Mitä jos ei halua mennä takaisin?

Muistan hyvin, kun mun eräs ystävä oli vasta parikuukautisen vauvan äiti ja juttelin hänen kanssaan. En ollut silloin ite vielä äiti, enkä edes raskaana. En osannut siis samaistua täysin hänen ajatuksiinsa, mutta ymmärsin kuitenkin hänen huolensa. Kysyin häneltä, että ootko vielä ollut erossa vauvasta pientäkään hetkeä ja hän vastasi ei. Hän jatkoi; mua pelottaa, että jos oon tunnin erossa vauvasta ja sitten haluunkin olla kaks tuntia ja sitten puol päivää ja kohta viikon ja entä jos en halua yhtäkkiä sitten mennä enää takaisin kotiin?

Muistan sen huolen, mikä ystävälläni ihan oikeasti oli. Oon miettinyt nyt äidiksi tulemisen jälkeen tätä ystäväni pohdintaa, että voisiko sitä jotenkin luisua oman ajan vietäväksi ja yhtäkkiä ei haluis mennä takaisin? Että mitä jos nyt äitinä yhtäkkiä tulis sellainen olo, että tää oma aika onkin sata kertaa kivempaa ja en muuten enää mee kotiin takaisin? Mä tiedän, että mulle ne omat hetket edes silloin tällöin on äärimmäisen tärkeitä henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Nyt koko kevät on ollu aikamoista tukka putkella painamista ja kun mun toinen ystävä kysyi multa muutama viikko sitten, että koska oot Monna ollu yksin jossain vaikka ees muutaman tunnin, niin en osannu vastata. Joo, oon ollu toki yksin kotona arkipäivinä, mutta oon tehnyt töitä jokaisen sekunnin. Oon ollut viettämässä tyttöjen kanssa pari iltaa, ne on olleet omaa aikaa, mutta en oo ollut yksin. Mun yksi lukija kommentoi mun johonkin uupumuksen pohtimis-postaukseen, että Monna sä tarttisit sellaista aikaa kun olisit vaan Monna, et äiti, et vaimo, et bloggaaja, etkä ystävä.

Puhuin tästä Tuukan kanssa kotona vähän ennen CitySurvivorsia ja äitienpäivänä sain super mahtavan yllätyksen: lahjaksi omaa aikaa ja yöpymisen hotellissa.

Omaa aikaa hotellilla.

Meen mä sitten käymään yksin ruokakaupassa (mikä on muuten aika luksus juttu nykyään), lähden tekemään treenin, meen istumaan tyttöjen kanssa iltaa tai vietän yhden yön kotoa pois – on mulla aina ihan kamala ikävä takaisin. Yleensä aina niin, että jo autossa / junassa matkalla alan selaamaan kuvia Emmasta. Jos oon tuntia pidempään pois, alan myös miettimään miten Tuukka jaksaa.

Meillä on kuitenkin aika hyvä sanaton sopimus siitä, että molemmille annetaan aina se oma aika jos sitä haluaa tai tarvitsee. Tuukka oli perjantaina viettämässä poikien iltaa ja minä nyt vuorostani yhden yön viettämässä omaa aikaa. Me molemmat ollaan sosiaalisia ja rakastetaan perhettä, mutta me molemmat myös tarvitaan välillä sitä omaa aikaa.

Vastaus siis siihen, että voisinko mä jotenkin luisua oman ajan vietäväksi ja en yhtäkkiä haluis mennä takaisin kotiin – on EHDOTTOMASTI EN VOISI! Joka tapauksessa se, jos äiti tai isä välillä haluaa omaa aikaa ja hetken ”rauhaa” perhearjelta ei oo millään mittarilla huono asia. Mutta ei oo myöskään se, jos äiti tai isä ei sitä halua. 🙂

Kotiin on aina se paras juttu palata!

 

Nyt kun istun täällä hotellin aamupalalla, vähän levottomasti nukutun yön jäljiltä – mun tekis ihan kamalasti mieli ottaa Emma syliin ja tuntea se pikkuinen ihana rakas tässä lähellä. Vaikka onkin ihana ottaa välillä omaa aikaa tunti tai kaksi tai vaikka se kokonainen yö, niin on kyllä niin super ihana mennä takas kotiin, sinne turvalliseen omaan pesään rakkaiden luokse.

Aurinkoista viikon alkua!

Lue myös: Lapsuus se on korvaamaton.

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

5 vastausta artikkeliin “Mitä jos ei halua mennä takaisin?”

  1. Olipa hyvää pohdintaa. Minä suurperheen äiti, mulla on kuusi lasta ja seitsemättä odotan, tarviin ihan ehdottomasti suht säännöllisesti omaa aikaa. Tai no, vähintään kaveriporukalla olemista, kuitenkin niin että kotoa poissa. Noin kerran vuodessa sellainen viikonloppuloma, ja sen tarvitsen ehdottomasti. Ja olen niinkin kamala äiti että osaan nauttia siitä ihan todella paljon, ihan kamalasti en edes kotiin ikävöi. Tosin siihen vaikuttaa se että lapset on jo hieman isompia eikä yhtään pientä tällä hetkellä. Koen että loman jälkeen olen taas pikkuisen parempi äiti, ja lapset tuntuu aina kotiinpaluun jälkeen entistä rakkaammilta <3. Ikinä en kuitenkaan ole ajatellut ettenkö haluaisi palata kotiin lasten ja mieheni luokse.

  2. Niin tuttuja tunteita palautui kirjoituksestasi mieleen. Itselläni se liittyi erityisesti lapsen myötä tulleisiin huonoihin yöuniin, erityisherkkänä

  3. Samaa mieltä sun kanssa omasta ajasta. Ja lisään vielä että kukin saa omassa rauhassaan alkaa lisäämään omaa aikaa perhearkeen sitten kun se itestä tuntuu hyvältä on tärkeää. Mulla hiipii näiden erossa olo/ oman ajan lähestyessä mieliin just toi et kuinka turvallista onkaan olla ”koko ajan” kotona turvapesässä oman perheen kanssa, kun jotenkin sit siinä hiipii mieleen se et mitä kaikkea voikaan sattua niin et sit erossa olo olis pysyvää 😳 mut onneksi ne ajatukset ei oo vallitsevia kuitenkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 57
Tykkää jutusta