Itsekäs p*skiainen.

Milloin on se vaihe, että nyt äiti tarvitsee lepoa? Onko se silloin, kun ei ole nukkunut puoleen vuoteen, kuin viisitoista minuuttia putkeen? Vai onko se juuri ennen kuin romahtaa? Vai olisiko se kenties jo hetki ennen näitä kumpaakaan vaihtoehtoa? Kestääkö joku väsymystä paremmin kuin toinen? Entä voiko joku toinen äiti väheksyä toisen äidin väsymystä? Voiko verrata, että meidän lapsi itkee 24/7 ja teidän vain 23/7, niin miten sinä voit muka olla väsynyt? 

Vähän ennen kuin hankin blogilleni ulkopuolisen kommenttien moderoijan, olin aika lähellä jonkinlaista henkistä romahtamista. Olin saanut kuulla, että olen itsekäs paskiainen. Äiti, joka ei välitä lapsestaan, vain itsestään. Olin vasta kaksikuukautisen tyttäreni väsynyt äiti, ensikertalainen äitinä. Se, että äitiyttäni arvosteltiin tuntui pahemmalta, kuin mikään muu koskaan saamani arvostelu. Se tuntui pahalta, koska tein ihan kaiken, ihan joka ikisen asian tyttäreni hyvinvointi edellä. Se tuntui pahalta siksi, että olin äitiyden ensimetreillä ihan vasta-alkajana.  Se tuntui pahalta, koska olin todella väsynyt. Se tuntui pahalta, koska kukaan ulkopuolinen ei voi arvostella toista äitiä paremmaksi kuin toista tietämättä koko totuutta. Ja tietäen koko totuuden, pitäisi asua samassa taloudessa.

Silloin päätin, että en enää kirjoita blogiin niin paljon meidän vauva-arjestamme tai muistakaan perheen asioista. Samalla lopetin oikeastaan kokonaan snapchatin käytön. Sinne olin kertonut aika paljonkin omia fiiliksiäni päivien aikana, sinne oli tullut ihan itkettyä ja monesti naurettuakin. 😉 Tiesin, että moni sai vertaistukea videoista ja kirjoituksistani. Tiesin, että moni tykkäsi niistä.

Nyt kirjoitan suurpiirteisemmin. Käytän instagramin MyStorya, mutta sinne en juttele tuntemuksiani samaan tapaan kuin snapchattiin. Se on enemmänkin sellainen, tällaista on tullut tänään tehtyä..

Myös ulkopuolinen kommenttien moderoija on ollut älyttömän hyvä ratkaisu! Ja olenkin nyt ymmärtänyt, että sitä suurinta p*skamyllyä ei enää kommenttiboksissani esiinny. Koska ne, jotka ovat halunneet minua satuttaa kommenteillaan, eivät enää viitsi vaivautua. Enhän kuitenkaan tule näkemään niitä ilkeilyjä, joten ne menevät vähän kuin hukkaan.. 😉 😀

Mutta se on valitettavasti kerrottava, että nämä idiootit onnistuivat pistämään piikkinsä minuun heikommalla hetkelläni. Siitä näen tuloksen nyt. Siksi poden nyt monesti syyllisyyttä, jos en ole Emman kanssa 24/7. Mieheni on saanut tästä varmasti kärsiä, koska olen monesti kysymässä, että onko nyt ok jos käyn siellä tai täällä, olen poissa tunnin tai kaksi. Äitini sanoi, että vaadin itseltäni liikaa äitinä.. Luulen, että nämä asiat johtuvat siitä, että he ketkä minua halusivat satuttaa, onnistuivat siinä pahemman kerran. He onnistuivat horjuttamaan omaa varmuuttani äitinä.

***

Nyt minun on todella vaikea sanoa ääneen, että olen väsynyt. Minun on paljon paljon vaikeampi ottaa sitä omaa aikaa edes silloin tällöin, ilman syyllisyyttä tai sellaista fiilistä, että ei, en saisi olla täällä, kun minun pitäisi olla nyt kotona Emman kanssa. Ehkä nämä asiat korjaantuvat ajan kanssa. Onneksi on tämä ihana rakas Emma. <3 Väsyneenäkin, kun näkee hänen yksihampaisen hymynsä, ei voi olla hymyilemättä. On ihanaa, kun hän painaa pehmeän poskensa poskeani vasten. Rakkaus on suunnaton ja ääretön.

4kk – mitä kaikkea se on pitänyt sisällään?

