Äidin tyttö. Edelleen.

Meillä asustaa täällä kotona aikamoinen äidin tyttö. Edelleen. 😀 Kirjoitin kesäkuussa 2017 postauksen otsikolla Äidin tyttö, luin tekstin juuri läpi ja oikeastaan kaikki pitää edelleen paikaansa. Paitsi se, että en usko tämän olevan enää mikään vaihe. 😉

Jos kotona on sekä iskä, että äiti yht’aikaa on äiti 98% ajasta se ykkösvaihtoehto. Tuukka aina naureskeleekin, kun Emma oikein juoksee mun perässä ympäri kotia. Mutta kyllä mä huomaan, että Tuukkaa myös vähän harmittaa, kun monissa tilanteissa seuraksi kelpais vaan äiti. Oikeastihan kelpaa kyllä 100% molemmat, mutta jos äiti on näkyvillä, on sen kanssa saatava olla. 😉 Nyt ihan lähiviikkoina on alkanut olemaan sellaista, että Emma saattaakin mennä ensin iskän luo ja mä jään itsekseni istuskelemaan. Se on aika ihana juttu.

Meillä alkoi tällä viikolla Emman päiväkodissa tutustumisjakso. Ollaan oltu joka päivä aamupäivän ajan siellä. Emma menee reippaasti muiden lasten luokse ja on tosi kiinnostunut muista lapsista ja uusista leluista. Mä oon ollut päiväkodissa kahtena päivänä ja Tuukka yhtenä ja tänään toisena. Kaks ekaa päivää oltiin koko aamupäivä yhdessä, kahtena seuraavana päivänä jätettiin Emma päiväkotiin hetkeksi ilman meitä.

Päiväkodin johtaja sanoi, että oli ekana päivänä huomannut Emman olevan tosi sosiaalinen lapsi. Mutta sitten kuitenkin huomannut, että on tosi kiinni meissä vanhemmissa. Hän sanoikin, että Emman tapaus ei ookkaan ihan niin yksinkertainen. 😀 Sosiaalista käytöstä on, jos äiti tai iskä on läsnä. Muussa tapauksessa ujostuttaa. Kun Emma jäi päiväkotiin keskiviikkona ekan kerran hetkeksi yksin, oli hän pieni raukka itkeskellyt siellä melkein koko tunnin kun olin poissa. (tähän sellainen särkyneen sydämen kuva)

Luulenpa vaan, että tää äidin tyttö ei tuu ainakaan lähiaikoina hirveästi vähentämään äidin perässä juoksemista. Päiväkodin aloittaminen varmasti vaan lisää vanhempien kaipuuta ja sellaista halipulaa. Ja niin saakin. Mä mielelläni halaan ja pidän sylissä. Mutta mä toivon, että iskäkin sais halata ja pitää sylissä. <3

Mä myös toivon, että jossain vaiheessa tulis sellainen hetki, kun Emma ei enää ala itkemään jos meen vessaan tai suihkuun tai yläkertaan käymään. Tai että saisin istua vaikka välillä sohvalla ja katsoa telkkaria ja Emma vois leikkiä omia leikkejä siinä vieressä. Ilman, että mun pitää istua n.10cm päässä ja katsoa kun hän leikkii. 😀

***

Onko siellä muita äidin tyttöjä tai poikia?

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

16 vastausta artikkeliin “Äidin tyttö. Edelleen.”

  1. Rauhassa telkkarin katselemista saa odottaa 😁. Meillä 3-vuotias poika ei leikkis hetkeäkään yksin vaan vähän väliä kuuluu ”Äitii/Isii tuu leikkimään” 😊

