PT:ksi kouluttautuminen ja kokemuksia ammatista

Saan paljon kyselyitä missä olen opiskellut ja miltä työ liikunta-alalla tuntuu. Mua myös haastateltiin tällä viikolla Ylen verkkojuttuun liikunta-alan ulkonäköpaineista. (juttu julkaistaan ens viikolla) Oon pyöritellyt päässäni ajatuksia pt:n työstä, liikunta – ja hyvinvointi-alasta ja kaikesta mikä näihin liittyy, jutellut entisten asiakkaitteni kanssa, kollegoideni kanssa. Ajattelin kertoa teillekin nyt vähän näitä mun pohdintoja.

Kouluttautuminen

Kouluttauduin pt:ksi vuonna 2012 yksityisessä koulussa PT Coaching Academyssä, heti valmistuttuani perustin oman yritykseni MT Personal Trainingin. Ennen pt:ksi kouluttautumista olin jo työskennellyt vuosia liikunta-alalla, valmistuin Kisakallion urheiluopistolta liikunnanohjauksen peruskurssilta vuonna 2005. Siitä lähtien oon tehnyt melkein tauotta jotain liikunta-alan hommia, välissä päätyö oli vaatetus/muoti/myynti-alalla, mutta ohessa saatoin vetää ryhmäliikuntatunteja ja/tai kuntosaliohjauksia.

Kun valmistuin sitten pt:ksi, halusin heti perustaa oman yrityksen ja lähteä tallaamaan omaa polkuani. Mieheni opiskeli samaan aikaan pt:ksi ja tiesin, että teemme yhdessä hommia tällä alalla. Se tuntui turvalliselta ja hauskalta! Vuonna 2012 ei ollut vielä se ”kovin buumi” personal trainerin ammatissa, mutta vähän sen jälkeen pt:itä valmistui kuin sieniä sateella. 😉 Me haluttiin Tuukan kanssa alusta asti tehdä vähän omaa juttua ja myydä palveluita ihan normaaleille suomalaisille, ei fitness-kisaajille tai kilpaurheilijoille. Haluttiin alusta asti painottaa, että meidän teema on ”yhdessä kohti terveempää huomista” ja ”hauskemman treenaamisen puolesta”.

Kokemuksia ammatista pt:nä

Alkuaikoina pt:nä toimiminen oli jännää ja uutta, joskus mietin tiedänkö tarpeeksi, jotta voin valmentaa toisia. PT:n työssä mun mielestä koulutuksen lisäksi parhaita kouluttajia on kokemukset ja asiakkaat. Kuten monessa työssä, myös pt:nä pitäis päivittää omaa tietotaitoa koko ajan ja käydä erilaisissa lisäkoulutuksissa. Ala kuin ala kuitenkin kehittyy koko ajan. Jos mä vertaan nyt itteäni siihen, mitä olin urani alkuvaiheessa, oon ehdottomasti ammattitaitoisempi ja varmempi valmentajana.

Kun asiakkaita ja ammattitaitoa alkoi olemaan enemmän, huomasin pian ettei pt:n homma todella ole vain mitään kevyttä pikkupuuhastelua. En toki sellaista koskaan ollut ajatellutkaan, mutta työn vaativuus ja raskaus kuitenkin tuli pienoisena yllätyksenä. Varsinkin se henkinen puoli. Itse ainakin pt:nä toimiessani valmensin asiakasta myös henkisellä puolella, kyselin paljon erilaisia fiiliksiä ja keskusteltiin mistä mikäkin tuntemus johtuu. Monesti elämäntapamuutoksiin liittyy nimittäin paljon isompia asioita tunnepuolella, kuin vain se karkkipussin kaupassa hyllyyn jättäminen.

Me mieheni kanssa ollaan aina tehty sellaista todella asiakaslähtöistä valmennustyötä. Meillä ei oo koskaan ollut valmiita paketteja, joita ollaan sitten jokaiselle asiakkaalle myyty. Vaan ollaan jokaisen asiakkaan kanssa lähdetty nollasta, aina asiakkaan tavoitteet ja tarpeet huomioiden. Ehkä joskus olis voinut olla helpompi / nopeampi reitti, mutta me ei sellaista olla haluttu tehdä. Rahaa toki olis varmasti tullut enemmän, jos asiakkaita olis halunnut ottaa enemmän kerralla. Se ei kuitenkaan olis enää pitänyt laatua ja sitä henkilökohtaisuutta mukana samalla tavalla.

