Tipaton tekis hyvää kaikille!

Mua aina hämmästyttää se, kun joku sanoo ettei sen ”tarvi” pitää tipatonta. Miten niin? Jos alkoholinkäyttö on niin vähäistä, että juo jouluna ja juhannuksena, niin joo ei siinä erikseen tarvitse julistaa tipatonta tammikuuta. Mutta muuten mun mielestä kyllä ihan jokainen vois edes vaikka näin tammikuun tullen miettiä omaa alkoholin kulutustaan.

Suomessa alkoholikuolleisuus on edelleen yksi iso kuolemansyyn aiheuttaja. Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi esimerkiksi vuonna 2015 vajaat 1 700 henkeä, joista miehiä oli noin 1 300 ja naisia 400. Alkoholin vaikutuksen alaisena heiluu puukko ja nyrkki. Myös rattijuopumukset aiheuttaa kuolemantapauksia. On maksakirroosia ja alkoholimyrkytyksiä.

”Joka kuudes kaikista tapaturmaisista kuolemista (pl. myrkytykset) sattuu henkilöille, jotka olivat humalassa. Sammuminen kovan humalatilan johdosta vastaa tajuttomuutta, jonka vuoksi moni päihtynyt kuolee tulipalossa, kylmässä ulkoilmassa, saunan kuumuudessa nestehukkaan tai tukehtumalla omaan oksennukseensa. Heikentynyt toimintakyky johtaa myös hukkumisiin, kaatumisiin ja putoamisiin sekä liikenneonnettomuuksiin. Näistä tapaturmista eniten sattuu kaatumis- ja putoamiskuolemia.”

Lähde: www.thl.fi

Eikä se alkoholinkäyttö tietysti aina eikä edes suurimmassa osin liity kuolemaan. Mutta se, miten huonosti ihmiset voi liiallisen alkoholinkäytön vuoksi on aika hurjaa. Masennusta, yksinäisyyttä, pahoinvointia henkisesti ja fyysisesti. jne.

Mun isä on kuollut maksakirroosiin. Hän ei koskaan ollut mikään rappioalkoholisti tai ”kadunmies”. Hän hoiti työnsä ja perheensä. Mutta viini maistui ensin viikonloppuisin ja sitten myös arkisin. Mä tunnen valitettavasti monia sellaisia mun ikäisiä ihmisiä, jotka juo arkisin ”muutaman lasillisen” joka päivä. Viikonloppuisin menee enemmän. Valitettavasti juuri he ovat niitä, jotka sanovat ettei heillä ole tarvetta tipattomalle.

Mä oon ite ollut kova juhlimaan nuorempana. Baarissa käytiin pari kertaa viikossa ja töihin mentiin niiden reissujen jälkeen krapulassa. Eikä siinä mitään. Hauskaa oli ja nyt ne reissut naurattaa. Mutta jos edelleen kävisin pari kertaa viikossa baarissa, olis se aika huolestuttavaa. Eikä se oo edes mikään liiottelujuttu, valitettavasti myös pikkulasten äidit ja isät käy baarissa paljon.

En todella oo sitä mieltä, että alkoholi on kamalin asia maailmassa tai ettei sitä tulis kenenkään käyttää ikinä. Mun mielestä on tosi hauska edelleen lähteä joskus ulos hyvän ystävän kanssa tai kivalla porukalla. Mutta mun elämässä sitä tapahtuu nykyään n. viis kertaa vuodessa. 😀 Ja oon siihen tosi tyytyväinen. Ei sen tarvi olla mikään tavoite tai ainoa oikea tapa, mutta se sopii mulle tosi hyvin.

Mä en tiedä johtuuko se mun isän tapauksesta vai mistä, mutta mä suhtaudun alkoholiin kuitenkin pienellä varauksella. Tarkoitan sitä, että jos joku mun läheinen alkais käyttämään yhtäkkiä alkoholia joka viikonloppu ja usein myös arkisin, kyllä mä siitä huolestuisin.

