Joskus mua vähän sapettaa..

..ihmisten kapeakatseisuus. Se on tietysti helppo tapa elää elämää, että näkee vaan sen oman tyylin tehdä asioita. Tai sen oman tavan ajatella asioista. Mutta silti se joskus tuntuu hassulta, että eikö ihmiset osaa asettua toisten asemaan tai miettiä asioita pikkuisen laajemmalta kantilta kuin siltä omaltaan?

Meiltä pyydettiin Tuukan kanssa muutamaa treenivideota Iltalehden nettisivuille. Aiheena mm. vatsan seutu, jalat, peppu, jne… No, koska tottakai näille videoille IL haluaa näkyvyyttä ja katselukertoja, ne otsikoidaan huomiota herättävästi. Kuten meiän eka video IL:n sivuilla ”Näillä kahdella liikkeellä eroon jenkkakahvoista”. Me näytettiin Tuukan kanssa kaksi liikettä, jotka kohdistuu vinoihin vatsalihaksiin. Mutta tietysti me ammattilaisena tiedetään ettei ne jenkkikset lähde kahdella liikkeellä, vaan ruokavalion ja treenin yhteispelillä, eikä rasvaa voi polttaa juuri tietystä kohtaa vartaloa. 😀

Mutta onneksi myös muutama viisas lukija oli ehtinyt huomauttamaan asiasta. ”voi näitä kaikenmaailman personal trainereita, kun eivät ymmärrä ettei rasva pala tietystä kohtaa millään täsmäiskulla ja että ruokavalio on pääasiassa näissä hommissa”… Muutama oli myös viisaana kertonut, että ei ainakaan ole näyttänyt nämä jenkkakahvaliikkeet pureneen tähän kyseiseen naiseen. (eli muhun)

Mua nauratti nää kommentit. Mua nauratti se, että miten ihmeessä ihmiset lukee asioita niin sanasta sanaan ja mustavalkoisesti? Miksi niin monilla on niin harmillisen kapea näkökenttä? Tietysti suurin osa lukijoista eivät tällaisia kommentteja kirjoittele, vaan katsovat että hei jes, tuossapa pari uutta liikettä omaan treeniin testattavaksi. Tai jos kyseiset treeniliikkeet ei kiinnosta, ohittavat jutun aukomatta päätään. Mua nauratti myös se, että edelleen on ihmisiä jotka ajattelee tyylillä ”kaikenmaailmaan pt:t” ja että kaikilla liikunta-alan ammattilaisilla pitäis olla joku tietynlainen vartalo ollakseen ammattilaisia. Siis ihan oikeasti!! En kestä! 😀

Tietysti tiedän, ettei tällaiset tyypit omaa kovin hyvää ja tervettä suhtautumista omaan kehoonsa tai vaikkapa työhönsä. Tiedän myös, että nää kommenttipalstat on usein sellaista trollausta vaan. Etsimällä etsitään jotain mistä voi napauttaa. Ja tiedän ettei niitä kannata lukea, mutta joskus tekee mieli. 😉 Silti niinhän se vaan oikeasti on, että tyytyväiset ja onnelliset ihmiset eivät koe tarvetta aukoa päätään muille tai haukkua netissä tuntemattomia tai päteä. Eikö se niin mene, että viisas vaikenee? 🙂

Mä oon huomannut tän tähän astisen elämäni aikana, että onnellisuus ja tyytyväisyys näkyy niin moneen asiaan. Kun omassa elämässä kaikki on hyvin, kohtelee muitakin kanssakulkijoita hyvin. Jos taas siellä omassa elämässä on asioita, joihin ei oo tyytyväinen, kääntyy se katse kapeaksi ja katkeraksi. On jollain tavalla päästävä pätemään, haukkumaan muita tai vaan aukomaan sitä päätään, luullen sen parantavan omaa oloa. Kuitenkin uskon, että harva ihminen tulee siitä oikeasti ja pitkäkestoisesti iloiseksi sekä onnelliseksi jos saa haukkua muita, saa toisen tuntemaan olon huonoksi tai surulliseksi. Toki varmasti niitäkin ihmisiä on, jotka siitä nauttii. Mä vaan uskon, että ilon ja positiivisuuden kautta jokainen tuntisi varmasti enemmän onnellisuutta. Kun ihmiset oppisi katsomaan laajemmalla katseella ympärilleen.

