Pitää muistaa kiittää!

Tiedättekö kun on niitä hetkiä, kun väsyneenä suurentelee asioita omassa päässään, että hitto kun sitä joutuu kaiken tekemään yksin ja ihan puuskututtaa miten paljon sitä taas on tehnyt. Niinä hetkinä ei todellakaan muista tai huomaa, mitä kaikkea se toinen on tehnyt. Tiedättekö? Vai oonko mä ainoa, joka tällaisia miettii? 😉

Sain Tuukalta ihania ruusuja viikonloppuna.

Meillä on nyt pyörinyt noin parin kuukauden ajan kaikenlaiset taudit perheessä. 🙁 Kun Emmalla alkoi päiväkoti, lähti sairastelukierre käyntiin. Jokainen on vuorollaan kipeänä. Nyt Tuukka ja Emma on terveitä, mutta mulla on jo yli 10 päivää kestänyt flunssa ja yskä ja joku ihmeen vatsapöpökin päällä. Kun koko ajan jompikumpi meistä aikuisista on ollut kipeänä, vie se tosi paljon voimavaroja siltä terveeltä aikuiselta.

Varsinkin väsyneenä meinaa jotenkin helposti ajatus lähteä siihen, että kun sitä tässä nyt yksin vaan koko perhettä pyörittää. Mutta oikeasti kun sitten pysähtyy miettimään, on hommat ainakin meiän perheessä aikalailla fifty-sixty. Meillä esimerkiksi Tuukka hoitaa melkein kokonaan koirien ulkoilutuksen. Mä käyn koirien kanssa välillä päivälenkillä, jos Tuukalla on pitkä työpäivä ja mä oon kotona tekemässä töitä. Tuukka tekee meillä paljon enemmän ruokaa, on monia iltoja viikossa kun on valmis ruoka kattilassa.

Sitten sellaisten ”selkeiden” konkreettisten hommien lisäksi koko ajan kummatkin tekee pieniä juttuja, jotka tekee päivistä sujuvia. Kuten vaikkapa vaihtaa puhtaa veden koirille, pyyhkii ruokapöydän, tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen, imuroi, petaa sängyn, viikkaa pyykit telineestä, vie roskat jne jne.. Sellaisia pieniä juttuja, joista ei joka kerta sano toiselle, että ”mä muuten pyyhin tänään keittiön pöydän” tai että ”mä vein tänään roskat ja laitoin puhdasta vettä koirille”.

Aina pitäis muistaa kiittää! Myös väsyneenä! 🙂 Ollaankin puhuttu Tuukan kanssa siitä, että me molemmat tehdään koko ajan näitä pieniä asioita ja isoja asioita. Ja vaikka ei muistetakaan aina sanoa toiselle kiitos, niin sitten välillä puhutaan näistä. Jotta toinen tietää toisen olevan kiitollinen. <3

Meillä on nyt kiireiset viikot käynnissä, kun parin viikon päästä kisaillaan CitySurvivors. Tuukalla on kädet täynnä sen kanssa ja tietysti päälle vielä iltapäiväkerhon työt ma-pe. Jos muuten jotakuta teistä kiinnostaa, niin me kaivataan vielä muutamaa vapaaehtoista työntekijää mukaan Helsingin kilpailuun 5.toukokuuta. Palkaksi päivästä saa ilmaisen osallistumisoikeuden ensi vuoden Helsingin kisaan tai kesäkuun Rukan kisaan. Laittakaa mulle viestiä jos homma kiinnostaa!! <3 [email protected]

Kilpailu on oikeastaan jo loppuunmyyty, mutta tilattiin juuri 50 mitalia lisää, joten vielä vikat innokkaat mahtuu mukaan! 😉 TÄSTÄ voi käydä lukemassa kilpailusta lisää. Ja jos edelliset kilpailut kiinnostaa, niin niistä voi lukea mm. tästä ja tästä.

***

Iloista viikon starttia kaikille!

Arjen ilot.

Tuntuu, että pienistä arkisista asioista, jotka liittyy meiän kotiin tai perheeseen saa tällä hetkellä tosi paljon iloa ja onnea! Ja hyvä niin!

Se, että meille tuli torstaina terassikalusteet ja eilen haettiin kaasugrilli, tuo iloisen fiiliksen. Meillä on oma terassi, johon saadaan eka oma grilli ja ekat omat kalusteet. Nyt jo fiilistelen kesäiltoja ja vapaapäiviä joita voidaan koko perheen voimin terassilla viettää. ❤

Emman uus päiväkoti alkoi tällä viikolla ja pelko siitä, että Emmalla alkais sopeutuminen päiväkotielämään taas alusta on ollut ihan turha. Uudessa päiväkodissa ruoka on maistunut samantien ja kertaakaan ei oo jäänyt itkemään. ❤ Toki hän ei oo siellä ollut yksin vasta kun yhtenä päivänä 30min ja toisena 4h, koska tutustumisviikko. Mutta silti, tää vaikuttaa positiiviselta!!

Me tilattiin eilen Emmalle isojen tyttöjen sänky!! Mua ihan mahanpohjasta kutkuttaa miten käy öiden kun Emma pääsee sängystä ite pois jos haluaa. Oon kuullut hyviä kokemuksia pinnasängystä juniorisänkyyn siirtymisestä. Tosin oon kuullut myös niitä ettei siellä pystyä ollenkaan. 😁

Terassi saa pian uuden ilmeen! 🙂

Mun mielestä Emma on nyt jotenkin ihan super ihanassa iässä. Yhtäkkiä se on jotenkin jo iso tyttö, vaikka samaan aikaan vielä ihan pikkunen äidin kulta. Mulla on kutina, että kohta alkaa sanainen arkku avautumaan ihan kunnolla ja ei:n, kukkuun, heihei:n ja anna-käskyn rinnalle alkaa tulemaan lisää sanoja. On jotenkin ihanaa, kun Emma ymmärtää niin paljon. Häneltä voi kysyä, että haluatko leipää ja hän osaa siihen joko sanoa ei tai nyökyttää päätään.

Vaikka onkin povattu jotain takatalvea vielä lähipäiville, niin mulla on ainakin nyt tosi keväinen fiilis. ❤ Kuten kirjoitin edelliseen postaukseen, jotenkin nautin tällä hetkellä ihan tosi paljon näistä arkisista jutuista. Ei elämä tarvi olla kimallusta ja glitteriä koko ajan, kyllä mulle ainakin suurimman onnen tuo ne arjen pienet ilot.

***