Mun mielestä jokainen vois miettiä omaa alkoholinkäyttöä. Ehkä pohtia syitä juomiselle? Juoko sen vuoksi, että saisi pään tyhjäksi ajatuksista? Tai helpotusta stressiin? Juoko sen vuoksi, että viini on niin hyvää? Juoko aina päihtymistarkoituksessa? Jos alkoholi on ainoa rentoutumiskeino, voisi ehkä miettiä josko löytyisi joku toinen tapa? Edes siihen rinnalle. Kuitenkin tutkimukset osoittaa, että esimerkiksi uni ei ole laadukasta alkoholin vaikutuksen alaisena. Joten se tuskin ainakaan pitkällä aikajänteellä helpottaa väsymystä.

***

Mitä ajatuksia teille alkoholi herättää? Entä tipaton tammikuu?

 

 

 

Lue myös: Suhteeni alkoholiin.

Mamma lähti juhlimaan… osa 2

Helmikuun 25.pvä oli rakkaan veljeni syntymäpäivät. Olin ajatellut, että silloin jaksan lähteä ensimmäisen kerran pienokaisemme syntymän jälkeen vähän kohottamaan maljaa. Olin innoissani, mutta klo 21.30 tuli väsymys ja kotiinlähdön aika. Olinhan jopa nauttinut yhden kuoharilasillisen ja kaksi siideriä. 😀

Eilen vietettiin ystäväpariskunnan häitä. Ajattelin, että no nyt kyllä lähden sitten ekaa kertaan melkein kahteen vuoteen ihan baariinkin asti. Klo 22.00 kotimatka koitti. 😀

Mietin illalla kotimatkalla, että onko minusta nyt tullut niin vanha ja väsynyt, ettei minusta ole enää juhlimaan. Toisaalta mietin, että oli kuitenkin aivan upea päivä. Oli kunnia olla mukana ystävien häissä ja nähdä sitä ilon, onnen ja rakkauden määrää. Oli ihana nauraa ja höpötellä hyvässä seurassa ja nauttia sen pari lasia kuohuvaa. Ja sitten kun väsymys yllätti klo 21 ja vaakakupissa oli vähän pidemmät yöunet vs. lyhyet yöunet ja ehkä koittava krapula, valitsin unet.

Vihkiminen oli kauniissa Tuomiokirkossa ja hääjuhla Suomenlinnassa, upeassa paikassa ja juhlatilassa. Häissä oli ihan mahtava tunnelma ja turhaa pönötystä ei ollut. Oli kaikenkaikkiaan ihan älyttömän kiva päivä.

Eilinen sai minut taas kerran miettimään omaa suhtautumistani alkoholiin. Juhlimiseen ja alkoholinkäyttöön liittyy niin vahvasti uskomuksia ja ne vahvimmat on siellä omassa päässä. Olen ollut ns. ”hyvä juhlija”. Hauskaa seuraa etkoilta jatkoille ja välissä shotteja naamaan, tanssia ja laulua. Jo ennen Emman syntymistä ja raskautta kuitenkin vähensin juomista radikaalisti. Se tapahtui vähän kuin vahingossa. Kun aloin miettimään enemmän terveellisiä ruokailujuttuja, aloin taas treenaamaan säännöllisesti jne. – samalla jäi juhliminen.

Muistan, kun vuonna 2014 kävin baarissa yhteensä ehkä viisi kertaa. Se oli minulle todella vähän. Olinhan pyörinyt yökerhoissa bileprinsessana melkein joka viikonloppu jossain vaiheessa elämääni. Se, että olen ”osannut juhlia” on ollut iso osa omaa identiteettiäni. Se on ollut minusta hauskaa, että ystävät ja kaverit ovat pitäneet minua huippuna bileseurana. Ja onhan minullakin ollut hauskaa! En sitä kiellä.
Alkoholia en ole koskaan nauttinut yksin. Se on aina ollut vain seurajuomaa.

Nyt kuitenkin ymmärrän, että ei minun tarvitse enää olla samanlainen bileprinsessa kuin 25-vuotiaana. Juhlissa voi olla hauskaa, vaikka ei ottaisikaan valkovenäläisiä ja mummontossuja vuoronperään. Se oma uskomus siitä, että ”Monna on hyvä bilettäjä” on kovin vankkana omassa pääkopassa. Mutta hiljalleen, niitä omia uskomuksiaankin pystyy muokkaamaan. Sitähän elämä on.

Oma ego ja uskomukset ohjaa ihan älyttömän vahvasti meidän tekemisiä ja mieltä. Oletteko huomanneet?

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! <3
Ja kiitos Meri & Joni, kun sain olla mukana teidän ihanassa päivässä!