Välillä mua harmittaa.

*Sisältää mainoslinkkejä

Joskus mulla tulee sellaisia fiiliksiä, että mua harmittaa tosi paljon miks mun kroppa teki mulle tenät raskauden jälkeen. Mua harmittaa, kun mä katon mun vanhoja treenikuvia, että vitsi miten hyvässä kunnossa oon ollut ja miten vahva ja notkea. Nyt mua kolottaa vähän joka paikkaan, olkapää on edelleen pirun kipeä, enkä voi tehdä mitään käsilläseisontatreenejä. Vatsalihasten välistä löytyy navan kohdalta edelleen pieni pehmeä kohta, ei varsinaista erkaumaa enää.. mutta ei kuitenkaan täysin palautunut.

Joskus mun tekis mieli polkea maata ja huutaa, että miks just mulle?! Miks mun jännesauma ei voinut palautua raskauden jälkeen kuukaudessa ja miks just mä en voinu jatkaa treenaamista 3kk raskauden jälkeen. Miks edelleen 2 vuotta synnytyksestä mulla toimii kroppa vajavaisesti? Tulee hetkiä, kun ihan suututtaa. On sellainen olo, että tasan ei mee nallekarkit.

Sitten kuitenkin muistan, että vitsi oonhan mä edelleen hyvässä kunnossa ja treeni kulkee. Mutta ei mua niinkään harmita harmitushetkinä se, että en oo just nyt yhtä timmi ja tikissä kuin ennen raskautta. Mua enemmänkin harmittaa se, kun muistan miten hyvä olo mulla oli mun kropassa. Kun pystyin tekemään mitä vaan. Oikeasti mulla oli sellainen olo, että voin vetää spagaatin ja heittää voltin ja kyykätä isoilla painoilla ja vaikka mitä. Luotin mun kropan elastisuuteen ja voimaan niin paljon, että uskoin pystyväni mihin vaan sen kanssa. Nyt se fiilis on poissa. Mä haluan sen takaisin!!

Tän mun kohti terveempää minää -projektin kautta oon päässyt pikkasen jo siihen fiilikseen kiinni, että vielä joku päivä mä taas pystyn tekemään mitä vaan tällä mun kropallani. Mä oon päättänyt, että ens keväänä mulla toimii kroppa kuin rasvattu salama! Mä en halua asettaa itelleni mitään älyttömiä tavotteita, enkä suorittaa mitään. Mutta mä haluan mun toimivan ja hyvinvoivan kroppani takas! Sen fiiliksen, että mä voin just nyt tästä pinkasta juoksuun ja jaksan juosta yli 20 metriä. Ja että mä voin tosta noin vaan ponkasta jalat kohti kattoa ja seistä käsilläni. Tai että kun mä hyvän lämmittelyn jälkeen kokeilen spagaattia, niin mä pääsen siihen. Piru vie! Mä haluan, että mä en oo mikään raihnanen kapistus! Mä oon vielä alle nelikymppinenkin, en mä vielä halua rapistua!

Nyt on muuten taas marraskuun alussa (5.11) alkamassa Kuntouta Keskivartalosi -verkkokurssi! Normaalisti tuo viiden viikon valmennus maksaa 99€, mutta nyt TÄN linkin kautta se on vaan 79€. 🙂 Jos siellä on siis joku, jolla on synnytyksestä muutama kuukausi tai tietää lantionpohjan lihasten olevan vielä heikot ja erkaumaa jäljellä – tää kurssi on teitä varten!! <3 Kunpa mäkin oisin tiennyt tästä kurssista silloin pari kuukautta synnytyksen jälkeen, ehkä tilanne olis nyt toinen. Ehkä mä pistäisin tähän postaukseen kuvia siltakaadoista ja käsilläseisomisista, mitä tein just 5min sitten.

***

Sori vaan, mutta nyt oli pakko päästä vähän purkamaan! 😉

Pysyinkö ruodussa risteilyllä?

