Miten me aikataulutamme arjen?

Se kuulostaa jotenkin kamalalta. Siis aikatauluttaminen. Juurihan kirjoitin siitä, kuinka aikataulut ahdistaa.. 😀 Mutta samalla ne luo kuitenkin sitä järjestystä. Ja niin se on. Yrittäjäperheessä äitiysloma ei ole sama, kuin palkkatyön äitiysloma. Lapsiperheessä, jossa on kaksi energistä koiraa ja joka paikassa heiluvat vanhemmat, on vaan pakko aikatauluttaa arkea. Saati sitten perheessä, jossa on useampi lapsi.

Me olemme Tuukan kanssa löytäneet hyvän taktiikan meidän arjen pyörittämiseen. Jokaisellahan on omat tapansa ja myös ihan omanlainen arki. Me olemme huomanneet, että on stressittömämpää ja jollain tapaa helpottavaa, kun on tietyt pelisäännöt arjessa.

Juttelin joskus alkukeväästä ystäväni kanssa siitä, että tuntuu kuin aika häviäisi johonkin eikä oikein mitään saa tehtyä kunnolla. Tiskit on tiskaamatta, blogikommentit odottaa vastauksia, parisuhde tarvitsisi omaa aikaa, me molemmat tarvitsisimme omaa aikaa ja tietysti tärkeimpänä Emma – aika hänen kanssaan, sellainen laadukas ja läsnäoleva aika. Niin ja tietysti Tuukan työt ja meidän ihanat koirammekin tarvitsee aikaa. Kerroin ystävälleni, että kinastelemme siitä kuinka aika käytetään hyvin ja järkevästi. Mutta emme silti jollain tapaa löytäneet mitään ratkaisua. Ystäväni antoi viisaan neuvon!

Hän sanoi, että ”Tehän olette Tuukan kanssa sellaisia kalenteri-ihimisiä. Eikö? 😉 ” Vastasin myöntävästi. Hän suositteli pistämään kalenteriin myös ne omat ajat, toisen työajat ja aikatauluttamaan arjen. Se oli ihan älyttömän hyvä neuvo! Nimittäin esimerkiksi se ettei meillä töihin lähdetä klo 7.30 ja palata 16.30 tekee haastetta muistaa, että toisella on ne työt. Kun nyt olemme kirjoittaneet kalenteriin ylös ”Tuukan työaika” tai ”Monnan blogin kirjoitusaika” jne.. on asioista tullut selkeämpiä ja helpompia.

On myös helpompi ajatella niin, että kun se oma aika – on se sitten treenaamista tai työntekoa – päättyy, voi tehdä ns. rennoin mielin kaikkea muuta. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan jotenkin ihmeelliseltä, mutta sanoisin niin, että ainakin toiset yrittäjät ymmärtävät tämän. Se ettei ole selkeitä työaikoja eikä toimistoa, tekee paljon haasteita arkeen. Toki myös vapauksia.

Kun minä haluan antaa Tuukalle rauhan tehdä töitä, nautin ajasta Emman kanssa. En yritä tehdä samaan aikaan toisella kädellä jotain muuta, vaan leikin Emman kanssa hänen leluillaan tai lähden Emman kanssa ulos. Joko yksin tai jonkun äitikaverin kanssa. Nämä tällaiset hetket on minun laatuaikaa Emman kanssa, nautin siitä ettei minun tarvitse tehdä mitään – ei tiskata, ei kirjoittaa blogia, ei mitään. Saan vain olla ja höpötellä Emman kanssa päppäppää-juttuja ja ihmetellä hänen kanssaan maailmaa. Kun taasen on minun vuoroni tehdä jotain, ottaa Tuukka Emmasta vastuun ja vaikkapa lähtee hänen kanssaan jalkapallokentälle potkimaan palloa tai juoksulenkille.

Emma kun haluaa nähdä ja tehdä, on hänen kanssaan ihana mennä. Tietäen, että tämä on se mistä hän tykkää. Mitä enemmän ympärillä tapahtuu, sen rauhallisempi ja tyytyväisempi Emma on. 🙂 Hän hihkuu rattaissa ja kertoo omia mielipiteitään siitä kaikesta mitä näkee.

Välillä Tuukka lähtee koko konkkaronkan kanssa ulos (koirat ja Emma) ja minä voin esimerkiksi imuroida rauhassa. Niin, että koirat ei hyökkäile imuria päin ja ettei Emma ole samaan aikaan tunkemassa sormiaan sähköpistokkeisiin. Tämäkin on arjen aikatauluttamista.

Monesti sunnuntaisin istumme alas ja käymme kalenterit kädessä läpi seuraavan viikon. Koska Tuukan työ (ja syksyllä minun) on joka päivä erilaista aikataulujen suhteen, on todella tarpeellista tietää etukäteen miltä toisen viikko näyttää. Minä pyrin nyt äitiyslomalla menemään mahdollisimman moneen aina yhdessä Emman kanssa. Mutta sitten jos on sellaisia tilaisuuksia tai muita juttuja, johon menen ihan vain itsekseni – kerron niistä ajoissa Tuukalle. Silloin Tuukka ei ota samaan aikaan asiakasta tai sovi palavereja.

***

Meillä tämä tällainen toimii. Selkeät pelisäännöt arkisin ja sitten vapaapäivinä ollaan kuin ellun kanat. 😀 Minulle on tärkeää se, että saan rauhassa nauttia ja ihastella sitä kaikkea mitä Emma oppii, tuntee ja näkee. Ja siihen rauhaan auttaa aikataulutus.

Miten muut vanhemmat aikatauluttaa arkea?

Aikataulut vauvan kanssa

* sis.mainoslinkin

Olen aina ollut sellainen, joka on ajoissa joka paikassa. Oikeastaan jopa liian aikaisin joka paikassa. Ystävät monesti kuittalevatkin minulle, että vähintään puoli tuntia ennen sovittua aikaa Monna on paikalla.. 😉 No en nyt ihan sentään niin ajoissa. 😀

Kuitenkin ajoissa paikalle saapuminen on ollut pikkutytöstä asti minulle tärkeä asia. Että koulusta ei myöhästytä, tanssitunnilta ei myöhästytä. Jos kaverin kanssa on sovittu treffit johonkin tiettyyn aikaan, siitä ei myöhästytä. Näin olen toiminut tähän asti aina. Toki poikkeuksia on sattunut matkaan, esim. liikenteen/ruuhkan vuoksi tms..

Nyt Emman myötä olen joutunut opettelamaan ihan uuden asian: myöhästymisen! Aikatauluista on paljon vaikeampi pitää kiinni. Jo ihan sen vuoksi, että jos tyttö nukkuu juuri makoisasti päikkäreitään ja hänet pitäisi mennä herättämään, että nyt on lähtö sinne ja tänne, se tuntuu pahalta. Se myös aiheuttaa pikkuisessa pienen kiukustumisen. Eikä ihme.

Toiseksi lähtöön menee tuplasti aikaa. Ainakin. Ensin pitää laittaa itsensä kuntoon ja sitten hikihatussa takki päällä ja kengät jalassa pukea kieppuva vauva rattaisiin. Meillä(kään) ei tykätä nimittäin siitä pukemisvaiheesta. 😉 Tähän kaikkeen menee rutkasti enemmän aikaa, kuin vain siihen, että laittaisi ajoissa itsensä kuntoon ja lähtisi ovesta ulos.

Sovitut aikataulut nyt pikkuvauva-arjessa luo jopa hieman stressiä. Olenkin opetellut elämään enemmän extempore-tyylisesti. 😀 Että jopa saman päivän aikana voi sopia kaverin kanssa, että nähdäänkö kahvilla puolen tunnin päästä. Tai pistää viestiä ystävälle, että lähdetkö vaunulenkille tunnin päästä?

Aiemmin olen ollut sellainen kalenteri kädessä kulkija. Tietysti se, että ei ole säännöllistä työaikaa, vaan asiakastapaamisia on siellä täällä, tekee mahdottomaksi muistaa kaikkia aikatauluja ilman kalenteria. Mutta nyt on ollut ihana opetella sitten myös sellaista ihan tuosta noin vain johonkin lähtemistä.

Toki edelleen tulee sovittua lounastreffejä, vaunulenkkejä, neuvolakäyntejä jne ihan kalenteriin. Mutta koska olen huomannut liiallisten aikataulujen tuottavan itselleni nyt tällä hetkellä stressiä, yritän pitää mahdollisimman paljon kalenterissa tyhjää ja tehdä sitten hetkessä enemmän asioita.

Takki: Chiara Forthi / Bubbleroom

Huulipuna: Glam Rocks / Treat Collection

Kuvat: Tuukka <3

***

Onko siellä muita, jotka ovat huomanneet saman asian vauvan myötä?
Tai ihan muuten vain, onko siellä lukijoissa sellaisia, jotka tykkää aina olla ajoissa?
Tai ehkä myöhästelee usein? 😉