Suurinta rakkautta ja syvimpiä vesiä.

Se on hullua, kuinka voi hermot meinata täysin prakata yhdessä hetkessä ja sitten jo heti perään toisessa hetkessä katsoo sitä pientä rakasta lastaan niin suurella rakkaudella, että meinaa pakahtua. Sitä pientä, jonka eteen tekis kaiken.

On oikeestaan vaan yks asia, jonka suhteen mulla meinaa loppua järki melkein joka ilta tällä hetkellä. Nukkumaanmeno ja se venkoilun määrä on jotain käsittämätöntä, vaikka pientä väsyttää jo ihan selkeästi. Silmiä hän ei sulje, vaikka on jo niin poikki ettei jaksa edes kieppua. Sitten kun antaa periksi ja sulkee silmät, tulee uni alle minuutussa.

Tää alkoi joskus kuukausi sitten, jo ennen juniorisänkyyn siirtymistä. Eli sitä ei voi syyttää. 😉 Juttelin tästä asiasta myös muiden Emman ikäisten äitien kanssa ja moni sanoi samanlaisen temppuilun olevan käynnissä aina iltaisin ja päikkärinukutuksen aikana.

On kuitenkin tärkeetä mun mielestä tiedostaa, että se ei oo epäinhimillistä, harvinaista tai huonon vanhemmuuden merkki, jos välillä meinaa hermo pettää. Mä ainakin oon oppinut tässä reilussa puolessatoista vuodessa, että kaikenlaisia tunteita ja tuntemuksia liittyy vanhemmuuteen.

Mun ystävä kirjoitti instagramiin yhteen mun kuvaan näin: Muistan muutaman kerran poistuneeni pihalle huutamaan helvettiä ja itkemään, kun kaikki illat oli niin perseestä ja mies koulussa tai töissä… mietin silloin, että en ihmettele yhtään niitä vanhempia jotka eivät vaan jaksa. Mutta sitten kun sen lapsen huoneen oven avaa ja siellä on maailman ihanin pieni tyyppi unessa, tekisi vain mieli herättää se ja kertoa kuinka paljon rakastan. Tää kuvaa tosi hyvin sitä tunnetta, mitä mäkin monena iltana oon tuntenut.

Mun on monena iltana tehnyt mieli huutaa helvettiä ja potkia seinää. Itku on kyllä tullut, mutta en oo potkinut enkä huutanut helvettiä. Mutta se tunne on ollut niin läsnä. Turhautuminen ja väsymys. Vaikka sen tiedostaakin, että ei lapsi tarkoituksella tai tahallaan (ainakaan vielä tässä vajaan kahden vuoden iässä) oo nukkumatta. Silti kun toista tuntia silittelee, laulaa Nukkumattia ja laittaa uudestaan ja uudestaan makuulle ja antaa hyvän yön pusun – meinaa kertakaikkiaan voimat loppua.

100 yötä kesään – blogin Emma kirjoitti tosi hyvän postauksen ”Ehkä sekoan, tai sitten sekoan onnesta.” Siinä käsiteltiin itse asiassa tosi paljon tätä samaa asiaa. Sitä, kuinka äitinä rakastaa maasta taivaisiin sitä omaa lastaan, mutta niinä hetkinä, illalla siinä sängyn vieressä istuessa ja itkiessä kun pieni ei rauhoitu millään – tuntuu siltä, että haluaa muuttaa kuukaudeksi johonkin kauas. Ne tunteet on ihan tosia ja siinä sapen kiehuessa ja kyynelten vieriessä poskia pitkin tulee mietittyä yhtä jos toista. Se on niin tajuttoman ristiriitaista, kuinka sitten minuutin kuluttua sen rakkaan pienokaisen nukahdettua nämä turhautumisen tunteet häipyy mielestä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitten sitä hiipii alakertaan ja hetken kuluttua selaakin jo kännykästä sen pienokaisen kuvia ja hymy leviää naamalle ja sydämeen, kuinka rakas toinen voikaan olla!!

Maasta taivaisiin ja sieltä takas! ❤ Vaikka välillä hermo meinaakin pettää. 😉

***

Jos en olis..

..naimisissa tai ylipäätään parisuhteessa olisin varmaan ihan pihalla nykypäivän sinkkumarkkinoista. 😀 Tinder tuntuu musta jotenkin kylmältä tavalta, vaikka se onkin varmaan tosi yleinen tapa hankkia treffiseuraa.

..personal trainer tai liikunta-alan yrittäjä, voisin olla ehkä kampaaja tai jonkinlaisissa markkinointihommissa. Jälkimmäinen näistä kiinnostaa tällä hetkellä ehkä eniten. Lukiossa haaveilin psykologin tai psykoterapeutin töistä.

..suomalainen, haluaisin ehkä olla tanskalainen. Mä oon jo pikkutytöstä ajatellut, että Tanska on ihana maa. Mun mielestä siellä on kaunista ja siellä on ihania, ystävällisiä ihmisiä.

..bloggaaja, tykittäisin varmasti mun facebook-feedin niin täyteen kuvia ja päivityksiä, että mun kaikki fb-kamut laittais mut boikottiin. Kirjoittaminen ja asioiden jakaminen muiden kanssa on mun mielestä ihana asia.

..äiti, en tiedä mitä olisin.

Tota viimeistä kohtaa en pysty avaamaan enempää, koska aukeaa kyynelkanavat muuten.

Aurinkoista ja iloista viikon starttia kaikille!