Asia, mistä mä en pidä on se, kun puhutaan yleistäen pt:istä sellaisella vähättelymeiningillä. On varmasti olemassa personal trainereita, jotka istuu salilla asiakkaan vieressä ja jauhaa purkkaa ja näplää kännykkää asiakkaan ähertäessä väärällä tekniikalla kyykkyä. Mutta ne pt:t joita mä tunnen, tekee kyllä työnsä hyvin. Työ ei myöskään oo pelkästään niiden treenien vetämistä pari tuntia päivässä, niiden lisäksi on taustatöitä, meilejä, viikkoraporttien läpikäymistä, saliohjelmien suunnittelua jne jne..

Paineista

Mä koin tiettyjä paineita ulkonäköön liittyen alkuaikoina. Ehkä silloin pt-buumin vallatessa Suomea, tuli myös paineita vähän lisää. Miten erottua muista ja kertoa asiakkaille, että juuri minä oon hyvä? Pitääkö näyttää joltain tietyltä, että on uskottava? Onko parasta olla mahdollisimman tikissä kuin tiikeri? Mitä kaikkea mun pitää osata? Pitääkö käydä erikseen kaikenlaisia koulutuksia TRX, kahvakuula, kehonpaino, jne.. treeneistä? Pitääkö opiskella ravintoasioita enemmän? Näitä asioita silloin tuli pohdittua paljon, kävin lisäkoulutuksia ja opiskelin itsenäisesti lisää mm. lainaamalla kirjastosta erinäisiä opuksia. Mieheni aloitti Avoimessa Yliopistolla lukemaan ravitsemusta ja sitä kautta myös opin uusia juttua ravintoon liittyen.

Raskauden jälkeen koin myös pienoisia paineita palautumisesta. Vaikka samaan aikaan mietin, että mä palaudun just niin kun palaudun, samalla näin somessa kuinka joku toinen liikunta-alan ammattilainen oli palautunut paljon nopeammin. Vaikka en varsinaisesti stressanut asiasta tai kokennut mitään suuria paineita, kyllä tiedostin asian. Silloin tuli myös mietittyä, että voinko mä mennä johonkin pr-tapahtumaan, jossa vedetään joku hikihokisupertiki-treeni ja paikalla on treenibloggaajia ja liikunta-alan kollegoita, voinko mä mennä mukaan jos en jaksakaan vetää treeniä samalla teholla kuin joskus ennen raskautta?

Tulevaisuus

Vaikka just nyt mulla onkin ns. ”holdissa” yksilövalmennus, en aio haudata ajatusta josko vielä joku päivä palaisin pt:n hommiin. Nyt mulle kuitenkin riittää liikunta-alan hommista oman bootcamp-ryhmän veto kerran viikossa, Tuukan jeesaaminen CitySurvivorsissa ja blogin kautta treenihommien teko ja motivointi! 🙂

Kyllä mulla on kuitenkin jo mielessä muutamia uusia tuulia liikunta-alan hommiin ens keväälle. Mutta pidän niitä vielä mietintämyssyssä jonkin aikaa! 😉

***

Kyselkää ihmeessä jos tuli mieleen jotain lisäpohdintoja tästä alasta tai mun kokemuksista. 🙂

Monna

Olen pienen tyttölapsen ja kahden koiran äiti, personal trainer, vaimo, bloggaaja ja yksityisyrittäjä. Rakastan rauhallisia koti-iltoja perheeni kesken. Rakastan treenaamista ja työtäni. Olen korkealentoinen ja iloinen persoona. Haluan jakaa iloa ja hyvyyttä.

2 vastausta artikkeliin “PT:ksi kouluttautuminen ja kokemuksia ammatista”

  1. No eimulla muuta asiaa kuin herranjestas mikä hotmama oletkaan! 😍 Siis wau! Tuo tukka on ehkä upeinta ja väri korostaa sun kauniita kasvoja niin hyvin, vaikka säteilevä ootkin aina ❤ Van vallan piti ihan tuijjottaa tuota kuvaa, missä sulla on valkea treeniasukokonaisuus – oot jotenkin niin fresh ja suorastaan hehkut 😍

    Kuulosti ehkä creepyltä van on tarkoitettu ihan kehuna ja kauniina kommenttina, heterosuhteessa elävältä naiselta toiselle samanmoiselle ❤😊

    Ihanaa syksyä teidän perheelle! 🍁🌞❤

    • No voi apua mikä kommentti!! ❤❤❤ KIITOS!! Ihanaa syksyä myös sinne! ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta