Ex tempore Tallinnaan!

Samat aiheet ne pyörii aina tietyn aikaa ilmoilla, ainakin omissa kirjoituksissani. Ne on ne aiheet, jotka sillä hetkellä polttelee mieltä. Tai muuten vain mietityttää tai kiinnostaa. Tällä hetkellä se on aikatauluton elämä. Ainakin edes kesäloman ajan.

Laitoin maanantaina illalla viestiä äidilleni ja veljelleni, että lähdetäänkö keskiviikkona käymään päiväretkellä Tallinnassa. Heillä ei ollut mitään sovittuna, joten varasin meille liput. Lähdimme nelistään, Emma, minä ja äitini ja veljeni. Tuukka jäi kotiin koirien kanssa, viettämään omaa aikaa.

Keskiviikkona aamusta asti oli sininen taivas. Oli tosi kiva lähteä käymään Tallinnassa. Yksi kivoimmista asioista siinä oli se, että sitä ei ollut pitkin kevättä suunniteltu ja lyöty kalenteriin, vaan se tapahtui ex tempore. Tietysti kivaa oli myös seura ja myös Tallinnassa paistanut aurinko siniseltä taivaalta.

Päätimme vanhaan kaupunkiin kävelemisen sijaan suunnata suoraan satamasta Telliskiven alueelle. Oletteko käyneet? Jos ette, käykää siellä seuraavalla Tallinnan reissulla. Sieltä löytyy ihania kahviloita ja ravintoloita, myös ihana tori/kauppahalli. Ja yksi ihana lastenvaateliike, nimeltä Nona. 🙂

Kävimme syömässä ravintolassa nimeltä F Hoone ja pyörimme Telliskiven alueella hetken aikaa. Sitten olikin jo paluumatkan aika.

***

Olen pitänyt juhannuksen jälkeen ja aion pitää heinäkuun ajan kalenteria hyvin tyhjänä. En halua sopia mitään. Koska en halua ottaa nyt stressiä aikatauluista. Jos mieleni tekee lähteä vaikka uimaan Kumpulan maauimalaan Emman kanssa, haluan voida tehdä sen ilman, että pitää miettiä oliko jotain sovittua tälle päivälle. Tai toisaalta, jos haluan vain olla kotona tekemättä mitään, niin sekin on ok.

Miten me aikataulutamme arjen?

Se kuulostaa jotenkin kamalalta. Siis aikatauluttaminen. Juurihan kirjoitin siitä, kuinka aikataulut ahdistaa.. 😀 Mutta samalla ne luo kuitenkin sitä järjestystä. Ja niin se on. Yrittäjäperheessä äitiysloma ei ole sama, kuin palkkatyön äitiysloma. Lapsiperheessä, jossa on kaksi energistä koiraa ja joka paikassa heiluvat vanhemmat, on vaan pakko aikatauluttaa arkea. Saati sitten perheessä, jossa on useampi lapsi.

Me olemme Tuukan kanssa löytäneet hyvän taktiikan meidän arjen pyörittämiseen. Jokaisellahan on omat tapansa ja myös ihan omanlainen arki. Me olemme huomanneet, että on stressittömämpää ja jollain tapaa helpottavaa, kun on tietyt pelisäännöt arjessa.

Juttelin joskus alkukeväästä ystäväni kanssa siitä, että tuntuu kuin aika häviäisi johonkin eikä oikein mitään saa tehtyä kunnolla. Tiskit on tiskaamatta, blogikommentit odottaa vastauksia, parisuhde tarvitsisi omaa aikaa, me molemmat tarvitsisimme omaa aikaa ja tietysti tärkeimpänä Emma – aika hänen kanssaan, sellainen laadukas ja läsnäoleva aika. Niin ja tietysti Tuukan työt ja meidän ihanat koirammekin tarvitsee aikaa. Kerroin ystävälleni, että kinastelemme siitä kuinka aika käytetään hyvin ja järkevästi. Mutta emme silti jollain tapaa löytäneet mitään ratkaisua. Ystäväni antoi viisaan neuvon!

