempiväri sitten tulikin.. 😅 tiukassa istui näköjään lapsena värimaailma mutta siinä samassa leikin pikkuautoilla 😂

    https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

    • Ihana toi sun muisto!! 😀 Ja siis nimenomaan, kyllä tosiaan esim. myyntityössä on hyvä osata kysyä tuollain ”rivien välistä”. Ettei vaan loukkaa sitten lasta tai sen vanhempia. 😉

  9. Sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolineutraalius on kaksi eri asiaa, vaikka ne näissä julkisissa keskusteluissa iloisesti sekoitetaankin.

    Sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolisensitiivinen kasvatus on lyhyesti kuvailtuna sitä, että lapsi kohdataan ja häntä kohdellaan hänenä itsenään, ei ensisijaisesti aina sukupuolensa edustajana. Sukupuolisensitiivisessä päiväkodissa ei esimerkiksi jaotella pienryhmiä sukupuolen perusteella, laiteta tytöille vaaleanpunaisia koreja ja pojille vaaleansinisiä, tarjota ensimmäisenä päiväkotipäivänä pojalle autoa ja tytölle nukkea, puhuta tyttöjen tai poikien leikeistä tai puhuta kilteistä tytöistä ja reippaista pojista. Ahtaat sukupuoliroolit tiedostetaan ja vanhoista käyttäytymismalleista ja turhista ”tulkaapa tytöt tänne”-tokaisuista pyritään tietoisesti eroon. Sukupuolisensitiivisyys ei ole sukupuolen häivyttämistä, vaan ennemminkin sitä, ettei sukupuolta turhaa korosteta.

    Sukupuolineutraali kasvatus on taas juuri sitä, että sukupuoli pyritään ns. piilottamaan ja juurikin niin, että kotona ei vaikkapa kerrota lapselle onko hän tyttö vai poika.

    Itseä varhaiskasvattajana harmittaa, että termit ovat niin sekaisin. Sukupuolisensitiivisyys jo sanana saa monelle karvat pystyyn, vaikka todella monella ihan varhaiskasvatusalan ammattilaisella olisi tarkistettavaa omissa käyttäytymismalleissaan. Ahtaat stereotypiat ovat niin tiukassa ja syvällä yhteiskunnassamme, että jopa tällaisen nuoren 28v lto:n täytyy ihan oikeasti tehdä töitä näiden asioiden kanssa – saati sitten sen 30 vuotta talossa työskennelleen. 🙂

    Esimerkiksi tämä kirjoituksesi pätkä on hyvin sukupuolisensitiivistä kasvatusta: ”Kertoa, että on riitoja ja on hauskoja hetkiä. Antaa mahdollisuus maistaa porkkanaa tai jauhelihaa. Kertoa, että on olemassa ihmisiä, jotka kuuluu kirkkoon ja sitten on niitä jotka ei kuulu. Antaa mahdollisuus leikkiä pallolla tai nukella. Kertoa, että toiset tykkää pojista ja toiset tykkää tytöistä ja toiset tykkää molemmista.”

    Jari Sinkkonen puolestaan on lausunut todella ristiriitaisesti ja jopa virheellisesti aiheesta. Esim. eräässä kannanotossa totesi, että sukupuolia on kaksi. Näinhän ei ole ja on todella harmi, että lääkäri (!) puhuu yksinkertaisesti väärää faktaa.

    • Nää termit tosiaan taitaa mennä vähän sekaisin. 🙁 Myös mulla.
      Kiitos tästä kommentista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 98
Tykkää jutusta