FUCK, musta tulee äiti.

Saan aina sillon tällöin meiliä lukijoiltani. Tykkään todella paljon lukea lukijoideni omia kokemuksia. Uusin meili oli jälleen kerran huippu. Tällä kertaa sain meiliä naiselta, joka kertoi oman elämäntarinansa ihanan rehellisesti.

35-vuotias nainen lähestyi minua ja kertoi meilissään mm. näin: Kun katsoin positiivista raskaustestiä, taisi päästä suustani ensimmäiseksi: FUCK! Tiesin menettäväni sen hetkisen elämäntapani. Minua v*tutti pyhä äitiys ja kaikki siihen viittaava. En tiennyt raskaana olemisesta, synnytyksestä tai äitiydestä mitään, enkä halunutkaan tietää. Tässä vaiheessa sinä tulit kuvioon. Törmäsin jotain kautta blogiisi, ehkä loppukesästä 2016. Olit vielä silloin raskaana. Sun kirjoitukset olivat ainoita raskauteen liittyviä tekstejä, joita pystyin lukemaan. Pidin sun tavasta ajatella tulevaa. Jännitin Emman syntymää ja sitten synnytyksen jälkeen hiukan ihmettelin, miten säkin kuitenkin ”hurahdit” siihen äitiyteen. Että niinkö siinä kuitenkin käy.

Minua hymyilytti kovasti koko tämän sähköpostin lukemisen ajan. Siinä oli nimittäin todella paljon samoja ajatuksia, joita rehellisesti sanottuna minäkin kävin läpi silloin ihan raskauden alkumetreillä.

Olen joskus kertonutkin etten ole oikeastaan ikinä tuntenut suurta vauvakuumetta. Joskus naimisiinmenomme jälkeen ajattelin, että lapsi olisi ihana juttu. Silloin tunsin jonkinlaista vauvakuumetta. Lasta ei kuitenkaan kuulunut, joten päädyimme koiralapseen. Elelimme tyytyyväisinä Geren ja myöhemmin myös Pimun kanssa. Teimme paljon töitä ja nautimme molemmat elämästämme koiravanhempina, pariskuntana ja yrittäjinä. Muutimme Haagasta Etu-Töölöön, asuimme ihan keskustan kupeessa ja ravasimme kuntosaleilla, pr-tilaisuuksissa, lounastreffeillä ja kaikenlaisissa jutuissa. Kaikki oli päällisinpuolin upeasti. Kuitenkin sisälläni oli jonkinlainen aukko ja tiesin sen aukon johtuvan siitä, että meillä ei ollut lasta. Tiesin myös, että Tuukka halusi todella kovasti isäksi. Sitten kun tein jonkinlaisena yllättyksenä positiivisen raskaustestin oli yhtä aikaa onnellinen ja pelottava olo.

Oikeasti pelkäsin sitä faktaa, että tämä minun tämänhetkinen elämäntyylini tulee katoamaan. Mietin myös kovasti onko minusta äidiksi, onko minusta kantamaan vastuu niin suuresta asiasta. Mietin minkälainen äiti minusta tulee, että ei varmasti ainakaan sitä sellaista ”pyhää äitiä”, oikein äityliä. Vannoin kovaan ääneen, että minä en muutu. Ettei vauva tule muuttamaan minua persoonana, eikä minun elämäntyyliäni.

Mutta kuinkas sitten kävikään.. Se on uskomatonta miten Emman synnyttyä oikeasti minustakin syntyi äiti. En ole tietystikään muuttunut täysin erilaiseksi ihmiseksi, eikä se minun oma persoonani ole mihinkään kadonnut. Mutta olen kuitenkin muuttunut jollain tapaa. Koen olevani mm. arvoiltani pehmeämpi.

Rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on oikeasti yllättävä asia. Siis toki olen tajunnut aina sen, että jokainen äiti ja isä tuntee omaa lastaan kohtaan suurta rakkautta. Mutta minun on myönnettävä, että se tunne on potenssiin sata, mitä olin koskaan ajatellut. On todellakin hetkiä, kun olen hyvin tyytyväinen, että Emma nukkuu päikkäreitä tai kun lähden käymään ystävän kanssa jossain kahdestaan. Mutta aina, ihan joka ikinen kerta, vaikka kuinka väsyneenä tai huonotuulisena otan Emman syliin tai näen hänen hymynsä, tuntuu rinnassa ja koko kropassa kuin jokin rakkausaalto huokuisi koko vartalon läpi.

