Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 1

Tulipas paljon kysymyksiä postaukseen Mikä meidät pitää yhdessä! 😀 Hauskaa!! Ajattelin jakaa vastaukset kahteen eri postaukseen, koska kysymyksiä tuli sen verran. Me vastattiin molemmat näihin ensimmäiseen kahdeksaan kysymykseen yksin. Eli ei nähty toistemme vastauksia.

1. Onko suhteen aikana ollut pettämistä? Pitkissä suhteissa on kuulemma normaalia, että tulee ihastuksia muihin. Onko teillä ollut / miten ajattelette että ne haldaa?

M: Ei ainakaan tietääkseni oo ollut! 😉 Ihastuksia varmaan tulee ja menee, mä uskon niin. Se on tietysti avain miten niihin ihastumisiin suhtautuu – päästääkö sen valloilleen ja rakastuu? Vai estääkö rakkaus omaa kumppania kohtaan ihastumisen syventymistä rakastumiseksi?

T: Ei ole ollut pettämistä. Mä uskon siihen, että kun ollaan jonkun kanssa yhdessä, niin se valinta on tehty silloin. En pystyisi elämään itseni kanssa, jos pettäisin kumppaniani. Siitä olis pakko kertoa. Oon joskus sanonut, että jos suhteessa on pettämistä, niin se suhde olis mun osaltani hyvin todennäköisesti siinä. Tunnen itseni niin hyvin, että en usko pystyväni enää luottamaan toiseen 100% sen jälkeen.

2. Mikä on ajatuksenne pariterapiasta?

M: Mun mielestä pariterapia ei oo yhtään huono asia. Jos meiän suhde menis siihen jamaan, että ei nähtäis muuta vaihtoehtoa kuin ero – haluaisin ehdottomasti käydä ensin pari kertaa juttelemassa pariterapiassa. Luultavasti joutuisin vähän taivuttelemaan kuitenkin Tuukkaa sinne mukaan.

T: Pariterapia voi varmasti olla tehokasta ja toimivaa. Itselläni ei siitä ole kokemusta, mutta osalla ystävilläni kyllä. Näin tässä sohvalla istuessa se tuntuu aika kaukaiselta ja vaikealta mennä tilittämään omia henkilökohtaisia asioita jollekin tuntemattomalle, mutta en osaa sanoa, mitä olisin mieltä, jos se tulisi ajankohtaiseksi. Todennäköisesti en siihen kovin hevillä suostuisi. En ole sen tyylinen ihminen, että haluaisin puhua kaikista henkilökohtaisemmista asioistani tuntemattomalle. Se on mun kohdallani tilanteena jotenkin absurdi. Haluan vielä loppuun korostaa, että kannatan sitä yleisesti ja tiedän sen tehonneen ystävilläni. 

3. Mikä toisessa sytyttää ja/tai vetää puoleensa aina uudestaan ja uudestaan? Vai onko löytynyt ihan uusia juttuja toisesta, joka saa tuntemaan, että rakastan juuri tuota ihmistä ja haluan olla hänen kanssaan?

M: Kyllä mua edelleen sytyttää Tuukan ulkonäkö ja karisma. Mä ajattelen itse asiassa niin, että vuodet on tehneet vaan hyvää Tuukalle. 😉 Mulle kuitenkin ulkonäön rinnalla tosi tärkeä on luonne! Tuukka saa mut edelleen nauramaan ja nauretaankin välillä yhdessä ihan vedet silmissä. Myös se miten rakastava ja huolehtiva isä Tuukka on – on asia missä katson häntä arvostaen ja rakastaen.

T: Tissit. Emman syntyminen on muuttanut suhtautumistani Monnaan. Enää se ei ole vain minun tyttöystäväni vaan myös lapseni äiti. Kunnioitan ja ihastelen Monnaa nykyään myös äitinä. Ihailen, miten hyvä ja huolehtiva äiti se on Emmalle. Se on ihan uusi puoli hänessä naisena, mitä ei ole aiemmin ollut, kun olimme kahdestaan. Silloin olimme ”vain” mies ja nainen. Nykyään myös äiti ja isä.

4. Mitä haluaisit, että puolisosi tekisi sinulle tai miten haluaisit, että puolisosi huomioisi sinua, jotta tuntisit olosi rakastetuksi?