  2. Meillä on kolme lasta joista ensimmäinen oli tooodella pitkään viihdyteltävä. Ei siis leikkinyt itsekseen juurikaan kotona vaan aina vaati jotain leikittämistä tai puuhailua yhdessä. Päiväkodissa viihtyi ja oli supersosiaalinen. Ei koskaan itkenyt minun perään. Mutta kotona alkoi tekemään kaikkea mahdollista höpöä jos ei ollut aktiviteettia aamusta iltaan😁
    Sitten tämä keskimmäinen taas on ollut pienestä asti rauhallinen omissa leikeissään puuhailija. (Ehkä se keskimmäisen rooli?) Saattaa keskittyä leikkeihin jopa kaksi tuntia kerrallaan ihan itsekseen. Ja keskittyi jo 1-vuotiaana järjestelemään autoja ikäisekseen tosi pitkiä aikoja. On myös sosiaalinen eikä itke äidin perään vaan menee mielellään mihin vaan rohkeasti ja lähtee touhuilemaan.
    Sitten kuopus. Ah äidin ihana vauva. Nyt lähestyy 2-vuotta, ja edelleen eroahdistus on aivan järkyttävä. Huutaa ja kiljuu hysteerisesti äidin perään jos menen juurikin vessaan tai yritän tehdä jotain kotitöitä. Iltaisin töiden jälkeen ei toivoakaan että saisin tehdä mitään muuta kuin istuskella lattialla, ja pienin vahtii etten jätä häntä hetkeksikään 😐 jos olemme oudossa paikassa, hän istuu sylissä kuin liimattuna. Toisaalta jos siellä on lapsia, innostuu ja lähtee rohkeasti leikkimään. Jos omat sisarukset tai muita lapsia ei ole paikalla, hänellä on selvästi pelokas olo 😁

    Jokainen lapsi on niin omanlaisensa!
    Ei voi muuta sanoa ku että tsemppiä! Kyllä se kohta hellittää. Ehkä hän saattaa olla ”äidin tyttö” aina, mutta kyllä se helpottaa ja se aika koittaa melko piankin kun ei vessaan menemistä enää itke, vaan ymmärtää että jos äiti menee vessaan niin hän sieltä tulee takaisinkin 😁

    • Ihania lapsukaisia sulla! <3 Ja ihana kuulla miten erilaisia! 🙂 Näin se just menee, jokainen lapsi on omanlaisensa. Toinen enempi ja toinen vähempi äidin tai isin pienokainen.

  3. Isi vaihe alkaa tytöillä noin kolmen vuoden kieppeillä, ja kestääkin lopun ikää! Isi on niin ihana, että pikkutytöt haluaa isin kanssa naimisiinkin 🙂 … joten nauti vielä kun saat pitää itselläsi sekä isin että tytön 😀

    • Meillä alkoi jo vajaa 1veenä, ja yltynyt vain! Nyt siis reilu kaksi vuotias neiti kotona, joka äidin kanssa kahden ollessa antaa kyllä istua vaikka sohvalla, tai tehdä niitä kotitöitä ihan toisessakin huoneessa jne. ja samalla viihtyy siis itskekseen tai käy sitten välillä kertomassa juttujaan iloisesti 🙂 Mutta ah, iskä kun tulee kotiin niin alkaa juuri tuo Monnan kuvailema tapa mutta nimenomaan isää kohtaan, sohva, vessa, ruokailu, ihan kaikki on vaikeaa eikä isä saisi tehdä muuta kuin vieressä ja käsipuolessa kulkea leikkimässä!

      Vaiheita tai ei, mutta ihana edelleen seurata miten erilailla kaikki lapset rakentaa suhteita kehenkin, meillä se kliseinen isin tyttöys pätee mutta niitäkin oon nähnyt joilla se menee taas pitkin elämää päinvastoin – ja kaikki yhtä ihania rooleja silti 🙂

    • Hahaa! 😀 Joo, tästä oon kuullutkin, että tytöt ihan rakastuu omiin isiinsä! 😉

      Aika hauska tosiaan, että on isin tyttöjä ja on äitin tyttöjä. Tai poikia. 😀

  4. Tää on kuin meidän arjesta! Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten teidän päiväkotiura alkaa ja samalla uskon sen tuovan uskoa meidän tulevaisuuteen. Oma lapsi aloittaa päiväkodin elokuussa ollessaan n. 1v8kk ja nyt jo mietityttää, miten se pieni siellä saa itsensä ilmaistua ja tuleeko ymmärretyksi. Tällä hetkellä on hyvin samanlainen kuin Emma: vanhempien kanssa sosiaalinen, muiden kanssa hyvinkin hitaasti lämpenevä. Mutta uskon, että niin teillä kuin meillä asiat sujuu varmasti loppujen lopuksi hyvin: oikealla asenteella ja rutkasti halipankkia täyttämällä!

    • Joo, mäkin odotan mielenkiinnolla (ja kauhunsekaisilla tunteilla) päiväkotiuran alkamista ENS VIIKOLLA!! 😀
      Kerron sitten! <3

  5. Tosi luonnollinen reaktio lapselta päiväkodinaloituksessa. Vanhempien kanssa ei tarvi kuin keskittyä ulos päin, kun tietää että tuki ja turva on lähellä. Mutta jonkin aikaa (ennen kuin kiintymys hoitajien on synytynyt) lapsi joutuu keskittymään vain itsensä kasassa pysymiseen ja ikävän ilmaisemiseen, eikä siksi voi olla sosiaalinen. Toivottavasti Emma saa paljon syliä hoidossa, koska se nopeuttaa hoitajiin kiintymistä ja sitä kautta vapauttaa voimavaroja myös uuden ympäristön tutkiskeluun ja muiden lasten kanssa touhuamiseen.

