Positiivisuus = epäaitous

Miks positiivisuuden ajatellaan olevan epäaitoa tai teeskentelyä? Miks valittamista pidetään uskottavampana kuin hehkuttamista?

Mä oon aina ollut iloinen ihminen, ihan lapsesta asti. 🙂 Mun elämänvire on vaan sellainen, että suhtaudun asioihin ensimmäiseksi hyvällä ja avoimesti. Toki siitä on joutunut ottamaan takkiinsa välillä (aika useastikin), mutta silti oon edelleen sellainen. Mun positiivisuus on kuitenkin kasvanut iän ja elämän koulun mukana.

Mä oon ajatellut aina niin, että mulle maailma lataa aika paljon kaikenlaista koettelemusta. Mun kaikki isovanhemmat on kuolleet jo yli kymmenen vuotta sitten, mun isä kuoli ennen kun ehdin täyttämään 25. Mua on kohdeltu kaltoin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa ja työpaikoilla esimiesten toimesta, toki kohdeltu myös hyvin ja ihanasti. Mun isä oli alkoholisti, meiän vanhemmat erosi kun oltiin veljen kanssa nuoruuden kynnyksellä. Oon ollut työtön ja oon joutunut laskemaan pennejä ja pyytämään rahaa lainaksi. Ennen kuin tapasin Tuukan, olin varma etten ikinä löydä miestä joka rakastaisi mua eikä vaan mun ulkokuorta. No, näitä juttuja voisin luetella tässä aika paljon, mutta en jaksa.

Joku voi ehkä ajatella, että no joo puolet avioliitoista päätyy eroon ja moni on kokenut vanhempansa kuoleman. Mutta en tässä nyt kilpailekaan sillä kuka on kokenut pahimman ja mikä sen määrittää. Kerron vaan siitä, että koettelemukset mun elämän varrella on kasvattaneet musta vaan positiivisemman. Mä oon oppinut sen, että koska kaikki voi päättyä ihan yhtäkkiä – on elämästä nautittava. Se mun positiivinen elämänvire on tehnyt sen, että en oo katkeroitunut näistä asioista, vaan oon oppinut ja jatkanut eteenpäin.

Se, että suhtaudun elämään ja asioihin positiivisuudella, ei tarkoita sitä etteikö mulla olis ihan susip**koja päiviä tai jopa viikkoja. Tai etteikö mua joku asia ottais päähän tai harmittais tosi paljon. Kyllä mulla niitä on ja niistä vaikeista ja inhottavistakin asioista täällä blogissakin aina aika ajoin kirjoitan. Mutta positiivisuus on mun voimavara ja sitä haluan puskea ulospäin ja jakaa niin paljon muillekin kuin mahdollista.

Kyllä tähän maailmaan mahtuu niin paljon pahaa, että se jos meitä ”positiivisuuden lähettiläitä” on edes muutama, ei se oo pois keltään. 🙂 En myöskään ymmärrä sitä, miks monien mielestä positiiviset ihmiset on jotenkin hölmömpiä tai hömppiä kuin ne, jotka negistelee? Eihän ilo ja positiivisuus oo mikään tyhmyyden mittari. Vai onko jonkun mielestä?

***

 

Ujo, kiltti, itsekäs, tyrkky – ennakkoasenteet…

*Sisältää mainoslinkkejä

Tiedättekö, olen miettinyt monta kertaa miten väärin ihmiset tulkitsevat toisiaan. Se on ihan ymmärrettävää ja inhimillistä tietysti. Nopeasti luodaan joku käsitys toisesta ja sitten voikin olla vaikea muuttaa sitä käsitystä. Myös ennakkoon kuullut mielipiteet tai jopa juorut jostain toisesta vaikuttaa kovin vahvasti omiin mielipiteisiin. Se on ihan väärin.

Olen itse yrittänyt opetella siihen, että en muodostaisi kenestäkään mielipidettä ennen kuin olen hänet tavannut. Blogin tai julkisuuden perusteella on todella vaikea alkaa kehittämään yhtään mitään oikeaa käsitystä ihmisen luonteesta. Tietysti jotain osviittaa saa, onko ihminen positiivinen, aito, negatiivinen, ujo, jne… Mutta esim. Tosi tv-sarjojen tai blogien perusteella voi kuitenkin jokainen tuoda itsestään vain pienen osan esille. Ja sekin voi olla rooli.