Tänään 6.maaliskuuta tyttömme täyttää neljä kuukautta. Jostain syystä itse olen pitänyt tätä ikää jonkinlaisena rajapyykkinä, että sitten sen jälkeen ollaan jo aika ”isoja tyttöjä”.. 😉 Nyt saa alkaa maistelemaan kiinteitä, vaunukoppa on välillä lenkeillä vaihdettu jo ihan siihen istuvaan malliin (rattaiksi niitä kai kutsutaan), päivän ja yön välinen ero on koko ajan selkeämpi… jne.

Tämä neljä kuukautta on opettanut vaikka ja mitä, niin meille vanhemmille kuin meidän ihanalle pienelle tyttärellemme. Mitä kaikkea matka tähän asti on pitänyt sisällään? Sisältää humoristista sananhelinää. 😉

Ymmärrys siitä, että oikeastaan mikään ei mene niin kuin olet joskus ajatellut. Tai ainakaan samalla tavalla tänään, kuin meni eilen.

Kahvin voi juoda lämpimänä, mutta ruokaa saatetaan syödä kylmänä. Usein. On tullut opeteltua paljon erilaisia ruokia, joita voi syödä yhdellä kädellä tai esimerkiksi juoda (smoothiet). Monta ruokaa on myös tullut syötyä suhteellisen kylmänä. Kahvin olen tähän asti aina saanut juoda kuitenkin lämpimänä.

Koko ajan tuntuu, että on kiire. Vaikka olisi vain kotona vauvan kanssa koko päivän, koko ajan on kiire. Kun vauva nukkuu, pitää ehtiä tehdä niin monta asiaa sinä aikana ja koko ajan on pelko persiissä, että kohta muuten herää. Kynsiä ei ainakaan kannata alkaa lakkaamaan, sillä saattaa olla ettet ehdi kaikkia kymmentä sormea tehdä kokonaan.

Kakka on puheenaiheena usein. Minkä väristä? Kuinka paljon? Ja koska viimeksi?

Peitto heiluu joka ilta. Mutta eri syistä kuin ennen. 😉

Joka päivä saa ihastella oman pienokaisen tekosia. Hymyjä, naurua, erilaisia ääntelyitä, nyrkin jauhamista, höpötyksen tolkutonta määrää. Sitä, kun hän ensimmäisen kerran kääntyy ja sitten sitä, kun hän kääntyessään liian kovalla vauhdilla vatsalta selälle, lyö takaraivonsa lattiaan.

Itkun äänenvoimakkuus todellakin kasvaa iän myötä. Joskus olen kuullut, että jotkut vanhemmat pitävät peltoreita iltaisin päässään, kun on nukutuksen aika.

Emma4_9

Muisti on lyhyt, mutta huono. Neljä kuukautta on mennyt uskomattoman nopeasti, silti viime marraskuisiin pimeisiin ja unettomiin öihin tuntuu olevan todella pitkä aika. Muisti on väsymyksen takia usein aika lyhyt.. 😉 Mutta jotain asioita muistaa erittäin tarkasti. Eräs kirkkaasti mieleen jäänyt muisto on marraskuulta, Emman ensimmäisiltä öiltä kotoa. Tuudittelin Emmaa sylissäni meidän Töölön kodin olohuoneessa kellon ollessa jotain 02-04 välillä, lauloin hänelle Karhunpoika sairastaa ja itkin onnesta.

Se pieni pallero alkaa olla jo aikamoinen jytky. Pieni vauvanpallero, jolla ei ollut motorisia taitoja lainkaan on kasvanut isoksi vauvaksi, joka itse päättää mihin laittaa kätensä ja kuinka kovaa vetää äidin hiuksista. Myös välillä öisin.

Kaikki tasoittuu. Ihan kaikki asiat, mitä tämän neljän kuukauden aikana on kokenut, on emotionaalisesti olleet suuria juttuja. Mutta jo nyt huomaan, että asiat alkavat tasoittua, tunteet alkavat tasoittua. Ihan kaikki asiat ja sanat eivät enää menee suoraan ihon alle ja pistona sydämeen.

Vitsi, kuinka tää elämä on siistiä! T. Emma 4kk

***

Ihanat neljä kuukautta takana ja kyllä joka päivä on vain edellistä ihanempi! Vaikka välissä onkin niitä päiviä, kun miettii, että olisi voinut jäädä peiton alle koko päiväksi. Tai hypätä kokonaan jonkun päivän yli. Mutta toisaalta ne huonommat ja kiukkuisemmat päivät myös opettaa. Jos jonain päivänä pienokaistamme kiukuttaa oikein urakalla, seuraavana päivänä ne hymyt ja naurut ja kuolapusut tuntuu entistä ihanemmilta.

Iloista ja aurinkoista viikon alkua kaikille toivotellen,