    Meillä kesti tuota äiti kelpaa ennemmin -vaihetta aika kauan, mutta kärsivällisellä huomion ja läheisyyden antamisella ollaan päästy siihen että lapsi luottaa, että hänen tarpeensa huomioidaan, vaikka äiti olisikin vähän kauempana. Sanoisin siis että kyse on todella luonnollisesta vaiheesta, joka kestää yksilöllisen ajan. Kuitenkin ihan aivojen kehityksen kannalta 3 vuoteen asti lapset ovat enemmän tai vähemmän kiinni vanhemmissaan/äidissään. Aivojen kehitys on siis se, että itsehillintä ja tunteiden säätely kehittyy koko ajan (toki yli 3 ikävuodenkin) ja lapsi myös koko ajan harjoittelee sitä että miten ollaan erossa tärkeästä/tärkeistä tunnesiteistä. Jos miettii et aikuisenakin erossa olo ihmisestä, johon on voimakkaasti kiintynyt, on vaikeaa, niin miten sit lapsella, joka ei vielä osaa järjellä ajatella vaan kaikki on tunnetta. Ja
    olethan sinä ollut Emman kanssa ajallisesti eniten, niin ei ole ihme, että sinä olet hänelle tärktein silloin kun hän voi itse valita. Rauhaa ja rakkautta yhdessä oloon ja erossa olemisen harjoitteluun 😘

    • Tää oli tosi hyvä!!
      Siis nimenomaan niin, että riippuu lapsesta kuinka kauan kestää se hoitajiin kiintyminen ja sitten pystyy vapauttamaan voimavaroja uuteen ympäristöön.
      Kiitos <3

  6. Näin esikoista odottavan näkökulmasta tätä oli tosi mielenkiintoista lukea! Vähän jopa jännityksellä odotan, että minkälainen taapertaja sieltä tulee. Todennäköisimmin kyseessä on pieni tyttönen, saa siis nähdä tuleeko sama tilanne eteen 🙂 Muutenkin jännä seurata teidän arkea, itsekin olemme siis yrittäjäperhe hyvinvointialalla!

    ~Heidi K.
    heidikinnunen.com

    • Oi, ihanaa! 🙂 <3 Onpa kiva jos saat näistä mun jutuista vähän "esimakua". 🙂
      Hyvää odotusaikaa!

  7. Aivan kuin meidän esikoinen!
    Siis siihen asti, että pikkuveli syntyi tytön ollessa 1v 9kk. Sitten äiti ei enää kelvannutkaan, vaan isi oli ylivoimainen ykkönen – ihan luonnollinen reaktio kun äidillä olikin yhtäkkiä vauva hoidettavana. Toinen vahva isäkausi oli siinä 3 v kieppeillä kun palasin töihin ja mies oli paljon iltoja / viikonloppuja kolmisin lasten kanssa ennen päiväkodin aloitusta. Nyt tyttö 4 v ja tasapuolisesti tykkää isistä ja äidistä 🙂
    On raskasta olla aina vastaamassa toisen tarpeisiin, mutta jokseenkin tyhjä olo tuli kun apuani ei enää huolittukaan.

    • Se on totta, että vaikka nyt onkin raskasta (välillä) olla aina vastaamassa toisen tarpeisiin, niin sitten kun tuleekin se isävaihe, niin tuleeko itselle sitten tyhjä olo. 😀

  8. Pelkästään äiti kelpaa, luulin vaiheeksi mutta ikää nyt 1v9kk ja ei ainakaan vielä oo menny ohi 😀 onneksi on kuitenki vähä se puhdas eroahdistus helpottanu, mutta kyllä edelleen jos oon paikalla ni 100% kaikkeen kelpaan vaan miä.

    Mutta tiiäm neidin pärjääväm tuttujen hoitajien ja isänsä kanssa ihan iloisesti, kun en ole paikall, joten en ole huolissani. Harmittaa miehen puolesta, mutta ehkä hän jossain vaiheessa puolestaan kelpaa paremmin kun minä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 51
Tykkää jutusta