Miks mä treenaisin?

Mulla on ollu ihan sellainen valivali-fiilis nyt reilun viikon. Se johtuu tietysti siitä, että oon ollut puolikuntoinen ja pää niin täynnä räkää ettei ajatus kulje sitä vähääkään mitä normaalisti. Just kun mä olin päässyt taas treenin makuun, tuli tää hemmetin sairastelukierre ja nyt mulla on motivaatio kadonnut kun pieru saharaan.

Miks mä treenaisin? Mikä mua motivois treenaamaan? Ne on niitä kysymyksiä, mitä ihan jokainen varmaan välillä pyörittelee päässään. Eri asia on ammattiurheilijat, mutta me tavan tallaajat – me varmasti mietitään näitä juttuja välillä.

Kun mä nyt katon jotain mun vanhoja treenikuvia parin vuoden takaa, niin tottakai mä katon sitä mun silloista kroppaa vähän haikein mielin. Silloin mun treenimotivaatio kumpusi siitä treenin tuomasta hyvästä fiiliksestä, siitä kun opin uusia asioita ja siitä kun näin kehitystä omassa kropassa.

Nyt mä mietin, että mun on tosi hyvä olla näin. En nää tavallaan mitään ”tarvetta” sille, että treenaisin. Mutta mä tiedän, että tää tunne on vaan silloin kun en treenaa. Sitten kun pääsen siihen treenifiilikseen ja pystyn pitämään treenit mukana JOKA VIIKKO edes muutaman kerran, mun fiilis nousee ja mä alan taas muistamaan sitä ihanaa oloa mikä tulee treenien jälkeen. Silloin mä myös muistan sen, että miten hyvältä se tuntuu kun oma kroppa pystyy johonkin akrobaattisiin asentoihin, mihin se ei oo aiemmin pystynyt. Tai miten hyvältä se oikeasti tuntuu, kun peilissä huomaa kehitystä lihaksissa. Ihan oikeasti!

Se on tosi hassua, että tän treenijutun ja ulkonäköjutun suhteen mun fiilikset on tosi ristiriitaiset. Toisaalta mä oon ihan tosi tyytyväinen mun peilikuvaan just nyt. Mä tykkään siitä, että mun vanhat vaatteet mahtuu mulle ja mä tykkään mun ulkonäöstä, vaikka se onkin vähän pehmeämpi nyt kuin pari vuotta sitten. Toisaalta mä ihan rehellisesti sanottuna ikävöin mun mahaa parin vuoden takaa ja myös mun treenattua peppua. 😉

Lauantaina 19.5 järkätään taas Lupauksella Monna ja äidit treenaa -tapahtuma. Meillä oli tällainen tapahtuma viime joulukuussa ja tupa oli täys porukkaa! 🙂 Nyt päätettiin järkätä uudestaan ja saadaan vielä pari pykälää huikeampi tapahtuma!! Nimittäin Yvette sponsoroi kaikille osallisujille treenivaatesetin, housut, paidan ja urheiluliivit (arvo 130€), Newbie lahjoittaa jokaiselle osallistujalle lahjakortin (arvo 15€) ja pienen yllärin. Sen lisäksi tietysti päivän ohjelma on huippu: Huikea valmentaja Sara Nevalainen pitää vajaan kahden tunnin session, jossa käydään läpi vatsalihasten erkaumat ja tehdään muutamia treeniliikkeitä, joiden avulla palautuu turvallisesti raskaudesta. Tämän lisäksi tapahtumassa on mukana ihana kätilö Milla Repo, joka käy synnytyksen henkistä puolta läpi. Kuinka synnytykseen voi suhtautua jälkikäteen tai ehkä tulevaan etukäteen?

Tapahtumaan mahtuu vain 15 henkilöä ja se maksaa vain 49€ / osallistuja!! 🙂 TÄSTÄ voit käydä lunastamassa itselles paikan! Ja tosiaan viime kerralla tapahtuma tuli täyteen tosi nopeasti, joten olkaahan vikkeliä jos haluatte mukaan! Tapahtuma on ”vauvavapaa”, eli aikaa ihan vain äideille itselleen! <3

Mä osallistun tottakai myös itse tohon tapahtumaan ja aion hakea sieltä myös treenifiilistä itelleni! 🙂 Muutenkin mä haluaisin nyt eroon valittamisesta ja kipuilusta – haluaisin sen motivaatiobuustin ja energisen olon NYT!!

***

Mikä sua motivoi treenaamaan tai ei motivoi?

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

8 vastausta artikkeliin “Miks mä treenaisin?”

