Äitien hyvinvointi

Meillä oli viime viikon torstaina ihana äitivaikuttajien kutsuvierastapahtuma FemiHealthissa. Paikalla oli tuttuja bloggaajia ja tubettajia ja pari uuttakin tuttavuutta. Koko aamun oli ihana tunnelma, sellainen tosi välitön ja ihana. Jotenkin musta tuntui, että kaikki oli ihan oikeasti lämpimällä sydämellä mukana ja toistensa seurassa.

Erilaisissa pr-tapahtumissa on tullut pyörittyä jos jokunen kerta ja usein niissä ollaan sen ”oman kaverin” kanssa tai pienellä porukalla, mutta muille ei hirveästi jutella. Toki voidaan moikata jne.. Mutta tässä tapahtumassa oli ihan erilainen fiilis alusta asti. <3 En tiedä oliko paikalla vaan jotenkin tosi lämpimiä ja ihania äitejä vai oliko tapahtuman aihe jo sellainen, että kaikilla sydän auki ja hyvä mieli. 🙂

Aamu alkoi sillä, että Ira, Sara ja Sonja kertoi hieman FemiHealthin taustoista ja siitä mitä kaikkea FemiHealth tarjoaa naisille. Sen jälkeen Sonja piti meille ihanan barre-tunnin. Se oli ihana uus kokemus! Mä aion ehdottomasti mennä barre-tunnille uudestaan, siinä yhdistyi lihaskuntotreeni ja sellainen ihana balleriina-meininki. 😉 Sonja on kehitellyt ihan omat konseptit barresta myös raskaana oleville ja juuri synnytyksestä palautuville äideille. Niitä tunteja pidetään siis FemiHealthissa.

Barre-tuntiin treenivaatteet meille tarjosi Yvette ja tunnin jälkeen ihanan aamupalan Pauligin Kulma. Saatiin vielä kotiinviemisiksi Muumivaippa-pussi ja Goodio-suklaata. Tunnin jälkeen höpöteltiin lisää kaikenlaisia kuulumisia keskenämme ja se välitön tunnelma jatkui. Varmaan kaikki halasi toisiaan tai ainakin suurin osa, ennen kuin lähti kotiin tai muihin hommiin.

FemiHealth on ”naisten terveystalo”. Siellä hoidetaan siis kaikenlaisia tapauksia, mutta keskittyen synnyttäneisiin tai raskaana oleviin naisiin. Femissä on myös vatsalihasten ja lantionpohjan tilanteen katsomiseen ultrauslaite, joka on tietysti ihan spessua hommaa ja palvelua synnyttäneille naisille! <3 Femissä työskentelee fysioterapeutteja ja osteopaatteja. Voitte käydä lukemassa mun toissa viikkoisen postauksen ”Äitiysfysioterapia, joka naisen oikeus?”, jossa kerron vähän lisää tästä aiheesta.

Mulla nousee edelleen hymy huulille, kun kirjoitan tätä juttua ja mietin tuota aamua. 🙂 Se on vaan sellainen juttu, että äitien hyvinvointi (ja toki kaikkien muidenkin hyvinvointi) on vaan niin tärkeä asia. Eikä raskauden jälkeisestä palautumisesta puhuta vieläkään liikaa! Monilla on edelleen heikkoa tietämystä siitä miten raskaudesta ja synnytyksestä voi palautua hyvin ja oikein. Myös kovin paljon kuulee edelleen sitä, että naiset vaan naureskelee sille, jos pissat tulee housuun hyppiessä. 🙁

Yritetäänhän me jokainen jakaa omaa tietämystämme eteenpäin, että se ei oo ok tai normaalia jos pissat tulee housuun, alaselkä kipeytyy treenatessa jne.. Hoidetaan ja huolletaan itseämme! <3

Pst. Jos tykkäätte näistä meiän treenivaatteista, niin käykäähän kurkkaamassa www.yvette.fi ja käyttäkää koodia MONNA20, niin saatte -20% alea kaikista normaalihintaisista tuotteista! <3

***

Suhde omaan äitiin ja anoppiin.

1980

Moni sanoo, että suhde omaan äitiin muuttuu äidiksi tulon myötä. Moni tulee läheisemmäksi oman äidin kanssa, varsinkin heti ensimmäisen lapsen synnyttyä. Omalta äidiltä on helppo kysyä neuvoa, kun ei vielä tiedä itse yhtään mitään äitiydestä.