M: Mä muistan, että alkuvuosina sanoin Tuukalle etten tykkää kukista ja mua varten ei tartte ostella. 😀 Nykyään se ois aika kiva pieni ele silloin tällöin. Tykkään siitä, että Tuukka antaa mulle omaa aikaa (kuten mäkin hänelle). Se on näin ruuhkavuosina todellakin upee tapa näyttää, että välittää toisesta. Myös se, että me yhdessä mietitään mitä tehdään vapaapäivinä ja yhdessä tehdään muutenkin päätöksiä asioista – on välittämistä ja toisen huomioonottamista. Ehkä kaikkein tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että toinen kuuntelee aidosti sun juttuja on kiinnostunut siitä mitä oot tehnyt päivän aikana tai miltä just nyt joku juttu tuntuu.

T: Ne kuuluisat pienet jutut arjessa. Mulle toimii melkein parhaiten, kun antaa mun vaan hössöttää niitä omia juttujani. Mitä enemmän mun asioihin ja tekemisiin puuttuu, niin sitä helpommin ärryn. En koe tarvitsevani hirveästi sellaista spesiaalia huolehtimista, vaan enemmänkin arvostan sitä, että Monna jo tuntee mut ja antaa mun sählätä arjessa menemään. Puuttumatta joka kohdassa mun tekemisiin. Se on mulle tärkeää. Sellainen tietynlainen vapaus tehdä asioita omalla tavalla ja omalla aikataululla. Tästä nyt saa ihan väärän käsityksen, mutta ehkä ne ketkä mut tuntee tietää, mitä tarkoitan. En siis tarvi mitään poikien-iltoja tms vaan ihan arkisia asioita. Toisilla ihmisillä on hirveä tarve puuttua kaikkeen mitä muut tekee : ”Älä laita niitä laseja noin” Miksi sä et imuroinut kunnolla tuolta” ”Oletko nyt muistanut sitä tai tätä” Mitä enemmän tällaista kuulisin, sitä nopeammin alkaisin miettimään muuttamista Ruotsiin.

5.  Miksi vauvavuosi on ollut suhteen rankin? Mitä vinkkejä antaisitte vauvavuotta eläville pareille?

M: Kyllä elämä vaan oikeasti muuttuu aika paljon kun vauva tulee taloon. Se muutos ja väsymys yhdessä ei oo helpois setti kaikille. Väsymys on ollut välillä niin kovaa, että ollaan menty siitä molemmat ihan pois tolaltamme ja se on lyhentäny meiän molempien pinnaa. Sen takia vauvavuoden aikana tuli riideltyä varmasti enemmän kuin ikinä. Mä sanoisin vinkkinä vauvavuotta eläville, että älkää ottako kaikkea toisen sanomaa kirjaimellisesti, muistakaa hormonit ja väsymysen tuottamat lyhytpinnaisuudet. Mä myös sanoisin, että älkää antako periksi vauvavuoden aikana. Kun elämä (ja ne hormonit) vähän tasapainottuu vauvavuoden jälkeen, huomaakin taas niitä asioita miksi sitä toista rakastaa niin paljon.

T: Vauvavuosi tuo mukanaan ihan uudenlaisen elämän. Yhtäkkiä ootte vastuussa jonkun pienen tyypin elämästä ja kehittymisestä. Sen lisäksi kukaan, kellä ei oo lasta ei tajua sitä konkreettista lisääntynyttä ”työn määrää”. Vauvan tulo perheeseen tuo aika paljon hommia lisää ja siihen kun lisää vielä alussa hyvin lyhyet yöunet, niin ollaan aika nopeasti todella väsyneitä ja sitä kautta kiukkuisia. Sitten mukana on tietysti kaikki muut jutut, kuten raskaudesta palautumiset jne. Aika opettaa jokaiselle perheelle parhaat tavat toimia. Jos joskus väsyneenä sanaillessa muistaisi sanoa toiselle, että:  ”Hei, me ei oikeasti riidellä sen takia, että emme tulisi toimeen vaan sen takia, että ollaan aivan helvetin väsyneitä ja kumpikin aivan uudenlaisessa elämäntilanteessa” niin se olis aika hyvä. Vauva-arjessa on hyvä muistaa, että usein se kiistely, riitely, väsymys jne ei johdu teistä kahdesta tai teidän kemiasta, vaan siitä uudesta elämäntilanteesta ja siitä, että siinä kämpässä ei ole saatana kukaan nukkunut vuoteen yli tuntia putkeen. 😀

6. Mikä toisessa on parasta?

M: Koko persoona! 😀 Mä tykkään siitä, että Tuukka on oman tiensä kulkija eikä aina muista tai edes huomaa välittää kaikista säännöistä. Tuukka osaa heittäytyä asioihin ja on oikeastaan aina hyvää seuraa. Tietysti myös se on parasta, että voidaan jutella asiasta kun asiasta. Vaikka kaikesta ei oltaiskaan samaa mieltä, voidaan kuitenkin puhua avoimesti. Huumorintaju ja sellainen tietynlainen lapsenmielisyys Tuukassa on myös piirteitä mistä tykkään tosi paljon.

