Suhde omaan äitiin ja anoppiin.

1980

Moni sanoo, että suhde omaan äitiin muuttuu äidiksi tulon myötä. Moni tulee läheisemmäksi oman äidin kanssa, varsinkin heti ensimmäisen lapsen synnyttyä. Omalta äidiltä on helppo kysyä neuvoa, kun ei vielä tiedä itse yhtään mitään äitiydestä.

Mä oon aina ollut läheinen mun äidin kanssa. Kun mun isä ja äiti erosi, olin vähän aikaa ”vihainen” mun äidille, mutta sitä kesti ehkä viikon. 😀 Mä en oo koskaan ollut mitenkään kauhean uhmakas omaa äitiä (tai isää) kohtaan, en oo esim. koskaan haistatellut heille tai haukkunut heitä. Puhuttiin kesällä ystävien kanssa, että kaikki varmaan häpeää omia vanhempiaan jossain vaiheessa nuoruutta – mutta mä en oo hävennyt.

Meiän isän kuoltua, mun ja mun veljen suhde meiän äitiin läheni entisestään. Siitä omasta elossa olevasta vanhemmastaan halus pitää vielä kovemmin kiinni. Oon joskus miettinyt, että sitten joskus kun aika jättää mun äidistä, tulee se olemaan tosi kova paikka mulle.

Emman myötä mun suhde äitiini on jotenkin jännästi rentoutunut. Se on hassua sanoa, koska meillä on aina ollut tosi avoimet ja rennot välit. Mutta silti jotenkin meiän välinen suhde on nyt vielä mutkattomampi. Mun äiti on ollut mun tukena äitiydessä ihan alusta asti, imetykseen liittyvissä asioissa ja vaikka missä. Oon monta kertaa kysynyt äidiltä, että miten sun mielestä tässä ja tässä asiassa pitäis tehdä. On ollut myös tosi kiva kuulla, että mitä mä ja mun veljeni ollaan tehty pienenä ja verrata sitä nyt vähän Emmaan.

Myös suhde omaan anoppiini on muuttunut Emman myötä jollain tapaa rennommaksi. Siitäkin on tullut jotenkin mutkattomampi. Tätä tuntuu hassulta kirjoittaa, kun tosiaan suhde omaan äitiin ja anoppiin on aina ollut hyvä. Mutta jotenkin se, että myös musta on tullut äiti on jollain tapaa pehmentänyt näitä suhteita entisestään. 🙂

Isoäidit (ja isoisät) on monesti lastenlastensa kanssa rennompia, kuin ovat itse vanhempina olleet. Isovanhemmat myös antaa helposti periksi eri asioissa, kuin vanhemmat. Mun mielestä on tosi kivaa, että Emmalla on ihan omat juttunsa mun äidin kanssa ja Tuukan äidin kanssa. Mulle käy vallan mainiosti, että isovanhemmat vähän lellii Emmaa. 😉 Tuukan isä oli mm. rakentanut Emmalle keinun ja hiekkalaatikon kesälomaa varten, Emma saa varmasti myös tahtonsa läpi vielä herkemmin isovanhempiensa kanssa kuin meidän kanssa. Emmasta näkee, että kaikki kolme isovanhempaa on hänelle rakkaita, kuten myös mun veli Jussi. Ensimmäisten sanojenkin joukossa oli Jussi, oikein hienoilla s-kirjaimilla. <3

Mun mielestä on ihanaa, että Emmalla on vanhempiensa lisäks tärkeitä, läheisiä ja rakkaita ihmisiä elämässään. On myös ihanaa, että on äiti ja anoppi, jolta voi kysyä neuvoa tai vaikka vahvistusta omille ajatuksilleen. Mä ajattelen niin, että Emmalla on monta kasvattajaa elämässään. Minä ja Tuukka annetaan ne peruspilarit ja se kaikkein tärkein rakkaus ja läsnäolo, myös säännöt jne.. Mutta sen lisäksi elämän oppeja antaa mummu, mummi, vaari ja Jussi-eno. Plus tietysti päiväkodin henkilökunta ja joskus aikanaan koulun opettajat ja kaikki ystävät.

Perhe on mulle tärkeä ja aina ollut sitä. Omien esimerkkien avulla haluun myös opettaa Emmalle sitä, että on hienoa jos suhde omaan äitiin ja isään, isovanhempiin ja enoon pysyy hyvänä, luottavaisena, rakastavana ja avoimena koko elämän ajan.

 

 

Lue myös toivepostaus: Onnistuneet yhteistyöt

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 39
Tykkää jutusta