Nyt se alkoi..

..nimittäin päiväkoti. 🙁 Voi itku! Maanantaina illalla Emman nukkumaan mentyä alkoi hiipimään haikeus hitain ja varmoin askelin syvälle sydämeen. Tietysti osasin sitä vauhdittaa ja vahvistaa selailemalla kuvia Emmasta ihan pikkuvauvana.

Emma 3,5kk

Jotenkin nyt se vasta iski tajuntaan, että tästä se alkaa meidän pienen Emman matka kohti itsenäistä pikkutyyppiä. Että nyt ei enää tulee sitä aikaa, kun Emma ei oo hoidossa. Tästä eteenpäin hän on päiväkodissa joka viikko kolme päivää, lukuunottamatta lomat. Siitä suoraan alkaa ala-aste ja kohta se muuttaa kotoa pois.

En kestä!!! Itkuhan tässä tuli. Kyllähän mä samaan aikaan tiedän, että Emma tottuu päiväkotiin ja tulee tykkäämään siitä, kun siellä on kavereita ja mielekästä tekemistä. Samaan aikaan tajuan myös sen, että tää on super hyvä juttu kun tulee arkeen säännöllisyyttä ja mä saan kolme kokonaista työpäivää. Ehkä ehin treenaamaankin tästä lähtien. 😉

Emma 1v4kk

Eniten mua tässä säälittää ja itkettää se, että kun Emma pieni siellä päiväkodissa itkee ja on ehkä vähän peloissaan ja ajattelee missä on äiti ja iskä, ja sitten me ei olla siellä ottamassa syliin ja kertomassa, että kaikki on hyvin. 🙁 🙁 🙁

Onneks Tuukka lupasi viedä Emman nyt parina ekana päivänä, koska mä oon täällä kotona jo ihan sydän murtuneena. Olihan se pieni alkanut itkemään, kun iskä oli lähtenyt pois. Mutta toisaalta mä tiedän, että tottakai Emma tottuu. Niinhän kaikki muutkin lapset tottuu. Sitä vaan tulee sellainen olo, että haluais perua koko päiväkodin ja olla vaan kotona pienen kanssa. Vaikka sitten toisaalta, on ihana kun on oikeasti aikaa tehdä töitä päivisin ja iltaisin voi keskittyä vaan ihan 100% Emmaan ja perheeseen.

Päiväkodista luvattiin laittaa päivän aikana viestiä, että miten siellä menee. <3 Ihanaa on se, että päiväkoti on pieni. Siellä on niin monta hoitajaa, että ihan 100% varmasti Emma saa syliä ja turvaa. Ihanaa on myös se, että Tuukan työpaikka on viereinen rakennus. 😀 Vaikkei Tuukka tietysti siellä Emman päiväkodissa istu vieressä, niin se että hän on siinä ihan lähellä tuo mulle jotenkin hyvän olon.

Emma P. – ekaa päivää tarhassa. <3

***

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

5 vastausta artikkeliin “Nyt se alkoi..”

  1. Tämä sun teksti osui niin hyvin mun tämän hetkisiin ajatuksiin 🙂 Yritän pohtia, että palaanko töihin syksyllä, jolloin poikani on 1,5v. Vai vasta vuodenvaihteessa vai koska… Tuntuu, ettei oikeaa aikaa taida olla koskaan, koska aina vaan haluaisi olla kotona pikkuisen kanssa ja nähdä kaikki pienetkin kehitysvaiheet. Tällä hetkellä meillä opitaan just seisomaan. Eilen kun tulin salilta, kuulin heti ovella, miten seisomaharjoitukset olivat taas käynnissä ja heti podin huonoa omatuntoa siitä, että olin ollut pois vähän yli 2h. Kokonainen päivä erossa pikkumiehestä tuntuu aivan liian pitkältä ajalta. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa on osattava ottaa etäisyyttä 🙂 Mukavaa työpäivää sulle, hyvin siellä päiväkodissa varmasti pärjätään ja hauskaa on varmasti 🙂

  2. Hei ! Huoli pois ja nauti kasvavasta lapsesta, päiväkotiin meno on yksi iso elämän muutos mutta menee varmasti hienosti 🙂 Itse jouduin yliopiston sekä työn takia viemään päiväkotiin tytön ollessa 9 kk ja heti ensi hetkestä lähtien hän on viihtynyt hurjan hyvin ja kehittynyt paljon sekä oppinut asioita, joita en olisi ehkä keksinyt kotona hänelle näyttää 😊 Hän ei itkeskellyt vaan meni leikkeihin mukaan, tosin hän sai extra sylejä joka puolelta kun kaikki lapsia myöten ihastelivat vauvaa 😊
    PS ihana blogi ja sinä !

  3. Päiväkodissa työskentelevänä voin myös sua rauhoitella, että kaikki tulee menemään varmasti hyvin 🙂 Joillain lapsilla sopeutuminen päiväkotiin kestää kauemmin kuin toisilla, mutta ammattitaitoinen henkilökunta tekee parhaansa helpottaakseen lasten oloa. Emma tulee varmasti nauttimaan olostaan pienessä päiväkodissa <3

  4. Toi on niin mahtava ajatus, että ”nyt se menee päiväkotiin ja sitten jo muuttaa kotoa” 😀. Kun oma poika aloitti päiväkodin mä itkin, että ”kohta se jo menee armeijaan ”. Puoliso tuumasi realistina että jos armeijaa tuolloin vielä onkaan ☺. Ja kuusi vuotta päiväkodin aloittamisen jälkeen näyttää tuo edelleen kotona asuvan 😉.
    Tsemppiä teille uuteen vaiheeseen! Siitä se lähtee😀

  5. Työskentelen myös päiväkodissa ja tiedän että kaikki lapset saavat syliä silloin kun sitä tarvitsevat. Erityisesti uusien lasten sopeutumiseen kiinnitetään huomiota ja meillä ainakin jos uusi lapsi tarvitsee aikuisen syliä vaikka koko päivän niin sitten tarvitsee ja aikuinen on siinä 🙂 eli ei huolta että Emma jäisi yksin tai hänen tarpeisiinsa ei vastattaisi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 59
Tykkää jutusta