Miten suhtautua äitiyden herättämiin tunteisiin?

*Sisältää mainoslinkkejä

Me huolehdimme, rakastamme, hoidamme. Olemme raskaana, synnytämme, imetämme, ruokimme, kannamme, nostamme pystyyn, puhallamme, silitämme, kerromme satuja, opetamme elämää, pesemme pyykkiä ja olemme läsnä. Me muutamme maailmaa lastemme kautta. Olemme tärkeitä.

Näin sanoo äitiydestä ihana Tara Lange. Yksi lukijoistani kommentoi mun uupumus-postaukseen, että pahimmalta tuntuu se että kukaan ei OIKEASTI ymmärrä. Eikä voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut totaalista uupumusta. Se ei johdu lapsesta, vaan siitä koko paketista mikä vastuulla on. Joka menee nurin jos äiti väsyy.

Se on tosi jännä juttu, miten äitiys voi herättää niin laajan skaalan tunteita. Se on myös tosi hurjaa, että moni äiti ajattelee (myös mä) koko paketin menevän nurin jos äiti väsyy. Mistä se johtuu, että me äidit otetaan ihan kaikki vastuu itellemme, vaikka sitä vastuuta on usein kuitenkin jakamassa toinen vanhempi ja myös isovanhemmat. 🙂

Mä ite sorrun miettimään välillä, että jos mä en olis tässä niin miten kaikki hoituis? Vaikka tosiasia on se, että meillä Tuukka hoitaa varmasti ainakin puolet vastuusta perheen pyörittämisessä. Mistä se johtuu, että meillä äideillä jotenkin napsahtaa joku vipu päälle äitiyden myötä, että me aletaan hoitamaan kaikkea, myös sitä perheen toista vanhempaa. 😀 Tiedättekö mitä tarkoitan? Miks meiän pitäis pystyä hoitamaan koko paketti? Tai miks me ei saatais olla väsyneitä ja haluta omaa aikaa?

Se sellainen epävarmuus äitinä, mikä ainakin mulla oli ensimmäiset pari kuukautta, on hävinnyt. Jotenkin sitä on ymmärtänyt sen, että jokainen äiti on hyvä ja ihan paras omalle lapselleen ja tietää mitä oma lapsi tarvii. Ei muiden tarvi hyväksyä sun ratkaisuja. Että annatko sä nyt välipalaksi smoothiepussin kaupan hyllyltä vai itse tehtyä uunituoretta sämpylää. Vietkö sun lasta päiväkotiin vai ootko sen kanssa kotona. Annatko lapsen kattoa tietokoneelta piirrettyjä vai lukea kirjoja. jne jne.. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja edelleen: kunhan ne ei vahingoita lasta tai ketään muuta, ne on hyviä ratkaisuja.

Mä oon ollut ihan sekaisin tällä tunteiden vuoristoradalla Emman synnyttyä. (ehkä ootte huomanneetkin 😉 ) Se hurja rakkauden määrä mitä toista kohtaan tuntee on jotain ihan käsittämätöntä. Oon kokenut puolentoista vuoden aikana epävarmuutta, onnistumista, epäonnistumista, väsymystä, turhautumista, pelkoa, suunnatonta onnea, iloa ja melkein kaikkia mahdollisia tunteita. Kun Emma menee hoitoon, huokasen samaan aikaan helpotuksesta, että nyt ehdin tekemään töitä tai vaikka vaan istumaan sohvalla yksin – ja samaan aikaan iskee jo ikävä. Tällaisten ristiriitaisten tunteiden kanssa on vaan opittava elämään. 🙂

Nordic Fit Mamalla on nyt sellainen verkkokurssi, kun Tikapuut äitiyteen. Mä ajattelin osallistua siihen! Kurssista sanotaan näin:

Sinä saat luvan valita millainen äiti haluat olla, ja kurssin avulla saat ymmärrystä ja hyväksyntää juuri omalle tavallesi. Miksi kotiäitiys raastaa hermojasi ja haluat vain takaisin töihin, etkö rakastakaan lastasi? Miksi olet koko ajan ärtynyt, vaikka kaikki on ihan hyvin? Miksi syyllistyt joka asiasta tai esität iloista, vaikka haluaisit vain itkeä? Tunteiden syvyys määrittelee käyttäytymistäsi. Tikapuista saatavan ymmärryksen avulla sinulla on mahdollisuus päästä tasapainoon tunteittesi kanssa – niin, etteivät tunteet vie sinua, vaan niin, että sinä kuuntelet tunteitasi ja hallitset niitä.

