Puristava tunne.

En oikeasti tiennyt ennen Emman syntymistä, että miltä se tuntuu kun on jatkuvasti huoli toisesta. Sellainen huoli, että rinnasta puristaa ja kurkusta kuristaa. Jopa ihan vähän oksettaa, kun ahdistaa ja huolettaa. Se on hurja tunne, kun haluaisi vaan pitää omaa lastaan sylissä 24/7 ja kertoa ettei oo mitään hätää. Että äiti on tässä koko ajan, myös silloin kun nukut.

Emmalla oli kolme viikkoa sitten influenssa. Tamiflu-kuuri auttoi ja influenssan pahimmat oireet hävisi kuumetta myöden parissa päivässä. Yskä kuitenkin jäi. Tässä influenssassa on yhtenä oireena ollut pitkittynyt yskä. No, sitähän ei pysty pienelle kertomaan. Hän on muuten riehakas ja energinen oma itsensä, mutta hengästyy helposti ja sitten yskittää niin, että meinaa ykä lentää. Ei kuumetta, ei nuhaa, ei mitään muuta.

Öisin Emma on alkanut heräämään n.klo 02-04 välisenä aikana niin, että hän huutaa ja itkee sängyssään, eikä rauhoitu millään. Lopulta aina nukahtaa syliin. Me ollaan Tuukan kanssa ihan super väsyneitä tällä hetkellä, yöt on rikkonaisia ja huoli Emman voinnista vaan kasvaa. Onko nää yöheräämiset vaan taas joku vaihe ja koska se yskä loppuu??

Viikon päästä alkaa uus päiväkoti. Tehtiin päätös, että Emma siirtyy meiän kodista alle viiden minuutin kävelymatkan päässä olevaan päiväkotiin. Siellä on ihanan pieni ryhmä, vain 11 alle 2-vuotiasta + Emma. Päiväkodista tulee Emman hoitaja meille kylään tällä viikolla, ensimmäinen tutustuminen tapahtuu siis tässä päiväkodissa aina lapsen kotona. <3 Ihana!!

Silti mietin aina hetkittäin, että kunpa voisin vaan olla kotona ja pitää Emman kotona, mun sylissä ikuisesti. Äidin lähellä aina. <3 Että voisin suojella pientä ihan koko ajan kaikelta. Tarkkailla yskää, valvoa öisin sängyn vierellä ja nukkua päivällä päikkäreitä Emman kanssa yhdessä. Leikkiä yhdessä, syödä yhdessä, tehdä retkiä yhdessä ja ihmetellä maailmaa.

Joskus mietin, että kunpa ei olis mitään muuta vastuuta kuin Emma. Ettei tarttis tehdä töitä, vaan vois olla vaan kotiäitinä. About ikuisesti.

Tässä äidin lähellä on turvallinen olla. <3

Lääkäri on varattu taas uudestaan ja eiköhän ne kaikki asiat jotenkin suttaannu.

***

 

 

 

Kuvat: Ossi Pietiliäinen

 

Seksuaalisuuden sanottaminen lapselle.

Tarkastuskirja, josta piti katsoa oikeat tulokset, lepäsi opettajan sylissä. Laskujen edetessä opettaja liikutti kirjaa yhä alemmaksi. Vain hetki ja kirjan alta paljastuivat aukinaiset housut ja niiden päällä makoileva opettajan penis.

Tämä lainaus on suoraan Maaret Kallion kolumnista. Juttu osui silmiini tiistaina, kun selasin HS:n sivuja. Pysähdyin lukemaan, koska pidän Maaretin jutuista. Mulla oli jo työpäivä käynnissä ja etsin netistä töihin liittyviä hyvinvointi-artikkeleita, mulla oli hyvä draivi päällä, aurinko paistoi ja kupissa oli lämmintä kahvia. Mutta tän jutun luettua iski lamaannus.

Kamalimpia asioita mitä voin kuvitella omalle lapselle koettavaksi on seksuaalinen ahdistelu, hyväksikäyttö ja kiusaaminen. Kaikki kolme asiaa on sellaisia, jossa lapsi kokee jumalattoman suurta pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, paniikkia, surua. Jos mä joskus joudun kuulemaan omalta tytöltäni, että joku aikuinen, jonka pitäisi olla luotettava – on tehnyt hänelle pahaa, en tiedä miten pystyn olemaan räjähtämättä. Miten pystyn hillitsemään itseni, että en siltä seisomalta etsi tätä henkilöä käsiini ja tee itse hänelle pahaa.

Vaikka meiän pieni tyttö on vasta vajaa 1,5 vuotta, tuntuu tällaisen asian ajatteleminenkin kamalalta. Koska ikinä ei pysty suojelemaan toista ihmistä kaikelta maailman pahalta, vaikka kuinka yrittäisi, on löydettävä muita keinoja. Mun keino on sanoittaa nää asiat kotona. Jutella ja kertoa mikä on okei ja mitä ei pidä hyväksyä. Vaikka se voi tuntua jostain hassulta, on mun mielestä seksuaalisuudesta ja sen rajoista pystyttävä kertomaan lapselle jo ennen kouluun menoa.

Enkä tarkoita nyt todellakaan siitä, että pitäisi alle 7-vuotiaalle alkaa kertomaan, että miten niitä lapsia tehdään. Vaan siitä, että on kerrottava ettei kukaan saa koskea tiettyihin paikkoihin. Siitä, että ei ole todellakaan ok jos joku opettaja puristelee pyllystä tai heittää vitsillä rintojen koosta siinä vaiheessa, kun ne tytöillä alkaa kasvamaan. Kertoa siitä, että rajat on hyvin selkeät ja tiukat kun on kyseessä pieni lapsi.

Ja ennen kaikkea yrittää luoda sen ilmapiirin kotona, että kaikesta IHAN KAIKESTA saa ja pitää voida puhua kotona.

***