  1. Mua motivoi mun työ kotihoidossa. Kyllä niistä asiakkaista näkee ketkä on eläneet aktiivista elämää ja ketkä ei. Mä koko ajan jankutan mun 6-kymppisille vanhemmille et nyt on viimeinen hetki hankkia hyvä vanhuus 😂

    Ja tää lapsiperhearki motivoi: ne lenkkihetket on sitä omaa aikaa!

  2. Hei. Osaatko sanoa millaista kokoa noi Yvetten vaatteet on? Esim nikeen tai johonkin vastaavaan verrattuna tai että kuinka joustavia tms jos esim alaosissa olen s ja m koon rajoilla.. Niket esim kun venyy ja paukkuu mut jotkut treenivaatteet on niin ”jäykkää” kangasta ettei mahtuis ässään mitenkään.. ja entäs noi liivit, onkohan sinnepäinkään jos ilmoitan sen koon mitä käytän ShockAbsorberin liiveissä? Jos ne siis on kuppikoittain? Kiitos jos osaat vastata tai konsultoida Yvetteä, ei menisi sit ihan hukkaan toi treenivaate-etu!:)

    • Yvette on mun mielestä sellaista ”normikokoa”. Jos oot käyttänyt S tai M Nikessä, niin ehkä ottaisin S:t Yveteltä. Vähän reilumpaa kokoa ehkä kuin Nike. 🙂 Ja liiveissä on mun mielestä tosi samat koot kun Shock Absorberilla.

  3. Siis tuohon ylempään kommenttiin on pakko kommentoida, että itse taas palvelukodissa työskentelevänä luen vähän surullisena niitä diagnooseja, joissa joku tosi superaktiivinen ihminen sairastuukin vaikka muistisairauteen ja liikunta- ja toimintakyky menevät muutamassa vuodessa ihan tosi huonoksi. Siinä sitten miettii itse näin parikymppisenä, että ei se oma aktiivisuus itseasiassa olekaan aina takuu siitä hienosta ja aktiivisesta loppuelämästä. Tämä toki on tosi pessimististä ajattelua, mutta tuli vaan mieleen, että ei se aina auta jos haluaakin hankkia sen hyvän vanhuuden. 😀

    Treenata kannattaa ehdottomasti ja hyvä lihaskunto ja -kontrolli voivat hidastaa sitä kunnon heikentymistä, ja tottakai tuoda iloa elämään vielä vanhanakin. Haluan ainakin ajatella, että treenaamalla ja levolla pysyn terveenä ja elinvoimaisena, ja kyllähän siitä tulee hyvä olo ja on niin siistiä nähdä sitä mahdollista kehitystä. 🙂

    • Joo, ihan totta! Sairaus voi viedä toimintakyvyn, nuoreltakin. Oon huomannut kotihoidossa, jossa hoidetaan palvelutaloon verrattuna vielä parempi kuntoisia, että fyysistä työtä tehneet tai muuten fyysisesti aktiivista elämää viettäneet voi muistisairaudesta huolimatta omata vielä kovin hyvänkin toimintakyvyn. On myös niitä joilla Alzheimerintauti on alkanut ”ihmeellisen myöhään” +90v ja ainut yhdistävä tekijä heillä on ollut fyysisesti aktiivinen elämä.

      Toki on mahdollista että kaikki on vaan sattumaa ja hyvästä tuurista ja geeneistä kiinni, nää on vaan mun omia huomioita.

      Mut jokatapauksessa se mua henkilökohtaisesti motivoi kun ajattelen et voin yrittää tehdä kaikkeni aina jokaisessa elämäntilanteessa terveyden nimissä. Ja tietysti se helpottaa tätä arkea omalla kohdalla jo nyt kun on fyysisesti ainakin ihan hyvässä kunnossa 😊

    • Käy tottakai! 🙂 Sara voi muokata sulle liikkeitä niin, että pystyt tekemään raskaanakin.

  4. Kiitos Monna, ihanan rehellistä pohdintaa. Ja nimenomaan siltä kantilta, että uskoltaa tunnustaa sen, että toisaalta sitä timmiä peppua ja mahaa kaipaa. Mulla on samat fiilikset! Ois huippua olla siinä puolimarathon-kunnossa, missä olin 2 vuotta sitten, mutta osa-aikaisesti vuorotyötä tekevänä kotiäitinä se ei nyt ole mahdollista. Ei vaan ehdi treenaamaan niin paljoa, tai jos sen ajan järjestäisi, se olisi pois yöunista/yhteisestä ajasta toisen puoliskon kanssa. Täytyy tyytyä satunnaisiin lenkkeihin, joista kyllä saa ihan mahtavan hyvänolon tunteen, kun spurttaa ylämäkeen! Onneksi nyt on aikataulu alkaa sallimaan edes sen pari treeniä joka viikko, saa niilläkin jotain kehitystä aikaiseksi, ainakin sen kunnon kannalta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta