Pitkät parisuhteet kuolemassa sukupuuttoon?

Jos verrataan nykypäivän suhteita vaikka meidän isovanhempien suhteisiin, on eroa aika paljon. Silloin ennen on ollut sellaisia suhteita, että kun yksi löydetään ollaan sen kanssa ”kunnes kuolema meidät erottaa”. Nykypäivänä joka toinen avioliitto päättyy eroon. Siis oikeasti JOKA TOINEN! Se on hurja määrä!!

Mietin yks päivä, että mistä se johtuu? Eihän itse parisuhteet oo voineet muuttua huonommaksi vuosien saatossa.. 😉 Tulin siihen tulokseen, että parisuhteisiin vaikuttaa suuresti koko tää hektisyys missä me eletään. Myös se, että mahdollisuuksia on niin paljon. Netin ja somen myötä treffailu on muuttanut muotoaan varmasti tosi paljon, on helpompi löytää seuraa vaan yhdeksi yöksi ja moni myös tykkää siitä ettei tarvi olla kenellekkään tilivelvollinen mistään.

Mä uskon, että joku sellainen vapauden tuntu elämässä kiinnostaa monia. Halutaan olla ja tehdä asioita vain itselle ja pelkästään keskittyä omaan hyvinvointiin ja omiin valintoihin elämässä. Ei haluta ketään siihen rinnalle. Mä uskon, että myös se ettei jakseta olla ”vain” yhden kanssa koko elämää, vaikuttaa erojen suureen määrään. Halutaan kokeilla onko se ruoho vihreämpää toisella puolen, tai ainakin erilaista? Mä luulen, että myös tästä syystä avoimet suhteet on yleistyneet. Kun mm. somen kautta näkee koko ajan sen kaiken ”tarjonnan” mitä joka paikassa on, ihmiset haluaa päästä kokeilemaan.

Mulle on jotenkin tullut nyt lähiaikoina vahvasti sellainen olo, että on ”kunnia-asia” pysyä tässä liitossa. Tietysti joskus ero on ainoa oikea vaihtoehto, ei onnettomana kannata suhteessa olla vain sen takia ettei halua papereihinsa kohtaa avioero. Jos suhde tai avioliitto on pelkkää riitelemistä tai tunteet on laimentuneet ystävyyttäkin alemmaks, ei siinä suhteessa sitten ehkä kannata olla.

Mutta kuitenkin mä oon sitä mieltä, että pitäis aina voida miettiä olisko suhteesta mahdollista saada toimiva? Mikä on se asia, joka häiritsee siinä omassa suhteessa? Voiko siihen asiaan vaikuttaa? Jos sitten näitä asioita ei pysty korjaamaan tai saamaan toimiviksi, on varmasti se ero oikea vaihtoehto. Kyllä mäkin olen eronnut muutaman kerran. 😉 En tästä suhteesta, mutta ennen Tuukkaa. 🙂

Oon kuullut sinkkuystäviltäni myös sen, että on vaikea löytää kumppania, joka haluaisi sitoutua. Moni näistä sinkkuystävistäni haluaisi löytää kumppanin rinnalleen jakamaan arkea ja juhlaa, mutta hirveän iso määrä sinkuista hakee vain hetken huumaa ja lyhyitä suhteita.

***

Onko pitkät suhteet menneen talven lumia? Mitä te ootte mieltä, sinkut tai suhteessa elävät? Kertokaa omia tai kaverin kokemuksia. 😉

 

 

Lue myös nää postaukset parisuhdejutuista: * Tuukka ja Monna vastaa osa 1 * Tuukka ja Monna vastaa osa 2 * Miten meiän parisuhde on muuttunut Emman myötä?

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

13 vastausta artikkeliin “Pitkät parisuhteet kuolemassa sukupuuttoon?”