Luin TÄMÄN blogipostauksen muutama päivä sitten ja se puhutteli minua. Olen itsekin ollut lähes koko elämäni se kiltti ja joustava. Vasta ihan muutaman vuoden aikana olen oppinut liiasta kiltteydestä pois, olen oppinut kunnioittamaan itseäni ja olemaan rohkeasti oman tieni kulkija. Laittamaan rohkeasti itseni välillä etusijalle. Mutta se on jännä juttu, vieläkin joskus tunnen tekeväni jollain tapaa huonosti, jos laitan itseni välillä etusijalle. Varsinkin nyt pienen vauvan äitinä.

Ujous ja itsetietoisuus sekoitetaan kovin usein toisiinsa. Ujo ja hiljainen, ehkä hieman vetäytyvä ihminen lokeroidaan itsetietoiseksi ja ylpeäksi. Tosiasiassa häntä ujostuttaa puhua suureen ääneen ja katsoa silmiin. Kun super kiltti ihminen alkaakin laittamaan omia tarpeitaan muiden edelle, tehdään hänestä itsekäs. Tosiasiassa muut ovat vain tottuneet siihen, että kyllä hän joustaa ja antaa periksi, kun ei sitten enää annakaan – on hän itsekäs.

Mekko  Bubbleroom – Chiara Forthi

Jos nainen (tai mies) haluaa pitää ulkonäöstään huolta, leimataan hänet helposti turhamaiseksi. Vaikka sitten taas pidetään hyvänä asiana, että huolehtii itsestään. 😀 Aika ristiriitaista eikö? Kampaajalla käynti voidaan ajatella normaalini ja hyvänä juttuna, mutta ripsipidennykset ovat turhamaisuutta.. Kynsiä voidaan lakata tai käydä lakatuttamassa, mutta rakennekynnet ovat turhamaista hömppää.. Ymmärrättehän mitä ajan takaa?

On kurjaa lukea blogipostauksia, joissa kerrotaan kuinka äidit ja muodokkaammat naiset saavat osakseen ”tyrkky-leimaa”, koska eivät pukeudu vain haarniskaan ja uskaltavat jopa julkaista kuvia siitä. Tällaisia kommentteja minäkin joskus saan. Se on ihan kamalan kurjaa, että naiset luokitellaan tyrkyiksi, jos uskaltaa pukeutua naisellisesti ja korostaa omia muotojaan. Tyrkkykuvat on ihan eri luokkaa, ne missä ollaan kontillaan peppu pystyssä ja ”joogataan” stringit jalassa.. 😉 Tai no, toisaalta voihan joku haluta joogata juurikin stringeissä ja kertoa siitä somessa.. 😀 Mutta tyrkkyä en näe siinä, jos naisellinen nainen pukeutuu muihinkin kuin poolopaitoihin ja maksimekkoihin.

Ihmiset luovat niin herkästi jostain toisesta jonkun käsityksen ja sitten pitävät siitä tiukasti kiinni. Muutenkin se sellainen pahansuopaisuus on vain niin kamalan surullista. En ymmärrä miksi ihmiset eivät olisi avoimempia tapaamaan uusia ihmisiä ilman ennakkokäsityksiä? Miksei naiset ja äidit voisi pitää enemmän toistensa puolia?

Uskon vahvasti, että kaikki saisivat niin paljon enemmän irti elämästä, jos vain rohkenisivat vähän raottamaan niitä omia käsityksiään avarimmiksi ja tapaamaan uusia ihmisiä avoimin mielin. Uskon vahvasti, että kenenkään oma fiilis ei siitä parane, jos saa haukkua jotain itsekkääksi tai tyrkyksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitää uskaltaa pistää omia asioita muiden asioiden edelle – edes välillä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että naiset koosta riippumatta saa pukeutua seksikkäästi ja naisellisesti.

***

Mitä te olette mieltä tästä asiasta? Ihanaa viikonloppua toivotellen,

 

 

 

Pst. Mun ripsistä huolen pitää ihana ja taitava Beauty Anniina. <3