T: Monnassa parasta on ehdottomasti avoimuus, ennakkoluulottomuus, spontaanius ja rohkeus heittäytyä uusien asioiden pariin. Ne on samalla asioita, mitä mä olen Monnalta vuosien varrella oppinut ja oon niistä ikuisesti kiitollinen. Oon paljon parempi ja kokonaisvaltaisempi ihminen, kuin silloin tavatessamme.

7. Mistä teillä riidellään? 

M: Mä otan asiat aina vähän henkilökohtaisemmin, kuin ehkä pitäis. 😀 Loukkaannun siis helposti, vaikka Tuukka ei ois tarkoittanut jotain asiaa niin. Joskus tulee kinaa sitten näistä tilanteista, että miten mä oon minkäkin asian ottanu. Ehkä aiemmin meillä on ollut isoin riidanaihe raha. Mutta siitäkään ei oikeastaan enää oo riidelty moneen vuoteen. Me ei oikeastaan ihan kauheesti riidellä. Sellaista pientä kinaa tai sanomista voi tulla, mutta meillä ei oo koskaan heitetty lautasia seinään tms. 😀

T: Enää me ei riidellä mistään kovin suurista asioista. 11 vuotta yhdessä on kyllä jo hionut kulmia niin paljon, että mitään yllättäviä puolia toisesta ei tuu esille. Ehkä me riidellään ihan hetken huumassa, milloin mistäkin. Aika harvoin kyllä. Jos nyt joku vakioaihe pitää keksiä, niin se on mun itsepäinen / suorasukainen luonteeni, joka aiheuttaa Monnan herkässä taiteilijasielussa välillä kolauksia. Me ollaan pohjavireeltämme vähän erilaisia. Mä olen aika suoraviivainen jyrä ja Monna sitten hienostuneempi ja herkempi. Se aiheuttaa välillä törmäyksiä. Ei riidellä, mutta sanomista tulee myös mun sähläämisestäni ja ihan aiheesta. Saatan vaikka päästää koirat juoksemaan vapaaksi pihalle, kun unohdan sulkea ulko-oven tai lähtiessäni töihin ramppaan ulkoa sisään ja sisältä ulos 5-6 kertaa. Unohtelen myös paljon asioita, kuten viimeksi sen, että Monna oli ostanut pianon ja sitä oltiin tuomassa meille klo: 18.00, jolloin mun olisi pitänyt olla kotona. No unohdin tämän tietysti täysin, vaikka sain asiasta muistutuksen 30min ennen. Olin sitten koirien kanssa ulkona ja pianonkantajat oli pimpotelleet täällä ovikelloa 45min ajan. Ei me tästäkään riidelty, mutta oon mä Monnan paremmallakin tuulella nähnyt. Mä olen tällainen hetken lapsi ja aina tuhat ja yksi asiaa mielessäni touhottamassa ja vaikka paljon hyvääkin aivoituksistani syntyy, niin välillä näitä ohivetojakin nähdään. 🙂

8. Mihin veisit toisen unelmatreffeille?

M: Jaa-a.. Tää ei ookkaan niin helppo! Jos ne treffit olis niinku Tuukalle unelmat, niin siihen liittyis jollain tapaa urheilu, hyvä ruoka ja suht rauhallinen sijainti.. Ehkä se vois olla miniloma Barelonassa, jossa vois yhdistää hyvää ruokaa, ehkä joku jalkapallomatsi ja hotelli suhteellisen rauhallisella ja turvallisella alueella. 🙂

T: Ihan unelma-unelma, niin ehdottomasti joku yhdistelmäloma, missä Monna vois shoppailla Nykissä ja sitten puolestaan makailla rannalla vaikka Miamissa. 🙂 Niistä se varmasti tykkäisi.

***

– Monna & Tuukka

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

4 vastausta artikkeliin “Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 1”

  1. Ihana postaus ja ihana nähdä miten samanlaisia vastauksia teiltä tuli näkemättä toistenne vastauksia 🙂

    • Kiitos! 🙂 Joo, munkin mielestä oli hauska nähdä noi samankaltaisuudet. Ehkä pariterapia oli ainoa, josta oltiin vähän eri mieltä. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 121
Tykkää jutusta