Suvaitsevaisuus, onnellisuus, avarakatseisuus, empatia, hyvä tahto, ilo ja rakkaus – ne on asioita, jotka kulkee yhdessä. Kun ihan tosissaan me voidaan jokainen tehdä niin paljon siellä omassa pääkopassa asioille. Joku viisas on joskus sanonut, että mieltä pitää treenata samalla tavalla kuin kroppaakin. Asioihin voi opetella suhtautumaan avarakatseisemmin ja suvaitsevammin. On myös itsestä kiinni, miten ajattelee vaikkapa omasta työstään, vapaa-ajastaan, omasta kropastaan, perheestään… Jos aina lähtee aamusta asti liikkeelle asenteella, että kaikki on p**kaa, niin ihan varmasti on ja tulee olemaan. Jos opettelee askel askeleelta löytämään asioista positiivisia puolia ja ajattelemaan asioista iloisemmin, se ihan oikeasti toimii! 🙂

Tietysti on elämässä asioita, joista ei voi löytää positiivisia puolia. On vaikeita ajanjaksoja, jolloin ei mikään asia kiinnosta ja kaikki tuntuu vähän tai paljon p**kalta. Mutta jos kokonaisuudessa yrittää kääntää sitä omaa kelkkaa sinne avarakatseisuuden, suvaitsevaisuuden ja ilon puolelle, se kelkka varmasti matkustaa onnellisempia reittejä tulevaisuudessa. <3

Vai mitä ootte mieltä?

***

 

 

Meiän toinen treeni ”Pontevat pakarat näillä liikkeillä” on myös julkaistu. 😉 Sielläkin jo kommenttiboksissa kerrotaan mun olemattomasta pepusta ja isoista reisistä. 😀

Mun idoli.

Joskus aikoinaan, kun perustin MT Personal Trainingin, moni saman alan yrittäjä oli mulle vähän kuin punainen vaate. Mua jopa ärsytti monen toimintatavat tai jotkut valmennukset tms. Mua ei ärsyttänyt ne niiden sisältöjen vuoksi, vaan siksi koska koin ne uhaksi. En vaan tajunnut sitä silloin. 😉

Nykyään ajattelen niin, että yhdessä voi tehdä enemmän ja yhdistämällä voimia saa aikaan enemmän ja parempaa. Esimerkiksi mun hyvä ystävä Nana tekee täysin samaa työtä kuin minä = on ammattibloggaaja ja hyvinvointialan yrittäjä. En koe Nanaa kuitenkaan kilpailijakseni, ajattelen meidän ystävyyden ja yhdessätekemisen vaan lisäävän kaikkea hyvää. 🙂 Me myös ajatellaan monesta asiasta samalla tavalla. Nimenomaan valmentajan vastuusta ja etiikasta jne..

Yksi tällainen punainen vaate mulle oli vielä muutama vuosi sitten Jutta Gustafsberg. 😀 Mua ärsytti, että hän takoi rahaa Fitfarmilla ja moni pienempi pt jäi jalkoihin. En välttämättä vieläkään allekirjoita kaikkia asioita, mutta toisaalta en voi myöskään allekirjoittaa, koska en esimerkiksi tiedä oikeasti Fitfarmin nettivalmennusten sisällöstä mitään.

Oon sitä mieltä, että Jutta ja kumppanit on tehneet todella hyvää työtä. Moni suomalainen on löytänyt terveellisemmän elämänpolun heidän kauttaan ja myös pysynyt siinä.

Se, mikä on saanut mut pitämään Juttaa idolinani, on Jutan jutut enemmänkin henkisen maailman puolella. Oon kuunnellut hänen äänikirjansa Mielen päällä ja saanut sieltä tosi paljon ahaa-elämyksiä. Myös sellaisia ajatuksia, että totta, näinhän tää asia menee. Oon oppinut siitä kirjasta tosi paljon asioita, haluan ostaa kirjan ihan konkreettisena versiona myös, koska haluan lukea näitä juttuja uudestaan. Mä oon aina uskonut mielen ja ajatuksen voimaan hyvinvoinnissa. Mikään määrä parsakaalia tai pudotetut kilot ei tuo yksin onnea.

On ollut ihana lukea Jutan haastatteluja lehdistä ja ainakin niiden kautta saada hänestä hyvin lämmin ja isosydäminen kuva. Oon tosi samaa mieltä monista asioista henkisen hyvinvoinnin kannalta Jutan kanssa. Nykyään mä ajattelen, että tässä on nainen, jota katson ylöspäin.

Menestyminen on monesti sellainen asia, joka saa joillekin karvat pystyyn. Heti ajatellaan, että toi on rahanahne ja kylmä business-tyyppi vaan. Monesti myös julkisuus koetaan jotenkin epäaitoutena. Mutta menestyksen eteen pitää tehdä ihan pirusti hommia. Jutta on luonut todella menestyvän konseptin ja siitä iso hatunnosto. Mä ajattelen, että Jutta on nainen, joka raivaa tiensä läpi harmaan kiven. 🙂 Siinä asenteessa ja meiningissä on mun mielestä sellaista poweria, että siitä voi ottaa oppia yks jos toinenkin.

***

Onko teillä jotain idolia? Jotain sellaista voimanaista tai miestä, jonka tekemiset / sanomiset jne on teille buustereita ja motivaatiopiikkejä omaan tekemiseen?