Mä oon aina ollut läheinen mun äidin kanssa. Kun mun isä ja äiti erosi, olin vähän aikaa ”vihainen” mun äidille, mutta sitä kesti ehkä viikon. 😀 Mä en oo koskaan ollut mitenkään kauhean uhmakas omaa äitiä (tai isää) kohtaan, en oo esim. koskaan haistatellut heille tai haukkunut heitä. Puhuttiin kesällä ystävien kanssa, että kaikki varmaan häpeää omia vanhempiaan jossain vaiheessa nuoruutta – mutta mä en oo hävennyt.

Meiän isän kuoltua, mun ja mun veljen suhde meiän äitiin läheni entisestään. Siitä omasta elossa olevasta vanhemmastaan halus pitää vielä kovemmin kiinni. Oon joskus miettinyt, että sitten joskus kun aika jättää mun äidistä, tulee se olemaan tosi kova paikka mulle.

Emman myötä mun suhde äitiini on jotenkin jännästi rentoutunut. Se on hassua sanoa, koska meillä on aina ollut tosi avoimet ja rennot välit. Mutta silti jotenkin meiän välinen suhde on nyt vielä mutkattomampi. Mun äiti on ollut mun tukena äitiydessä ihan alusta asti, imetykseen liittyvissä asioissa ja vaikka missä. Oon monta kertaa kysynyt äidiltä, että miten sun mielestä tässä ja tässä asiassa pitäis tehdä. On ollut myös tosi kiva kuulla, että mitä mä ja mun veljeni ollaan tehty pienenä ja verrata sitä nyt vähän Emmaan.

Myös suhde omaan anoppiini on muuttunut Emman myötä jollain tapaa rennommaksi. Siitäkin on tullut jotenkin mutkattomampi. Tätä tuntuu hassulta kirjoittaa, kun tosiaan suhde omaan äitiin ja anoppiin on aina ollut hyvä. Mutta jotenkin se, että myös musta on tullut äiti on jollain tapaa pehmentänyt näitä suhteita entisestään. 🙂

Isoäidit (ja isoisät) on monesti lastenlastensa kanssa rennompia, kuin ovat itse vanhempina olleet. Isovanhemmat myös antaa helposti periksi eri asioissa, kuin vanhemmat. Mun mielestä on tosi kivaa, että Emmalla on ihan omat juttunsa mun äidin kanssa ja Tuukan äidin kanssa. Mulle käy vallan mainiosti, että isovanhemmat vähän lellii Emmaa. 😉 Tuukan isä oli mm. rakentanut Emmalle keinun ja hiekkalaatikon kesälomaa varten, Emma saa varmasti myös tahtonsa läpi vielä herkemmin isovanhempiensa kanssa kuin meidän kanssa. Emmasta näkee, että kaikki kolme isovanhempaa on hänelle rakkaita, kuten myös mun veli Jussi. Ensimmäisten sanojenkin joukossa oli Jussi, oikein hienoilla s-kirjaimilla. <3

Mun mielestä on ihanaa, että Emmalla on vanhempiensa lisäks tärkeitä, läheisiä ja rakkaita ihmisiä elämässään. On myös ihanaa, että on äiti ja anoppi, jolta voi kysyä neuvoa tai vaikka vahvistusta omille ajatuksilleen. Mä ajattelen niin, että Emmalla on monta kasvattajaa elämässään. Minä ja Tuukka annetaan ne peruspilarit ja se kaikkein tärkein rakkaus ja läsnäolo, myös säännöt jne.. Mutta sen lisäksi elämän oppeja antaa mummu, mummi, vaari ja Jussi-eno. Plus tietysti päiväkodin henkilökunta ja joskus aikanaan koulun opettajat ja kaikki ystävät.

Perhe on mulle tärkeä ja aina ollut sitä. Omien esimerkkien avulla haluun myös opettaa Emmalle sitä, että on hienoa jos suhde omaan äitiin ja isään, isovanhempiin ja enoon pysyy hyvänä, luottavaisena, rakastavana ja avoimena koko elämän ajan.

 

 

Lue myös toivepostaus: Onnistuneet yhteistyöt