  1. Saman asian olen huomannut omasta lähipiiristä… Jotkut parisuhteet ovat kyllä olleet niin myrkyllisiä, että on ollut ehkä hyväkin, että ovat loppuneet. Itse olen ollut parisuhteessa 13 vuotta, josta 9 vuotta naimisissa. Paljon on koettu ja monista vaikeista asioista selvitty, mutta ollaan haluttu käydä asiat yhdessä läpi ja tukea toista omissa tavoitteissa ja haaveissa. Kummallakin on myös omat harrastukset ja ystävät, joten ehkä sekin auttaa ettei koko ajan nyhjätä kahdestaan. 😉😆

    • Juu tämä just! Jos on suhde ihan peestä, niin parempihan se on jos se loppuu. Mutta sama täällä kuin teillä: on ollut ylä – ja alamäkiä, mutta ollaan haluttu käydä asiat yhdessä läpi ja mennä eteenpäin myös yhdessä. Omilla harrastuksilla ja kavereilla on iso merkitys siinä perheen ja parisuhteen rinnalla. 🙂 <3

  2. Turhauttavaa, kun noita entisajan parisuhteita aina romantisoidaan ja nykyajan suhteita lytätään. Harvemmin nostetaan esille se puoli, että suhteet olivat ennen pidempiä myös siitä syystä, että ei ollut mahdollista erota, vaikka olisi halunnut (taloudellisesti riippuvainen toisesta, yhteiskunnan asenteet jne.).

    En kiellä sitä, etteikö ennen olisi oltu myös onnellisia koko elämän mittaisissa suhteissa tai etteikö nykyään erottaisi vähän liian helposti juurikin mainitsemistasi syistä. Mutta pointti oli se, että mielestäni on myös todella hyvä, että nykyajan yhteiskunta tarjoaa vaihtoehtoja etkä ole loppuelämäksesi sidottu onnettomaan parisuhteeseen.

    • Joo, kuten kirjoitin ei onnettomassa parisuhteessa olekaan hyvä pysyä. 🙂 Mutta ehkä se vaan on niin, että kun niitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on niin paljon, ei haluta myöskään yrittää, jos tulee vähänkin jotain ongelmaa.
      Myös oikeasti se, että elämäntyyli ja on ihmisillä nykyään hektisempää, kuin entisaikaan 😉 vaikuttaa varmasti parisuhteiden pituuteen. 🙂

  3. Joo, ennen kun avioero ei ollut mahdollinen, oli paljon onnettomia suhteita, perheväkivaltaa, pettämistä, pysymistä yhdessä lasten takia, taloudellinen riippuvuus toisesta. Erityisesti naiset on kärsinyt tästä. Se on mahtavaa, ettei enää tarvitse kärsiä.

  4. Mulla on joitakin ystäviä, joiden toivoisin ymmärtävän jo erota. Onneksi enemmän on niitä, joista uskon että ovat ikuisesti yhdessä. Osa on vielä siltä väliltä, että en ole ollenkaan varma kestääkö suhde loppuelämän, mutta toivon että kestää. Näin vähän päälle kolmekymppisenä vasta yksi ystävä on lähtenyt ”toiselle kierrokselle”, eli ottanut avioeron ja löytänyt jo uuden seurustelukumppanin, mutta eiköhän näitä tilastojenkin valossa minunkin lähipiiriin vielä lisää ilmaannu. Toivon, että he olisivat tuosta ensimmäisenä mainitusta porukasta, jotka toistaiseksi pysyvät yhdessä yksinjäämisen pelossa tai sitoutumisihanteen tai jopa hoivavietin ajamana.

    Itsekin yhdyn aiempiin kommentteihin siinä mielessä, että on hienoa että nykypäivänä voi erota. Erityisen hieno kehitysaskel se on meille naisille. Mummani kommentti aiheesta on jäänyt elävänä mieleen; ”siinähän lähdet, tie on auki mutta mihin menet” – erityisesti maatalon emännällä ei ole siis ollut mitään paikkaa mihin lähteä, ei mitään omaa omaisuutta, mikä on tehnyt lähtemisestä käytännössä mahdotonta.