Hän sanoi, että ”Tehän olette Tuukan kanssa sellaisia kalenteri-ihimisiä. Eikö? 😉 ” Vastasin myöntävästi. Hän suositteli pistämään kalenteriin myös ne omat ajat, toisen työajat ja aikatauluttamaan arjen. Se oli ihan älyttömän hyvä neuvo! Nimittäin esimerkiksi se ettei meillä töihin lähdetä klo 7.30 ja palata 16.30 tekee haastetta muistaa, että toisella on ne työt. Kun nyt olemme kirjoittaneet kalenteriin ylös ”Tuukan työaika” tai ”Monnan blogin kirjoitusaika” jne.. on asioista tullut selkeämpiä ja helpompia.

On myös helpompi ajatella niin, että kun se oma aika – on se sitten treenaamista tai työntekoa – päättyy, voi tehdä ns. rennoin mielin kaikkea muuta. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan jotenkin ihmeelliseltä, mutta sanoisin niin, että ainakin toiset yrittäjät ymmärtävät tämän. Se ettei ole selkeitä työaikoja eikä toimistoa, tekee paljon haasteita arkeen. Toki myös vapauksia.

Kun minä haluan antaa Tuukalle rauhan tehdä töitä, nautin ajasta Emman kanssa. En yritä tehdä samaan aikaan toisella kädellä jotain muuta, vaan leikin Emman kanssa hänen leluillaan tai lähden Emman kanssa ulos. Joko yksin tai jonkun äitikaverin kanssa. Nämä tällaiset hetket on minun laatuaikaa Emman kanssa, nautin siitä ettei minun tarvitse tehdä mitään – ei tiskata, ei kirjoittaa blogia, ei mitään. Saan vain olla ja höpötellä Emman kanssa päppäppää-juttuja ja ihmetellä hänen kanssaan maailmaa. Kun taasen on minun vuoroni tehdä jotain, ottaa Tuukka Emmasta vastuun ja vaikkapa lähtee hänen kanssaan jalkapallokentälle potkimaan palloa tai juoksulenkille.

Emma kun haluaa nähdä ja tehdä, on hänen kanssaan ihana mennä. Tietäen, että tämä on se mistä hän tykkää. Mitä enemmän ympärillä tapahtuu, sen rauhallisempi ja tyytyväisempi Emma on. 🙂 Hän hihkuu rattaissa ja kertoo omia mielipiteitään siitä kaikesta mitä näkee.

Välillä Tuukka lähtee koko konkkaronkan kanssa ulos (koirat ja Emma) ja minä voin esimerkiksi imuroida rauhassa. Niin, että koirat ei hyökkäile imuria päin ja ettei Emma ole samaan aikaan tunkemassa sormiaan sähköpistokkeisiin. Tämäkin on arjen aikatauluttamista.

Monesti sunnuntaisin istumme alas ja käymme kalenterit kädessä läpi seuraavan viikon. Koska Tuukan työ (ja syksyllä minun) on joka päivä erilaista aikataulujen suhteen, on todella tarpeellista tietää etukäteen miltä toisen viikko näyttää. Minä pyrin nyt äitiyslomalla menemään mahdollisimman moneen aina yhdessä Emman kanssa. Mutta sitten jos on sellaisia tilaisuuksia tai muita juttuja, johon menen ihan vain itsekseni – kerron niistä ajoissa Tuukalle. Silloin Tuukka ei ota samaan aikaan asiakasta tai sovi palavereja.

***

Meillä tämä tällainen toimii. Selkeät pelisäännöt arkisin ja sitten vapaapäivinä ollaan kuin ellun kanat. 😀 Minulle on tärkeää se, että saan rauhassa nauttia ja ihastella sitä kaikkea mitä Emma oppii, tuntee ja näkee. Ja siihen rauhaan auttaa aikataulutus.

Miten muut vanhemmat aikatauluttaa arkea?