Lomaviikko ja pitäis pysyä ruodussa? Onko se mahdollista tai pitääkö sen edes olla? Mulla on aina ollut vaikeata olla herkuttelematta lomalla, mä käännän automaattisesti sellaisen jonkun vivun tuolla pääkopassani päälle, että NYT SAA HERKUTELLA!

Kun lähettiin reissuun, mietin etten joka päivä herkuttelis. Ajattelin kuitenkin, että kun kerran lähdetään noin upealle lomalle, jossa pöydät notkuu kaikenlaista jälkkäriä ja herkkua, en aio nipottaa ja ahdistua. Olin miettinyt, että jos vaikka joka toinen päivä tulis vaan napattua sieltä jälkkäribuffetista jotain tai käytyä laivan karkkikaupassa. 😉 Noh.. ei se ihan mennyt niin.

Karkkikaupassa käytiin viikon aikana vaan kaksi kertaa, se oli sinäänsä jo hyvä suoritus mun mielestä! 🙂 Mutta melkein joka päivä kyllä jotain pientä nappasin sieltä jälkkäribuffetista. Tosin olin aina aika täys jo pääruuasta, että eipä siihen mun massuun mahtunut kovin paljoa jälkiruokaa enää päälle. Jotain pientä herkkua tuli siis kuitenkin syötyä joka päivä! 😀

Mä en tästä ottanut kyllä mitään paineita tai stressiä, sillä me myös käveltiin joka päivä yli 20 000 askelta ja kello näytti aina iltaisin kulutettujen kalorien määrän olevan reippaasti 3000:n yli. Joka toinen päivä käytiin myös tekemässä molemmat omat salitreenimme vuorotellen, joten liikunnan määrä tuon viime viikon aikana oli sen verran runsas ettei se pieni jokapäiväinen herkuttelu kyllä painanut missään.

Itse asiassa, nyt kun mietin on mun fiilis kropassa jopa jollain tapaa parempi kuin lomalle lähtiessä. 🙂 Aina puhutaan siitä, että liikunta on vain murto-osa jos haluaa pudottaa painoa tai muokata kroppaa. Ravinto on isossa osassa. Niin on, mutta kyllä silti jos päivittäinen liikunta on jokseenkin suurta, on helpompi höllätä vähän siellä ruokapuolella.

Kun mä aikanaan tein elämäntapamuutoksen, jätin alkoholin minimiin ja herkut viikonloppuihin, en oikeastaan mitään sen suurempaa remonttia tehnyt ruokapuolella. Toki jätin joo esim. mehut pois ja einekset, söin vähemmän maitotuotteita jne.. Mutta kuitenkin ihan aina oon syönyt niitä perusruokia ja napannut matkaan jonkun herkun jos siltä on tuntunut. Mulle on aina toiminut se, että en nipota ruokahommista ja treenaan hyvin.

Mä tykkään niin paljon salitreenistä, tanssista, kehonpainotreenistä, temppuilutreeneistä ja sen takia mun on ollut aina helpompi lähteä salille tms. ja miettiä, että voin sitä kautta sitten ottaa rennommin ravintohommien kanssa. Se ei tietenkään toimi, että salitreenin jälkeen kaupan kautta kotiin ja karkkipussi kädessä sohvalle. Tai jumppatunnin jälkeen salin kahviosta korvapuusti matkaan.. ei niin. Mutta kuitenkin mä oon aina ajatellut, että jos ehdin treenata säännöllisesti voin suoda itelleni pieniä vapauksia. 😉

Tällaisilla fiiliksillä siis täällä tämän projektin kanssa. 🙂 Tänään taas omalle salille ja ainakin kerran vielä loppuviikostakin.

ps. Nää super makeet urheiluliivit on Yveten yks uutuusmalli! Koodilla MONNA20 saatte niistä (ja toki kaikista muistakin normihintaisista) sen -20% alea! 🙂

***