    Pohjimmiltaanhan tärkeintä on, että jokainen löytäisi onnen. Ja jos se onni joskus on sen oman kumppanin kanssa ollut, olisi toki hienoa että sitä jaksettaisiin yhdessä etsiä uudelleen, mikäli se hektiseen arkeen hetkeksi katoaa. Sitten taas joskus se onni löytyy vasta eron kautta, ja sekin on sitten hyvä niin.

    • Näin se menee. 🙂 Tottakai, kuten kirjoitinkin, on liittoja ja suhteita joista on ehdottomasti parempi ratkaisu erota. Mutta myös monen kanssa jutelleena, liitot pistetään pussiin turhan herkästi ehkä nykypäivänä. Toki aina asiat on suhteellisia ja jokainen suhde on erilainen ja omanlainen, samoin myös ratkaisut sen jatkosta.

      Se on totta, että ennen ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia erota. Ei ollut paikkaa minne mennä ja naisilla ei ollut kaikilla mahdollisuutta työhön jne.. Mutta on niitä onnellisiakin liittoja silloin ollut. 🙂 Jokainen tekee parhaan ratkaisun, itselleni vain särähti jotenkin pahasti korvaan se, kun kuulin erään toimittajan kertovan tämän faktan, että nykyään joka toinen liitto päätyy eroon. Menin ja katsoin Väestöntutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen ja tämän tilaston perusteella se pitää paikkaansa, että nykyään erotaan useammin.

  5. Me olemme olleet mieheni kanssa teineistä asti yhdessä, takana on parikymmentä yhteistä vuotta. Yhdessä olemme kasvaneet aikuisiksi ja vanhemmiksi, mutta missään vaiheessa ei olla unohdettu, että olemme myös rakastavaisia ja se on varmasti meidän kohdalla yksi suhteen kantava voima (eli näemme ja koemme toisemme myös muinakin kuin vanhempina 😉 ). Tykätään myös samoista asioista ja nyt lasten ollessa jo isompia, voimme karata vaikka lenkkipolulle kahdestaan ja saadaan hetki kahdenkeskistä aikaa. Edelleen voin käsi sydämellä sanoa, että mieheni tekee musta maailman onnellisimman.
    Meidän ystäväpiirissä olemme ainoa näin pitkään yhdessä ollut pari. Ja ystäväpiirissä on myös pariskuntia, joiden välillä ei ole enää muuta kuin esim. asuntolaina + lapset (en ymmärrä ihmisiä, jotka jäävät onnettomaan liittoon 🙁 ). Raha tuntuu ratkaisevan edelleen monella lähteäkkö vai ei, surullista.

  6. Kyllähän ennen on ollut usein ”pakko” olla naimisissa, tämä on ikävää esim jos kyseessä on väkivaltaa, narsismia tms. Mutta toisaalta nykypäivänä tuntuu ettei, haluta sitoutua eikä ottaa vastuuta omasta elämästä ja onnesta. Alussa on kivaa, mutta kun pitäisi nähdä vaivaa ja työstää myös sitä omaa käyttäytymistä, jotta olisi tyytyväinen elämään ja arkeen, on helpompi syyttää toista/parisuhdetta ja erota. Sitten uusi mato koukkuun ja alkuhuumaan, jolloin saa taas endorfiineja. Toimii jonkun aikaa, mutta onko vuosia kestävä ratkaisu? Onko lopulta yksin kun on käyttänyt kertakäyttöihmissuhteita?