Tänään täytin erästä blogibarometria, jossa kysyttiin blogin kategoriaa. Päädyin hetken pohdiskelun jälkeen vastaamaan perhe, vaikka vielä vuosi sitten olisin vastannut treeni. Vaikka reilu vuosi sitten raskaustestin tehdessäni ajatukset pomppivat myös suuntaan ”Fuck, musta tulee äiti”, niin voin sanoa etten oikeasti tiedä tällä hetkellä parempaa asiaa, kuin olla äiti. En tiedä tällä hetkellä ihanempaa tunnetta, kuin se tunne kun Emma on sylissäni. Odotan aamuja, kun Emma herää ja on ihan kuin aurinko. Niin innoissaan pieni ihminen heti herättyään.

Ja silti, minä olen edelleenkin se sama Monna; personal trainer, (vaikkakin äitiyslomalla), rakastan treenaamista ja odotan niin kovasti jo akrobatiatreenejä! Edelleenkin tykkään laittautua, näyttää hyvältä, käydä ystävien kanssa lounaalla, ravata pr-tilaisuuksissa, olla koirien kanssa, tehdä juttuja mieheni kanssa, lähteä joskus viihteelle. Pelko äitiydestä ja siitä, miten vauva tulee muuttamaan elämän oli turhaa. Vaikka todellakin voi sanoa, että oikeastaan koko elämä muuttui, on silti älyttömän moni asia ihan samanlaista kuin ennenkin. Ja roimasti enemmän! <3

***

Onko siellä lukijoissa muita, joita äitiys olisi pelottanut? Tai se, miten se tulee muuttamaan elämää? Pitikö pelot paikkansa vai yllättikö äitiys ihanuudellaan? 

Kuvauspäivä

*Sisältää mainoslinkkejä

Maanantaina aamusta tallustelin auringon jo paistaessa, kello vasta vajaa kahdeksan, Kurvi Hair Premiereen meikkiin ja hiuksiin. Tiedossa oli kuvauspäivä! 🙂

Kirjoittelin teille jokunen aika sitten siitä, että tykkään olla kuvattavana ja kerroin myös, että pian on tulossa ensimmäiset kuvaukset sitten raskauden. Olin todella innoissani kuvauksista jo aikaa sitten! Toki innostus kasvoi kuvauspäivän aamuna, kun aurinko paistoi ja Laura oli loihtinut minulle upean kampauksen ja meikin. <3

Me olimme sopineet ystäväni Nanan kanssa, että mennään  yhdessä kuvauksiin! Se on aina kiva, kun on ystävä mukana. Kertomassa (kuvaajan lisäksi) miltä mikäkin kuvausasento näyttää ja muutenkin luomassa fiilistä. <3

Mietiskelimme jotain kaunista ja ihanaa kuvauspaikkaa tälle päivälle ja kuin sattuman kaupalla samoihin aikoihin instagramissa silmiini pompsahti FemiHealthin kuva. Olin kuullut tästä paikasta jo aiemmin ystävältäni Saralta. Ja nyt näin tästä super kauniista salista kuvan instagramin feedissä, laitoin siltä istumalta viestiä Pirittalle, josko pääsisimme kuvaamaan tähän upeaan tilaan.

FemiHealth on siis vastikään avattu naisten terveystalo. <3 Siellä on valmennusta ja hoitoa päästä varpaisiin; synnytyksestä palautumiseen, on osteopatiaa, on fysioterapiaa. On kaikkia mahtavia ryhmäliikuntatunteja äideille, naisille ja synnytyksestä palautuville. Ja vaikka mitä! Kannattaa oikeasti tutustua heidän tarjontaan! <3

Otettiin kuvia erään Suomeen juuri saapuneen uuden treenivaatemerkin puitteissa ja sitten lopuksi Tuukka tuli Emman kanssa vielä paikalle ja saatiin minusta ja Emmasta äiti-tytär-kuvia! <3 Niin ihania kuvia tuli, että en meinaa malttaa niitä valmiita kuvia saapuvaksi! 😉 Treenivaatekuvat tulee myös tänne blogiin sitten ja kerron lisää tuosta uudesta merkistä, ehkä pienen alekoodin kera. 😉

Kuvaajana meillä toimi siis huikea Ossi Pietiläinen, jonka kuvattavana olen ollut monia monia kertoja!

Mietin myös, josko näistä treenikuvista tai sitten minun ja Emman yhteiskuvista tekisin uuden bannerin blogille. Saas nähdä. 😉 Mutta voi ihanuus sentään miten oli ihana aamupäivä kuvausten parissa! <3 Ja oikeasti tuo aurinko!! Tästä päivästä lähtien päivä taas pitenee, tiesittehän sen? <3

SuperStarit TÄÄLTÄ

***

Loistavaa viikon alkua kaikille! <3