H**vetillinen helmikuu

Nyt just tuntuu lähinnä tältä.

Tää kuukausi on ollut tosi raskas. Tammikuun lopussa oli muuttoviikonloppu, mutta siitä lähtien ollaan tehty sitä muuttoa. Tai ainakin tuntuu siltä. Nyt menneenä viikonloppuna oli vasta lopputarkastus ja se tarkoitti sitä, että pe, la ja su roudattiin vikoja tavaroita sorttiasemalle ja kotiin ja siivottiin kun kaistapäät vanhaa asuntoa.

Emman yöt on olleet ensimmäisen uudessa kodissa vietetyn viikon jälkeen levottomia ja melkein joka yö hän on herännyt ihan kunnolla aamuyöstä. Se taas tarkoittaa sitä, että omat unet on jääneet katkonaisiksi ja liian lyhyiksi. Tälläkin hetkellä silmäluomet painaa niin paljon, että tekis mieli vaan painua päikkäreille.

Tuntuu, että muuton ja rikkonaisten unien vuoks on ollut pinna vähän lyhyellä Pursiaisten pariskunnalla.. 😀 Mutta onneks me molemmat tajutaan mistä se johtuu, eikä olla tässä mitään eropapereita allekirjoittamassa. 😉

Päätettiin, että nyt ei oteta mitään stressiä siitä koska saadaan taulut seinille ja vikat laatikot purettua. Nyt kun lopputarkastus on vanhassa kodissa tehty, voidaan vaan keskittyä nauttimaan uudesta kodista. Kyllä ne taulut ehtii porata myöhemminkin. Ei täällä oo kukaan mitään kodin sisustuskilpailua järjestämässä lähiaikoina. 😀

***

Tänään alkoi Emman päiväkotiin tutustumisviikko. Eka aamupäivä meni ihanasti! Emma touhotti menemään siellä muden lasten kanssa ja tuntui ainakin äidin silmään ihan reippaalta. 🙂 Toki eri juttu on sitten, kun ei oo äiti tai iskä mukana. Mutta uskon kuitenkin, että Emma pärjää siellä hyvin.

Tää viikko on vielä vähän säheltämistä ja höseltämistä arjen aikataulujen kanssa, mutta ens viikolla sitten kun Emman päiväkoti alkaa ”virallisesti” , on mullakin ihan kunnollisia kokonaisia työpäiviä kolme viikossa. Se tuntuu helpottavalta ajatukselta!!

Vähän näyttäis väsymys painavan silmiä. 😉

Mua naurattaa, kun mulla on postaus-luonnokissa yksi otsikko tammikuun alusta. Se kuuluu näin: VOI TÄTÄ ENERGIAN MÄÄRÄÄ! 😀 😀 Hahahaha… Mä muistan ton fiiliksen!  Mulla oli just alkanut uudet työkuviot Lupauksella ja oltiin saatu muuttopäivä kalenteriin ja jotenkin oli ihan sellaisessa huippuenergiassa koko meininki!

Nyt en ihan viitsi julkaista tolla otsikolla, mutta mä uskon voivani vielä näiden aurinkoisten kevätpäivien lisääntyessä ja yöunien tasaantumisen myötä taas energiankin palaavan! 🙂

***

Aurinkoista ja toivottavasti energistä viikon starttia kaikille!

Äiti-taapero-treffit

Meillä on kolmen kopla taaperoiden äitejä, minä, Hilla ja Laura. Meillä kaikilla on tosi samanikäiset lapset, Emma 1v3kk, Selma 1v4kk ja Emil 1v6kk. Ollaan nähty säännöllisesti pienokaistemme synnyttyä. On tosi hauska katsoa miten tämä kolmikko toimii yhdessä, miten erilaisia ja toisaalta samanlaisia nää pikkuiset on. On myös tosi ihanaa jutella Hillan ja Lauran kanssa kaikenlaisista asioista, ensin vauva-arjesta ja nyt taapero-arjesta.

Kutsuin Hillan, Selman, Lauran ja Emilin meille uuteen kotiin kyläilemään. Keitin kahvit ja laitoin herkkuja pöytään. Istuttiin pöydän ääreen ja otettiin kahvikupit käteen. Ai että, ihana istua tässä pöydän ääressä ja keskustella, kun taaperot leikkii kiltisti keskenään

NOOOOT!!! 😀 Noin puolen minuutin päästä pöytään istuuduttuamme oli kaikki äidit pystyssä ja taaperoiden luona ottamassa kädestä koiran vesikuppia, sähköjohtoja, nostamassa sohvalta alas, kertomassa ettei toiselta saa ottaa kädestä, ettei viinirypälettä voi laittaa kokonaisena suuhun. jne jne..

Kahden tunnin kuluttua oli koiran vesikuppi nostettu keittiönpöydälle turvaan, hellan levyt väännetty nollille, niin taaperoilla kuin äideillä punaiset posket ja kahvin jämät kupissa kylmänä.

Mutta vitsi miten kivaa silti! 😀 Kun Hilla ja Laura sitten lähtivät lapsineen kotiin, laitettiin viestiä perässä, että juotiinko me kahviakin? Ai mistä me puhuttiin?! 😉

Nää meiän äiti-taapero-treffti on aina yhtä sekavia! 😀 Siis jututhan katkee moneen otteeseen ja johonkin juttuihin ei muisteta edes palata ja joistain jutuista ei jälkikäteen muisteta puhuneemmekaan. Sen takia näitä kahta ystävää on ihana nähdä välillä myös ihan aikuisten kesken.

Silti ihaninta on nähdä tän pienen taaperokolmikon touhuja yhdessä. Se on jotenkin tosi mielenkiintoista nähdä, miten tällaiset metrin mittaiset tyypit ottaa kontaktia toisiinsa ja on vaan niin rehellisesti siinä läsnä justiinsa eikä melkein.

***

Iloista sunnuntaita kaikille! <3

 

 

Lue myös: Ootas vaan kun.. 😉