    Näytätte muuten aivan järkyttävän komeilta yhdessä! Mahtava style molemmilla ja ihana hymy kasvoilla 🙂

  7. Hei.

    Haluanpa minäkin kommentoida tuohon entisajan pitkiin (pakko)suhteisiin… Ei se ero mikään mahdottomuus ole ollut ennenkään. Minun molemmat isovanhempani ovat eronneet. Ja tämä siis on tapahtunut 1950-luvulla. Äitini isä oli vieraissa käyvä alkoholisti ja isäni isä väkivaltainen uhkapeluri. Maalla asuivat molemmat parit. Molemmissa tapauksissa mies lähti ja vaimo jäi lasten kanssa. Äitini pieneen mökkiin ja hyvin köyhiin oloihin. Isäni kotona oli maatila karjoineen ja lisäksi kyläkauppa. Toki eron saaminen ei ollut helppoa. Kovasti oli kuulemma äitini isäkin vakuutellut että ”kädestä vain olen pitänyt ja eri sängyissä on aina nukuttu vieraiden kanssa…”. Toki varmaan näissäkin tapauksissa joku ei olisi uskaltanutkasn erota juuri taloudellisten syiden ja/tai jopa häpeän vuoksi. Tosin ei minun äidin äitikään mikään kovin vahva persoona ollut…
    Jotenkin olen sitä mieltä että nykyään annetaan liian helposti periksi ja se mitä papille luvataan on joillekin vain sanahelinää… Mutta, tämäkin on vain minun mielipide. Väkivaltaisessa tai muuten todella huonossa suhteessa ei tietenkään pidä kärsiä.

  8. Komppaan moni yllä eli kyllähän ennen vanhaan aviossa pysyttiin hammasta purren siksi, että aluksi ei muita mahdollisuuksia ollut ja sitten kun mahdollisuus tuli niin monelle se avioeron tuoma häpeä oli suurempi kuin huonosssa liitossa kärvistely.

    Mutta, kyllähän tänä päivänä siitäkin huolimatta erotaan aika herkästi ja monesti syy tuntuu olevan se, että kun ”just nyt ei ookkaan niin kivaa ja on vähän sellainen blaah olo”.Välillä kun kuuntelee ihmisten juttuja niin tuntuu, että sen parisuhteen pitäisi olla sellaista 24/7 yllätyksellisyyttä ja tapahtumaa. Se tavallinen tasapaksu arki tuntuu ahdistavan ihmisiä ihan helvetisti, vaikka suurin osa elämästä on (onneksi) sellaista.
    Toinen ero entisaikaan on myös se, että meillä on asiat niin hyvin, että meillä on ihan liikaa ylimääräistä aikaa pohtia, miettiä ja pyöritellä kaikenmaailman ajatuksia ja sen myötä kehitellä ongelmia. Ihmisten aika meni töihin ja perheeseen. Viime vuosisadan alussa suurimman osan suomalaisen aika meni todennääköisesti siihen, että tehtiin hulluna töitä, hoidettiin perhe siinä sivussa ja sitten yhtenä päivänä viikosta levättiin. Ei ollut aikaa eikä varmaan tarvettakaa miettiä, että ”voi että kun tuo Antero ei nyt muistanut, että tänään me ollaan oltu 5 ja puoli vuotta yhdessä. Miksei se ikinä muista näitä asioita? Kyllä se Martan mies vaan muistaa!!” Tämä oli nyt erittäin kärjistetty esimerkki, sillä monella ongelmat tuntuvat välillä olevan tätä tasoa…

  9. Oon ite vasta 23v mutta oon seurustellut nykyisen kumppanin kanssa jo melkeen 9 vuotta! Vaikeita aikoja on ollut, varsinkin kun yhdessä kasvettu teinistä aikuisiksi (toinen ehkä vähän myöhemmin😅) mutta en oo kyllä ikinä haikaillut kummemmin sinkku rientoja. Käyn yöelämässä usein sinkku ystävien kanssa ja sitä kautta nään että ei se oo herkkua se sellanenkaan elämä. Omasta mielestä moni eroaa vaan kokeilun halun vuoksi, sillon ei ehkä kannata seurustella jos on tapana haikailla aina vaan uutta🤔 ja miun mielestä ehkä liian vähän pidetään parisuhteesta huolta, ja ihmetellään mihin se kipinä hävisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 54
Tykkää jutusta