Kurssilla opit esimerkiksi:

  • Opit ymmärtämään tunteitasi sekä sitä, mistä ne johtuvat
  • Ymmärrys ja myötätunto itseäsi ja muita kohtaan lisääntyy
  • Ihmissuhteesi syvenevät
  • Mielesi rauhoittuu ja stressitasosi laskee
  • Pääset tasapainoon tunteidesi kanssa
  • Itsetuntemuksesi kasvaa, jolloin opit ymmärtämään paremmin myös ihmisiä ympärilläsi.
  • Tunnistat elämän eri syklit sekä sen, missä juuri nyt olet

Tikapuut äitiyteen -verkkovalmennuksen on suunnitellut Tara Lange, joka on tunnettu kirjailija ja luennoitsija, jonka intohimo on auttaa äitejä voimaan hyvin ja toteuttamaan oman näköistään äitiyttä. Tara on toiminut myös doulana ja hän on suosittu kouluttaja ja valmentaja.

Kurssin hinta on vaan 49€, mutta te saatte sen mun kautta 39€:llä! Sen voi ostaa luottokortilla TÄSTÄ. Ja verkkopankkimaksulla TÄSTÄ. Kurssin voi aloittaa koska vaan! 🙂

***

Kuka lähtee mukaan mun kanssa?

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

5 vastausta artikkeliin “Miten suhtautua äitiyden herättämiin tunteisiin?”

  1. Jos mietit viimeistä 1,5v niin mitkä kk on ollut haastavimpia? Verkkokurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    • Varmaan ihan ekat pari kuukautta oli haastavimmat. Sitä vaan oli niin hämillään, onnellinen ja epätietoinen samaan aikaan. 😀 Ja sitten joskus siinä 8kk-kohdalla oli joku ihmeellinen vaikeampi hetki. 😀

  2. Noi on kaikki niin tuttuja tunteita😊
    Ja voin kertoa että nyt kun lapset on isoja…24v…23v…16v ja nuorin 13v niin olo on taasen tosi outo.Kaksi on muuttanu kotoa ja kaksi ei enää hirveesti vaadi ”hoitoa”.Taas on uusi aika naisen (tässä tapauksessa 45v) elämässä.Nyt katsoo taakse päin ja miettii onko ollut hyvä äiti.Samalla ylpeydellä katsoo noita ihmisiä joista on kasvanut kelpo kansalaisia vaikka elämä olikin välillä aika kaaosta ison perheen ja töiden kera.Voi vaan todeta että aika meni liian äkkiä…niin ja se huoli…se ei poistu koskaan😊.Emma on kyllä tosi suloinen tyttö😊…kivaa kevättä teille.

  3. Mun mielestä ensimmäinen lapsi on ikäänkuin ”koekappale”, koska kaikki on hänen kanssaan eteen tulevat tilanteet on uusia ja ihmeellisiä. Mulla on 14 v täyttävän esikoisen kanssa aivan erilainen huoli läsnä nykyään, esimerkiksi päihteet ja kotoakarkailut (tää on ihan buumi nykyisin!). Kun etsii lastaan neljä päivää nukkumatta ollaan taas juuri sen väsymyksen ja toivottomuuden äärellä. ”Eikö toi likka perkele tajua!”. Jatkuvasti olen vähän sormi suussa mitä täytyy tehdä ja sanoa. Aina niistä jotenkin selviää, mutta tie on paljon ”pedatumpi” kun mun nelivuotias tulee perässä. Sen kanssa pystyn peilaamaan kehitysvaiheita suhteessa siskoonsa ja itsevarmuutta on itselläkin jo enemmän.

    Sen sijaan olen erittäin skeptinen noiden kaikenmaailman kurssien suhteen. Itsestäni tuntuisi hölmöltä lähteä kuuntelemaan jotain luentoa aiheesta?! Mitä se jeesaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 26
Tykkää jutusta